perjantai 30. lokakuuta 2015

IKONI VOITTAJALLE

Rasimäen kyläyhdistys järjesti kesällä arpajaiset joiden ainoana voittona oli käsinmaalattu ikoni, ikoni on nyt toimitettu voittajalle, maalasin ikonin voittajan nimen mukaisesti, arpajaisten tuoton kyläyhdistys lahjoitti erakkolan tsasounan ehtoolliskalkin hankintaan.


                                          MARTTYYRI PRISCILLA ROOMALAINEN

tiistai 27. lokakuuta 2015

ENSILUMI
Ensi lumi leijailee alas, olen valmis, auton renkaat on vaihdettu, kesäkuvat on otettu, joita tässä päivän iloksi:


Joka vuosi ostan samalta tuottajalta mansikat, tänä vuonna isoja, kiinteitä, niitä säilöin pakkaseen ensi vuoteen ja syödään ennen heinäkuuta kuten tapana on.

 
Yllätys oli kun sain lahjaksi edellissyksynä iiriksiä kun ne ykskas intoutuivat  kukkimaan.
 
 
Myös tämä lahjaksi saatu kesäkurpitsa intoili ja kukki koko kesän, satoa tuli niin, että sitä riitti pakastimeen asti paastoa odottamaan.
 

         Hajuherne myös kukki lopulta myöhään syksyyn, alku oli hidas kylmästä johtuen.

 
Pioni pärskäytti jätti siemenen jonka unohdin ja syys vei sen.
 
 
Kurttu ruusu mahtaili koko rahan edestä, joka aamu oli käytävä haistelemassa sen ruusuista tuoksua.
 
 
Kantarellit kruunasi koko kesän , heinä, elo ja syyskuussa noudin samasta paikasta satoa. Zaharias halusi myös kuvaan vaikkei osallistunut sienestykseen, oli kotivahtina.
 
MUKAVAA PÄIVÄÄ!
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 

tiistai 13. lokakuuta 2015

SALAINEN MUISTIO
V
uodatan salaisen muistion julkisuuteen, ole hyvä:


Jokaisen juhlan jälkeen teen lähes aina muistion niistä asioista jotka menevät pieleen, ei, en kirjoita sinusta, ei, rivien välissäkään en kirjoita sinusta,
kirjoitan itsestäni, Euroopan suurimmasta ikonimaalarista riittää juttua, vaikka olenkin vähän laihtunut, mutta en kuitenkaan lauhtunut, kirjoitan ylös kulisseista, ruuasta, valoista, musiikista huomioita joita voin myöhemmin käyttää.

Aloitan alusta, eli mietin kun tiesin tilaisuuden tulevan, miettimiseen meni pari kuukautta, mitä haluaisin tuoda pramille ja kelle, heti ensin kuulin ettei varmaan paljoa vieraita tule kun on naapurikirkossa vanhusten kirkkopyhä, rinnastus oli selkeä mitä odotettiin, minä kyllä ajattelin vähän nuorempia, työssä käyviä saada mukaan,ainakin sen kuinka klisee on keräys -lounas, -päivällinen, minulle merkitsee pönötystä, mietin sanaa -iltapäivä jonka joku sanoi ääneen, ok,
paikka, kahvilamainen tila, ehdottomasti, nykyinen tila harmaa, ankea marketmainen, väriä pitää olla, iloa, punaista, sinistä, valkoista, liikettä, heijastusta ,kuvia videotykillä, kyseessä ei ollut siis dia esitys kuten lehdessä luki, vaan heijastuksia, kulissia, kynttilöitä, ostin kankaita kirppiseltä, kangaskauppaa täällä ei ole, kuvat siirsin dioista tietokoneelle ja kun aika oli tehnyt niistä sinisiä, muutin ne seepian värisiksi ja joukkoon muutama perhosen kuva, jotta edes joku asia olisi kahvilan oloinen, lasit vaihdettiin jalallisiin, ettei pöytä näyttäisi lasten mehujuhlilta, lautasliinat myös sekoitettiin eri värejä, samaan pöytään.


Tältä näytti sali
 
Lopputulos videotykin valo oli niin kirkas, että osa ei nähnyt mitään kun herkeämättä tuijottivat videotykin  lamppua, tuoliahan ei saanut kääntää mihinkään päin. Lisäksi tietokone näytti vain kerran diasarjan, joten sitä piti vahtia koko ajan kun vielä välillä sammui, videotykin ohjetta ei löytynyt, joten apua ei ollut siitäkään.
 
