perjantai 31. tammikuuta 2014

PUTOUS

Ensinnäkin, muotikansio oli kirjahyllyssä silmien korkeudella, en ymmärrä, enhän nyt kirjahyllystä mitään löydä joten sai olla lähes vuoden hukassa ja sain syyllistettyä kaikki ystävät.

Tottakai ikonimaalarin on otettava kantaa tv- ohjelmaan putoukseen koska ikonimaalari on oman aikansa tulkki, viime viikolla haastateltiin tutkijaa kun ohjelmalla oli yli puolitoistamiljoonaa katsojaa, puhui niin viisaita ettei varmaan itsekkään ymmärtänyt mitään.

Asia on hyvin yksinkertainen, ohjelma on suora lähetys ja ne yksinasuvat kokevat yhteyttä ja kuin yhteisen perheen läsnäoloa, olen myös jo aiemmin puhunut perheen yksinäisyydestä omine rahoineen ei kehdata enää olla kotona lauantaina, pitää mennä, nyt on hyvä syy olla kotona, nauttia koko Suomi perheen lämpimästä yhteisöllisyydestä, perheestä, maanantaina pitää tietää kaikki  hahmojen kohelluksista, saa jakaa ilman ikärajoja yhdessäolon,sitä paitsi Antsku voittaa.

No niin, media on ihmisen aivojen tuottamaa ja sitä syntyy kunkin käsityskyvyn mukaan, aina joskus toimittaja ei pääse kärryille lainkaan vaan roikkuu laidalla, viimeisin minkä luin oli juttu ikonien esittelystä, tilaisuudessa esittelijä oli sanonut lehden mukaan:
Ikoneissa voi olla monta tasoa kuten Jumalanäidin kuolonuneen nukkumisen ikonissa, siinä kuvataan Jumalanäiti lapsena ja vainajana,
maigarden,
ihan oikeesti ikonissa kuvataan Jumalanäiti katafalkilla kuolonuneen nukkuneena, ei käytetä sanaa vainaja, tapahtuman yläosassa ei ole Jumalanäiti lapsena vaan Kristus vie Jumalanäidin sielun taivaaseen ja kuvauksessa Jumalanäiti kuvataan aikuisena, mutta pienikokoisena Kristuksen sylissä.

Jos virhe on esittelijän, (ei voi olla)pitää oikeasti tutustua ikonien sanomaan tai olla sitten ihan hiljaa, usein harrastelijan into ylittää tiedot ja silloin syntyy, näyttely, postikortti, albumi, käyntikortti ja oma ateljee, sillä kun sivusta seuraa rahaa riittää harrastukseen, mutta kaikki muu ei riitäkkään.

Usein näinä päivinä olen törmännyt mediaan ja tekijöihin joita ei todella kiinnosta ikonit itsessään vaan jonkinlainen perinne, aina juttua on pääsiäislehteen, muun vuotta on ikonimaalari lasikaapissa pölyttymässä vaikka asiaa olisi joka päivälle,ja sanoisin ettei koskaan lehtijutuissa voi kertoa mitään asiaa vaan kevyttä yläpilveä, väreistä, kultauksista, otetaan ihania romanttisia kuvia, tähän on tyytyminen, hyvä kun edes kerrotaan jotain, ei ja ei, en suostu hömppään joten voitte olla varma etten esiinny lehtien palstoilla, paitsi jos saan kertoa asiaa.

Ps. uutena on koneessani joku ihme joka korjaa sanojani ja alleviivaa väärät muodot,
en keksi mitä vikaa on sanassa "riitäkkään" en halua käyttää sana riitä, se on liian vähän, pitää olla riitäkkään en osaa sitä muulla sanalla korvata.

tiistai 28. tammikuuta 2014

EN

Siis, eilen 27.1.2014 oli pian Valtimolla alkavan PAASTON KEVÄT tilaisuuksien yhteenveto päivä, joo, minulla on luento muodin vaikutuksesta ikonitaiteeseen ja päinvastoin.

