torstai 27. marraskuuta 2014

VALOKUVAUS KIRKOSSA

Nyt se seuraa taas minua, apua, punainen valopiste, onkohan se laser, miksen laittanut sittenkään sitä uutta pukua, tää on niin vanha, näkyyköhän se, voi, kengätkin on lionnut ties missä, onneksi on pääsuojus kun parturi-kampaaja jäi väliin ja hiukset on ihan innottomat,
nyt se tulee, ei, mitä, ei kuvaakaan minua, ei kyllä se ottaa kuitenkin, jos käännän päätä vähän, näyttää profiili paremmalta, onko helmat hyvin, saa istua, on saarna, nyt se tulee taas, millaisen ilmeen otan, tuolta tulee toinen, vaikeeta, mietiskelevä vai uskovaisen näköinen, nyt se ottaa tolta puolen, nyt pitää olla hurskaan näköinen, voi kun voisi kääntyä ympäri, kuinka toi alttarikin on noin, olisi toiselta puolelta parempi sivuprofiili, ei taas , rupee asennot loppuun, jos nousisi verryttelemään, ai niin vois mennä sytyttämään tuohuksen, sillä varmaan irtoisi kuva, nyt se tulee taas, punainen piste, räiskis, mikä ihmeellinen valo, ihme, ei , se olikin kameran salama, mä otan ilman salamaa, ketä se nyt voisi häiritä, tosi nipottaja,saarna?, mikä saarna?, joko se  loppu, no, ei se mitään, kuulee sen taas ensi vuonna.

Tulossa on siis kirkkovuoden kuvatuimpia tilaisuuksia, ympärivuotisen kuvauksen lisäksi,valokuvaus on karannut käsistä täysin, yksityisyys on hävinnyt, vaikka rukoillaan yhdessä, pitäisi olla kuitenkin rukousrauha, miksi jokainen hetki pitää tallentaa, onko ihmisen muisti jo niin huono ettei pään sisällä pysy yhtään kuvaa muistona tilaisuuksista, Missä on Jumala, missä on rukous, vain hyörinä kuvien tallentamisessa, elämä on tietokoneella, ei muistoina tyhjässä päässä.

JÄTÄ KOTIIN TAI AUTOON KUVAUSVÄLINEET,  
KESKITY RUKOUKSEEN,
ITSEKKÄÄSTI,
SIELUSI PELASTUKSEKSI!

Juttu ei sisällä kuvia, koska minulla niitä ei ole Jumalanpalveluksista.


perjantai 21. marraskuuta 2014

PAKKO LUKEA!

Tässä linkki esimerkillisestä työstä, pakahduttavan hyvä mieli, että on saanut olla aikoinaan osa tätä työtä Jumalan kunniaksi.

