perjantai 27. helmikuuta 2015

HELMIKUU 2015
KAPPADOKIAN
KUUKAUSI





KATEUS

Ennen kuin kirjoitan kateudesta pitää kertoa maankuoresta, mennessämme Kappadokiaan oli välillä peltoja, äärettömyyteen asti, tyhjyyttä tunteja tuijotella, ainoastaan humisevat johdot arojen yllä kuljettivat ihmisten murheita, huolia ja varmaan myös iloja, ketään ei näkynyt missään,
ainoastaan lumen peittämät vuorenhuiput ja matalalla roikkuvat raskaat pilvet  rajasivat maiseman jotenkin ymmärrettäväksi ja täytyi ihmetellä olimmeko todella silkkitiellä Paavalin jalan jäljillä, miten hän osasi mennä johonkin ilman sinivalkoisia tienviittoja, navigaattoria, kysyn vaan.

Pyhä Basileios Suuri joka tunnetaan myös nimellä Kesarealainen eli 330-379 ja syntyi siis Kappadokian Kesareassa ihan lähellä missä kävimme,
kotiin tultaessa piti tietysti katsoa tarkemmin paikkaa, hämmästys oli suuri kun huomasin että Jerusalemiin oli vain neljäkymmentä kilometriä, syvä närkästys seurasi minua koko päivän, miksemme käyneet siellä, piti kaivaa uudelleen koulukartta josta puuttui joitain osia, onneksi olin yksin, hävetti, olin siirtänyt itseni ihan vähän eri maahan, netti piti laittaa päälle ja vihdoin löytyi oikea maa ja oikea kaupunki, on siis nykyään KAYSERI nimeltään, tarkoittanee samaa kuin KESAREA,
no,
kuitenkin,
miksi tätä nyt jahkaan on se, että viime viikolla oli uutisissa lamasta juttua ja jopa sellainen vaikutus, ettei ihmiset enää kehtaa kertoa lähtevänsä lomalle ulkomaille, ettei aiheuttaisi kateutta, vau,
apua, olin jo kirjoittanut olleeni Turkissa, kirjoittaisinko nyt kaiken olleen unta, haavetta, no en,
siellä nyt tuli käytyä, rahat on loppu, mutta iloa on pitkäksi aikaa,
Basileios Suuri on kirjoittanut kateudesta, jo joskus 80- luvulla leikkasin lehdestä tekstin josta ymmärsin mitä kateus on, tässä tärkein kohta Basileioksen tekstistä;

Kateus on murhetta lähimmäisen menestyksestä. Sen tähden masennus ja huonotuulisuus ovat kateellisen ainaisia seuralaisia. Kateus vahingoittaa juuri kadehtijaa, ei kohdetta.

Lopuksi Basileios antaa neuvoja kateuden voittamiseksi. On oltava pitämästä mitään inhimillistä asiaa suurena ja erinomaisena. Esimerkiksi rikkaus ei ole hyvää sinällään, vaan hyvää silloin, jos sitä käytetään muiden hyväksi; mutta pahaa silloin, jos sen avulla tehdään pahaa. Kun katse suunnataan todella hyviin ja ylistettäviin asioihin, mikään maallinen ja katoavainen ei näyttäydy kadehtimisen arvoisena.
 
Tähän ei ole mitään lisättävää kuin että matka oli  onnea ystävieni seurassa josta kiitos ja tähän päättyy Kappadokia kuukausi.
 
 






lauantai 21. helmikuuta 2015

HELMIKUU 2015
KAPPADOKIAN
KUUKAUSI




MUOTIA

Mitä odotin, odotin, odotin tv- sarjan miljoonan dollarin sisustuksen Marokkolaista ilmapiiriä? Turkissa, hm, kyllähän ihminen voi erehtyä maasta, ei ollut värejä kiihkeää mausteiden ruusujen tuoksua, ah, ei napapaitoja kuin minulla vaikka oltiin napatanssin maassa, ehkä talviaika teki sen,
kuitenkin,
odotin fetsejä, ei missään, eilen vasta luin, kuten matkailijan kuuluukin lukea jälkikäteen, Kemal Ataturk kielsi fetsin käytön 1925, ihan verissäpäin tästä asiasta tapeltiin ja käyttö on loppunut, hänestä fetsi oli vanhan vallan merkki hänen uudistusten tiellä,
siksi tässä julkaisen fetsin kuvan, fetsin jonka ostin Skopjesta(ent. Jugoslavia) 1984 hattukaupasta, aikaan joka oli rauhallinen, joten hatun tekijä saattoi myydä myös Serpien käyttämiä hattuja, tätä en ajatellutkaan ennen kuin ,hatuntekijä sanoi sen, sillä ostin myös Serpimiesten käyttämän suikan.