Ensinnäkin noin puoli vuotta sitten pyysin tulkkini avustuksella DOLCE& GAPPANA yhtiöltä talven 2014 muotinäytöksestä pukua, kenkiä, laukkua luentoni tueksi ja toivoin että esineet voidaan myydä erakkolani hyväksi, pukuihin oli painettu eri kirkkojen freskoja, upeita,  aika monta viestiä eri paikkaan on lähetelty ja mitään ei ole kuulunut, mietit, ei kai ne nyt lähetä, en minäkään uskonut, (tai vielä on kuukausi aikaa), mutta joskus ihan hulluistakin ideoista syntyy jotain hyvää, odotan vielä.

Lisäksi otin yhteyttä IRENE NAAKKAAN sähköpostilla, hän on Iltalehden muoti Blogisti, parin viestin jälkeen luovutin, häntä ei ilmeisesti kiinnostanut, toivoin hänen kommentoivan Kristillisen uskon näkymistä muodissa, näkyykö vai ei, vai oliko D&G yksittäinen irtiotto aiheesta, Euroopasta on kantautunut pientä Kristinuskon nousua ja muotihan sen myös kertoo ensimmäisenä.

Muodista olen siis kerännyt vuosia materiaalia koskien ikoneja joissa näkyy muoti, tiedot siirsin kansioon ja viime keväänä päivitin oppilailleni tietoja, tämän jälkeen kansio hävisi, etsin, etsin, kyselin oppilailta onko lainannut, katsoin silmiin ,tuijotin herkeämättä niin että vesi valuu vieläkin,
EN,EN, EN,
epätoivoista.

Kirjoitin, jos huomasit jo renesanssi osuuden muoti ikoneissa sivulle, ööö, siis, jottei juttu olisi ollut vain lauseen verran, koristelin sitä vähän renesanssin arkirealismilla koska virallinen kansio on hukassa, lisää tulee, barokki seuraavana.

Joo, siis ei, ortodoksi ei ole taikauskoinen ja luentoni aihe ei ole siis mitenkään yli maallinen, kansio, Irene Naakka ja D&G eivät toimineet kuten halusin, eivätkä tarkoituksella ole hukassa vaan siksi että nyt on näytön paikka ilman apuvoimia.



perjantai 24. tammikuuta 2014

VUONNA 1000

Kun olin jouluna Porissa,  kylässä asuva ystäväni oli ottanut talteen Helsingin sanomien joulukalenterin joka oli kuusi osainen Ilkka Malmebergin kirjoitus, ohhoijaa, no jaa, eiku, täähän on mielenkiintoinen, raikkaasti kirjoitettu.

Olen aina pitänyt historiasta ja ikonimaalauksen myötä on täytynyt tutkia hyvinkin vanhoja asioita, parasta ja huippua oli kun maalasin vedenpyhityskaavassa mainitut ortodoksi kirkon parantaja pyhät, yleensä kirkoissa oli vain parantaja Panteleimon, mutta heitä on paljon enemmän, piti tutkia lääketieteen historiaa ,
Hippokrates on nyt tuttua tutumpi, Asklepios lääketieteen jumalana oli suosittu aikojen alussa ja hänen nimellään perustettiin temppeleitä joissa sairaita hoidettiin, sairaat paastosivat, heidät huumattiin, kiedottiin lampaan taljoihin ja kun makasivat tolkku kankaalla astuivat parantajat käärmeiden kanssa esiin, antoivat käärmeiden nuolla kipeitä kohtia potilaissa ja aamulla jos joku vielä heräsi kyseltiin unesta ja tämän perusteella annettiin lääkitys.

Kristityt parantajat kuten KOSMAS ja DAMIANOS  arabialaiset kaksoisveljet paransivat ilman rahaa eli olivat Anargyroiteja (palkkattaparantaja) paransivat ilman hopeaa, Heidän nimellään tunnetaan myös roomalaiset ja vähä-aasialaiset kaksosveljet, nimien yhtäläisyys johtunee ensimmäisten Kosmas ja Damianos kuuluisuudesta ja äidit halusivat antaa kuuluisat nimet kuten nykyäänkin, heillä parannuskeinoina oli rukous, kätten päälle paneminen, kauaa ei heidän uransa jatkunut sillä yleensä maksua ottavat lääkärit nirhasivat kilpailijat, oli siis lääkärit ja erikseen kirurgit joita nimitettiin ompelijoiksi, Hippokrates kielsi leikkaamisen lääkäreiltä joten ompelijat kursivat kokoon sotilaita, hehän olivat kaikkein tärkeimpiä.

