tiistai 26. toukokuuta 2015

PUSSILASTI SIEMENIÄ
Päivitetty seuraavana aamuna
Tänään oli se odotettu päivä kun sain maahan kuukausia kerätyt (kaupoista) siemenet, aamulla varhain piti aloittaa ja kuinkas muuten , pyykinpesulla, se sujuu siinä ohessa, kun ensimmäinen koneellinen oli valmis ja narulle ripustettu piti polttaa roskat joita ei voi laittaa biojätteisiin, (puupaloja, oksia,ym.), kiva, tuuli kääntyi ja kuvasta näet kuinka raikkaan suloisia vaatteistani tuli.



                                                     Taustalla pyykkinaru


joo, kyllä pääsen kohta niihin siemeniin, olin ostanut runsaasti multasäkkejä ja kuinka ollakaan levitin niitä 18, keskelle tein kurkulle lavan, tämmöinen oli aina lapsuudessani, istutin tilliä, mäkimeiramia, korianteria, salaattia ja syysleimun ikonin alle, myös hajuhernettä on punaisissa saaveissa, saavit meni kierrätykseen, pakastin monta tavallista saavia halki talvella kun en viitsinyt tyhjätä ja sitten tuli nämä silikonisaavit, joustavat, ostin tietysti kolme ja hyvin toimi kunnes koski niihin, ne ei kestä pakkasta yhtään, hauskaa, joten tässä viimeinen sijoituspaikka.



Hajuherneet silikonisaaveissa, saavien pohjalla on vanhan kompostin tuotteet, niitä ei voi käyttää muuhun vielä, täytyy vuoden muhia joten sopivaa kukille,  löin saavien läpi tuet maahan ja laitoin kanaverkon, sillä hajuherneet nousee ylös runsaasti,(jos nousee) Nissa ja Irina oliiviöljy kanisterit odottaa vielä jotain.

Zhaharias sammakko valvoi työtäni ja jäi vahtimaan tärkeimpiä kasveja eli basilikoja joita tarvitaan syksyllä praasniekassa eli tsasounan vuosijuhlassa.

 
Zhaharias tyynenä linssiluteena, taustalla styrox laatikoissa basilikat, edessä pensaspapuja ja iiriksiä.
 
Pottuja piti laittaa myös, tänä vuonna ämpäreihin, huomasin ämpärit joku viikko sitten, niitä oli joka paikassa, keräsin yhteen ja nyt, pito, lapin puikula ja melody keskittyy uusien pottujen tekoon.
 
                         
                               Helppoa, voi sitten syksyllä kantaa koko ämpärin köökiin.
 
Kaikki oli valmista, joten oli aika suorittaa kylvön siunaus, muutenhan työ olisi turhaa, tässä rukous jonka jokainen voi lukea oman kasvimaan vierellä ja vielä vihmoa pyhitetyllä vedellä jos sattuu olemaan.
 

Kylvöajan rukous

Pappi toimitettuaan pienen vedenpyhityksen ja vihmomisen lukee seuraavan rukouksen:
Herra, meidän Jumalamme, Sinun tahrattomasta ja ylen rikkaasta kädestäsi olemme saaneet tämän edessäsi olevan siemenviljan ja rukoilemme Sinua, Valtias, ottamaan se huomaasi, sillä emme uskaltaisi kylvää sitä elottomaan multaan, ellemme muistaisi Sinun valtiutesi käskeneen maan synnyttää, kasvaa ja antaa kylväjälle siemenen ja leivän ravinnoksi. Nytkin anomme Sinulta, Jumalaltamme: Kuule meitä, kun me rukoilemme Sinua, ja avaa meille, suuri, hyvä, taivaallinen aarrekammiosi ja vuodata siunauksesi täyteys totisten lupaustesi mukaan; torju myös luotamme kaikki, mikä tuhoaa peltomme kasvun, ja kaikki kuritus, joka meitä syntiemme tähden oikeuden mukaan kohtaisi, ja suo suuri laupeutesi koko kansallesi ainosyntyisen Poikasi armosta ja ihmisrakkaudesta. Hänen ja kaikki pyhän, hyvän ja eläväksitekevän Henkesi kanssa Sinä kiitetty olet nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen. Amen.
Rukous on sama maallikon toimittamana.


Kuvassa näkyy myös ikonikatos jonka väsäsin kierrätyslaudasta, ikoni on pieni messinki ikoni jonka ruuvasin kiinni lautaan, edessä syysleimu ja kurkkulava näkyy vähän.


KUN MIKÄÄN EI RIITÄ!
Reporankana ilman ajatuksia, istuin, tuijotin tyhjyyttä, jokainen lihakseni, kyllä, oli äärimmilleen trimmattu koko päivän istutuspuuhissa, kun puhelin soi ja nyt heti pitää lähteä vaihtamaan hirvien nuolukiviä, pääseekö autolla, älä pelleile, nyt mennään, auts, joo niin, kanna tikkaat, tikkaat? joo, mä kannan nuolukiven, kuljimme satoja kilometrejä, missään ei ollut virkistävää baaria välillä, nuolukivi vaihdettiin, ihan vähän kyllä ihmettelen Rasimäen hirvien kokoa kun näin mihin nuolukivet ripustettiin, huh, toivottavasti ei tule yhtään vastaan.


