keskiviikko 29. lokakuuta 2014

PYHÄINJÄÄNNÖKSET

IHMEELLINEN ON JUMALA PYHISSÄÄN.

Marko Mäkinen on tehnyt kirjan Lintulan ja Valamon luostareissa olevista pyhien reliikeistä, kirja tuli jo tänään, yllättäen, kirja kuuluu Valamon kirjakerhon valikoimiin, pakkauksesta jo näin mikä kirja on ja päästyäni sisälle istuin lippis päässä, pomppa päällä lukemaan jännittävää kirjaa, tunnin kuluttua havahduin lämpöön ja huomasin vasta pukeutumiseni, luin kirjan yhtä soittoa, nyt sain selkeitä vastauksia reliikeistä, vastauksia joita ihmiset esittävät niistä, kauhistellen, epäillen, oudoksuen, on vaikea selitellä asiaa, josta itsekkään ole paljoa tiennyt, ei enää, voin kirjan avulla näyttää tekstejä ja esimerkkejä ja jos ei ymmärrystä synny, niin onhan kirja aika painava.

Sanoisin, jos vähänkin kiinnostaa nämä ortodoksiset asiat, kannattaa kirja tilata,
puh.0175701 501 tuohus Valamon luostari
kirja maksaa kirjakerholaisille vain 39€ joka on sopivasti noin spesiaalikirjasta,
kirjassa kirjoitettiin myös kosketusreliikeistä, tsasounassani on sellainen, mutta siitä en kerro muuta kuin jos kysyjä on paikalla, pysyköön mysteerinä.

Pyhäinjäännökset etusivu


Ps. Kurpinovo sivu on valmis.

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

AMADEUS

Joka on nähnyt Milos Forman ohjaaman Amadeus elokuvan , ei voi sen jälkeen muuta kuin alitajuisesti verrata kaikkia muita esityksiä siihen, olin eilen Kajaanissa katsomassa Amadeus näytelmää, joo,
jos aloitan lavastuksesta,  kyseessä oli todella köyhäily versio, näkee että tiukalla budjetilla mennään, tarkkuutta kehiin 1700- luku oli sekä Barokin ,että Rokokoon aikaa, raja on häilyvä, mutta yksi ainakin oli selvä, kirjat, kirjat olivat todella kalliita,  näkemäni perusteella se kirja määrä mikä oli kuvattu lavasteisiin olisi Mozartin pitänyt olla miljönääri, tuskin olisi perheen tarvinnut palella, ikkunoiden muoto myös jotenin mietitytti, hm,
peruukit, kauheita, minulla on pölyhuisku joka avautuu putkesta ja näytti kuin ne olisi tuotu näyttämölle, maskit kuluttaa ihoa ja varmaan työsuojelu on kieltänyt, ajan kuva ei syntynyt, kun menen teatteriin odotan kliseitä, juuri noin, en kaipaa todellisuutta vaan kaleeria hiuksissa joka ampuu minut kun olen hapan, tekoluomi puuttui,
kahvi oli hyvää, sitruunaleivos mainio ja näyttelijätyö, en arvostele, tekivät varmasti niin kuin oli käsketty, Salier oli puiseva, keskustelut puisevia, liian pitkiä, Mozarin nauru hersyvä, juuri oikea,
musiikki, ei voi valittaa ja muuten oli upeaa, näytös oli loppuunmyyty,
minussa oli vika , sillä lähtiessä otin kaikki päivän pillerit yhtaikaa ja kun saavuimme teatteriin join kahvia ja etsin sohvaa jolla voisin nauttia päiväettoset, mutta näytelmä alkoikin ja näin siirsin itseni pehmoiseen upottavaan lämpimään tuoliin jota ympäröi pimeys ja hiljainen puheen sorina,

VAADIN VALOA, EPÄMUKAVIA PUUTUOLEJA.
Tai ehkä ei sentään.