Skandaaleja riitti, synkät ajat koittivat Euroopassa, arabit olivat sen sijaan kopioineet kaikki lääketieteen saavutukset , heidän joukostaan nousi myös huomattavia lääkäreitä, olin ihan hämmentynyt, Ilkka Malmberg vahvistaa asiaa, arabit nauttivat kauneudesta, ym. virkistävistä asioista, ikonimaalareista hän ei puhunut mitään, outoa, kuitenkin ikonimaalari kautta aikojen ovat olleet aikansa tulkkeja, vasta 1500 luvulta olen törmännyt venäläiseen kirjoitukseen ikonimaalarin työstä.

Kirjoituksessa kirjuri Ivan Mihailov Viskovatyi  moitti kuinka maalataan vääriä ikoneja mielikuvituksesta, metropoliitta oli tosi äkäinen kun lounas jäi väliin ja sadanluvun synodin piti karkoittaa kirjuri ,tämä oli vuonna 1554, muutenkin kokouksessa otettiin kantaa ikonimaalarin elämään ja ikonien kaupusteluun jossa hääräsivät hämärämiehet ja henkisesti hurahtaneet vaimoihmiset, ikonien kauppa oli vähän vastaavaa kuin kännykkäkaupa tänään, jokainen haluaa kännykän, kai, ei, kännykkä nimenä on vanhanaikaista kuten ikonit, nyt halutaan viidennen sukupolven mira jota ei vielä ole kellään.

Joo, löytyy  vähän skandaalia, Bulgariassa eli 1800-luvulla maalari ZACHARIE ZOGRAPHE joka maalasi huipputöitä ja kun ikonimaalari on aina köyhä niin myös hän, oli ottanut velkaa baariin, markettiin, seurauksella että myynti loppui, tästä suivaantuneena hän maalasi kauppiaan, baarin pitäjän vaimoineen, koko paremman väen pyhä koltuissa viimeiseen tuomio freskoon, siitäs saitte, maalaukset on vieläkin nähtävillä.

Ikonimaalari on luonut joka aikakaudella uutta ja on ihmeellistä ettei mistään löydy kommentteja aikalaisten reaktioista, jos nyt maalaisin tuulipuku kansaa ikoniin, niin aivan varmasti se äkkiä spreijattaisiin umpeen, oliko maalari ennen arvostetumpi vai mikä lienee syynä ettei esim. Zographen freskoa peitetty, olivatko kuvatut jotenkin nokka pystyssä päästyään ikuistetuksi helvetin kauhuihin.


tiistai 21. tammikuuta 2014

PELOTTAVA KYLMYYS

Vietin lapsuuteni talossa joka omenapuiden, kirsikan ja luumupuiden kukkien avautuessa ensimmäisen lämpöaallon seurauksena oli ihanan viileä, ihanan viileä myös meren kohistessa kilpaa turistien kanssa Yyterissä heinäkuun helteillä viileyden helliessä auringon polttamaa ihoa, talo oli myös viileä sieniaikaan jolloin kymmeniä kiloja keitettiin sieniä, sieniä joita ilman karjalainen talous ei olisi pärjännyt ja vihdoin kristallisten lumihiutaleiden leijuessa ikkunalaudoille oli talo helvetin kylmä.

