sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

IDÄN PIKAJUNASSA

Missä se on, asema, tuleeko vanhalle vai uudelle asemalle, hermostunut ilmapiiri valtasi lähtijät, mennään uudelle asemalle,-onko tämä asema,- kyllä,- mutta täällähän ei ole edes nimeä, eikä laitureita ja kuinka tuossa on lasten uima-allas, no,- valokyltit on myyty baariin ja laiturit ihan vaan muuten viety pois.



Juna , joka on lähtenyt Viktorian asemalta, vai oliko se Nurmes, saapuu minuutilleen Paddingtonin vai oliko se Valtimon asemalle, ooh, me todella kiipeämme junaan, onneksi ei tarvitse huolehtia matkalaukuista.



Yksinkertaisesti, emme löytäneet ensimmäistä luokkaa joten, tässä ollaan kakkosluokassa, onneksi täällä ei saa tupakoida, hyvin eriskummallinen joukko täyttää vaunumme, laakson vihreiltä niityiltä lampuri pariskunta, ortodoksinen munkki ja muutama savolainen joilta ei jutut lopu, hämmästystä ei aiheuta edes  pari joka laahaa suksia, olemmehan menossa Vuokatin laskettelurinteiden kautta ja juuri nyt, tämä kesä on otollinen, muitakin on, kuten rengasmatkalaisia jotka kulkevat ympyrää.

 
 

Vieno salaperäinen haitari musiikki täyttää vaunun, en tunne, ihan uutta musiikkia, kuulen sivulta, -siellä joku virittelee haitaria, vähän ehkä kiittelen itseäni, etten kertonut paikalla oleville, kuinka aina vain tuo Säkkijärven polkka kuulostaa hyvältä, uutenakin sovituksena, juna lähtee, saattajat vilkuttavat jäähyväisiä, nenäliinat hulmuavat, ja jotain on tapahtunut, toimittajat parveilevat, kyselevät viimehetken tuntoja, nyt juna vihdoin lähtee.

 
 
Juna lähtee, ilta vaihtuu yöksi, on yö, hiljaista keskustelun sipitystä, ovi pamahtelee, auki, kiinni, auki, kiinni, salaperäinen nainen saunapyyhe kiedottuna turbaaniksi kulkee ohitsemme, huomaan hänen pukeutuneen silkkiseen pitkään Marimekon unikko kuvioiseen aamutakkiin, ihmiset ovat ajatuksissaan, tuijottavat mitään näkemättä maisemia.
 



Konduktööri tulee, rahastaa, antaa alennusta, tästä en toivu koskaan, hän reijittää lipun, katson, outoa, lippu oli tehty tätä matkaa varten, säilytän lipun.



 
 
Juna pysähtyy, Vuokatti, Juurikkala, tai päinvastoin, riippuu siitä oletko menossa vai tulossa, jatkamme matkaa riemukkaasti, yhtäkkiä kuuluu kovaa kirkumista, mitä on tapahtunut, onko joku myrkytetty, itsekin voin pahoin, onko tahallinen savumyrkytys kohdannut Marimekko pukuisen naisen, vai,... savu tupruaa, veturi vaatii puuta, monia motteja, mitä teen, vedänkö hätäjarrusta, jonka olen paikantanut heti junaan astuessani, katselen ympärilleni, muut matkustajat ovat rauhallisia, huomaan syyn, kuulolaitteeni olikin täysillä ja lapsiperheen pojat innoissaan kiljuivat kun juna lähti, helpotti tai ei sentään, pakko oli lähteä käymälään.
 
 
 
 
Mitä ihmettä, pytyssä menee raiteet, tästä ei sen enempää.
 