http://www.ort.fi/artikkelit/porissa-osallistetaan-ja-osallistutaan

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

METSURISEKSUAALISUUS

Ensin oli metroseksuaalisuus, nyt on metsuriseksuaalisuus joka täälläpäin on ihan jokapäiväistä, mikä vaivaa kun jokainen ihminen pitää lokeroida johonkin katekoriaan, eikö voi olla vain ihmisiä,
tottakai täällä metsuriseksuaali näkee vaivaa ulkonäkönsä eteen, tunnusmerkkinä on kuulemma parta, voi kuinka monta tuntia menee sen viimeistelyyn jotta se näyttäisi oikealta, viimeistelemättömältä, flanellipaita on jo vuosia ostettu Helsingistä tilaamalla putiikki liikkeestä, ei mitään kaks yhdenhinnalla,
haalarit tietenkin Mascot, sikakalliit, tuodaan yksitellen Tanskasta,
moottorisaha tietenkin timanttilaikalla, johon kaiverrettu omistajan nimi, teriä joka nurkka täynnä, sillä niitähän ei metsuriseksuaali teroittele, köyhää,
Kirves on kuitenkin tärkein, niitä metsuriseksuaali tarvitsee paljon, on pienille puille pieni kirves, keskikokoisille oma sekä suurille puille naapuri, on myös varrettomia joiden terät löytyy kun katselet ympärillesi, puissa, seinissä, ne on niin sanottuja oh, kirveitä, osaa säilytetään kirjahyllyssä ja sitten on kirveitä joilla luodaan imagoa työteliäästä isännästä, eli niitä asetellaan sopivasti polkujen varsille kuten emäntiä,
hanskat on tietysti laamaa tai sutta, kalsarit kalvin kammon tai slottin, tai sloggi, enivei,
juomana vain puolalainen kivennäisvesi jossa aromina votka,
muut työkalut ja pipot käsintehtyjä ja ei ainakaan suomalaisia,
hajusteena Diorin mies tai pyhä lehmä, riippuen vuodenajasta,
huussin tyhjäyksen, puiden paloittelun lisäksi moninaiset työt vievät ajan kuten herkkyyttä ja hermoja vaativa yrttimaan hoito josta syksyisin valmistuu läskisoosin yksi herkkä ainesosa, perunat, ei mitä tahansa vaan metsuriseksuaalin omat keskimureat potut, en ymmärrä mistä siis on kyse, arkipäivän tylsyydestäkö jotta saadaan keskustelua, täällä keskustelunaiheista ei ole pulaa, tiesitkö muuten....

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

MÄ EN KILLAA

Siis, siis, nyt on aika erota kirkosta, voitko kuvitella Jalostaja siirtää hernekeiton valmistuksen Italiaan, ja kirkko ei tee mitään, nyt, nyt, siis, kuvittele mitä paavikin sanoo kun ruokagourmet maassa aloitetaan tehdä hernesoppaa, kauheeta, uutisessa mainittiin että, Italiaan viedään herneet , mutta mitään ei puhuttu possuista, ei kai meille syötetä niitä ulkona narulla kuivuneita raakoja possuja joita Berlusconi kehui kun muuta ei ole,
ken on kerran maistanut Roomalaista pizzaa ei voi kuvitellakaan että tällaisessa maassa tehtäisiin hernerokkaa, joka torstain elävöittävää soppaa jolla Suomen armeija kulkee ja leijuu, tuntuu kuin tulisi uudet pendolinot jotka seisovat aina korjauksilla jossain, voiko enää luottaa hernekeittoon ettei siihen ole sekoitettu kaiken maailman makarooneja,
Jalostaja ilmoittaa olevansa niin pieni ettei ehdi itse  keitellä rokkaa, hyvä ihme ,laajentakaa, ottakaa lisää keittäjiä ja kirkko ei tee mitään, mä en killaa,
en purkkisoppaa itse syö, keitän itse ja varsinkin juuri nyt kun joulupaasto alkoi ja pitää olla kasvisruokaa ja parasta on kasvishernekeitto siihen tarkoitukseen, Jalostaja saa hävetä, tämmöinen järkytys heti paaston alkuun, on ihan maha kuralla, mamma mia.

torstai 13. marraskuuta 2014

KAUNEUS, KUKAT ja TUOKSUT ELI UHRILAHJA

Pidin otsikon aiheesta työnäytös luennon ortodoksisen naistenpiirin illassa 12.11.2014,seurakuntamme kirkkoherra sopivasti juuri ennen blogissaan kertoi traditiosta, isosta ja pienestä, näiden lisäksi on vielä lillukanvarret eli suullinen perinne, en nyt kirjoita kuinka jalkaa ei saa kääntää niskan yli niin  että polvet on ristissä vaan kerron jostain muusta eli uhrilahjasta ja siitä seurauksena olevasta kirkon kauneudesta.

Kauneus

"Jos siis emme tavoita hyvää yhtenä hahmona, yrittäkäämme tavoittaa se kauneuden, oikeiden mittasuhteiden ja totuuden kolmikossa. Kokonaisuuden voimme sitten ennen muuta katsoa ratkaisevan millainen sekoitus on laadultaan, ja koska se on hyvä, on sekoituskin hyvä"
Platon

Nähtävä kauneuden taakse, mikä on kauneuden tarkoitus joka on luotu meitä varten, suitsutus, kukat, tuoksut, jotka ovat osviittoja sisäiseen kauneuteen.