Skopjen hattukauppa
 

Muotia on monenlaista, kuten matot, kävimme osuuskunnan mattomyymälässä jossa suomenkielellä meille selostettiin maton eri tyylejä näytöksen muodossa ja varsinaista silkkimaton kutomista, upeita,
naiset eivät siis voi käydä töissä, siksi osuuskunta on hankkinut kutomislaitteet ja langat ja naiset kutovat mattoja kotona, mattoja oli mielettömästi ja kutsuhuuto kuului, osta, osta, myyjiä oli kyllä tukemassa ostamistasi,
toinen vierailu oli kultatehtaaseen, jossa tietysti myös suomea puhuva opas, kaupankäynti oli hillittyä, tavaraa oli vitriinit täynnä,

JA SITTEN lähestyimme nahkamuotitaloa, ensin viinaa, mitä tahansa, sitten ihan suomalainen opas kertoi nahkatuotteista ja alkoi muotinäytös, ihan oikea, mukava oli nähdä tällainen tapahtuma livenä, kengät, en nähnyt muuta, oliko jotain, olisin rientänyt apuun jossa malli olisi horjunut, mutta ei, ei kaatunut kuten yleensä hienompien mallien kuuluisi.

siis, malli kävelee, ei pidä kiinni mistään
 
Turkin muotia
 
Muotinäytöksen jälkeen avautui ovet kaupankäynnin maailmaan jonka ei luulisi olevan totta,
myynti oli niin aggressiivista, että olisi ollut parempi että jokaiselta olisi kerätty heti rahat pois, itseäni se ei haitannut, mutta moni istui sohvalla kun ei uskaltanut liikkua sillä myyjä oli heti myymässä jotain,
karmeeta,
kummipoikani ei liikkunut, mutta halusin hänen katsovan yhtä toppatakkia joka oli kuin suoraan Englannin kuningattaren ja prinssi Philipin maaseutu gardeboordista,
ei,
hän ei tule, on niin kaukana, myyvät kymmenen takkia hänelle matkalla, lupasin olla ikävän näköinen ja hätistelen myyjiä loitommalle,
ok,
viisi huusi yhtaikaa sovittakaa, tottakai, vaikka koko oli 60 mahtui takista vain puolet, voimme tehdä teille , ei kiitos,
toppatakki analyysia tuli tehtyä myös,
suomalainen käyttää mielellään sellaista toppatakkia, että näyttää ilmapatjalta raidat vaakasuoraan, muutaman kilon saa häivytettyä näin, yllätys on kun avaa tällaisen takin, sisus onkin samanlainen kun muodissa on tyköistuvat puserot,
Englantilainen käyttää ruudutettua tyylikästä toppatakkia josta hihansuut nahasta,
Venäläinen käyttää mielellään harmaata jossa pystyraidoitus, hoikentava,
jos luuli että kaikki oli tässä, ehei, piti kulkea erilaisten tuotteiden myyntihallin läpi ennen kuin pääsi ulos, hallissa ei voinut kuin tuijottaa lattiaa, sillä heti ponnahti jostain myyjä jos erehtyi katsomaan eteensä,
kaikki nämä kolme paikkaa oli loistavasti suunniteltu jotta ostaja ostaisi, nahka tehtaan agresiivinen myynti kyllä karkoitti ostohalut ja kun hinnat oli ihan poskettomat ja alennukset satoja prosentteja tinkimisen jälkeen, huh,huh.
 
Vielä oli edessä yksi paikka viimeisenä iltana kun kuljimme siskoni kanssa keskustassa, halusin kangasta, väriä, iloa kesäksi pöydille, sillä Visa kortti toimi vielä, Turkkilaista, en tule, tulet, en voi mennä yksin kangaskauppaan, menimme sisään,
kun ovesta tulee Euroopan ja vähän Aasiankin suurin ikonimaalari on selvä että nuori naismyyjä unohtaa kaikki oppimansa kielet, mai garden, myyjä oli niin hermostunut ettei siitä tullut mitään, jälkikäteen tajusin ettei anonut apua taivaasta vaan eleillä yritti sanoa että toisessa kerroksessa olisi lisää kankaita, tyrkyllä oli vain mustaa, kašmir kuvioita mustana, mustaa, mustaa,
rankka viikko oli takana joten siskoni loihe lausumaan- nyt riitti, mene Eurokankaaseen, mistä  mä sellaisen löydän? suomessa i.....
 