 
 
 
Ilta vaihtuu yöksi, aurinko pälyilee pilvien lomassa, juna saapuu Kontiomäelle, veturi käännetään ja yhtäkkiä olemme menossa selkä päin menosuuntaan, juna puhkuu lähestyessämme maanselkää, selkää jossa vedet taittuvat, on nälkä, entinen lampuri kaivaa esiin muikkukukon ja jakelee vaimolleen paksuja läskisiivuja sisältävää kukkoa, juotavana on Ranskalaista kuivaa roseviiniä, sitä saan minäkin, olisin saanut kukkoakin, mutta yksinkertaisesti en voi syödä eläintä jonka nimi on muikkukukko, kahvia ei ollut mukana joten lähdimme Kontiomäellä, odottaessamme junan kääntämistä, postivaunuun jossa oli yhden pöydän kahvila, myyjä oli mennyt virkistäytymään Kontiomäen a-oikeuksien ravintolaan laulaakseen muutaman karaoke laulun, siksi tarjoilimme itsellemme kahvit ja kakkupalat, hyvältä maistui ja hinta ei päätä huimannut, muutaman euron.
 
 
 
 
Vihdoin näkyy oma kultainen, rakas  Rasimäkemme ja saavumme hetken kuluttua Valtimon asemalle, olemme nähneet jotain, mitä ei näe kulkiessaan laadukkaalla Hiace pakettiautolla, koko matkan raiteiden varret oli täynnä kuvaajia, uteliaita, mitähän on tapahtunut, vielä viimeiset halaukset ja matka on ohi, kiitos mukavasta seurasta.
 
 



 
 




perjantai 26. kesäkuuta 2015

KELTA/PUNA RUOKA SIVULLA UUTTA


PIILOKUVA VASTAUS

Näin siis kävi, kävelin postilaatikolle ja jotain vilahti silmäkulmassa, joo, totta, siellä sitä oltiin piilossa minua, ihan aina minulla ei ole kameraa mukana kun menen postilaatikolle, nyt oli, otin sen autosta viedäkseni sisään, säästääkseni askeleita kävin samalla postilaatikolla joka on ainakin sadan metrin päässä tai ainakin kymmenen, tiedän sen siitä kun roskikseni ei ollut talon ulkoremontin johdosta säädetyn kymmenen metrin sisällä tien reunasta ja yhtiö lähetti lisälaskun, tarkastajan käynnistä, etäisyyden mittaajan käynnistä, todistajien käynnistä, kilometri korvauksista ja vielä kaksi käyntiä tyhjäys autolla ja siitä johtuvat tyhjääjän ylityö korvaukset,
ai niin,
siis,
kyseessä oli, tuli muuten muutama viesti kyseisestä asiasta, eri eläimiä ehdotettiin, totta, olisi voinut olla mikä tahansa,
sano nyt, eikä  siis helmikuussa,
kyseessä oli rusakko joka piiloutui heinäkorren taa, koska minut on koulutettu ja opetettu, en ollut huomaavinani sitä kuten, jos joku ihminen mokaa en näytä sormella ja naura kuin harvoin, olin siis vakava ja otin yhden kuvan, olisi pitänyt ottaa useampi, minähän en sen mielestä nähnyt sitä, mutta olin hermostunut tällaisen villieläimen kohtaamisesta.

 
 
Lähikuva suurennos, naamioväri kyllä aika osunut, joskin vielä on vähän naamioinnin toteutuksessa parantamisen varaa.


Rusakko joka on siis oikeasti nimeltä peltojänis rakastaa ennen kaikkea apilaa ja varsinkin minun apiloita jotka ovat luomua, oli raukka ahtanut niin itsensä täyteen, ettei maha enää noussut maasta.
Suomessa on toinenkin alkuperäisempi eli metsäjänis joka paremmin viihtyy metsäisessä maisemassa syöden kalliita puita. Kaniini on myös yksi laji, suomessa yleensä ei ole luonnossa.

