maanantai 24. helmikuuta 2014

EHDINPÄS!

Ensi viikolla alkaa ortodoksisen kirkon määräämä paasto, alkaa ihana paaston kevät, jo Sakkeuksen sunnuntaista( Sakkeus oli pieni mies ja nähdäkseen Kristuksen kiipesi viikunapuuhun) asti olen paastoa odottanut, eli eilen piti kutsua vieraita ja paistaa vuodenkulkuun liittyvät blinit.

Tässä ohje, ei, et voi korvata tattari jauhoa salaatinlehdillä, etkä olutta valkoviinillä jos teet tämän ohjeen mukaan, säälimättä noudatat tai sitten teet jotain muuta ,vaikka pitsaa:


ILLALLA
1 litra maitoa
1 pala hiivaa
1 tl suolaa
2 dl vehnäjauhoa

lämmitä isossa kattilassa maito lämpimäksi, lisää hiiva ja suola ja jauhot, laita kansi, anna kuohua yön yli.

AAMULLA

3 dl tattari jauhoa
3 dl vehnäjauhoa
3 keltuaista
1pullo olutta
3 valkuaista, vatkaa, lisää viimeksi

ODOTTELE VIERAITA
1½ kg voita paistamiseen, totta, joskin voin määrä riippuu vieraista, yleensä yksi vieraista on aloittanut laihdutuskuurin jonka tuo julki kun kukaan ei huomaa Muoti-Martasta ostettua uutta leningiä, yksi vieraista on tietysti eilen ollut pussikalja hyppelyissä eikä voi syödä mitään, yksi vieraista on niin allerginen ettei voi kuin juoda, siis sveitsiläistä hanavettä, yksi on jo tullessa niin blineissä ettei voi ajatellakkaan syödä niitä, mitä ne nyt olikaan, lopuilla on erilaisia ruoka allergioita josta johtuen isäntä- blinipaistaja luo välillä herkän anovan katseen keittön ikoniin ja pyytää ettei kukaan kuolisi pöydän viereen blineihin, vaikka varattuna on happea, paperipusseja, rauhoittavia ja suora yhteys läheiseen yliopiston sairaustaloon.

sulata voita, käytä kirkasta osaa
lämmitä pannu
paista ensimmäinen epäonnistunut lätyskä, heitä roskiin(koirakaan ei syö)

TÄYTTEET
keitettyjä, kuutioiksi hakattuna kanamunia
erilaisia mössöjä kalasta
mätiä
smetanaa
lihaa ei käytetä koska paasto on alkanut jo lihatuotteiden osalta

HAUSKAA BLINIPÄIVÄÄ!

PS.

Pirkka lehti n;3/1989 kertoo Lintulan Luostarin 83 vuotiaan luostarin johtajan igumenia Antoninan blinien paistosta.

Ennen paistoa voidellaan paistinpannu sipulilla, silloin ei tartu  mikään pannuun kiinni.

Tässä hänen isoäitinsä - babuskan- ohje 1800-luvulta:

80 g hiivaa
2l vettä
10 lasia maitoa
4 kananmunan keltuaista
4 ruokalusikkaa sokeria
3 teelusikkaa suolaa
6 ruokalusikallista kasvisrasvaa
2 kg pehmeitä vehnäjauhoja

tee normaalisti.

lauantai 22. helmikuuta 2014

SALAINEN KELTAINEN

Jo kansakoulussa lyijykynän ihmeellinen tuoksu ja keltainen väri loi eväitä tulevaan joita olen suuresti nauttinut ja lyijykynästä joka ei enää ole lyijyä vaan grafiittia ja savea.

Kaikkialle levinnyt muoti 1800 -luvulla piti tuoda myös lyijykyniin, kaiken itämaisen ihailu ja Kiinasta löytyneet grafiitti esiintymät saivat aikaan kynän keisarillisen keltaisen värin jota vain keisarillinen perhe sai käyttää, myöhemmin kynät myös merkittiin eri vahvuuksien mukaan joita on yhdeksän H: hardness B: blackness kirjoitusmuoto ei ehkä ole oikea, eniwäy, tarkoittaa siis kovuutta ja mustuutta, yleisin on HB, yleensä tiedän minkälaisen kynän ystäväni ostavat, jos on laiha, kuiva ja yltiöhiljainen hän ostaa H3, silloin näen tyhjän paperin ja jälki on niin hentoa ja näkymätöntä, päinvastoin taas suuresti elämää nauttivat käyttävät B 9 jolloin näkyy elämän suuret linjat.