Timo vaihtaa nuolukiveä, keskellä järveä, nuolukivi, joka on siis suolaa, ja mieti hirvien kokoa sekä huomiomaalattuja tikkaita, joita raahasin pitkin mettiä, aiemmin en ole ollut tikkaiden kanssa metsässä, enkä pikkukengissä, tunnen kyllä yhden jolla oli pikkukengät metsässä kun kuvitteli että polut on asvaltoitu, minähän nyt tiesin, ettei ole, mutta luulin että autolla pääsee nuolukivelle.



maanantai 25. toukokuuta 2015

MUSEOKÄYNTI KAKSI

Eilen palattiin ruotuun ja jälleen otimme käyttöön anomusrukouksen pääsiäisjuhlakauden jälkeen

Taivaallinen Kuningas



Taivaallinen Kuningas,
Lohduttaja, totuuden Henki,
joka paikassa oleva ja kaikki täyttävä,
hyvyyden lähde
ja elämän antaja,
tule ja asu meissä
ja puhdista meidät kaikesta synnin pahuudesta
sekä pelasta, oi Hyvä, meidän sielumme.



Tässä rukouksessa on kaikki sanottu.

Tänään ortodoksisessa kirkossa vietetään Pyhän Hengen vuodattamisen päivää, yhdessä eilisen Pyhän Kolminaisuuden päivän kanssa on kyseessä kristillisen kirkon synty ja rakennustyön aloitusjuhla ja työ jatkuu, välillä hiippaillen, välillä lujaa mennen,
opetustyö, sisälähetystyö on erityisen tärkeää, kuka muistaa Helluntaista muuta kuin,
-jos ei oo heilaa Helluntaina, ei oo koko kesänä,
onko tämä ydinsanoma?,
on se,
ja tästä päästään museon hiljaisuuden huoneeseen, joka on hyvin vieras ortodoksiselle elämälle, meillä on kirkko ja rukoushuone, emme tarvitse enää mitään erillisiä hiljaisuuden huoneita,
puhuin oppilaiden kanssa asiasta, kyselin kuten opettajan kuuluu,
-minkälainen olisi ilon huone joka kuitenkin on lähinnä ortodoksista elämää,
vastauksia tuli, -valoisa, värejä, joku muisti jopa ikonin kun vähän patistelin,
suomalaisista asuu suurkaupungeissa 60- 70 % prosenttia yksinään, olemme umpimielisiä, emme siedä toisiamme, tähänkö vielä tarvitaan hiljaisuuden huoneita, päinvastoin pitäisi rakentaa yhteisö-siedätyshuoneita, joo, niitähän on, meidän , ortodoksiset kirkot,
okei,
jos hiljaisuuden huone on vainajan muistelua varten, tai yleensäkin hautaukseen liittyvä, on ortodoksisessa kirkossa yleensä kaikki puettu valkoisiin, pappi, katafalkki, veisut ovat valoisia, ei tyhjyyttä vaan pyhien läsnäoloa, ikoneja, surevaa kannatteleva, ei masentava,
siis,
ei kannattaisi mennä mukaan mihinkään vieraisiin, ehkä trendikkäitä asioita, perinteeseemme kuulumattomiin haihatuksiin ja antaa masentavaa kuvaa, esim. nuorille, kuolleiden kirkosta, yksinäisyyden kirkosta, harmaasta ikävästä, vaan valoisasta, iloisesta, värein ihmistä hyväilevästä kirkosta, elämään järjestystä tuovasta kirkosta, heilasta Helluntaina joka pysyy,

kyllä, kyllä, kysyin,
kysyin oppilailta, jotka olivat mukana museo käynnillä,  -mitä mieltä ovat uudesta museosta?,
yksi vastaus oli että hän piti kaikesta ja varsinkin kun sai yhden taulun kirkkoslaavin tekstistä selvää, muut kritisoivat valoja, yksi pelkäsi jopa migreeniä valoista, yhtä ärsytti kun tekstiileistä ei ehtinyt saada selvää valojen vilkkumisen takia, kaikki oli sitä mieltä että tekstien puuttuminen oli huono asia ja ruskealla pohjalla olevat mustat tekstit huono juttu, museokauppa ärsytti tyhjyydellään useampaa.