Innoituksen vallassa puu uunit oli purettu ja tilalle tehtiin moderni, äidin avuksi keittiöstä hellan kautta toimiva keskuslämmitys joka toimi hiilillä, illalla lämpö piti nostaa niin ylös että kiertovesiastia paukkui, näin talo oli ihanan viileä aamutoimiin, äidin ei tarvinnut enää nousta aamuyöllä puita lisäämään vaan saattoi ohimennen kousikalla aamutuimaan lisätä keveitä hiiliä,
taloon tällainen kiertovesi ihme oli mahdollinen sillä saimme veden sisälle putkia pitkin 1976, putkissa kulkevan veden myötä saimme myös kaksiovisen sisävessan, tästä vessasta ja ovista joilla näyteltiin montaa draamaa ja komediaa saisi kokoillan elokuvan, sillä niissä ei ollut ykstyisuojalain mukaisia lukkoja.

Mutta keskityn kylmyyteen, talossa ei pahemmin ollut lämpöeristeitä, mitä nyt vaarivainaan pomppa ja mummon vanhat leningit oli tungettu uusiin korjaus kohteisiin, siis, putket kulkivat lattian alla joten kun oli lautalattiat oli helppo irrottaa pari lautaa ja sulattaa silitysraudalla putket, laudat laitettiin takaisin jonain päivänä ja silloin tiesi että oli kevät, riemullinen suvivirsi kaikuisi ja sain jättää mustan tupsupäisen hiihtolakkini kotiini ja nahka ei enää lähtisi korvista, miksei minulla ollut pipoa, hyvä kysymys, olen aina ollut muotitietoinen silläkin uhalla että puhe kangertelee ja naama on sininen kylmästä, samaan sarjaan kuuluu tyylikäs lättähattuni jonka ostin talvella sen tyylikkyyden takia, elettiin siis 50-60 lukua, että ihminen voi olla tyhmä.

Pelkään siis kylmää, nykyisessä talossani ei vesi virtaa sisään eikä ulos ja lämmitys toimii puilla, edelleen on ihanan viileää,

siis,

piti kirjoittaa ikonien käyttäytymisestä ulkotiloissa, tällaisten ikonien hoidosta harva tietää mitään, eli, ortodoksinen kirkko on tuhonnut satoja ikoneita ja työllistänyt konservointilaitosta tietämättömyydestä, ikoni on perinteisesti puuta ja elää lautanakin aina jos ikoni on kylmässä kirkossa tai tsasounassa.

Tilaa ei saa lämmittää äkillisesti sillä värit irtoaa paloina ja rapisee alas jotka kyllä on sitten helppo imuroida, mutta maalaus on usein menetetty.
Ikoni voi hyvin pakkasella kylmässä lasilaatikolla suojattuna, itselläni on ollut ikoni ulkona parikymmentä vuotta ja mitään tuhoja pakkasen takia ei ole.

Jos joutuu kylmää tilaa lämmittämään jossa on ikoneita pitää se tapahtua hitaasti kuten tapahtuisi luonnossa, muutaman asteen verran vuorokaudessa, näin vesi puun sisällä sulaa hitaasti ja vahinkoa ei synny.

Tulevan tsasounani ikoneista suurin osa tulee ulkoseinille siis ulos, näistä ikoneista olen vähiten huolissani, ne pärjää, sisäpuolen ikonit on asia erikseen jos tilaa pitää lämmittää.

Kai tämä nyt tuli selväksi. Ikoni ei pelkää kylmyyttä vaan kylmyydenkin keskelle antaa lämpöä jota me tarvitsemme.

lauantai 18. tammikuuta 2014

MINÄ HALUAN!

Pergamonin metropoliitta Johannes Zizioulas kirjoitti vuonna kaksituhatta ikonimaalarin työstä näin -ei pidä elää menneessä vaan kertoa tästä päivästä ja tulevaisuudesta-,

mietin tätä kolmetoista vuotta ja luulin, kuvittelin että minun pitää luoda todella uutta ja sykähdyttävää, vasta viime vuonna välähti kuinka pyhien maailma on niin rikas että kertomalla unohdetuista pyhistä ja ottamalla huomioon rukoilijan voin saavuttaa jotain,

jossain  kirjoituksessa kerroin maallistumisesta, maallistuminen koskettaa todella pahasti myös ikonimaalausta, ikoni ei ole kreikkalainen, reunat jyrsitty, väkisin vanhennettu, tekoleimoja täynnä oleva puupala, eikä venäläinen tietokoneella muokattu, upeasti painokullattu, puulle liimattu postikortti,
ikoni on vaatimaton, yksinkertainen, voimakas julistus pyhästä ja hänen esimerkistään, ja sen täytyy ikonimaalarin tuntea ja osata kertoa rukoilijalle pyhän opetukset ja kilvoittelun päämäärä, kieltäytyä maalaamasta ja unohtaa trendikästä sisustuselementtiä hakeva.