Kaniini eli kani tuli tutuksi lapsuudessa 1950 -luvulla, silloin niitä kasvatettiin ruuaksi ja naisten koristeiksi asusteisiin, meilläkin oli häkki, ei niihin kiinnytty, niitä ruokittiin ja sitten syötiin, muutama kani oli tosi kani, kanillehan on luonteista kaivaa onkaloita, ja voi ihmeitten kevät kun naapurin Satakuntalainen emäntä oli äkäinen kun meidän kanit oli kaivaneet kymmeniä metrejä pitkän onkalon hänen kasvimaalle ja yhtenä aamuna kun oli hakenut porkkanoita, oli saanut nostella vain naatteja, lepytykseksi he saivat syödä kanimme, onneksi, minä en voinut syödä koskaan, vieläkin näen silmissäni kun niitä mureutettiin riiputtamalla ja puusuulissa jossa oli joka päivä pakko käydä, pikkuhiljaa elintaso lisääntyi ja kanit jäi pois ruokalistalta.

Alalajeja on:
Jänöjusssi
Pääsiäispupu
Pekka Töpöhäntä
Puputyttö
Väiski Vemmelsääri
Herra Pitkäkorva

Väiski Vemmelsäären sukunimi Vemmelsääri tarkoittaa taivutettua hevosen aisaa ja tarkoittanee siis Väiskin jalkoja, ihmisellä on luonteista keksiä lempinimiä pienten poikkeamien perusteella.

 
 
Tässä vielä pari harvemmin nähtyä pääsiäispupua, näitä harvemmin esiintyy täällä böndellä

torstai 25. kesäkuuta 2015

PIILOKUVA

Eilen oli kylämme kirkollinen praasniekka, kun palasin kotiin ja kävelin postilaatikolle näin jotain, nauratti.
Tässä piilokuva, mieti huomiseen, kerron huomenna.

                                                                

                                                                    Piilokuva

maanantai 22. kesäkuuta 2015

LÄMMIN UUDELLEEN JUOMINEN

1986 saatiin valmiiksi Porin ortodoksisen rukoushuoneen laajennus ja sen myötä sisääntuloaulaan muodostui lopetetusta kaupasta ostettujen hyllykköjen muodostama kauppa, myyntiin tuli kaikennäköistä tavaraa, osa ortodokseista menetti kaiken joutuessaan lähtemään siirtolaiseksi, 1986 oli havaittavissa että kaivattiin jo jotain omaa, kaunista kuten ikonin eteen lampukkaa, luettiin kirjoja joita oli syntynyt käsitellen ortodoksista uskoa,
myös teetä kyseltiin joten otin yhteyttä SERGEJEFF teeyhtiöön saadakseni myyntiin teetä johon olin tutustunut Valamon luostarissa Heinävedellä, tee on aromikasta, kuin kukkaistuoksu, hyvää, ihmeekseni sain teetä ja sitä ilmeisesti vieläkin myydään nyt ortodoksisella kirkolla Porissa.

Joka tapauksessa tee on seurannut minua, olen ostanut sitä aina kun olen osunut kohdalle, ja nyt halusin sitä erakkolaan kylän avoimien päivän kahvilaan myyntiin ja tarjottavaksi, soitin Sergejeffille, ajattelin saankohan vielä, kun maailma on niin muuttunut, mutta ei mitään ongelmia ja nyt siis teetä saa erakkolasta, tee on Jaavan teetä, mustaa teetä,
kun pidän Englantilaisten teenlipitys elokuvista, otin valikoimiin myös Taylors of Harrogate yhtiön YORKSHIRE teetä, se on kallista joten sitä en ole maistanut, maistan jos jää myymättä.
Sergejeff on tuonut samaa Jaavan teetä jo vuodesta 1873, ensin Karjalaan ja sieltä koko maahan.

Lämmin kohtaaminen oli postissa kun hain teet sieltä, laatikon kyljessä oli sydän, ei ollut persoonaton paketti, vaan ihan joku oli pakannut myös iloa jo jälleennäkemiseen, hymyilytti koko päivän, muut kauppa-postin asiakkaatkin hymyilivät, jaa a , minkähänlaiset uudet jutut lähti liikkeelle, kannoin kyllä pakettia provosoivasti sydänpuoli edellä autoon.


                                       
                Jälleen kohtaamisen iloa, huomaa myös sydämen paastoajan väri, mahtavaa.