 
 
 
Uutta iloa, valoa kohden, vain taivas rajana, olkoon mottomme
 
 
HELLUNTAIN KUKAT
Helluntaina tuodaan kirkkoon kokonaisia koivuja koristeeksi, ei muutamia onnettomia oksia, vaan koko puita, ne tuodaan Jumalan kunniaksi, lahjaksi, voimallisia, heleitä kevään airuita, ortodoksikirkossa Helluntai on uuden ajan aloitus, uusi kevät, papistolle tehdään pienet värikkäät kukkakimput joita he kantavat käsissään koko palveluksen ajan, aina kun se on mahdollista, myös seurakuntalaisille voi jakaa pieniä kukkakimppuja ennen liturgiapalvelusta ja vietäväksi kotiin, kevään merkiksi, ikonin päälle asetettavaksi.
 
 
 
 
 
                                                   Valtimon kirkko Helluntaina 2011
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 


torstai 21. toukokuuta 2015

RUOKARUKOUS

Olen vanha ärtynyt kiukkuinen kaavoihin kangistunut ukko joka on ollut taas monta kuukautta yksinäisyydessä, tottuminen ei ortodoksiseen elämään vie melkein koko kesän,
olin tekemässä yhteistä ruokaa, muut oli jo menneet aiemmin, mikä sekasotku pöydillä odotti, ensin sain komentaa henkilöitä siivoukseen ja ruuan esille laittoon ja kun valmista ruokaa alkoi tulla, alkoi syönti, niin että todella sain kiljua , ettei syödä ennen kuin on valmista,
kuten pääsiäistervehdys jonka oppilaat pakotetusti sanovat vain minulle, eivät toisilleen, on yhteinen ruokarukous vain silloin kun pappi on paikalla, voi kun ihanaa, me ortodoksit osataan, mutta kuinka onkaan kun arki koittaa,
haluat tietysti ymmärtää väärin, se on selvä, olen inhottava, mutta mieti, esimerkiksi, kun tilaisuudessa olisi saatu ruoka valmiiksi, olisi luettu ruokarukous, yhteisöllisyys olisi toteutunut, nyt oli kuin bakkanaalit kuka ehtii ensin, jos en olisi kieltänyt, ei kuvaukseen olisi jäänyt mitään, olen tottunut tekemään ristinmerkin kun aloitan ruokailun ja kun enemmän on paikalla, luetaan ruokarukous,eli,
vanhin mies lukee ruokarukouksen tai vanhin nainen jos paikalla ole miestä, jos paikalla on munkki kuten minä, luen minä ruokarukouksen, vaikka paikalla olisi minua vanhempi mies,
tässä ruokarukous:

Kaikkien silmät vartioitsevat Sinua,Herra, ja Sinä annat heille heidän ruokansa ajallaan.
Sinä avaat auliisti kätesi ja ravitset suosiollasi kaikki, jotka elävät. Ps.145.
Kunnia olkoon Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle nyt, aina ja iankaikkisesti. Amen
Herra armahda. Herra, armahda. Herra, armahda. Siunaa.

Vanhin maallikoista voi siunata ristinmerkillä ruoan näin lausuen:
Pyhien isiemme esirukouksien tähden, Herra Jeesus Kristus, meidän Jumalamme, armahda meitä. Amen.

Minulle ruoka on kiittämisen arvoinen asia, aina se ei ole ollut itsestään selvyys jokapäiväisenä, ja kun yhdessä nautitaan ja iloitaan ruuasta, yhteisellä ruokarukouksella ei se tee meistä omituisia eikä synkkämielisiä,
tavallaan tuli mitta täyteen, en halua opettaa ketään ja olen katsonut läpi sormien erakkolassa tätä ruokasiunausta, ja työn aloitusrukousta
jotten loukkaisi kenenkään vakaumusta olla uskonnoton,
nyt se on loppu, minun pitää elää ortodoksisen kirkon opetuksien mukaan ja jatkossa rukoukset luetaan aina erakkolassa, ilmoitan näin etukäteen, ja voitte antaa sanan kulkea, että nyt se munkki on tosi uskovaiseksi heittäytynyt, joten jos ei siedä rukouksia voi tulla vähän myöhemmin.














 Laitoin nämä lokit langalla kuvan tähän, sillä olen syyllistynyt myöskin lokkien ruokailun ärhentelyyn,
tässä edessä on nimittäin omenapuutarha ja missä muualla voisi olla makoisat madot kuin siellä, tuhat kertaa olen koputellut ikkunaan ja karjunut, menkää muualle, ette kyllä syö meidän matoja, joo, sinne langalle ne sitten kokoontuu mahat pullollaan naureskelemaan minua ja linnunpelätintäni, jonka taas harakat ovat ottaneet omakseen, nyt sekin on loppu, ärhentely, täytyy muistaa omia ruuattomia kausia, syökää, viekää vaikka viimeisetkin, mutta tulkaa taas uudelleen kuten toivon talkoolaisten tulevan vaikka vähän rukoiltaisiinkin.




maanantai 18. toukokuuta 2015

KÄYNTI MUSEOSSA


Kevääseen kuuluu retket ja eilen olin Ortodoksisessa kirkkomuseossa joka on ollut kiinni kuusi vuotta.
Ulkopuoli, ok,
astuin sisään, todella tunkkainen ilma iski tajuntaan, aulassa ei mitään uutta, kaksi opasta, toinen puhui ja toinen oli kuin lentoemäntä esitellen varauloskäyntejä, hymyilin samoin kuin kahvipaketille jonka sain , siinä luki "onnea äiti".