 


 

maanantai 16. helmikuuta 2015

HELMIKUU 2015
KAPPADOKIAN
KUUKAUSI





AIVAN

Aivan, tähän itselleni muistiin, tänään alkoi paasto ja hernekeitto tulelle klo 6.30,
itäsiiven apukeittiön vesi oli kuumaa joten siitä vaan tiskaamaan,
mielestäni tiskasin uuden vuoden jälkeen, ei voi , tai kai yhdet blinit saa aikaan tiskivuoren,
aivan, aivan, tiesin heti kun palasin ulko-ovelle ,sininen, savuinen aamuhetki oli sisällä, rauhallisesti laskin astioita käsistäni ja loin synkän ,mutta toiveikkaan katseen hernekeitto kattilaan,
aivan,
toivoa ei ollut menetetty, ei ollut syttynyt tuleen oli vain palanut puolet keitosta, kaavin sen uuteen kattilaan ja kun jotenkin herkkä makuaistini kaipasi palaneen maun vastapainoksi jotain, kaivoin maustepusseja, hm, ehkä jotain Turkkilaista, ei ollut, kävisikö Bombay potato mix, outo, ahaa, löytyi naturally smoked paprika jees, sitä kun savusuolaa ei ollut,
mahtavaa,
nyt vain odottelen että on niin nälkä että yököttää, niin silloin tämän paaston aloitus hernekeitto maistuu taivaalliselta,
iltapäivällä on diabetespainonvartijaterveydenhoitajani vastaanotto, lupasin laihtua kymmenen kiloa joten aikaa on vielä muutama tunti saada pois 13 kiloa koska olen lihonut Turkissa kolme kiloa, siksi nyt, varmaan ymmärrät on vähän kiire.

PS.
Hoitajani ei ollut paikalla ja oli unohtanut ilmoitella joten sain lisäaikaa kuukauden laihtumiseen paastoherkkuja nauttien.

Paastohernekeiton valmistusta

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

HELMIKUU 2015
KAPPADOKIAN
KUUKAUSI




PAASTO ALKAA

Lähestymme suurta paastoa, itseasiassa paasto alkaa huomenna, siksi eilen oli blinipäivä ja sen yhteydessä Kappadokian matkan musiikin kuuntelua, kuvien katselua ja kuvien kopioimista tietokoneelle, olimme ostaneet erilaisia cd- levyjä kansikuvan perusteella, itse ostin Tarkan nimisen laulajan musiikkia, olin jo 2005 kuullut kyseistä laulajaa Bulgariassa jos hänen musiikki soi monessa paikassa, jossain vaiheessa joku sanoi että on kaikki kappaleet ihan samanlaisia, ei niitä erota toisistaan, kuunneltuamme hetken totesin soittaneeni esitystä numero yhtä noin parituntia kun olin painanut vahingossa nappia jossa luki repley tai jotain, sorry,
kaikki kiva loppuu aikanaan niin myös blini päivä, illan kohdatessa päivän ja auringon antaessa tilaa tähdille, kotiin kulkeville valoksi.

 
HYVÄÄ NELIKYMMEN PÄIVISTÄ PAASTOA YSTÄVÄNI!
 
 
PS.
Pitää kertoa vielä yksi juttu tänään, Kappadokian matkalla kohteena oli myös luolasto johon ihmiset pakenivat Roomalaisia sotilaita noin 2000 vuotta sitten,
ensimmäisenä iso luola eläimiä varten jotta sotilaat luulisivat luolan olevan niitä varten, takana kuitenkin oli aukko jonka kautta laajeni luolasto keittiöineen vessoineen, kaivoineen, makuuhuoneineen,
tännehän oli päästävä, opas varoitti ettei asmaatikot ja sydänsairaat saaneet tulla koska happea oli vähän, hän ei varoittanut, että myöskään heviylipainoisille luolastoa ei suositella,
eka luola, ihan jees, vähän kapenee, mennään alas, joo, ihanko en kaadu mihinkään suuntaan, musta takkini merkkautti itsensä tulivuoren pehmeässä tuhassa jota irtosi seinästä, jotenkin tää käytävä kapenee ja madaltuu, naurattiko minua, ei, mietin mihin suuntaan minut vedetään pois sieltä, pääsin omin avuin viimehetkellä, ennen hapen loppumista, loppujoukko onnitteli minua pois pääsystä ja todennäköisesti myös siitä ettei tarvinnut alkaa louhia käytävää isommaksi ympäriltäni,
myöhemmin illalla puhuttiin kuinka ihmiset ovat olleet tosi pieniä ajanlaskun alussa joten tästä johtui tukaluuteni kun olen nykyaikainen  Pirkka tuotteilla kasvatettu.
 
