sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

ELLU JA MÄÄ

Mää siis tarkoitan
Kuningatar Elisabet II (Elizabeth Alexandra Mary, s. 21. huhtikuuta 1926 Lontoo) on Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan kuningatar sekä viidentoista muun kansainyhteisömaan valtionpäämies, muun muassa Australian, Kanadan ja Uuden-Seelannin kuningatar. Hallitsijaksi Elisabet II nousi isänsä Yrjö VI:n kuoleman jälkeen 6. helmikuuta 1952.

En siis tähän koko aikaa kirjoita tuota rämpsyä, Ellu vaan, hän on tottunut kaikkeen, myös moukkamaiseen käytökseen jota en kuitenkaan tarkoita, meillä on paljon yhteistä , taiteilijana pidän kun hän vaihtelee tötsiä eri juttuihin, no, tänään luin kuinka hän on käyttänyt samoja kenkiä vuodesta 1972, siis samaa mallia, käsintehtyinä maksavat vain 1200 euroa vai olikohan se puntaa, eniwei, siis halvat,
minullakin on mai garden tossut viime vuosisadalta, juuri eilen korjasin kantapään toisesta, olen huomannut että ilmastointiteippi ei sovi hyvin korjaukseen, muuttuu tahmeaksi ja sen jälkeen tartuntapinnalta löytyy maamyyristä naapurin kissaan, siksi kokeilen nyt uutta pakkausteippiä, se tuntuu lupaavalta, suosittelen,

siis mietin, vaikka paikat pursuisi kenkiä, vaatteita, on aina vain ne samat kengät ja trikoot käytössä, naapurini jo huomautti että jos laitan kalliimman luokan työasun takin iltanuotiolle  saan porttikiellon ja saan paistaa Hälsans Kök kasvisnakit missä parhaaksi näen, en voi mitään että hihat on aiemmin palaneet jossain ja toppaukset pursuavat renessanssin tapaan ulos, taloni keltainen väri varmasti korostaa sinistä väriä ja hopeisia tereitä, en ymmärrä, ei muutkaan iltapuvuissa makkaroita grillaa,
takki on lämmin, viileä, tilava, viihdyn siinä,
samoin kuin näissä mai garden tossuissa, varpaani joita tasaisin välein ruhjon jonnekin lepäävät näissä tossuissa,
kyllä löytyy muitakin kenkiä, mutta en viihdy niissä, jos laitan tennistossut pitäisi olla pirteä, ei käy, jos laitan camel bootsit pitäisi heti kiivetä jonnekin ja ryhtyä tupakalle, taas jos laitan tarrasulku kengät tunnen kuinka säälin vyöry lähestyy minua, ei saa enää kengän nauhoja kiinni, mutta kun laitan mai garden tossut kaikki ovat sanattomia ja ihailevat lämpimän suloiset katseet seuraa minua,
siis, piti miettiä ,miksi on niin paljon vaatteita, kenkiä kun vain yhdet on käytössä, pelkäänkö pula aikaa,(olen niin vanha)onko ostosvietti tavoittanut minut, mainosten uhri vai mikä, tässä olisi pohdittavaa tutkijoille, minuun ja varmasti Elluun voi ottaa yhteyttä.

torstai 26. kesäkuuta 2014

HEVOSIA

On monta asiaa joita ei näe vaikka näkee, usein jo unohdan kyläni kauneuden ja niityllä olevat hevoset, ilolla katselen niitä, varsinkin näin keskikesällä kun uudet varsat pääsevät emonsa kanssa laitumelle, kaunista, ei ihme että Satakuntalainen kuvanveistäjä Emil Cedercreutz ihaili hevosia ja halusi kuvata niitä patsaissaan, käydessäni hänen kotonaan Harjavallan Harjulassa näin ensimmäisen hevospatsaan hänen kotinsa eteisessä, koko rakennus oli kiehtova, mystinen ja upea,
toki olin nähnyt hevosia elävänä Koivistonluodossa Nurmisen tallissa, se oli mielenkiitoinen paikka, tuoksu, kuivatut heinät,
myöhemmin ikonimaalauksen yhteydessä olen itse kuvannut hevosia, esim. Pyhän Georgios Voittajan ikonissa ja monessa muussa, hauska muisto syntyi kun eräs hevosten ystävä lähetti piirroskuva hevosen hampaiden kehityksestä, häntä vaivasi se, että ikoneihin hevosille maalattiin valtava amerikkalainen hammatahna hymy, hymyssä ei tietenkään mitään vikaa vaan kun oikeasti hampaita ei ole suu täynnä, aina tämän kirjeen jälkeen olen tarkistanut että ikoneissani hevosen hampaat, jos näkyvät ovat oikein, täytyy myös muistaa, että ikoni ei ole realistinen tämän maailman kuvaus vaan kirkastuneen pyhän maailma, siksi usein muotoja muutetaan, valokuva on realistiseen toistoon, ei ikoni,