ei ole ihme jos en tavoita ihmistä, jos annan -minä haluan- tunteelle vallan, maallistan ikonimaalauksen,
kuten eilen kun luin haastattelun jossa haastateltava kertoi kuinka metsä on hänen kirkkonsa, ei ole ikonien pyhät tavoittaneet häntä eikä kirkon opetukset, lähemmin tähän en puutu, mutta Kristinusko ei ole kävelyä metsässä, ortodoksisuus on yhteisöllisyyttä, aina se ei ole mukavaa, ei - minä haluan-,
syntyy myös uusia uskontoja kuten karhun kansa niminen yhteisö, kun kuuntelin hetken heidän puheenjohtajaansa  heräsin tunteeseen kuinka hän puhuukin ortodoksisuudesta,
totta, tiedostamattaan varmaankin,
mielikuvan avulla luotu kuva kuinka vanha apostolinen usko on aikansa elänyt eikä edes tutustuta siihen vaan -minä haluan- oman täydellisen vapauden myötä oman uskon, Kristinuskon yhtenä osana on luonto, mutta ihmisen pyhittyminen kuitenkin pääasia,
toivoisin että lopetettaisiin valvonta jos Kristinuskoon kuuluvaksi luetaan kaikki mahdolliset erikoisuudet- minä haluan- seurat, en edes ymmärrä miksi valtion pitää tästä päättää, varmaankin kyse on rahasta, - minä haluan- oikeuksia,

en muista koska ja mikä on aiheuttanut tämän, varmaankin raha, ennen perheessä oli yhteiset rahat kaikki rahat käytettiin perheen hyväksi, nyt kaikilla perheenjäsenillä on omat rahat ja riippumattomuus perheestä, tätä myötä on varmaan tullut -minä haluan- ilmiö ja tämän myötä -yksinäisyys joka on ainoa ystävä- kuten Tuure Kilpeläinen laulaa,
Helsingissä kuulemma seisämänkymmentä prosenttia on yksin eläviä, kuinka he jaksavat jos heillä ei ole usko kannattelemassa, ortodoksisuus ja pyhät, toivon että on,

-minä haluan- löytää keinon lähentää ihmisen uskoon, mutta en varmaan löydä jos vain -minä haluan-.

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

VALOT POIS

Sammuta valot ja kuinka ollakkaan, huomaat pimeässä ettei ole värejä, värit ovat siis valoa, aiheesta on kirjoittanut Philip Ball KIRKAS MAA/ miten värit syntyvät, kirja ei ole pitkäpiimäinen, vaan ihan luettava,
asia tuli selväksi,
itse väreistä kertoo Victoria Finlay VÄRIMATKA, tosi mukaansa tempaava kirja, toinen tylsempi kirja on Johannes Itten VÄRIT TAITEESSA, kirjassa kauniita värejä, jos haluat tietää väreistä kaiken on COLORIA.NET/ Päivi Hintsanen joka on luonut parhaat värejä käsittelevät sivut nettiin, hämmästyin kun kerran sain hänet kiinni puhelimella, kyseessä oli joku väri juttu en enää muista mikä, yleensä näitä ammatti ihmisiä ei tavallinen lusikkamaalari tavoita, HYVÄ PÄIVI!