Pakko oli heti valmistaa teetä, oli, oli, maku, tuoksu ihan samaa kuin ennen, ihan oikeaa teetä, toiseen kupilliseen lisäsin kuivattua horsmaa, voi veljet kun oli hyvä yhdistelmä, suosittelen.

 
 
Teen lisukkeena oli oman kylän hunajaa ja paastopullaa
 



Toiseen kupilliseen haudutin kuivattua horsmaa, hyvää on. Venäjällä mustan teen ja horsman sekoituksen nimi on Koporje tee.
 


lauantai 20. kesäkuuta 2015


E`MILIAN VIERAILU PÄÄTTYNYT SUOMESSA, LUE KOKO TARINA MUOTI IKONEISSA SIVULTA.

sunnuntai 14. kesäkuuta 2015


PÄIVITYS!!!

E`MILIA SUOMESSA!
LUE MUOTI IKONEISSA;
SEURAAMME VIERAILUA
MUUTAMAN PÄIVÄN AJAN.




perjantai 12. kesäkuuta 2015

HIKIHORSMAA

Ei kuullosta oikein hyvältä, joten nostamme pikkusormen pystyyn ja puhumme fermentoidusta Epilobiumista eli Chamaenerium angustifoliumista.
Teen kesäksi pienen erän maitohorsmasta teetä myyntiin, eli ensin kerätään, sullotaan tiukkaan lasipurkkiin, pidetään vaikka uunissa lämpimässsä jolloin maitohorsma alkaa hikoilla ja aromit vahvistuu, (vähän niinku tuulipuvussa) pidin yön yli uunissa jonka olin lämmittänyt edellispäivänä, tänään aukaisin purkin ja kuivattelin kuivurissa lehdet, mieletön aromaattinen tuoksu täytti huoneet,
jotenkin tuli tunne, että tätä voisi tehdä vielä lisää ja ootappa kun myöhemmin kerron miltä maistui,
varret otin myös talteen ja varsista löytyy pikapuoliin ohje ruokasivulta.

















Zaharias osoittaa mieltään, aina vaan noita rehuja, älä ole huomaavinasi,ei muista että nyt on paasto ja maukkaat kärpäspihvit saa odottaa kuun loppuun, juhannuksenakaan ortodoksit ei grillaa makkaroita vaan ryöppäävät vanhoja pottuja, paitsi minä, kun syön grillikasvis chorizon makkaroita, jee, jos joku ostaa.

















Valmiina tiukkaan sullottuna purkissa ja uunin lämmössä yön yli.
















Kuivaa on, pussitusta vailla.