täällä kylässäni ihan ensimmäisenä vuotena muuttoni jälkeen oli päivä kun huomasin hevosten syövän naapurin kukkia, ihmettelin hetken tai oikeastaan aika kauan, saako ne syödä kukkapenkistä?, hevosia oli neljä ja yksi tuli tielle, mietin, kun olin ihan ulkomailla käynyt, josko hevoset saavat käyskennellä vapaana kuten eräässä kylässä Makedoniassa, mietin tätäkin ja tulin siihen tulokseen että kun suomessa kaikki on järjestyksessä pitäisi hevostenkin varmasti olla kotonaan, onneksi tallessa oli naapurin puhelinnumero ja soitin, kerroin että tiellä on mielestäni heidän hevosia, kuuluuko ol.... yhteys poikki, hevoset olivat tulossa taloani kohden, menin ulos, jälleen mietin mitä teen, seisoin keskellä tietä, en tehnyt mitään, onneksi, sanoi naapuri jälkeenpäin, ne olisi jyrännyt minut jos olisivat vauhkoontuneet, hevoset olivat ilmeisesti pelästyneet jotain (karhu?) ja silloin ei sähköaita paljon pidättele,
en vieläkään lähesty hevosia, kuvatkin otin kaukaa, hiljaa hiipimällä, tamma vei sitä mukaa varsaa kauemmas ja tarkkaili minua, toinen tamma jolla ei ollut varsaa mukana oli ihan tyyni ja rauhallinen, sieluni silmin näin kuitenkin painajaiskuvia kuinka ryntäävät aidan ylitse, tallovat minut, syövät omenapuut ja potkivat tasokkaan autoni rusinaksi joten suhtaudu kunnioituksella hevoskuviini joita henkeni kaupalla otin.
perheeni kuvausperinteitä kunnioittaen tässä ensimmäinen huippukuva, ylhäällä tamma ja varsa, alhaalla toisen tamman varjo.