Siirryin portaat ylös, ovi, ei kahvaa, ahaa, aukeaa itsellään kuten Kiasmassa jossa kokonaiset seinät aukeavat, siellä on kyllä hävettävää seisoa ulkoseinän edessä ja odottaa sen aukeavan,

astuin sisään, ei hämärää vaan pimeää, ei mitään haltioitumista, levotonta, kokolattiamatto, ahdistaa, kuka siivoaa, säälin häntä, tai oikeastaan on niin pimeää ettei tarvitse siivota,
ikonit vinossa, häiritsee, ei mitään tekstejä esineissä, nykyaikaa, esine on tärkeä ja sen näyttävyys, ei se koska se on tehty tai missä käytetty, tai, tai,...
kuljen läpi salien, katto putoaa, synkkää, valot sammuu, syttyy, heiluta käsiä, osallistu, niin valot syttyy,
no, ei se, se on palosammuttimen fosforimerkki,
kierrän, 1960-luku, tämän paikalla olisin odottanut olevan musiikki, kuten ehdotin, itsekin olisin lahjoittanut näyttelyyn vanhoja levyjä kuorojen aikaan saannoksia, ym. musiikki on niin tärkeä osa , että todella ihmettelen sen puuttumista, ei riitä että soi hajanaisesti taustalla, ortodoksikirkossa musiikki ei koskaan ole taustamusiikkia.

Menen alas,
vessaan, käsipyyhkeet loppu telineestä, pölyinen hammasmuki hylly, ovi, onkohan murrettu, haisee,

ovessa kahva, avautuu itsellään kuitenkin, iskien otsaani, lyön kepilläni takaisin, anteeksi,
nyt vasta pelottavaa, pimeää, pappeja pimeässä, sairaan voitelu, eteenpäin, kuljen,
hiljaisuuden huone, ei, nyt ei kiroilla, ortodoksina kysyn, missä on ilon huone?, hiljaisuuden huone kuin luterilaisen kirkon siunauskappeli sairaalassa,

tulen seminaarikirkkoon, arkkipiispan kotikirkkoon, homeen haju iskee koko rahalla kun nyt muista tiloista on haju saatu vaihdettua tunkkaiseksi, maallikkonakin ymmärrän, että täälläkin kalusteet olisi pitänyt vaihtaa ja tekstiilit pestä keittopyykissä,

kävelen tuhisten museokauppaan, koivut nimittäin jo lehtivät täällä Kuopiossa, kaupassa aika tyhjää, varmaan kun ollaan niin alussa vasta, ihan hetken päästä tajuan, en kiroile, olisi ollut kuusi vuotta aikaa tilata tavaraa myyntiin eripuolilta maailmaa, hävetkää tyhjyyttä,

lopuksi, missä on opetuksellisuus jota on kovin mainostettu, se joka käy ensikerran ei opi mitään, tiedot puuttuu esineistä, nauratti ajatus.....
"Joo, meillä on nyt tälläine uusi konsepti ( tiedot vahingossa meni roskalavalle) jokainen voi päätellä mistä esine on , koska tehty, jne. parhaat selitykset laitetaan esille".

Koko museo maailma on menossa ihan väärään suuntaan muuallakin ja se pimeys, onko esineet jotenkin hävettäviä, ettei niitä voida valaista, minä en ainakaan tule museoon tunnelmoimaan tai leikkimään kuurupiiloa pimeässä.


























Ainoa kuva jonka otin, kuvassa painokuva ikoni, ikonissa siunaava Kristus, näin siis päättelin, koska mitään tietoja ei ollut, taustalla näkyy metalliverkko mihin tavarat oli kiinnitetty, sen takana itse seinässä jotain kuvia joista ei saanut selvää, kaikki kalusteet museossa, varsinkin vitriinit raskaita kuin varastossa ja osan mustia, huh.

Museo on nyt nähty.