tiistai 9. kesäkuuta 2015

"LÄIKKÄ" PATALAPPU

Olen patalappujen suurkuluttaja, teen kaiken ruuan kaasukeittimellä ja puilla lämmitettävässä uunissa,
patalappuja on virrannut mitä oudompia, osa tulessa jo ennen kuin saa kattilan kahvaan kiinni, osa sulanut kauniiksi kuvioksi kattilan kylkeen, osa valkoista, huom. valkoisia, on uunissa mukavasti harmaantunut tai jopa ihan närkästyksestä mustunut,
siskoni teki kasan isoja patalappuja jotka kaikki ovat jo kokeneet kovia, jopa ammmattikäyttöön tarkoitetut halpatuonti patahanskat on palaneet niin että täytteenä olleet oljet? virkistävät kun sormet palaa, basipactia, kylmää vettä on aina saatavana kun tarvitsen näitä,
halusin erakkolan myyntiin ihan kunnon patalappuja ja projekti alkoi pari vuotta sitten, kävin Raumalla Jättirätti kangaskaupassa joka on hovihankkijani ja kerroin huoleni,
päälliskankaaksi tuli palonkestävä kangas, samoin sisus on palonkestävä, tereistä en tiedä,
vein ompelijalleni kankaat ja nyt keväällä rahattomaan aikaan oli patalaput valmiit, maksuaika laskussa oli ensi joulukuuhun, vein laskun heti nettipankkiin ja kun sinne ei usein ole asiaa painoin väärää nappia ja hups, patalaput oli maksettu,
tosi hauskaa,
mutta kyllä se on niinkin että jos jotain tilaa yksityisyrittäjältä on tuotteet maksettava heti, on se yrittäminen sen verran kovaa ettei sitten yrittäjän tarvitse enää odotella maksuja,
joo,
eli, eilen oli minun vuoroni viimeistellä patalaput upeilla renessanssi maalauksilla, olin jo ostanut kangasmaalia, tein piirroksen, sabluunan ja eikun leikkaamaan kuvioita, tietysti unohdin liimata leikattavan pahvin päälle koulumuovin, joten juuri ja juuri kesti sabluuna loppuun,
luin väripurkin kyljestä että väri pitää kiinnittää kankaaseen silittämällä, kuinka, Pakko oli soittaa kysyä ohjeita, voi tauti, tympeetä puuhaa, laahasin nojatuolin silityslaudan viereen ja seinäkellosta katsoin kun kaksi minuuttia olin silitellyt, ai, mikä aika, päässä ei pysy aamullisetkaan asiat, saatikka minuutit, keksin, sanoin ääneen,- kello kymmentä yli, kaksi kertaa sujui hyvin, sitten, olikse vartin yli, hyvä ihme, nyt on päivä puoleen silitelty ja jos lähtee väri pois pesussa, antaa se vain ajan haalistamaa patinaa patalappuun,
yhdessä kohtaa huomasin että kun on palamaton voin tehdä välillä muuta, jees, siis jos talo palaisi karrelle, törröttäisi siellä erakkolan patalappu joka on palamaton, mahtavaa,
näitä tulee myyntiin mitään halpoja ne ei ole, kun ovat käsintehtyjä ja osin käsinmaalattuja, nimi LÄIKKÄ tulee siitä, että punaista väriä oli siellä täällä ja kauheeta, myös pöydän myötä patalapuissa joten osassa on extra taidetahroja, en ole mikään kukkamaalari, nuorempana kun maalasin ruusuja oli ne kuin suoleen pakatun Berliinimakkaran siivuja, joten "LÄIKKÄ" on hyvä nimi.




tiistai 2. kesäkuuta 2015

SATOKAUSI ALKOI

Liperi eli lipstikka ryöpsähti pinnalle ja nyt oli jo pakko kerätä ensimmäinen sato kotoa ja kyläsepän kasvimaalta,
lipstikkaa on nyt sitten kuivattu niin että koko talo tuoksuu varmaan koko ensi vuoden ,
lipstikkaa kuivattuna tulee myyntiin erakkolan kesäkahvilaan 9-10.7.2015,
myyn kesää, unelmia, en pelkästään yrttipusseja, olen kerännyt lipstikat käsin, riipinyt ne ja kuivannut kokonaisina,
mieti,
kylmä pakkaspäivä, jäätävä viima kolkuttaa ovella, nyt tarvitaan lämmintä keittoa, otat pakasteesta uuden sadon Rainbow perunasuikaleita, kuutioituja keittojuureksia, tylsää, muistat kesän, Rasimäen erakkolan lipstikan, avaat pussin, murskaat sormissasi lipstikan lehtiä keittoon, ei mitään ripoteltavaa, ties mitä, vaan kokonaisia lehtiä,
ihana suven, tuoksu täyttää mielesi, ah, kylmyys muuttuu lämmöksi,
nyt niitä sinua varten kuivaan, kuten myöhemmin juhannusruusuja, tottakai, nautit keiton jälkeen ceylonin teetä, josta myöhemmin kerron, laitat teehen muutaman hunajantuoksuisen juhannusruusun terälehden, kaivat kätköistä erakkolan voikorppuja, nautit talvesta, odotat uutta kesää, unelmoit.




                                           Zaharias halusi tulla välttämättä kuvaan

                                       
                                        

                                        Valmiina ensimmäinen erä pussitettuna