Näytelmässä oli naamioita, Milos Forman elokuvassa näin ensi kerran sellaisen hatun ja naamion, vaikutus dramaattinen,
kun pääsin Venetsiaan 2011, olin päättänyt ostaa sellaisen hatun, kerään hattuja, kun astuin laivasta maihin sivuutin Markuksen kirkon ja astuin sisään liikkeeseen jossa nautin parhaan Italialaisen Tiramisun jonka olen Italiassa saanut, kyllä, kyllä , seuraava ovi oli unelmieni paikka, sokerihuuruissa näin hatun, kauppa oli  ATELIER MAREGA, hatun nimi on TRICORNO ja naamio BAUTA(LARVA),
ostin siis myös naamion, synkkää, synkkää, rahattomuutta, siksi päivä istuen Markuksen kirkon rappusilla tricorno anovasti sisäpuoli ylöspäin,
kuvassa näkyy molemmat.


 
Tricorno ja Bauta
 
Italiassa kuulin parhaan aforismin, mitä ikinä,
 
KAHVI AAMULLA ILMAN PULLAA,
TIETÄÄ HUONOA ONNEA
KOKO PÄIVÄKSI!


perjantai 24. lokakuuta 2014

XX

Tsasounan vihkimisen jälkeen UNOX kiertoilma uunini röyhtäli kumitiivisteen parin metrin päähän kun avasin uuniluukun ,seuraavaksi paistoi vain oikealta puolelta, polttaen alta, jee,
uuni on vanhus, ostin sen vanhana ja nyt oli uuden aika, täydellisesti kielitaidottomana kirjoitin kirjeen Unoxille Italiaan ja pyysin hinta arvion uudesta uunista, sillä kuvaston perusteella nyky uunit sisältää tv, nettiyhteyden ja pizzerian numerot,
ennen oli vain ohvatta ja koukku joilla vedettiin pullat uunista, kuvasin uunini ja uunista löytämäni osan tietotarrasta, leikkasin ja liimasin, käänsin googlella kirjeeni, hauskaa,( oli varmaan vastaanottajallakin)
muutama viikko meni  kunnes tuli sähköpostia ja voisiko minulle soittaa, se olisi turhaa sillä en ymmärtäisi kuitenkaan mitään, tuli uusi viesti, enkö puhu edes Ruotsia, en todellakaan, tac mellan öl, viestit hiljeni, piti pyytää tulkkiapua, koneeni mallia löytyy enää museosta, mukava kuulla ja uudet niin kalliita etten voi ajatellakaan, löysin eri yhtiön halvemman ja nyt keräilen rahaa sitä varten, uuni maksaa 1800 €, uunin tarvitsen sillä aina jonkun kissan ristiäiset jonne pitää leipoa pullaa.
Tarina jatkuu;
Tsasounan vihkiäisten kunniaksi sain lahjaksi kolme kookospähkinää, hauska lahja, eilen oli aikaa niille, ne oli helppo rikkoa ja ne oli eri kypsyys vaiheisia, oli keski-ikäinen jossa vähän nestettä, vanhus jossa ei oikeastaan lainkaan nestettä ja nuori jossa nestettä niin ,että kun, huom. luulin, siis aina luulen ettei siinäkään ole mitään olikin niin täynnä, työhuoneeni tuoksuu seuraavat sata vuotta kookokselta, kun pamautin vasaralla tulos oli näkemisen arvoinen, syysmasennukseni vaihtui uupumukseen, kuka siivoo, ei kukaan, artisti on väsynyt,
Kuorin tumman kuoren pois joka oli tiukassa kuin lantun kuori, anteeksi tällainen bönde vertaus, päätin jauhaa ne MOULINEX koneella jonka löysin talostani, minulla on ollut jo aiemmin yksi samanlainen kone jonka rikoin kun kone ei kestänyt jauhaa kiviä joista halusin maalausväriä,
jauhoin siis hyvin, tuli rouhetta aika paljon, päätin käyttää sitä oppilaille leivottaviin pulliin, laitoin rouhetta taikinaan runsaasti ja hapoksi punaviinimarjoja, päälle sokeria ja lisää kookosta
ja sitten uuniin, uuni poltti päältä, peltejä piti vaihdella ja lepytellä uunia jonka asteet sekosivat täysin,
sain pullat kuitenkin valmiiksi, illalla kahvitauolla ei mitään loistavaa valokiilamaista
kehumisryöppyä tullut ja kookos ei maistunut oikeastaan yhtään, mutta sen minkä maistoi oli hyvä pehmeän makuinen.