torstai 19. kesäkuuta 2014

RUOKAA YLEENSÄ

Muutettuani böndelle muuttuivat myös ostostottumukseni, ne muuttuivat erilaisten ahaa elämysten kautta, kuten piti saada dijon sinappia muikuille jotka ei maistu miltään kun on tottunut vahvaan ja väkevään silakkaan, lähdinpä kauppaan, en löytänyt dijon sinappia hyllystä joten oli pakko vaivata hyllyntäyttäjää- anteeksi, missähän on dijon sinappia, hä,, dijon sinappia, -en oo kuullutkaan, mitä se on?, apua, miten sen nyt sanoisin, onkohan toi tosissaan ettei tiedä, -se on sokeritonta sinappia, .yök, kuka sellaista voi syödä, huokaus,
anteeksi, en löytänyt pakasteista mustekala renkaita,- yök, ei niitä kukaan osta,
anteeksi, en löytänyt cafe parisia hyllystä, yök, kuka niitä ulkolaisia tököttejä juo,
anteeksi, en löytänyt mitään leivoksia hyllystä, ainoastaan noita wiinereitä joita on jo syöty kaksi vuotta, yök, ei niitä kukaan osta ne lihottaa ja täällä leivotaan itse kunnon pullaa,
aikaa kului,
opin, en voi vaikuttaa mihinkään oli siis muutettava ruoka ja ostostottumuksia,
täs on sulle porkkanoita?, tuotiin perunoita, sieniä, punajuuria, kalaa, mitä, eikö kukaan ymmärrä, haluan pitsaa, kasvishampugrilaisia,
oli siis opeteltava kumihanskat kädessä käsittelemään noita böndeaineita,
ihan hyvää, kauppani saa pitää rojunsa, näillä pärjätään,
sitten kerran, mennään Lidliin, mihin?
en käy kaupassa edes joka kuukausi joten vanhat muistot kaupungin supermarketeista muistui mieleen, hallusinaation vallassa kiertelin Lidliä, hypistelin joka tavaraa, nuuskin, luin tuoteselosteita, olin paratiisissa, ystäväni raahasivat minut väkisin pois ja veivät rauhoittumaan s- markettiin joka tylsänä rauhoitti heti ostohaluni,
sain kuitenkin ostettua kangakasseja joita säilytän rakkaina muistoina ja käytän niitä vain ostaessani jotain kalliimpaa,
olen käynyt monta kertaa jälkeenpäin Lidlissä ja Lidlin tuotevalikoima on passeli, ei liian laaja, säästän siis rahaa kun ei ole heräteostoja, siellä on paljon suomalaisia tuotteita ja mitä väliä, juuri luin että luulemani suomalaiset tuotteet tehdään jossain muualla,
Lidlissä on mukavaa eri maiden viikot, esim. kreikan oliiveja odotan, niitä isoja halpoja purkkeja, lasipurkit on muuten hyvännäköisiä joten ne tulee aina uusiokäyttöön esim. väripigmenteille, tulisipa Lidl lähemmäksi tänne, nyt olen lähikauppani armoilla ja hinnat kohoaa jatkuvasti vaikka koko ajan vakuutellaan ettei ruuan hinta ole noussut vaan ne arvonlisäverot, hauska kuulla,
huomenna kokkoillaan ja lupasin tehdä tilaisuuteen pitsapaloja, makkaraa ei paisteta, kun joku vuosi sitten osa porukasta kulki naama punaisena monta viikkoa kun olivat liian lähellä kokkoa grillaamassa, hauskaa maallista juhannusta kaikille, ensi viikon maanantaina me ortodoksit aloitamme ihan oikean juhannuksen vieton pyhän Johannes Kastajan muistolle ja vietämme sitä niin sanottuna praasniekkana ja johon paastoajan vuoksi teemme laihaa vesikalakeittoa ja kermakakkua ilman kermaa(lue: valkoinen valhe, kermaa ei voi korvata ja täydellisiä askeetteja kokit ei ole)

 Rakkaimmat kestokassini joille voisi kirjoittaa oodeja
 
 
Tulin vielä kirjoittamaan kun unohdin tärkeimmän eli miinusta Lidlille mainoksesta jossa vähän halvalla pannaan äyskärimuseota, itse olin juuri ajatellut perustaa kesäksi huussimuseon joita minulla on kaksi ja oppaan avustuksella voisi tutustua myös muovivessaan ja historiallisiin jäänteisiin joita löytyi aitan suuliosasta, museo on vielä projektitasolla ortodoksiseen tapaan, ehkä jonain vuonna, onneksi joku oli tehnyt vastaiskun Lidlin mainokselle ja siinä vilahti Amurin työläismuseo Tampereella joka on ehdottomasti lempipaikkani, kahvio on tasokas ja itse alue upea, kertoen ihmisen elämästä, käy siellä.

lauantai 14. kesäkuuta 2014

PINNALLA!

Pinnalla ollaan, tillit röyhtäisi itsensä esiin jo viime viikolla, pinaatti ja timjami ilmoittivat olevansa tulossa, on kuulemma vielä liian kylmä ulkona,
tänään tajusin vanhojen perunoideni (siis peruna)(tarkistin kieliasun) kaipaavan perillisiä joten en kuorinut niitä kesäkeiton sekaan vaan vein ja istutin tillien sekaan joten tulossa on tilliperunoita, siirsin ulos myös paprikoiden taimet.
Ohessa myös kylvö siunaus jonka jokainen voi lukea pienenkin ryytimaan puolesta jotta kasvu pääsisi alkuun.