Joo, siis, olen jo hetken aikaa ihmetellyt kuinka ihmiset haluaa ympärilleen mustaa ja valkoista, mihin on värit hävinneet, kammottavan toisen maailmansodan jälkeen haluttiin värejä, lisää värejä ja jos ei löytynyt tarpeeksi sekoitettiin kaikki yhteen ja mieletöntä, ruskeanvihreä, keltaisenruskeanpunainen ja muita mahtavia sekoituksia,
olen miettinyt onko nyt vallannut tavarapaljouden ahdistus ja ähky ja halutaan rauhaa hiljaisuutta ja tyhjyyttä jota tekstiileihin painetut pääkallot täydentävät, onko kyseessä lopullisen hiljaisuuden kaipuu jota isukkikin hamuaa kääriessään vauvaa pääkallo vaippaan, jassoo, vai niin,

ikoneissa en käytä mustaa enkä harmaata sillä saamani  1970- luvun opetuksen mukaisesti ne kuvaavat kuolemaa, jos tarvitsen esim. luolaan mustaa teen sen sinisellä ja ruskealla,

ikonimaalauksessa käytän väripigmenttejä, osa on keinotekoisia, olen tuonut ulkomailta kiviä, hiekkaa, multaa, ym. värejä varten,
ensimmäinen kokeiluni oli kun huomasin keittiössä Moulinex jauhimen, eiku kivet sinne ja konekäyntiin ja mahtavaa, kone roskiin hiljaisuudessa, muut kokeiluni vähän samaa tyyliä,
edellisvuonna oli lukion oppilaita kylässä ja aiheena oli vanhojen historiallisten pigmenttien esittely, kerroin kaiken ja lopuksi halusin näyttää pigmenttien synnyn, kun edelliskertojen mokista oli jo aikaa, en muistanut että näytöksestä ei hyvää seuraa,
olin saanut lapis lazurin loistavan sinisen kiven ja tämän otin esiin, käärin sen kankaaseen ja vasaralla paukautin rikkoakseni kiven, pöytä,( on edelleen) on vanha Yyterin kartanon pähkinäpuinen salin pöytä ja voi ihme että oli pehmeää puuta, aivan kauheat kolot jäi pöytälevyyn, oppilaat vaihtelevin katsein seurasivat työskentelyäni jonka ymmärsin lopettaa, en muistele sitä enää,

olen vuosien varrella koonnut muutamia historiallisia värejä kuten Kyproksen umbraa, kokenellin kirvasta tehtyä punaista karmiinia, sain nämä kaksi ostaa Rauman vanhan apteekin muuton yhteydessä,

väripigmenttejä on satoja , itse käytän kymmentä, yhtenä indigon sininen joka on kasviväri, väri on hierrettävä ja väri joka tuoksuu selvästi muita en ole haistellut sillä kaikki yleensä ovat myrkyllisiä, sideaineena käytän kananmunan keltuaista, kyseessä on siis temperamaalaus.

torstai 9. tammikuuta 2014

SAIKS KII

Ikonimaalarina istun ja huokailen päivittäin jopa kaksitoista tuntia, joulu on lisäksi sellainen joka raskauttaa jalkoja, tänä jouluna sain mukaani tänne böndelle lonkan jonka siskoni oli leiponut, hänen leipomansa lonka on maailman parasta ja  kunpa voisi sipaista vielä siihen voita, mutta ,ei, terveydenhoitajani on todella jäykkis, ei voi puhua vertaillen kesän grillimakkaroista eikä olutmerkkien paremmuudesta, joo, joo, porkkanaa, kaalia, otan yleensä kuulolaitteen pois ripityksen ajaksi ja hymyilen lauhkeasti kuin marinoitu lammas, siis, pullalonka on salaisesti tuhottu joten,
epätoivoisia katseita luotava ulos ja pöh, mitään ei tapahdu, mentävä on ulos,
tuulipukuni  musta väri ei sovi yhtään maisemaan kun on lunta, syksyllä se on mainio kun ei tiedä kuka milloinkin ajaa päälle, elämyksiä pitää olla, nyt sitten olet aivan pramilla kun erottuu maisemasta, koirat, karhut ja sudet alvariinsa räksyttää kintereillä, mutta tein sen, kävelin tunnin verran, tuulipuvussani lukee jotain, siinä on varmaan polille hoito ohje puvun hinnan mukaan, sillä niin kallis oli pukuni että varmasti nimestä selviää, konjakin, sikarien ja autolla kuljettu määrä, joten eiku suoraan tiputukseen, matka on myös hyvä koska silloin voi ajatella...........................................
...eikstää lopu koskaa.