Valokuvassa näkyy kynien lähes samanlainen keltaisuus, lisänä punakynä kouluajoilta, ilmeisesti lahja opettajalta.

Jalkani jäi pyörän pinnojen väliin päivää ennen kuin alkoi kansakouluni ensimmäinen vuosi, jalka oli kipsissä ja olisin saanut lykkäystä, mutta porasin ja kiljuin että haluun kouluun, voi että ihminen voi olla tyhmä jo lapsena, ei se mitään, mutta äiti ite kävi ostamassa koululaukun minulle, voi yhden kerran, keltainen, muovia, ihan karsee, jo seitsämän vuotiaskin tajusi sen vaan ei äitini, laukku ei ollut pitkäikäinen, koulussa kaikki sai lainata sitä, kantaa kiviä, uittaa laivana, kymmeniä kertoja laukulla oli kyky unohtua jonnekkin, aina sen joku palautti kun tiesivät laukun olevan minun.



1974 ostin ensimmäisen Robert van Gulikin kirjoittaman kirjan "kiinalaiset naulamurhat". Olin jo aiemmin tykästynyt Japanilaiseen maalaustaiteeseen, mutta nyt, mieletöntä, rikosromaanit on myös kuvitettu ja tekstin kanssa muodostavat mahtavan kuvauksen noin 700 -luvun kiinasta, kirjoissa seikkailee myös keisarin keltainen väri ja taiteilijoita, sitä paitsi eräässä kirjassa syödään kunnon paistettua makaroonia joka on suurinta herkkuani, siis muistoissa, sellaista ei enää saa, on pastaa, ohutta, surkeeta.



Kun nyt tuli ruoka puheeksi niin, kesäisin raja-aidan takana toisinaan naapurin lehmät seuraavat elämääni, joku näkee ne ruokana, härän fileinä, kreikkalaisena jogurttina, minä näen ne värinä, keltaisena.
aikoinaan kun luin Intian keltaisen värin tarinan joka lyhyesti on että lehmille syötetään mangopuun lehtiä ja virtsa kerätään talteen, kuivataan ja myydään kalliilla hinnalla maalareille, väri on kaunis, lämmin, hehkuva, nykyään saadaan keinotekoisena, olen miettinyt, voisiko kokeilla yhdellä lehmällä, mangopuun lehtiä ei ole mutta hedelmiä kyllä ja lapsille tarkoitettua mangososetta, onnistusikohan.

Gummi gutta on erään puun pihkaa ja ostin sitä aikoinaan kun kokeilin köyhän kultausta eli hopean päälle vedettiin ohut gutta kerros jolloin pinta näytti kultaiselta, no, kullan hinta laski ja kokeilut jäi, jotenkin pinta oli erikoisen oloinen, guttaa käytettiin myös värinä ja kuvassa olen vetänyt muutaman raidan gutalla ja möykyt ovat myös guttaa, väri on tosi myrkyllinen.

Keltainen väri oli myös ennen postiautoissa, nykyään kun postiautot ei saa ilmeisesti näkyä, ovat valkoisia sulautuen maastoon, sääli, postin keltainen on juuri se lämmin väri jota ikonimaalarin kannattaa käyttää, ikoneissa yleensä taustoissa käytetään keltaista, okraa kuvaten valoa.

lauantai 15. helmikuuta 2014

KUSILUISTIMET

Kaupunkilaiset ei varmaan muista enää kusiluistimia, käytin niitä viimeksi 1972 ja uudelleen otin käyttöön 2004 sillä niillä käydään huussissa ja postilaatikolla.

Kusiluistimet oli arkipäivää 1950- luvulla kun pulaa oli kaikesta ja hyviä kenkiä piti säästää joten yleensä vaarivainaan kumiterä saappaista leikattiin varret ja ne ylennettiin uuteen virkaan, siksi nimitys luistimet, sillä ne oli tosi liukkaat, niillä sitten tasapainoiltiin huussiin, niitä käytti myös vierailulla kävivät, olivat siis yhteiset.