 

Kylvöajan rukous

Herra, meidän Jumalamme,
Sinun tahrattomasta ja ylen rikkaasta kädestäsi olemme saaneet tämän edessäsi olevan siemenviljan ja rukoilemme Sinua, Valtias, ottamaan se huomaasi,
sillä emme uskaltaisi kylvää sitä elottomaan multaan, ellemme muistaisi Sinun valtiutesi käskeneen maan synnyttää, kasvaa ja antaa kylväjälle siemenen ja leivän ravinnoksi.
Nytkin anomme Sinulta, Jumalaltamme: Kuule meitä, kun me rukoilemme Sinua, ja avaa meille, suuri, hyvä, taivaallinen aarrekammiosi ja vuodata siunauksesi täyteys totisten lupaustesi mukaan; torju myös luotamme kaikki, mikä tuhoaa peltomme kasvun, ja kaikki kuritus, joka meitä syntiemme tähden oikeuden mukaan kohtaisi, ja suo suuri laupeutesi koko kansallesi ainosyntyisen Poikasi armosta ja ihmisrakkaudesta. Hänen ja kaikki pyhän, hyvän ja eläväksitekevän Henkesi kanssa Sinä kiitetty olet nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Rukous on sama maallikon toimittamana.



perjantai 13. kesäkuuta 2014


HUONO ESIKUVA
KOLME NÄYTÖKSINEN DRAAMA

Ensimmäinen näytös
Sain valmiiksi Länsi-Suomeen tarkoitetun ikonin jonka luovutin viime viikolla, yllätys oli se ,että ikoni oli laitettu heti paikalleen ja siunattiin käyttöön Helluntaina palveluksessa johon osallistuin, palveluksen jälkeen minua kiitettiin, ojennettiin kukkia ja laulettiin monia armorikkaita vuosia, ikonimaalari on aina anonyymi suomessa,
apua,
en päässyt pakoon,
en tiedä olisinko halunnutkaan,
olisi tuntunut diivailulta poistua näyttävästi paikalta,
olisinko halunnutkaan,
kiitos aina hivelee pään päällä leijuvaa sädekehää, en ollut vielä poistunut kirkkosalista kun ensimmäinen ihmetteli että onko ikonimaalarin anonyymiys muuttunut?, ei ole, olen vain huono esikuva ikonimaalareille, tai hyvä, koska käytöksestäni voi päätellä kuinka ei saa toimia.

Toinen näytös
Luovuttamani ikoni esitti Pyhittäjämarttyyri Maria Pariisilaista joka kaikkien käytösnormien  mukaan oli huono esikuva pyhäksi, sillä hän nautti alkoholia ja poltti tupakkaa,
odota,
lue juttu loppuun jos voit närkästykseltäsi.

Kolmas näytös
Ostin vanhan kaapin kirpputorilta, kaappi oli niin painava että oli siirrettävä autoni oven lähelle, olin pysäköinyt ison autoni sivummalle, pois muiden tieltä ja juuri kun aioin ajaa autoni oven eteen pöllähti naisautoilija ja parkkeerasi pelastustielle, olkoon se hänelle alkuna parempaan, no, jouduin näyttämään kansainvälisin käsimerkein että hänen pitäisi siirtyä jotta pääsisin ohi,
jess,
 hän siirtyi, mutta kuulovammaisena ymmärsin että autosta kuului, V::SAA; VOI PER::V HOM:::JUMA::;&/%#
ja vain
kun piti siirtyä autolla metri, autossa oli hyvin nuori henkilö jolle mielestäni tämä henkilö oli huono esikuva, varmaan syynä oli ylikireä musta hiusväri joka vaikutti aivotoimintaan synkän negatiivisesti, sain autoni siirrettyä ja kun kohtasin kyseisenhenkilön ovella pahoittelin hänelle aiheuttamaani vaivaa johon hän tokaisi-JAHA.