PS.
Käytiin syömässä Siilinjärven ortodoksikirkolla, tiistaiseura oli keittänyt minulle kasviskeiton, hyvää, perinteellistä, tulen syömään toistekin.

perjantai 15. toukokuuta 2015

KOMPOSTELLAAN

Ensin napostellaan ja sitten kompostellaan, niin se käy, kierto,
joku vuosi sitten tuli jäteyhtiöltä vaihtoehto, joko kompostoit tai maksat biojätteestä,
sanon nyt tässä, kuinka tässä jäteasiassa huijattiin, pakotettiin neljän viikon välein tapahtuvaan tyhjennykseen joka ennen tapahtui kun soitin tarvittaessa,
koska kierrätän lähes kaiken, puhelimessa oli aina niinsanottu "asiakaspalvelija" joka oli niin töykeä että varmaan sai siitä extrapalkaa, vaati aina pari konjakkia ennen kuin pystyi soittamaan hänelle, hänen takiaan luovutin, en kestänyt ajatusta että minusta tulee alkoholisti jätteiden takia, vieläkin korvissa soi, kun kysyi onko tyhjäys pariton vai parillinen viikko ja minä kun edes tiennyt viikoista mitään, heitin aina jommankumman,vastaus oli , -ei se on se toinen, ei ku otetaas taas, nyt ei tarvitse soitella, tyhjäävät tyhjän roskiksen,
Tein sen minkä voin, piruuttani, edes jotain alennusta, ostin halvan kompostorin joka oli yksinkertainen lehtikompostori, se toimi lähes kymmenen vuotta, kunnes tuli täyteen, siirsin kompostorin sisällön muhimaan uuteen ryytimaahani ja sain kuningasidean kuten vain kaupunkilainen voi saada, mietin mihin siirrän puiden pilkkomisesta tulleen jätteen, ei kun kompostorin alle ja voi sitä liikennettä joka alkoi talvella, erikokoisten eläinten jälkiä oli kuin Vermon raviradalla ja kompostori kuin Noan arkki, huh,
päätin,
menin rautakauppaan huonoin lippis kourassa ja anoin velaksi, pitkällä maksuajalla kunnon kompostorin joka on kallis, mutta minulle tunteikas asia, Biolan kompostori tehdään Eurassa, lähellä Poria, samaan laskuun sain Biolan kuivakompostorikäymälän joka asennetaan lähemmäs taloa.
Kompostori oli vaikea koota, kunnes huomasin että jokaisessa osassa lukikin suomeksi mihin tunngetaan, luulin ensin tekstin olevan Kiinaa ja aivoni olin virittänyt kyseiselle kielelle, enkä siis lukenut ohjeita, koska en osaa Kiinaa, ymmärsitkö.

Luulen että tässä pakollisessa kompostorissa on tarkoitus se, kun olemme myyneet jo kaiken mullan kaupunkilaisille pikkusäkeissä on multaa tuotettava lisää keinoilla millä tahansa, mistä muuten luulit mullan tulevan, täällä me sitä tehdään yötäpäivää napostellen ja kompostellen, ja vielä tähän, 
en ymmärrä itseäni, teen kyllä analyysiä koko ajan,
no, kerron,
kun olin rautakaupassa ostamassa komposteria osui silmiini kaupunkilaisille osoitettu mainos
20 SÄKKIÄ MULTAA VAIN 50 EUROA,
olin ostamassa vain yhtä säkkiä, että saan kukkapurkkeihin multaa, jälkeenpäin analyysissä päädyin siihen tulokseen ,kun isäni nimi oli Sulo, oli hän jotain nimikaima sukua Sulo Wilenille ja nyt tämä asia " sain Halvalla" on periytynyt minulle, veljet, vartioikaa minua, vaikeroin asiaa tutuille, sain lohduttavia sanoja, voin vaikka myydä multaa pienissä ruskeissa pusseissa erikoisena matkamuistona erakkolasta.



















Kompostori, mittari ja ehkä voikukka

torstai 14. toukokuuta 2015

UUTINEN

TÄNÄÄN ON VAPAAPÄIVÄ
Luin:
Iltalehden
Ilta-sanoman
Satakunnan kansan
Karjalaisen
Savon sanomat
Kotimaa 24
nettiversiot,
missään ei ollut mainintaa miksi tänään on vapaapäivä, ei edes Kotimaa24 pääuutisessaan kertonut vapaapäivän syystä, vaan jääkiekosta, ortodoksisen kirkon puolella ort.fi ja ortodoksi.net kertoivat asiasta.
Tänään on HERRAN TAIVAASEEN ASTUMISEN PÄIVÄ- HELATORSTAI 

Herran taivaaseen astuminen on myös todistus ja merkki Jeesuksen Kristuksen toisesta tulemuksesta:
 
Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näimme hänen taivaaseen menevän”. (Apt. 1:11)


Tämä on hyvä kristityn uskovaisen muistaa, ei tarvitse aina miettiä kuinka Kristuksen takaisin tuleminen tapahtuu
Kristuksen takaisin tuleminen tapahtuu ja tämä toisen tulemisen odotus on tärkeintä ja siihen liittyvä kunnollinen, nuhteeton elämä, johon pitää pyrkiä ja voin sanoa, että se vie koko elämän.