                                                                 Valmistautuminen
 
 
Helppoa
 
                                                              Moulinex ja kookosta

                                                                    Unox ja prötti

Ps. Teksti jutussa näyttää oudolta harvennetulta, kirjoittaessa oli ihan normaalit välit, sorry.


 

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

LOORA
Mää sit tykkäsi,
oli tänään ortodoksisen lähetystyön loora lounas, eilen tehtiin kahdeksankymmentä looraa, oli siinä väkertämistä,
meillä oli tarjolla:
silakkaloora, porkkanaloora, lanttuloora, läskiloora, maksaloora imelletty perunaloora, punajuuriloora, kaaliloora, makarooniloora ja eri variaatioita, kuten gluteeniton ja munaton, soosina oli lihahöystö,
tarjolla oli myös vanhan ajan etikkasalaatti,
leipää, keitettyä maksaa, koskenlaskija juustoa,
juotavaksi oli kotikaljaa,
jälkiruuaksi sekameteli soppaa
ja kahvin kanssa kuivakakkua.
Jo perjantaina piti laittaa kalja käymään ihan oikeista maltaista, tuli tosi hyvää täällä kertaa,
käytössä meillä oli vain yksi vanha uuni joka poltti yläpuolella ja pakasti alapuolelta jos ei sattunut polttamaan karrelle, kaikki saatiin jotenkuten paistettua,
liha höystö oli itseasiassa karjalanpaistia, mutta kun täällä sitä osataan tehdä niin oli parempi välttää konflikteja ja nimetä lihahöystöksi.
Ortodoksisen naistenpiirin vapaaehtoiset oli tekemässä ja toimimassa, teema oli savotta ja emännät halusivat pukeutua kämppäemänniksi, ja pukuja oli löydetty, kysyin eräältä kelloa ja hän vetäisi essun taskusta mobiiliverkkotietokone i-paidin, niin ne on emännätkin muuttuneet, tänään oli myös erään emännän mies pukeutunut tukkijätkäksi ihan aidoin asustein puukko tuppeineen, puukko oli jätetty kotiin suosista, sillä julkisestihan ei enää puukkoa saa kantaa, tosi mukavaa että hän oli tämän huomioinut,
meillä soi töitä tehdessä Valamohumpat ym. asiaankuuluvat korkealuokkaiset esitykset, tänään myös kanttorimme soitti pianoa ja luullakseni yksi oli kulkurin valssi, emäntä kuoro kajautti myös jonkun vanhan goverbiisin, en muista nimeä,
ilma oli mitä kauhein, mutta sisällä salissa oli lämmin, iloinen tunnelma.

                                                                    Kaljaa pöytään

Kaljat pöydässä
                                                                    
 Tarjolla sitä ihan oikeaa savotta juustoa, kiitos julisteesta Valio, kuvassa myös leivät ja keitettyä maksaa.
 
Loorat
                                                                               
                                                                          Etikkasalaatti
PS:
Tämän kirjoitin aamulla, unohdin tärkeimmän eli sekahedelmä sopan eli sekametelisopan. siskoni tekee sitä joka joulu ja jo viikkoa ennen yritetään tolkuttaa ettei sitä kukaan syö, mutta kuinka ollakaan joulupäivän iltana kun sitä hakee, ei sitä ole, kuka sen syö on arvoitus, teimme loorapöytään tätä ja tolkutin ettei sitä kukaan syö, mutta on symbolinen jälkiruoka, kun lähdin kotiin joku kaapi kulhon pohjaa, kuka sen söi?
Ruokasivulla on juttua uunista.