Myös ulkonainen kauneus on arvokasta, näkyväisten asioiden kauneuden kautta on mahdollista saavuttaa se, mikä on näkyväisen yläpuolella.
Pyhä Gregorios Teologi

Traditio

Lue Isä Andrein blogista traditiosta
http://andreinajatuksia.blogspot.fi/2014/10/traditio-vai-traditiovai-vanha.html


Historiaa

Kautta aikojen ihminen on halunnut tuoda kirkkoon uhrilahjoja, joskus ne on ollut hyvinkin outoja, villaa, pellavaa, luita, linnunsiipiä, ne on ollut jotain tuojalle kallista, erikoista, papit oli äkäisiä koska asiaan liittyi pakanallisisuus, alkukirkossa kukkia ei suvaittu, ne koettiin pakanajuhliin kuuluviksi, vasta neljäsataa luvulla kukat sai astua kirkkoon, joten uhrilahja aate saatiin niin hyvin kitkettyä pois että koko uhrilahja asia hävisi,
tämä maanosa on niin kylmä ettei kukilla juhlittu kuin kesäisin, vasta 1875 perustettiin ensimmäinen kukkakauppa Helsinkiin, sitä ennen oli kukkia tilattu suoraan puutarhoilta,
kukkien käyttö on siis vielä haparoivaa ja usein maalliset tavat sanelevat kukkamuodin.

Tuoksut

Kun kirkkoon lähdetään, ei meikata, ei laiteta huulipunaa joka tappaa ikonit, jos on pakko tuoksua voi käyttää Athosvuoren tuoksuöljyä, ihmisen pitää sulautua yhdeksi kirkon tuoksujen kanssa, et voi kilpailla market parfyymilla.

Allergia

Nykypäivä luo mielikuvaa hajuttomasta maailmasta, hajuallergiat lisääntyy, mieti, voiko parfyymisi jonka tuoksu on jäätävän metallinen täynnä purojen puhdasta tuoksua sisältää mitään aitoa, vastaus vaikka et miettisi on EI, ihan vaan täyttä allergiaa, jos parfyymisi maksaa yli sata euroa olet lähempänä aitoa tuoksua joka ei aiheuta mitään vaivoja,
kirkossa , siellä käytetään aitoja aineita suitsutuksessa, öljyissä, ym. Kopioita on käytetty maailman sivu kuten maailman vanhin kaupallinen hajuvesi Eau de cologne jonka loi Italialainen Johann Maria Farina vuonna 1708, sai pian  jäljittelijöitä  kuten 4711, joten aina pitää varmistaa alkuperä tuoksun aitoudelle.

Suitsutus

Suitsutuksen avulla rukouksemme nousee Jumalan kasvojen eteen, tässäkin on kyllä suitsuttajilta unohtunut myös suitsutussavun terapeuttinen vaikutus, ensin pitäisi suitsuttaa ruusua, joka rentouttaa ja rauhoittaa, välillä jasminia joka ärsyttää ja pitää hereillä, lopuksi sitrusta jolloin mieli on reipas lähteä kotiin, yksinkertaista.Suitsutus tapahtuu niin että palavan puuhiilen päälle laitetaan pihkaa johon on sekoitettu eteerisiä öljyjä.

Öljyt

Mirhaöljy on tärkein, tällä öljyllä voidellaan kastettu ja kirkkoon liitettävä, mirha sisältää 56 erilaista aineosaa ja sitä keitetään Patriarkan johdolla kerran kymmenessä vuodessa, viimeksi vuonna 2012, tämä öljy jaetaan ympäri maailmaa, käytettäväksi voiteluun,
on myös öljy joka siunataan yhdessä leipien ja viinin kanssa, tätä käytetään myös voiteluun, öljyyn sekoitetaan muutama tippa ruusuöljyä, jonka pitää olla aitoa, lähes kaikkia eteerisiä öljyjä saa keinotekoisina juuri allergiaa aiheuttavana joten tarkkana pitää olla ja tässä asiassa ei voi säästää.