 
 
PYHÄ HILJAISUUS
 
 
Ylläoleva on siis uutinen, niin suuri , että koko Suomen kansa on saanut vapaapäivän, onko uutinen niin hävettävä ettei mediat voi kertoa siitä, lukijoiden menettämisen pelossa, miksi me vietämme vapaapäivää jos siitä on hävettävää kirjoittaa? Minä en tiedä vastausta, tiedän vain , että minä kristittynä, uskovaisena saan juhlasta voimia ja sisältöä  jatkaa elämääni.
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 










keskiviikko 13. toukokuuta 2015

KRISTUS NOUSI KUOLLEISTA!
TOTISESTI NOUSI!


Tänään päättyy pääsiäisajan juhlakausi, virpovitsat kerätään pois ja poltetaan ne, niitä ei säilytetä koristeina, niillä on ollut oma tehtävä kerrottaessa pääsiäisajan kulusta, oksat poltetaan siksi koska ne on vihmottu pyhitetyllä vedellä ja ovat näin pyhittyneet, virpovitsoissa ei käytetä myöskään rautalankaa kokoamisessa jottei jää kuin tuhkaa jäljelle, monessa seurakunnassa voi virpovitsat tuoda poltettavaksi kirkolle, taitettuna ja pakattuna pussiin.
Tänään myös sanotaan hyvästit pashalle ja kulitsalle vuodeksi, nyt jälleen otetaan esiin ne ruokakomerossa roikkuneet silakan ruodot, sillä tänään keskiviikkona on paastopäivä, mutta juhlakauden päättäjäisjuhlaa voi juhlistaa kalalla, huomenna on heti suuri juhla, Helatorstai, jotenka arki ei heti kaadu päälle,
siis vielä kerran,

KRISTUS NOUSI KUOLLEISTA!
TOTISESTI NOUSI!













lauantai 9. toukokuuta 2015

KRISTUS NOUSI KUOLLEISTA!
TOTISESTI NOUSI!



KOTTIKÄRRYLLINEN PÄÄSIÄISKORTTEJA

Oli ehkä suureellista odottaa kottikärryllistä pääsiäiskortteja, mutta hyvä näinkin, eilen tuli vielä pääsiäistervehdys kortti Valamon luostarin kävijältä,
saatesanoissa tuli esiin kuinka erakkolani keittiö oli tullut mieleen, hänen nähdessään tämän lähetetyn kortin,
täytyy kyllä vähän oikaista tietoja,
erakkolassa ei ole koskaan varaa hankkia tuollaista määrää ja noin isoja punakeltaisia retro emalikattiloita, kuvassa on myös nykyajan uutuuksia kuten sisävesijohto joka on erakkolassa sadan metrin päässä ulkona, tosin erakkolassa keittäjällä on hygieniapassi ja pää ja partasuojus aina, öhöm.käytössä,
samankaltaisuutta löytyy esiliinassa joka kuvan perusteella on -1800 luvulta Charlotta Russe jäämien perusteella,
kokki tai olisiko keittäjä kuvassa, edustaa vierasta vihreää linjaa, jos kokki on laiha on ruoka pahaa tai yltiö terveellistä,
erakkolassa pidetään tiukasti kiinni halvennetuista ruuista joista kyllä olen huolissani, koska ne halvennetut ruuat ei edistä kansanterveyttä vaan jonoa terveyden vartioille, valitettavasti Lidliin on matkaa, siellä näkyy Euroopan vihannestori, ei ole tarvinnut esitellä kasveja kuin kruunun jalokiviä, vaan niin, että tekee mieli ostaa vihanneksia, juureksia, ovat esillä kuin torilla,
pelastaako, ylläpitääkö halvennettu juusto terveytemme, ehkä ei kuitenkaan kannattaisi myydä itseään, oletettua pitkää ikää halvalla, juustolle,
esim. koko talven on kauppani myynyt kallistettua tomaattia 5-6 euroa kilo, kun kukaan muka ei osta halvennettua tomaattia joka maksaa vain euron kilo,
erakkola tarvii halvennettua ruokaa, ei sellaista joka on terveydelle haitallista,
erakkola haluaa halvennettuja kasviksia, vihanneksia ja kalaa, kun kuha filee maksaa 38 euroa kilo on jossain vikaa, hinnalla halvennetaan suomalaista kansanterveyttä, että, kiitos pääsiäistervehdyksestä!

Pääsiäisen juhlakausi päättyy ensi viikon keskiviikkona, joten vielä on viikko aikaa pashalle ja kulitsalle, otetaas taas.























                                                
         Tämä pääsiäistervehdys kortti tuli tällä viikolla.
 
 
 
 
 

torstai 7. toukokuuta 2015

KRISTUS NOUSI KUOLLEISTA!
TOTISESTI NOUSI!