Siis, koko kuukauden olen niillä kulkenut huussissa ja postilaatikolla kun kylille ei ole ollut asiaa, nyt sitten oli, seurakuntani kirkkoherra tilasi lounaan viidellekymmenelle, lupasin heti sillä pidän ruuanlaitosta ja juuri tällaisista isoista jutuista, ok,
aamulla puoli seitsemän aikaa lähdin ja vedin virkapuvun päälle johon kuuluu myös saappaat, oli outoa tunnetta oikeassa jalassa, mutta ajattelin sokeritautini vaikuttavan varpaisiini ja etten ollut huomannut kun en ollut tarvinnut kenkiä, saappaita vain puristamattomia kusiluistimia,
kuulolaitetta en laittanut päälle, mitäs sitä, keittiössä muutenkin kolinaa ja kattaessa astioiden räminää, kilinää, ruoka valmistui, menu oli kahden kalan soppa kermalla ja savukalalla ja kahvin kanssa mansikka,rahka, kerma täytekakkua, käytän runsaasti kermaa vieraille, kotona saa kukin nirsoilla laihoilla eväillä, mutta ei vierailuilla, ne on juhlaa.

Vieraat tulivat, katselivat nöyrästi lattiaan ja ajattelin, kun näkivät minut Euroopan suurimman ikonimaalarin halusivat tervehtiä katse alasluotuna, tuntui vähän kiusalliselta, napsautin kuulolaitteen päälle ja lähdin keittiöön,

PLÄÄTS,PUUH,PLÄÄTS,PUUH,VIUUUH,P....
voi yhden kerran, ei ollutkaan sokerit varpaissa vaan oikean jalan saappaan pohjalappu oli haljennut, irronnut ja hymyili ystävällisesti kaikille, ääntäen somasti, jouduin liikkumaan salissa ja yhtäkkiä muistin jostain balettikohtauksesta kuinka balleristit lipuivat kivikasvoin paikasta toiseen niin ettei helmat liehunut, otin saman tyylin , sillä työpukuni helmat laahaa maata, joten en nostanut jalkoja vaan lipusin sinne tänne kevyen ilmavasti.

Puoli viisi oli viimeinenkin yli neljän sadan astian, tai ottimen tiskit hoidettu ja lähdin kotiin, oli mukava päivä ja mielessä oli nuoruuden lomat Valamon luostarin keittössä, vauhti vain on hidastunut.

Päästyäni kotiin vetydyin työhuoneen tuoliin, nostin jalat toiselle tuolille ja otin myöhäispäikkärit, torkuttuani aikani laskin jalkani suoraan veteen, hmm, veteen, en hermostunut ,tiesin jo, minulle ei tule vesi sisään eikä mene putkia myöden ulos joten tiskipöydällä on neljänkymmenen litran tonkka jonka hanan olin jättänyt auki ja koska en kuule ilman kuulolaitteita sai vesi valua herran rauhassa tiskipöydän laatikkoon ja jokaiseen purnukkaan ja koteloon, jess, jokainen luuni oli kuin murrettu päivän työstä ja ajattelin porata reiän suoraan lattian läpi, mutta en sittenkään vaan nöyrästi ,ah, voih, eih, säestyksellä siivosin vedet pois iloiten kuitenkin saadessani viettää mukavan talkoopäivän kirkkoni hyväksi jota suuresti rakastan.

keskiviikko 12. helmikuuta 2014


EILEN

Mandariinipuuni lehti putosi kopsahtaen lattiaan, kahvikeitin lopetti rutinan oli kuin suomalaisen elokuvan äänimaailma ja tinnutusta sen verran että kuulosti näyttelijöiden artikulaatiolta, auringonvalo olisi osunut jos aurinko olisi paistanut laatikkoon joka oli avattuna edessäni, hain sen juuri postilaatikolta.
Tässä se nyt on suoraan Englannista, olin mykistynyt, mitään vastaavaa en ole nähnyt, en usko että ei moni teistäkään, lippalakki, sinivoittoinen, printtituote, kuvana lasimaalaus joka esittää Isä Jumalaa oikealla, Kristus vasemmalla ja keskellä Jumalanäiti Maria kädet kohotettuna orantti- rukous asentoon.
Lasimaalaukset perinteisesti kuuluvat Roomalaiskatoliseen kirkkoon, aiheeltaan luulen että työ on 1800-luvulta, en ole perehtynyt lasimaalauksiin.