Tuoksun symboli

Kerran Valamon luostarin hautausmaalla koimme ystäväni kanssa tuoksun jota ei voinut määritellä, hautausmaalla marraskuussa ei ollut mikään, mitään mikä olisi voinut tuoksua, siellä ei ollut ketään, ilma oli sellainen ettei se voinut tuoda, jättää tuoksua, tuoksu viipyili jonkin aikaa ,outoa, yhdistimme tämän tuoksun symbolisesti pyhän ihmisen paikalla oloon, hämmentävää.

Silkki, muovikukat kirkossa

Silkki ja muovikukat on luovuttamista, samoin kuin monivuotisten rukkukasvien tuonti kirkkoon, kukat on kertakäyttöinen uhrilahja Jumalalle, ei kestolotto.

Uhrilahja

Metropoliitta Ambrosius kertoo uusimmassa Ortodoksiviestissä 07/14 otsikolla "Kolikoita kolehtiin"
uhrilahjasta, hän puhuu rahasta,
http://magnetcloud1.eu/package/Ortodoksiviesti_0714/#/1/
mutta on myös toisenlainen tapa, pienimuotoisempi josta kerron,kun tulet kirkkoon tuo kukkia uhrilahjana Jumalalle, tuo kukkia kirkkoon kun vietät nimipäivääsi, näin muistaen omaa pyhääsi, kirkossa pitää olla maljakoita joihin voit kukkasi asetella ja viedä ne isännöitsijän neuvomaan paikkaan, isännöitsijä huolehtii aikanaan kuihtuneet kukat pois, koet olevasi lähellä ja osallistuvasi kirkon elämään, et vieraana vaan jäsenenä, nyt kun Nurmeksessa on palvelukset lisääntyneet voit lähes joka päivä tuoda uhrilahjasi.

Kallis vai Arvokas

Kankaiden avulla kerroin tästä, eli Marimekon unikko kangas on kallis ,haluttu kangas, mutta onko se arvokas kangas kirkkoon? vai onko kirkkoa varten kudottu ristikuvioinen kangas arvokkaampi vaikka on halvempi? Arvokkuus ajaa aina sanan kalliimpi ohi.

Kukat kirkossa

Kuten alkuun kerroin kuinka pitää nähdä kauneuden taakse, niin kukat osaltaan kertovat myös sisältöä, siksi maallinen kaupallisuus, värit ei saa tulla kirkkoon, kukat pitää olla arvokkaita, valovoimaisia, kerroin kuinka värit valitaan, eli ortodoksi. net löytyy Liturgiset värit
http://ortodoksi.net/index.php/Liturgiset_v%C3%A4rit, tätä listaa voi käyttää apuna,
tässä muutamia ajatuksia ja lillukanvarsia:

- Joulun seimi on analogi ja perimätiedon mukaan laski Maria Jeesus lapsen kaukaloon johon oli levitetty lännen Maarianheinää, heinä tuoksuu hyvältä ja kuuluu myös suomen luontoon pohjoisessa, itse en löytänyt sitä mistään, kunnes sain tietää että Puolalaisessa Zubrovka alkoholipullossa on mausteena Maarian heinän korsi, tälläinen pullo tilattiin paikalliseen alkoon ja totta, pullossa oli heinä, pullo kiersi pöydissä ja näimme kaikki miltä kasvi näyttää(pullo oli Suljettu),Nurmeksessa on ongelmana veto kirkkosalissa, joten joulutähdet voi huonosti, ne on paras korvata pienillä kuusilla joihin tehdään kreppi ruusuja, väreinä punainen ja valkoinen, käsintehtyjä, aikuisten, paikalla olleet ymmärsivät yskän,
näytin myös kukkasieneen tehtävän asetelman, ruusuja ei käytetä lainkaan koska ovat lyhyt ikäisiä, vaan aina neilikoita, punaisia tai valkoisia, pohjana on aina tavallinen tuija joka on tuoksultaan aromaattinen , tuija kuvaa kuolematonta paratiisin elämänpuuta. Pitkäikäisiä neilikoita käytetään siksi että juhla-aika yleensä on viikon, jälkijuhlineen.