KOTTIKÄRRYILLÄ PUITA

Eilen sain viimeiset halot sisään, sammakko oli lähtenyt omille teilleen, kun vähän lähemmin tiirailin halkoja huomasin että ne oli juuri sellaisia kuin tilauslistassa luki, niiin, puitakin on erilaisia ,
kuten lista osoittaa:

-luomukoivua, kaupan päälle talvisesongin Caribian risteily,
-höylättyä oksatonta koivua määrämittaisena, kaupan päälle puut pakataan yksittäin maatumattomaan  muovikelmuun, näin ei tule roskia sisään ja säilyvät vuosia kauniina, saa myös eri sävyissä.
-tavallisia puita, kaupanpäälle saa muoviämpärin,
-oksia, oksissa, kaupanpäälle sähkölaitoksen ja sosiaalitoimiston puhelin numerot,

näitä viimemainittuja olin tilannut kun olivat tosi edullisia,
yritän pärjätä rauhoittavilla, yhden päivän olen halkoja pieninyt, vain kaksi kertaa olen nyyhkinyt maailman epäoikeuden mukaisuutta, olkapääni, pääni, eivät enää tunnista minua, sääret täynnä kolhuja, sormet täynnä tikkuja, oi miksi, miksi minun oksat on maailman kovimpia, miksi kaikki maailman oksat on minun puissani, tai oikeastaan miksi kaikki oksat on minun oksissani,
onneksi nuohooja tuli nuohousreissulle, juttua riitti ja taas röörit vetää,
halot saa jäädä rauhaan, sillä tajusin , että leikkaan haloista siivuja, jes, uusi aika, uusi tyyli,
tyhjäsin kottikärryt ja valmistaudun maalaamaan ne.


















Halkokasat näyttää pieniltä, mutta on yli kolme metriä korkeita.



 

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

KRISTUS NOUSI KUOLLEISTA!
TOTISESTI NOUSI!


SAMMAKOITA

T
änään oli onnen päivä, kottikärryt vaati siirtoa, samoin halot jotka oli sinisen pressun alla talven kun syksyllä en ehtinyt niitä suuliin pinota, ne oli tarkoitettu viime talveksi, mutta kävikin hyvin en tarvinnut niitä, edellisvuotiset riitti,
raotin siis pressua ja kantelin leppoisasti puita suuliin, yhtäkkiä me tuijotimme toisiamme, iso sammakko, todella iso,
vau,
olen aina pitänyt sammakoista ja olin todella murheellinen kun eka kesänä täällä olin ajanut yhden ihan lättänäksi pihatiellä.
Nyt siis tuijotimme toisiamme, sammakko kyllä varmaan näki minut sinisenä lempeillä silmillään,  kun oli ollut sinisessä valossa koko talven,
joutuisasti hain kameran ja sain jonkinlaisen kuvan,
siihen loppui kantotyö ja annan pesintärauhan, sammakkoperheelle.












Piiloon menossa.

Viime torstaina, löysin monta vuotta hakemani normaalin näköisen  sammakon S-raudasta, yleensä ovat jotain sarjakuvahahmoja, viimeiset maitorahat sijoitin tähän, katsotaan mihin löytyy paikka.





















MINÄ VARTIOIN TÄÄLLÄ!



KRISTUS NOUSI KUOLLEISTA!
TOTISESTI NOUSI!



MUUDAN LINTU KOTTIKÄRRYSSÄ

Eilen oli ihanan kevään ihana lumiräntäsade, joten oli aika tutustua kesäkirjoihin, joita on kottikärryllinen, muudan kirja herätti ihmetystä, sillä tässä kirjassa oli sanassa muuan lisäkirjain D, eli  -muudan,  ree, tee, ei torellakaan kuulu lempikirjaimiini joten ärsyynnyin torella tästä Ergar Wallacen kirjasta -Punainen ympyrä, vielä kun huomasin että Wikimeriassa kirjan kannessa oli hinta 100 mk ja minun kirjassa 150 mk, hylkäsin kirjan.
Aikoinaan kun eka kertaa kirjoitin erääseen keskustelupalstaan kommentin, tuli heti vastaus akateemisesti koulutetulta naisihmiseltä, että voisi ensin opetella kirjoittamaan suomenkieltä ennekuin kirjoittaa julkisesti, asiaani hän kiukultaan ei ollut huomannut, ajattelin ensin hylätä koko somemerian , mutta tajusin että kyllä minullakin on oikeus kirjoittaa vaikka jokunen piste ja pilkku puuttuu, lisäsin pilkkujen ja pisteiren määrää ja kyseinen henkilö vaikeni,
en tiedä missä olen ollut kun äidinkieltä on opetettu, muistaakseni kävin koulua, siis kansakoulua ja kirjoitin jopa kuvitetun kirjan joka kertoi Espanjalaisesta katupojasta, vuotta myöhemmin poltin kirjan kun pirin sitä liian lapsellisena, tämän kesän kirjani on painettu 1958/ seitsemäs painos, ensimmäinen painos 1925, kieli on siis muuttunut ja varmaan juuri kun olin koulusta kesälomalla.