Luolaston alku
 
Suuaukon ovi
 
                                                                           MINÄKÖ?

PS. 2
Huomannet violetin värin, etkö? se ei ole hapenpuuttesta johtuva, vaan ortodoksisen kirkon paastoajan väri jota käytetään runsaasti.
 
 
 

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

HELMIKUU 2015
KAPPADOKIAN
KUUKAUSI




PUHINAA, VINKUNAA


                                                         Yleiskuvaa Kappadokiasta

Tämä tulivuorien tuhka johon luolat on louhittu on pehmeää joten sitä voidaan louhia alkeellisillakin välineillä.


Kun on koko talven hengitellyt kuuluisia suomalaisia koivupuuhiukkaspäästöjä on keuhkot krohina vaiheella vuoristossa, jossa piti kävellä 20 metriä ylös mäkeä, ensimmäisen marttyyrin ylidiakoni Stefanoksen luolakirkolle, kuinka kunniakasta olisi ollut tuupertua nimikkopyhän kirkon ovelle kuolleena kuten kummipoikani totesi, hah,ha,viuuh,puh, kirkko oli kiinni, mutta ristikon läpi sain kuvan, mitään ei siis näkynyt kun sisällä ei ollut valoa, ylemmäs en enää päässyt muihin kirkkoihin, menin maitohapoille, joten kiiruusti alaspäin Turkkilaiselle kahville, mikä nautinto pieni Sinissoksen kylän kahvila ilman turisteja, hyvää kahvia, ah.

Ensimmäisen marttyyrin ylidiakoni Stefanoksen kirkko
 
 
 Ostin matkalla pari kirjaa joista paksumpi on oivallinen esitys freskoista ja paljon muustakin,
 
Pieni opas alueeseen
 
 
Tämän kirjan kannattaa ostaa, kirja on todella selkeä ja opastava, nidottu, kirjan on toimittanut
Mustafa Uysun, ISBN: 978-605-87467-1-8, kirja on uusi, painettu 2014

Tullessamme pääkohteeseen ei ihan huipulle lähtenyt kuin minä ja kummipoikani ja yksi pariskunta, sinne oli erillinen pääsymaksu, matka oli tuskaa minulle, sama huohotus jatkui, jatkui, matkaa ylöspäin oli huimasti enemmän kuin pyhän Stefanoksen kirkkoon, verenmaku suussa, von mööpeliä laulellen(tuskin) pääsin perille, rojahdin penkille, haukoin henkeä ja koko ajan japanilainen turisti kuvasi minua, ryhti, istu kunnolla, sinua kuvataan, huidoin kuin kärpäsiä että ymmärtäisi lopettaa kuvaamisen, se on toi sun parta, se on eksoottinen, kun sain henkeä kerroin kuinka kyseessä ei varmaan ollut parta vaan japanilainen halusi kuvata kuinka mätkähdän maahan ja kuolen siihen paikkaan happikatoon, näin saisi livenä kotiin näytettäväksi ja kuinka kamera lähestyisi kuvaamaan 10 sentin päähän viimeistä henkäystä,
näin ei käynyt vaan hetken kuluttua olin taas reipas poika ja happea täynnä joten saatoin tehdä pääkirkosta nimeltään TUMMA KIRKKO, huomioita jotka itseäni kiinnosti, tässä muutama;

Kristuksen käärinliinojen kuvaus
 
Viimeisen ehtoollisen pöydällä oli kaikissa esityksissä vadilla suuri kala, mietin, olisiko kyseessä jotenkin Kristuksen vertauskuva? Meillä kuvataan yleensä leipää, kitkeriä yrttejä, mitään ei erikseen esiintuotuna.