 

tiistai 7. lokakuuta 2014

TEKSTIVIESTEJÄ

pppppppppppppppppp
Porkkanoita

Aina pitää olla positiivinen, myönteinen, vaikka ihan varmaa ei ole mistä on kyse,  joten vastasin -kyllä kiitos

pppppppppppppppppp
jätin oven taa

Uteliaisuudesta kävin katsomassa oveni taa, porkkanoita iso laatikko hehkuen elämänilon oranssina valona, tervetuloa!
Maanantai aamulla valmistin työpisteen ulos uuden tulipaikan viereen, tosi mukava työskennellä kun joka hetki ei tarvinnut varoa vettä, sinkoilevia porkkanasuikaleita, jos muistat on pikkupakastimeni vyötetty vaarivainaan henkseleillä ja isompi on jo kurkkua myöten täynnä sapuskoitani, hetken aikaa meni ennen kuin kaikki porkkanat oli raastettu ja pussitettu, varovasti lähestyin pakastintani ja olin jo miettinyt mitä pitäisi poistaa jos pussit ei mahdu ja voi että, pakko oli ottaa käpy niminen täytekakku pois pakkasesta, harmillista, mitä sillä teen, apua, se sulaa ihan silmissä, pitäisikö kompostoida, komposti on pakollinen jos meinaa saada alennuksia jätemaksuihin, kerroin kyllä jäteyhtiölle että olen sen ikäinen että toimin itse kompostina, mutta eivät hyväksyneet ja piti ostaa halpa muovinen joka on yhtä puhdas kuin kymmenen vuotta sitten kun sen ostin, kaikki ruuat käytetään loppuun ja viimeksi sekoitetaan sämpylöihin, tämän opin siskoltani kun hämmästyksekseni sämpylästä tuli esiin kinkkusiivu ja kysyin oliko jotain uutta laatua, kyllä, vanhakinkkusoosisämpylä, joten opin käyttämään mitä tahansa sämpylän pohjana, nyt siis ongelmana täytekakku joka sulaa, on varmaan pakko uhrautua ja syödä se pois, terveydenhoitajalleni tiedoksi, teen tämän pakon edessä,mmmmmmmmmmmmmmmmm,öhm.
Kiitos porkkanoiden tuojalle.

 
 