Koska en siis lukenut mitään tuijottelin ikkunasta ulos ja katselin lintuja, jotka paiskoivat kottikärryjäni, (sanakirja korjasi, tarkoitin kyllä jotain muuta)
joutsen, jompikumpi, kurki, harakka, jänis, joku laatu,  varis, töyhtöhyyppä, kuovi, jompikumpi, lokki, joku laatu, punakylkirastas, laulurastas,
onneksi olkoon jos huomasit yhden laadun joka ei kuulu joukkoon et ole vielä lopullisesti menettänyt kosketustasi luontoon, kaikkia laatuja on todella paljon ja joka paikassa ja touhua riittää.
Ps.
Huomioi huomioni, että saman nimisiä lintuja ja muita on erikokoisia/nimisiä sukulaisia.


perjantai 1. toukokuuta 2015

KRISTUS NOUSI KUOLLEISTA!
TOTISESTI NOUSI!


KOTTIKÄRRY KESÄ ON AVATTU, YRITÄN KIRJOITTAA VÄHÄN ISOMMIN KUN TÄÄLLÄ ON NIIN KAUHEA METELI, KAIKKI JOILLA ON SIIVET RÄÄKYVÄT NIIN ETTEI KUULE MITÄÄN, VAIk, sorry kuulolaite oli jäänyt täysille, joka tapauksessa, miksei minun pihassa laula ne Disneyn suloääniset pikkulintuset , vaan ihan karseella äänellä räyskyttävät kurjet, joutsenet ja toi tikkakin voisi hakata päätään johonkin muuhun kuin meikäläisen pyykkiseipääseen.
 
Kausi on siis avattu ja isäni tekemät kottikärryt olen kaivanut esiin kaiken mahdollisen romun takaa, kuten soppatykin, leikkuupuimurin, tuolien , ym. kesäkalusteiden, kärryt on tehty 1950 -luvulla ja on päässyt huonoon kuntoon, joten ne piti ensin toimittaa kyläsepälle konservoitavaksi metallitöiden osalta.




 
 
Kottikärry sana tulee Ruotsista ja sanalla kotti on erilaisia merkityksiä kuten kasvin osa, otetaan kotti, puhutaan myös kärristä, meillä kotona puhuttiin kärrystä jota käytän, karjalankielellä asia ilmaistaan käzikärinä tai ruoadokäri jopa tacku väkäsellä, kotti on myös etukäteen saatu palkanosa (hyvin tuttu kotin pyytäjälle) joten kesän teemaksi se sopii, kun sato ja kaikki pitäisi olla jo nyt valmiina.

Lapsuuteeni liittyy nämä kottikärryt häpeällisenä muistona, samalla kadulla missä asuin oli Osuuskassan hirsinen pankkirakennus, se purettiin uuden tieltä, purettuja hirsiä saatiin myös meille, voih, kylätie yhdessä rautaisen pyörän kanssa sai aikaan sellaisen melun ettei sen koommin ole pulut tulleet kyläämme, näitä kärryjä vedin koulun jälkeen hirsiä vihaten, suuresti inhoten.
 
 
Kottikärry kesä alkoi reippaasti, sain pari metsuria kaatamaan muutaman ongelmapuun jotka uhkasivat omenapuita.
 
Puu kaatuu muuten niin nopeasti ettet ehdi muuta kuin katsoa haavi auki.
 


Tein kanaverkosta häkin pikaliesi oksille, näillä saa siis pikaisesti kahvit keitettyä















Taustalla näkyy puhdistetut kränäoksat joista tuli mieleen aurinkoinen Kreeta
ja siellä talojen seinustoilla olevat oliivipuukasat, erikoisinta on se että siellä puut myydään kilottain, kertonee siitä, ettei ole kulutus samaa luokkaa kuin meilläpäin, mutta myös, on vähän vaikea rakentaa mottia tai kiintokuutiota, ym. mittayksikköjä.
 
Ihan pahimmat kränät otin talteen käytettäväksi erilaisissa tilaisuuksissa pöytäkoristeina, enää ei riitä viisi neilikkaa lasi vaasissa vaan pitää olla renessanssia. Isommassa koivussa oli myös pahka ja siitä saan varmaan kauhan pyhitetylle vedelle, kun vaan löydän tekijän.

Risut odottavat, niistä teen luutia ja loput menee juhannuskokkoon.

Sain irti ison tuohen palan, siitä teen ropposen, kerron sitten myöhemmin kuinka onnistui.
 
Puuongelma on hoidettu, se oli paha, jo pari vuotta sitten kyläseppä kertoili kuinka pian isoin puu kaatuu kun latva on kuiva ja puu sivusta haljennut, pyysin vaikka ketä kaatopuuhiin, mutta oli kuulemma sellaisessa paikassa että kaatuisi joka tapauksessa jonkun päälle, talo, auto, naapuri, vaihtoehtoina,  mutta kun väkisin raahasin pari ammattilaista paikalle ei koko homma kestänyt kuin muutaman minuutin, kaikki puut on osina otettu talteen eri käyttötarkoituksiin ja monen näköistä niistä syntyy.