-Pääsiäinen, pääsiäisen värit on valkoinen ja punainen, kukat pitää olla arvokkaimmasta päästä, Suurena perjantaina valkoiset liljat täyttävät maljakot ja niihin vain lisätään Liturgiaan punaisia neilikoita, keltaisia narsisseja ei käytetä tai jos, niin, niiden pitää olla valkoisia missä punaoranssi keskus, suljemme pois arkipäivän, kaupallisen keltaisen värin, rairuoho, tiput, ei myöskään kuulu kirkkoon.
Suuren Perjantain hautakuvan esiin kanto palvelukseen vien aina yhden liljan hautakuvan päälle, minulta, kuin hautaseppeleen, uhrilahjani, Kristukseni on kuollut noustakseen ylös kolmantena päivänä, tunne sinä hetkenä on pakahduttava, odottava, ylimaallisen kaunis veisuineen, kukkineen.

-Jumalanäidin kuolonuneen nukkuminen, tämä juhla on ainoa jolloin tuodaan keltaisia kukkia esille eli Pietaryrttiä, keltainen väri yhdistetään aurinkoon ja taivaaseen ja on siis Jumalanäidin väri, jos ei löydy näitä, voi korvata värin taivaan sinisillä kukilla, esim. lemmikeillä joita löytyy ympäri vuoden, juhlat pitää ennakoida, kukkakaupoissa on harvoin niitä kukkia joita tarvitaan kirkossa, joten kukat pitää tilata ajoissa, usein, kuten työnäytöksessäni neilikat oli nupulla, joten vasta muutaman päivän kuluttua ne ovat käyttökelpoisia, avonaisia, nuppukukkia ei käytetä, niistä ei ole iloa.

-Helluntaina tuodaan koivut kevään, kasvun merkiksi sisään kirkkoon, ei mitään oksia vaan koko koivut, ne on uhrilahja Jumalalle, yleensä ne laitetaan Kunnian Portin molemmin puolin, en nyt tarkoita että komein pihakoivu kaadetaan vaan sellaiset jotka muutenkin harvennetaan, nyt kauhistellaan, kun puu kuolee,kuitenkin possu maistuu.

-Palmusunnuntaina kirkko koristellaan virpovitsoilla, ne on tarkoitettu pyhille, en katso että ikkunapielet tai ikkunat luetaan pyhiksi joten virpovitsat asetetaan ikonien päälle vaikka muutamaan kohtaa paljon, etusijalla tietenkin Kristuksen ja Jumalanäidin ikonit

-Ristin juhliin tehdään käsiristille pohja aina basilikasta, kerrotaan, kun Kristus kuoli kasvoi ensimmäisenä ristin juurelle basilika, basilikaa voi kasvattaa kotona ikkunalla ja tuoda tarvittaessa kirkkoon.

-Kasveista kerron vain yhden esimerkin,yhden pyhän kohdalla, esittelin niitä kyllä monta illan aikana, kerrotaan kuinka piispa Ignatios Antiokalainen tuomittiin kuolemaan ja hän kirjoitti kirjeen Roomalaisille "Minä olen Jumalanvehnä ja petojen hampaissa tahdon tulla jauhetuksi, jotta minut havaittaisiin Kristuksen puhtaaksi leiväksi." Analogille voi tänä pyhän päivänä tuoda kokonaista vehnää, mutta muista ettei jyviä heitetä roskiin käytön jälkeen vaan syötetään linnuille ja korret kompostoidaan.

Ikoneissa on myös kukkia, ehkä tunnetuin on Jumalanäiti Kuihtumaton ruusu, ikonissa Kristus seisoo Jumalanäidin kämmenellä ja toisessa kädessä Jumalanäidillä on ruusu, ikonin aihe tulee todennäköisesti Jumalanäidin Akatistoksesta 7. iikossi

Paljon jäi kertomatta, onhan kyseessä suullinen perinne, mutta jota voi jatkaa ikuisuuteen.












lauantai 8. marraskuuta 2014

OIKEA KIRJA
Torstaina kirjakaupasta soitettiin kirjasta jonka olin jo aikaa sitten tilannut, nyt se olisi tullut, hain, istuin autossa (en ajanut) luin osia, ajattelin kertoa jotain oppilaille kirjan sisällöstä, olin menossa iltatöihin opettamaan, ai, mikä kirja?