Loppunäytös
Luomme mielipiteemme ulkoisten merkkien mukaan, emme voi nähdä kilvoittelua jota kaikki käyvät, pyhyyden tavoittelu ,joka on kristityn velvollisuus ei näy, mitenkä se liittyy ikonimaalariin? on sovittu että ikoni ei kanna tekijän nimeä, koko seurakunta on ikonin maalannut Jumalan käden kautta, roskaa,
ei ole,
kuka on antanut rahaa ikonin hankintaan, kuka on sen ripustanut, ja tärkein, kuka rukoilee ikonin edessä niin että ikoni valmistuu ottamaan vastaan surut ja huokaukset ja välittää ne Pyhittäjämarttyyri Maria Pariisilaisen kautta, seurakuntalainen, ei ikonimaalari yksinään,
Pyhittäjämarttyyri Maria Pariisilainen tosissaan poltteli ja joi viinaa, paheksuttavaa, mutta näemmekö sen mitä hän todella teki lähimmäisten hyväksi ja uhrasi jopa oman henkensä pelastaakseen toisen,
autoa ajava äiti oli ehkä vain juuri sen sekunnin huonolla huumorilla kun kohtasin hänet ja muuten tietämättäni uhraa koko elämänsä perheensä hyväksi,
siis,
kuinka ,kuka voi sanoa lopullisesti jonkun olevan huono esimerkki, tähän laitan pyhittäjämarttyyri Maria Pariisilaisen rukouksen jonka hän kirjoitti keskitysleirillä:
Lokerointi johtuu ikonin tekstisommittelun johdosta, jota en saanut pois, voi pohtia joka riviä erikseen.
HERRA,
MUISTA SYDÄMEN
ÄLÄ MUISTA
SUURUUTTA,
VAIN HYVIÄ
JOKA KASVOI NIISTÄ.
IHMISIÄ,
JA KUN ASTUMME
VAAN MYÖS
TUOMIOISTUIMESI ETEEN,
PAHOJA.
ANNA KAIKKIEN
ÄLKÄ MUISTA
HEDELMIEN,
VAIN NIITÄ
JOITA OLEMME
KÄRSIMYKSIÄ,
KANTANEET,
JOITA HE OVAT
KOITUA HEIDÄN
AIHEUTTANEET MEILLE,
ANTEEKSIANTAMUKSEKSEEN.
VAAN MYÖS
AAMEN.
HEDELMIÄ,


JOITA ME OLEMME


KANTANEET NIIDEN


KÄRSIMYSTEN ANSIOSTA:


TOVERUUTTA,


NÖYRYYTTÄ,


ROHKEUTTA.



PS. Ikoni pitäisi siunata vedenvihmomisen kautta ennen palveluksen alkua, jotta ikoni osallistuisi palvelukseen rukouksen välittäjänä, kuten ihminen voidellaan ristinmerkillä kasteen jälkeen että voi osallistua ehtoolliseen.





torstai 12. kesäkuuta 2014

LEIKKUUTA LAUDALLA
SISÄLTÄÄ MAINOKSEN, TUOTESIJOITTELUA, KEHUMISIA, OSTAMISEN ILON JAKAMISTA, YM.

Kyläsepän kelohongasta höyläämät eri kokoiset leikkuulaudat valmistui käsintehtyine ripustimineen,
jotta laudat yhdistyisivät erakkolaan  toinen ystäväni polttopiirsi niihin suunnittelemani ristin ja tekstin kokeiluna ja lahjaksi, oli kuulemma hankalaa puun pihkaisuuden takia, laudat siis tuoksuvat vahvasti pihkalta,
laudat on paksuja joten kulutuspintaa löytyy,
laudat tehtiin erilaisiin myyntitapahtumiin jotta saisin valtavan määrän rahaa erakkolan kunnostamiseksi,
lisää tuotteita on tulossa myyntiin joilla on käyttötarkoitus,
laudoissa on ripustusrengas joista laudan  saa seinälle roikkumaan, itsellä käyttölaudat nojaa työpöydällä ja ei tuhat kertaa riitä kun niitä on nostettu pystyyn, nyt ei tarvitse, laudoissa on myös mystisiä reikiä sillä niistä poistettiin oksat ja reikien reunat hiottiin,
laudoista tuli tosi upeita, kiitos tekijöille.
11.7.2014 on ensimmäinen kerta kun niitä voi hankkia, sillä silloin on erakkolan kahvila auki 10-18

 Kuvassa myös leikkuulaudan tuholainen, valmiiksi viipaloitu leipä.