lauantai 4. lokakuuta 2014

OLE`

Ensimmäinen päivä lokakuussa alkoi mukavasti, pääsin kyydillä Nurmekseen Hannikaisen salissa olevaan flamenco musiikin konserttiin jota esitti Toni Jokiniitty ja Jari Lehtonen kitaroin,
kuulen joskus musiikin sanoina joita ei ole, siis, näen kuten nytkin Jari Lehtosen soittaessa vanhempaa flamencoa astuvan esiin, suureellisesti tilaa vievän vanhemman naislaulajan jonka dekoltee antaa tilaa ilmaisulle, käheä, monen kuubalaisen sikarin ja invalidi juoman sumentama ääni vyöryttää eteeni ilman sanoja sanoja elämästä, rakkaudesta ja petollisuudesta, taustalla sirot Majat räiskyttää kopisivia kenkiä niin että puusäleet sinkoilee,
hetkittäin koen tämän, kuitenkin lähes koko konsertin ajan on läsnä suomalainen täsmällisyys, harjoitus josta puuttuu sanat, on vain kitarasta lähtevä ääni.
Olen viettänyt nuoruusiän kesät yksinäni Mallorcalla, luostareissa ja kapakoissa, Mallorca on loppujen lopuksi hyvin suljettu kaupunki jonka taloihin turisteilla ei ole asiaa, Caca Oliver, kartanoksi sanottu, raotti toisinaan porttejaan ja päästi turistit sisään juomaan viiniä, katsomaan tanssia, siellä olin usein koska ystäväni esiintyivät siellä,
yhtäkkiä joku saattoi saada slaakin , eli minä tällainen suomalainen hissukka kun joku otti kitaran ja ryöpytti ilmoille jotain, ääntä säästämättä, yrittääkö huutaa apua, onko joku kohtaus aluillaan, muut ryntäsivät ylös, kastanjetit murensivat laastia seinistä, apua! mitä tapahtuu, vallankumousko, ei , vaan ihan omaksi iloksi luotu flamencojuttu kun ahdisti, kyllä näinä vuosina opin paljon, jos ei halua masentua, voi vaikka hakata hetken kattilan kansia, ottaa toreadorin ylvään asennon ja hupsis on niin naurettava ettei voi kuin naureskella itselleen, mielellään tietysti yksinään, ilman vieraita.
Espanja oli -60-70-80 luvuilla hyvinkin uskonnollinen maa ja ainakin ne piirit joissa liikuin, olin Monsserat vuoriston luostarissa, olin Mallorcalla luostarissa, sadoissa kirkoissa, usko oli näkyvissä joka puolella, paavin kuvia kodeissa, kapakoissa joka puolella, kaupunkiluostari oli keskuspaikkani Mallorcalla, siellä paistoin munkeille lättyjä ja ehdottomasti piti saada mansikkahilloa, munkeilla ei ollut rahaa, eikä minulla, mutta kun syömään alettiin hillo oli pöydässä, yleensä syötiin papukeittoja joissa oli leipää ensin lautasella ja päälle kaadettiin kuumaa keittoa, kuumaa sillä luostarissa oli tosi kylmä aina, jopa tv- huoneessa oli rakennettu kuin katsomo, koroke  koska ylempänä oli lämmin ja vanhat munkit palelivat aina.
Härkätaistelussa käytiin myös, oltiin halpojen lippujen paikoilla joten aurinko paistoi sietämättömästi,
muusikkoystäväni aloittivat usein velmuilun jotta olisin tosi vaikeen näköinen, o´leeta huusivat niin että härätkin pysähtyivät , lauloivat ihan carmeen karseesti sillä musiikki on olennainen osa taistelua joka aina päättyy härän kannalta huonosti, johonkin aikaan Cordobes oli naisten suuri sankari ja kun tästä mukana olleet laulajattaret innostuivat esittämään ihastunutta oli suomipoikanen hiljaa kun tuollaisia komedienneja ei ollut nähnytkään, hauskaa oli.
osan aikaa vuosittain asuin samalla kadulla kuin ilotytöt, kaikkeen tottuu ja voit kauhistua, mutta silloin se oli osa elämää, halveksittiinko heitä, en usko, useilla oli lapsia joten päivisin olivat äitejä joskin vaikka t-paidassa ei lukenut. -äiti on väsynyt, huomasi sen.
Tarinoita on vaikka kuinka, katsoin niitä lapsen-nuoren silmin ja vuosien jälkeen olen ymmärtänyt olleeni onnekas tutustuessani Espanjalaisiin ihmisiin ihan oikeasti.
Siis yksi konsertti toi paljon muistoja esiin, toivottavasti kuuluu vielä kauan rytmikäs soitto muistoissa.
Kuvassa on härkätaistelu juliste se on painettu siinä kodissa jossa asuin, alakerrassa oli painokone, jostain tuotiin valmiiksi painetut kuvat jotka oli maalattu tosi upeasti, siis oikeaa taidetta ja vaari käsin latoi kirjaimet ja painoi tekstit kuviin, joskus kun julisteet olivat niin isoja ne liimattiin kolmesta osasta, minullekin vaari painoi oman julisteen, olen yhtenä kolmesta taistelijasta Cordobesin ja Ramozin kanssa, juliste on hukassa, toivottavasti löytyy jostain,
kuvassa on myös metallitaos työ joka on Mallorcalta ja kaunis Jumalanäidin kuva joka oli äidilleni rakas, hän itse pääsi myös käymään vanhemmalla iällä Palmassa ja tältä matkalta toi työn.


Mallorcalainen härkätaistelu juliste vuodelta 1966 ja metallitaos Kristus ja Jumalanäidin kuva