 
Kasvit oli koko kirkossa samanlaisia,  oli jotenkin kuvamaailmaa rauhoittava, kasvit noudattivat maaston muotoja nousten aina ylös.
 
Jeesuksen ratsastaminen Jerusalemiin freskossa kiinnitti lapsen aasin jalkojen juureen heittämän dalmatican selkeä muoto ja kuviointi, onko kuitenkin bysanttilainen takki, on edestä auki, outo.
 
 
Monessa maassa freskot ja ikonit ovat joutuneet ilkivallan kohteeksi, yleensä tuhotaan silmät jolloin pyhä on tuhottu, viety voima, itse olen aina opettanut oppilaita, että pitää saada rukoilijaa seuraava katsekontakti pyhien silmiin, silloin pyhä ottaa yhteyden, jos pyhä katsoo kuuhun, sivulle, ei ole kiinnostunut rukoilijasta, ei yhteyttä synny, tässä kirkossa jälleen tunsin kuinka tuhotöillä ei ole merkitystä, sillä tunnen pyhiä jo muiden kuin kasvojen perusteella, kuvassa on pyhä Mamas jonka olen maalannut joskus.
 
 



 

 

 
 

lauantai 7. helmikuuta 2015





HELMIKUU 2015
KAPPADOKIAN
KUUKAUSI




DERVISSI
Museon pihalle satojen ihmisten sekaan ajoi yhtäkkiä iso rivi mustia kalliita autoja , joissa yhdessä Turkin lippu liehui auton keulan sivulla, olimme hyvässä seurassa sillä urheiluministeri tuli vierailulle Dervissi luostariin,


 
 


Sana Dervissi oli outo minulle, mutta matkan aikana se valkeni minulle, tässä vähän tietoa asiasta;

Suufilaisuus on islamilainen mystikkoliike, jonka piirteitä ovat henkilökohtaisen uskonnollisen kokemuksen korostaminen, maallistumisen vastustaminen ja askeettisuus. Suufilaisuutta esiintyy sekä sunni- että šiiamuslimien keskuudessa.

Suufi-nimityksen taustalla uskotaan olevan villaa tarkoittava arabian sana ’suf’. Se on ehkä viitannut varhaisten suufilaisten villakaapuihin, joilla he korostivat vaatimattomuuttaan.

Suufilaiset pyrkivät lähestymään Jumalaa runouden, musiikin, mietiskelyn, paaston ja muun muassa tanssin avulla saavutettujen ekstaattisten kokemusten kautta. Osa suufilaisista elää luostareissa ja kiertää kerjäämässä. Näistä kerjäläismunkeista käytetään nimitystä dervissi. Heihin liitetään myös pyörivä tanssi, joka on yksi heidän ekstaasitekniikoistaan.

Suufilaisuus kehittyi 700-luvulla nykyisen Irakin eteläosissa, mistä se levisi islamilaiseen maailmaan. Se on suhteellisen pieni suuntaus. Valtasuuntauksia edustavat muslimit ovat ajoittain suhtautuneet suufilaisuuteen torjuvasti; jotkut ovat jopa tuominneet sen harhaopiksi.


Dervissit kuuluvat suufilaiseen mystikkoliikkeeseen. He ovat muslimeja ja pyrkivät lähestymään Jumalaa muun muassa tanssin kautta.



Rumi Suuri Sufimystikko, filosofi, mietiskelijä ja runoilija Celaleddin Rumi, joka tunnettiin myös nimellä Mevlana, eli Konyassa 1300-luvulla ja perusti Pyöri­vien Dervissien luostarin.

Celaleddin Rumi syntyi Baikhissa, nykyisessä Afganistanissa ja muutti nuorena poikana Konyaan, silloisen seldzhukkien kuningaskunnan pääkaupun­kiin. Kun hänen isänsä kuoli, Bahauddinin hyvä ystävä Sayyid Burhaneddin lähti Konyaan huolehtimaan Mevlanan uskonnollisesta kasvatuksesta.

Mevlana oli uskonnon professori ja arvostettu mystikko. Kun hän tapasi hengellisen kulkurin Shamsin 37-vuotiaana, hänestä tuli myös inspiroitunut runoilija ja ihmisyyden rakastaja. Uudet runokäännökset, joita tehtiin runsaasti 1980-luvulla, toivat Rumista esiin uusia luonteenpiirteitä. Hänet on esitetty sekä hienostuneena että tunteellisena, harkitsevana ja hurmiotilassa olevana, syvästi vakavana ja äärimmäisen huvittavana, valikoivana ja helposti lähestyttävänä. Täydellisestä yleismaailmal­lisuudesta kertoo se, että hän edusti niin monia erilaisia asioita niin monille erilaisille ihmisille.