Kielenkääntäjäni oli ollut Lontoossa ja havainnut kyseisen lippiksen, hinta 14£ tai 20€ tai 28$ hän osti sen minulle luentojani varten koska emme onnistuneet saamaan Dolce &Gabbana yhtiöltä pukua luentoni tueksi joka käsittelee ikonien ja kristillisen taiteen näkyvyyttä muodissa.

Mutta lippis on vielä parempi vaihtoehto sillä eilinen päivä laskeutui jonnekin ja puhelin soi, ystäväni soitti, innoissani kerroin lippiksestä ja jotenkin kommentoin sitä, haloooo, kuuluuko, halooo ,joo terveisiä Berliinistä, ostin muuten samanlaisen lippiksen, ööööhm, siis aiotko käyttää sitä? väärin muotoiltu kysymys, vedetään verho tähän, siis kun vertasimme lippiksiä, kyseessä oli sama tuote, Berliinissä lippis oli maksanut 16€.

Jo näkyvillä' oleva kristillisyyden näkyminen muodissa on ihan totta, käsin kosketeltavissa, valitettavasti en saanut selvää mistä materiaalista lippis on valmistettu, mutta punaisella luki "pidä kaukana avotulesta" eli kun sytytät tupakan ole varovainen.




Sain joululahjaksi muutama vuosi sitten myös lippiksen joka oikein kertoo ikonimaalarin elämän, ainoa virhe on kun teksti on kultalangalla kirjottu, olisi pitänyt olla harmaata suomen lampaan villaa, tavallaan luen sen kuuluvaksi muodin piiriin ja onhan se broreerattu Keskisen kyläkaupassa joka nyt on trendikäs, muotia.

Toinen on Sirkka Könösen suunnittelema villapaita jossa edessä teksti
NI-KA ,tarkoittaa HÄN VOITTAA,
teetin sen nuorena, sellaista värien loistetta en ollut nähnyt, selkäpuolella on kuvattuna elämänpuu, vau, kun laitoin sen päälleni, laitoin sen viimeisen kerran sillä nuorenakaan en ole ollut ihan pieni ja selässä olevasta puusta tuli metsikkö, varhaiskristilliset kalat on myös kuvattu, villapaita on hymyillyttävä  muisto jonka Könönen varmaan muistaa sillä ensin tuli väärä teksti, siitä ei puhuta. Villapaita on tehty paloista joten teksti osa oli helppo vaihtaa.
Olen aina pitänyt Egyptin taiteesta, sillä siihen on joutunut tutustumaan enkaustiikka maalaustaiteen takia, joka oli lähtö kohta ikoneille, siis, mieleen tulee Egyptin taiteen kerroksellisuus joka näkyy paidassa joten onko kaikki jo nähty.

lauantai 8. helmikuuta 2014

KÄÄRMEET

Koivuntuoksuinen aamu juuri ostamani talon rappusilla, puurappusilla, ah, voi tätä tunnetta, rauhaa kesän hehkua, suloisuutta ja kaveri jalan vieressä, musta kyy, aijaa,iiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiik, käärme, en liiku, olen oppinut sen Lootin vaimolta, käärme katsoo minua, minä sitä, se lähtee muille maille kun huomaa että kyseessä on kaupunkilaisnössö joka ei ole vaarallinen, minä pomppaan ylös, koko elämäni on kulkenut editseni, mutta,
MINÄ ELÄN, MINÄ ELÄN,
käärme ei ollut tappanut minua, täysin miehelle sopimattomasti iloitsen,viikon päästä taas näin sen, pitäisikö sanoa -hänet kuten nykyään eläimistä puhuttaessa.

No kuitenkin, jotain on tehtävä, soitin kollegalle ja kysyin käärmeen karkotus pyhää, joo pyhä PATRICK, saavuttuaan Irlantiin ja huomattuaan saaren olevan täynnä käärmeitä luki ensinnä rukoukset käärmeiden karkottamiseksi ja ne hävisivät,
ikoni on maalattava heti, tutkin kyy käärmettä kuvauksen takia ja olin aina luullut että ne kooltaan ovat useita metrejä ym. yleensä kyy naaras on ruskea ja uros musta, pituus maksimissaan 65-70 cm, tämän parin maalasin pyhän Patricikin ikoniin, siunautin ikonin, laitoin aitan ulkopuolelle seinälle lasin alle jotta puolisokeat käärmeet näkisivät, ettei pihaan kannattanut tulla.