IKONIN FILOSOFIA kirjoittanut Serafim Seppälä,
kirja on täynnä sivistys sanoja jotka mitä ilmeisimmin kuuluu kirjailijan minuuteen tai olisiko epävarmuutta, kansakoulun käyneenä akateemisten sivistyssanojen käyttö ei kuulunut kouluni opetukseen, lähinnä opetukseen kuului haarukan käyttö jota ei monikaan ollut nähnyt saati käyttänyt,

tässä pieni esimerkki kirjan tyylistä:

-Semioottisesti tämä merkitsee, että ikonin kommunikatiivinen luonne koskee varsinaisesti sitä, mikä representaatiojärjestelmässä on yleistä.

Jee, Seppälän mukaan ikoni ei ole sanaristikko jonka voi täyttää loppuun ja asia on selvä, tämä kirjakaan  ei ole sanaristikko ja tarvitsee paljon, paljon, apukirjoja jotta tulee ymmärretyksi, johtuen todennäköisesti siitä ettei näitä asioita ole suomessa ennen kukaan käsitellyt,
kirjassa on monia kohtia jotka allekirjoitan täysin, kehykset, jotka muiden mielestä ikoneissani on ongelma, siis niiden puuttuminen, minulle ikoni ei ole ikkuna taivaaseen, vaan haluan rukoilijan olevan läsnä, ei kurkistelevan ikkunan takaa, ikonissa läsnäolon, kasvot, vain valon kohdalla olisin kaivannut lisää, en valoa vaan                                                                                        
.. Sinulle ei pimeys ole pimeää, vaan yö on sinulle kuin päivän paiste, pimeys kuin kirkas valo.

Vain yhden lauseen verran löysin ikonin selittelyä, mitä maalari on tarkoittanut, en ole koskaan sellaisesta selittelystä pitänyt, maalari maalaa joskus hyvinkin suuren innoituksen vallassa, jolloin matemaattiset kaavat ei tule mieleen, vaan kokonaisuus, aiheen paras esiintuominen.
Kohdassa  jossa puhutaan pöydästä oli kaikki lanttuni lumen alla.

Kirjan kuvitus on noin 1400 luvulta, kirjan mukaan mestareiden maalaamia, onko itsestään selvä että jokainen ikoni on mestarityötä joka on kyseiseltä aikakaudelta, voiko mestari maalata väärin, antaa vääriä mielikuvia, hm, jos katsoo ikonia nimeltä Joakimin ja Annan kohtaaminen Jerusalemin kultaisella porilla, on siinä kohtia joita en ymmärrä, tänä aikana olen pitänyt että ikonissa kaksi punaista vaatetta yhdistäen rakennukset kertoo siitä, että tapahtuma tapahtuu sisätiloissa, tämä tapahtui kuitenkin Jerusalemin portilla, oliko 1400- luvulla punaisella vaatteella eri merkitys, jokaisella asialla ikonissa kuitenkin on symboliarvo, mitä maalari haluaa kertoa vai onko vaatteiden lisäys vain tyhjän tilan käyttöä, olisin halunnut että Seppälä olisi ruotinut edes yhden ikonin, avannut sen meille, joilta on hävinnyt ikonien lukutaito.

Kirja on kunnon kirja


Tähän vielä lainaus kirjasta, runouden kielestä.

Kristityn sielun on oltava hienovireinen, herkkä ja tunteikas. Sen pitää liitää, liitää yhtenään, elää unelmissa; liitää avaruudessa ja tähdissä, Jumalan ihmetöissä ja hiljaisuudessa, Sen , joka haluaa tulla kristityksi, on tultava runoilijaksi.
Pyhä Porfyrios