Pääsimme tutustumaan tähän tanssien esitettävään mystiseen palvelukseen, musiikki oli NEY- huilun, rummun ja muiden soittimien yhteistyötä, tanssi oli näyttävää, sen verran selkoa tuli että tanssijan oikea käsi on kämmen ylöspäin ottean vastaan Jumalan siunauksen ja vasen alaspäin jakaen sitä muille.
Paheksuntaa aiheutti kun esityksen aikana ei saanut kuvata, hyvä, kyseessähän on uskonnollinen palvelus, meillähän on totuttu kännykän räpsähtelyyn kunnioittamatta mitään tai ketään, nämä kuvat otettu jälkikäteen esityksen jälkeen, jota varten esiintyjät poseerasivat.


torstai 5. helmikuuta 2015


HELMIKUU 2015
KAPPADOKIAN
KUUKAUSI





KAPPADOKIA - HYVÄ POIKA

On oltu hukassa, en voinut kertoa mitään etukäteen, kun en uskonut että matka onnistuisi, jo se että matka maksoi vain149 € oli epäuskottava, ruoka ja retket 230 € eli yhteensä 379 €, olin siis Turkissa, kiersimme Apostolien jalanjäljissä Antalya - Konya - Kappadokia - Göreme -Munkkilaakso reitin.


Matka oli huikea, kaikki sujui loistavasti, bussiimme oli kerätty kaikki suomenkieliset matkailijat, ryhmiä oli tosi paljon, mutta ajoitettu niin ettemme tavanneet muita kuin lähtöpäivänä, oppaana oli Turkkilainen Gyro joka osasi riittävästi suomea jotta asiat tuli hoidettua ja aina kun en ollut myöhässä sanoi -Hyvä poika,
lähtömme täältä böndeltä oli jo edellisenä päivänä ja yön vietimme lentoasemalla, matkakassa väheni huomattavasti siellä, sillä sämpylä ja kahvi maksoi 10,60 eli kahden viikon ruokarahani,
perillä kaikki oli toisin, ruokailut oli sanoinkuvaamattoman runsaat ja tuoreita kasviksia täynnä, silti osa ei löytänyt kuin makaroonia ja lihapullia, säälitti, varmaan kotona kertovat ettei ollut mitään syötävää,
hotellit oli isoja, upeita, siistejä ja kun olimme monessa hotellissa, olivat kaikki yksilöllisiä,
kanssamatkustajat oli kuin rollaattorikoululaiset, minä mukaan lukien, oli ilkeitä, iloisia,  puheliaita, eräs jopa oppaasta mustasukkainen niin että halusi omia oppaan ja kommentoida koko ajan, suurin kiistan aihe oli kuitenkin linja-auton takaoven käyttö josta eräs matkustaja kehitti oikean trauman itselleen ja muille, naurattaa, kukaan ei halunnut poistua autosta ensin ettei joutuisi vihapuheen uhriksi,
näimme todella paljon ja tärkeimmät paikat Kappadokian luolakirkot jäi kyllä mieleen vaikka happi meinasi loppua jyrkissä nousuissa.

Minä ja meri

Olin kaikin puolin yllättynyt, jo ennakkoon olin huolissani, oma hapitukseni tähden, parta Turkissa ei aina joka kohdassa ole neutraali asia, niin kävikin, joka päivä oli jotain partaani liittyvää, ei aina positiivista, muuten ihmiset olivat ystävällisiä.


 
 
 
Kaakelit ovat uudesta moskeijasta, eräs yksityiskohta pisti silmään, maalareiden nettiosoite koristepylväässä, hmm.

 
Jokiristeilyllä oli mielenkiintoinen laskutustapa, kun tilasit jotain, käteen laitettiin kynällä tilaaja numero, tässä tapauksessa numero 50, kun olin juonut riittävästi kahvia ja oltiin lähdössä niin numeron perusteella maksettiin lasku, kiva juttu.
 
Kirjoittelen matkasta varmasti vielä, ainakin luolakirkkojen freskoista kunhan saan taloni esiin lumesta ja pirtin lämpimäksi.