Meni viikkoja ja taas käärme pihassa, oliko ikoni tehoton kun kyseinen käärme meni vielä ihan jalan vierestä, tätä mietin, vastaus löytyi hiljaisen miettimisen jälkeen.
Meillä jokaisella on paikkamme, myös käärmeillä, olisihan typerää jos pyhä Patrick tappaisi kaikki käärmeet, ei, vaan me elämme yhtä elämää, käärmeet vaan jättävät minut rauhaan pyhän Patricikin suojeluksessa.
Tuliko selväksi, ajatuksen juoksuni, kyll maar.
Ikoneissa käärmeitä myös tavataan,seinämaalauksena tunnettu ADAM NIMEÄÄ ELÄIMET
etusijalla on käärme joka on lähinnä Aatamia. Käärmeellä oli jalat jotka menetti vietellessään Eevan syöttämään omenan Aatamille. Asiasta on annettu hyvä kuvaus Raamatun ensimmäisessä Mooseksen kirjassa.
 
Siellä on luku 14,
Ja Herra Jumala sanoi käärmeelle: " koska tämän teit, kirottu ole sinä kaikkien karjaeläinten ja kaikkien metsän eläinten joukossa. Vatsallasi sinun pitää käymän ja tomua syömän koko elinaikasi."
On myös luku 5,
vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukeavat teidän silmänne, ja te tulette niin kuin Jumala tietämään hyvän ja pahan."
Tätä mietin aina kun luennoin kuinka emme tietäisi pahasta jos käärmettä ei olisi ollut.
 
Muuallakin käärme esiintyy, muuttuessaan  Aaronin sauvasta käärmeeksi, myös Mooseksen sauva muuttui, näitä kuvataan uskonnollisissa tauluissa, ei ikoneissa, on myös kuvaus kuinka Mooses käärmeiden vainotessa kansaansa sai ohjeen tehdä pronssikäärmeen tangon päähän ja jokainen joka sitä katsoo paranee.(4.Moos.21:4-9)
 
Katumuksen sakramentin taulussa syntinen oksentaa pahan käärmeiden muodossa ulos.
 
Piispan sauvan päässä on myös kuvattuna kaksipäinen käärme, tämä tulee 8Matt.10:16)
" Minä lähetän teidät kuin lampaat susien keskelle. Olkaa siis viisaita kuin käärmeet ja viattomia kuin kyyhkyset."
 
Simeon pylväskilvoittelijan muistopäivä1.9 on myös kuvattuna käärme, mutta selitystä en ole löytänyt sille.
 
Ikoneissa on parantajapyhiä, heidän ikoneissaan ei ole käärmeitä, mutta, antiikin ajan tunnetuin merkki kuvauksissa on käärme joka tänä päivänäkin esiintyy lääketieteen tunnuksena.
 
Pyhä Epifanos muistopäivä 12.5 on kirjoittanut eläinten luonnnoista ja myös käärmeestä neljä luontoa.
 
Pyhän Barsoman ikonissa on myös käärmeitä liittyen hänen elämäänsä.
 
Kreikan Kefalonian eräässä kirkossa vietetään 6.8 vietetää myrkyllisten käärmeiden juhlaa jotka ilmestyvät tuolloin joka vuosi ja häviävät 15.8 Jumalanäidin kuolonuneen nukkumisen päivänä, käärmeet vaeltelevat kirkossa, eivätkä pistä ihmisiä.
 
Tunnetuin käärmeen versio ikoneissa on lohikäärme joka ei kuvaa lohikäärmettä vaan pahuutta, voisi ajatella että kyseessä on jalallinen käärme.
 
Jos katselee käärmeitä muulla tavoin, kuten Samuli Paulaharjun artikkelin tavoin, oli kotikäärme jonka annettiin asua talon alla jotta se hävittäisi hiiret, täytyypä miettiä.
 
"Herpit Raamatussa" on Joonas Gustafsson in kirjoitus joka on ilmestynyt Herpetomania- lehdessä 1999 ja löytyy netistä,
 
Tässä tämä isku joka antoi minua ymmärtämään käärmettä, mutta silti pidän sitä todella vastenmielisenä piste
 
 
Lisäsin tähän kyläsepän tekemän, suunnittelemani lampukan jalan jossa käärme on mukana, jalusta valmistui eilen ja on upea.