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Etunimestä näin vuoden aluksi

Raamatussa kirjoitetaan elämänkirjasta useassa eri kohdassa ja nimemme on kirjoitettu syntymämme hetkellä elämän kirjaan, ei kymmentä erilaista vaan yksi, sen pyhän mukaan joka kulkee kanssamme koko elämämme.

Suomessa ortodokseilla etunimien kanssa on ollut sekalaisuutta 1950 luvulle asti, syynä nimien pakko suomalaistaminen, esim. George- Jyri- ja lopuksi Jyrki.

Otan esimerkiksi Aapo nimen, nimi juontuu Abrahamista , itse Aapo hebrean kielestä merkiten kanojen isäntää, joo ihan totta, en tietenkään osaa hebreaa joten kirjoitin google kääntäjään suomeksi kanojen isäntä ja hebreaa tuli ja kun painoin kuvahakua, tuli tuhoton määrä kanakuvia joten pakko oli uskoa sillä löysin jostain ensin tämän suomennoksen, mutta en uskonut, joten oli tehtävä tutkivaa työtä asian selventämiseksi,
okei,
Aapon nimipäivä on ortodoksisessa kalenterissa 21.8 ja suojeluspyhä on:
pyhittäjä Avrami Paleostrovilainen tai
pyhittäjä Avrami Smolenskilainen
eikä siinä kaikki vaan vielä on 29.10 ja suojeluspyhä on:
pyhittäjä Avrami Rostovilainen

jälleen okei,
 Aapo syntyi 29.10 joten hänen suojeluspyhänsä on Avrami Rostovilainen, tästä pyhästä ikonimaalari maalaa ikonin joka kulkee Aapon mukana koko elämän ja laitetaan arkkuun mukaan.

Jos Aapo saa päähänsä liittyä ortodoksiseen kirkkoon saa hän nimensä mukaisen suojeluspyhän, esim. luterilaisessa kirkossa Aapon nimipäivä on 18.12 joka pitää nyt unohtaa koska ortodokseilla on oma kalenteri ja liittyessään ortodoksiseen kirkkoon uusi nimipäivä- suojeluspyhän päivä on 29.10,

joo, selvä, okei,

Aapo kuitenkin haluaa kehittyä kristittynä ja kaipaa yksinäisyyttä, luostarin hiljaisuutta, hänet vihitään munkiksi ja hän saa uuden nimen jota ei voi itse valita vaan hänelle sen valitsee vihkijä, Aapo kuulee uuden nimensä vihkitilaisuudessa ja se on pyhittäjä Stefanos, muistopäivä 29.3 joten kaikki entinen jää unholaan ja alkaa uusi vaihe elämässä, aikansa kilvoiteltuaan on vielä kerran mahdollisuus että hänen nimensä vaihtuu, sillä hänet voidaan vihkiä suureen skeemaan ja tällöin tulee jälleen uusi, viimeinen nimi.

Lapselle oman suojeluspyhän ikonin hankkiminen on tärkeää, kun maailmaa mättää,kirput puree, suojeluspyhä lohduttaa aina häntä.

tiistai 7. tammikuuta 2014

Lohtu

Lohtu

Luin jostain kuinka venäläiset hakevat lohtua kirkosta ja suhtautuvat muutenkin kirkkoon tunteellisesti, hymyillyttää, niitä tunteita hakee kyllä suurin osa maailman ortodokseista,
 tänään alkoi taas arkinen uurastus ja juhlat on ohi, lohdutonta, vaan kun pääsee kirkkoon hakemaan lohtua, kuulemaan kauneutta tekstien muodossa, näkee pyhät ikonien kautta, antaa se voimaa arkipäivään,
monesti luen kuinka kirkko ei ole tunteiden paikka, liikutusta ei saa tuntea, pitää olla kuin kukka, tunteeton, pohdiskella vain omia syntejään, ohhoijaa, kukkiakaan ei saisi tuoda kirkkoon ettei keskittyminen herpaantuisi,
niin ,tunnustan, olen joka kerta unohtanut syntini kun mietin esim.  mistä saan illalla tuleville vieraille grillimakkaraa kun kauppa on kiinni ja kasvis syöjänä tuote ei kuulu pakastimeni valikoimiin,
poing,
joo, hereillä ollaan, ortodoksikirkon muuttumattomuus on se kannatteleva voima, jos nyt et kuuntele, kuulet ne tekstit aina uudelleen vuodesta toiseen ja jonain päivänä makkarat ei ole ajankohtainen ja silloin kuulet tekstin,
ikonit kotona, kirkossa antavat lohdun arkipäivään, yksinäisyyteen, et ole yksin kun ikoni on seinällä, ikonin pyhä on kanssasi ja kun lampukassa palaa tuli antaa se lohtua ja tunteellisuuden hyvänolon tunteen jota jokainen kaipaa arkipäivässä,
barokin aikana oltiin niin tunteellisia että koko kirkko piti olla kuin taivas, ikonit, seinät ja katto muodostivat kokonaisuuden, ihmisen tunteellisuuden huipentuman taivaan, hauskaa oli se että kaikki meni ja onnistui hyvin vaan ihminen itsessään erottautui seinistä, ei sopinut ihminen tuulipuvussa lavasteisiin joten oli keksittävä uudet vaatteet jopa hiukset jotta mikään ei rikkoisi kirkon kauneutta, jotta ihminen voisi täydellisesti antautua tunteellisuuden vietäväksi, samaa lohtua haemme tänään, haluamme nähdä kauneutta ja kokea lohtua sen kautta.

lauantai 4. tammikuuta 2014

Mustat kengät maallistumisen merkkinä

Viime aikoina on paljon kirjoitettu kirkkojen maallistumisesta ja selkeä arvio eräässä kirjoituksessa oli että kirkkojen maallistuminen lähtee sisältäpäin, olen samaa mieltä, siis, huomionarvoinen esimerkki,  punaisten kenkien tilalle on jo tullut tavalliset mustat kengät ja kai seuraavaksi kyseinen instituutio polttaa kasukkansa kuten eräät rintaliivinsä 1960- luvulla täydellisen vapauden myötä.

Maallistuminen lähtee pienestä, mietin onko ortodoksisessa kirkossa tällaista, aika kauan sain miettiä ja vihdoin veren joulusokerien laskiessa tuli mieleen sokeripala, siis ortodoksikirkon papeilla näkee sokeripala paitoja jotka kuuluvat läntisen kirkon työpukuun, ortodoksipappi pukeutuu palveluksen ulkopuolella mustaan viittaan. Minusta sokeripala paitojen käyttö on maallistumisen tuomista salakavalasti ortodoksiseen kirkkoon, mitä se on? vaikea sanoa, onko se halua olla esillä kun viitan käyttöön suomessa ei ole totuttu, vähän ujostellaan, en sano että häpeiltäisiin.

Mitä se sitten väliä? On se, jos pappi joka aina käyttää sokeripala paitaa julistetaan pyhäksi ja valokuvien perusteella pitäisi maalata ikoni ,onko atripuuttina sokeripalakaulus,
esimerkkinä käytän pappismarttyyri Aleksandr Hotovitskiä, kun hänestä maalattiin ikoni pyhäksi julistamisen jälkeen nousi suuri kohu sillä eräs maalari oli maalannut hänelle silmälasit, lähes vuosi tästä asiasta kiisteltiin ja silmälasit jätettiin pois, ikoni ei ole valokuva vaan toisen todellisuuden kuvaus joka vie katsojan pois arkimaailmasta, myös vaatetus on näköjään ongelma ,en usko että Helsingin seurakunnassa tuohon aikaan oli montakaan kreikkalais mallista felonia joita on kuvattu Aleksandr Hotovitskin ikoneihin, myös pitäisi miettiä jos kyseessä ei suoraan edestä kuvattu pyhä, kääntyykö miespyhä oikealle vai vasemmalle sivuprofiilissa, siis, AINA kääntyy Kristukseen päin.