Tarjoilijat, toin malliksi pari essua jotka halusin tarjoilijoille, uskomatonta, päivässä tuli kuusi uutta pitsein koristettua essua ja kun kaikilla oli mustat puvut, oli näky juuri sellainen kuin sen halusin olevan, lisäksi jokaisella oli valkoiset puuvillahanskat joita normaalisti käytän ikonien siirtoon, hanskat olivat uusia, mainittakoon, loin siis kliseitä, joita ei ehkä ole, mutta jokainen elokuvia katsonut tietää, että tarjoilija on juuri tuon näköinen.
 
 
 
Musiikkina oli vain Edif Piafin esityksiä, käytössä oli yksi hikinen karaokelaite, jossa myös onneksi toimivat mikrofonit, ensimmäinen vieras asettui korva kovaääniseen , kovaääniseen joka välitti musiikin koko pitkään kapeaan saliin ja jonka edessä ihmiset hiljensivät ääntä,
1, 2, 3, 4,  5, 6, 7, 8 sekuntia kesti kun korvansa kovaääniseen tunkenut vieras tuli valittamaan, että musiikki soi liian lujaa, pyysin siirtymään salin toiseen päähän, kun on vain noi amatöörilaitteet, ei mitään hienoja haitekkiä millä suuntailla ääntä.
 
Muotinäytökseen halusi vaatekauppias marketvalot, en saanut suun vuoroa, että olisin kertonut  kuinka tarkoitus on luoda tunnelma, päästä pois hetkeksi irti arjesta, vaatteet ei suinkaan olisi pääasia vaan kokonaisuus,ei auttanut, sen sanon, jos takeltamatta ei oman firman historiaa osaa ilman paperista lukua, niin kannattaa opetella, tönkköä, tunnelma siis tapettiin , valot pois päältä uudelleen, kahvit pöytiin ja eiku kotiin.
 
Ruoka, alle minuutin paloi ensimmäiset sipulit pohjaan, en kuvitellut että liesi on niin tulinen ja käskin jättämään rauhaan jotta ruskettuisi kunnolla, joten kitkerä savu oli oiva aloitus,
alkuruokana oli pasteija jossa sisällä smetana + savulohi ja majoneesi + tilli + katkarapu ja lisänä kananmuna, annokset vietiin pöytiin valmiiksi tilan puutteen vuoksi,- hei, täällä on nää katkaravut siivilässä, joo tottakai, niitä ei voinut laittaa enää joukkoon ja mätin ne lautasille sivuun ja kaksi keräsi aluslautaselle tippuneet takaisin oikealle lautaselle, tämä juttu oli hyvää, joku ammattikokki voisi kommentoida kun olin jotenkin tyytymätön, jotain puuttui tai oli liikaa.
 
 
pikkukuvassa pasteija ennen katkarapuja
 
 
Sipulikeittoa siis keiteltiin pari päivää valkoviinillä ja ilman, palaneita sipuleita ongittiin ja koko keitto siivilöitiin, itse en tykkää sipulikeitosta, se kyllä näkyi, olen amatööri, minun ei tarvitse pitää kaikesta mitä teen, keitto tehtiin ohjeen mukaan, eli sipulit freesattiin voi+öljy seoksessa, tunnetuin seurauksin
sitten lisättiin valkoviiniä, vettä ja kasvisliemi kuutioita, keitettiin, lisättiin maissi jauhoa, jotta ei olisi liian liemekäs, mausteena suolaa ja mustaa pippuria, lautasen pohjalle asetettiin paahdettu paahtoleipä siivu johon oli sipaistu valkosipuliöljyä ja pinnalle juustoraastetta joka sulatettiin kevyesti kiinni leipään.
Kommentti: -ihan hyvää kaalisoppaa, mutta olen tottunut että on porkkanaa myös.
 
 
 
                                            Ei uskoisi, että menossa on paistovaihe
 
 
Kahvi Parisien tarjottiin ensimmäinen annos espresso pannusta joka lieden kuumuudessa sai sulatettua kumitiivisteen, kahvin kanssa tarjottiin omenahyve, omenat kuorittiin, laitettiin annoskasoihin pellille, päälle sokeria, vähän pohjalle vettä ja uuniin, halusin että omena siivut vain vähän pehmenee, joo, laitettiin jääkaappiin yöksi, kuivuivat kehnot siellä, kun en huomannut, että laitetaan kelmu pitämään kosteutta, päälle putsattiin ruusunmarja puolikkaita, jotka ryöpättiin, ja uudelleen haudutettiin sokerissa, pohjalla oli murotaikina pohja joka oli kuin näkkileipää koska omenat oli kuivia eivätkä kostuttaneet pohjaa, pohjan päälle tuli siis kasa omenaa, kermavaahtoa, puolikas ruusunmarjaa, muutama mustikka ja marenkia, esiin tuli siis päivän värit, sininen, punainen ja valkoinen, siis hyvää, muotoilua kaipasi lisää, mitähän voisi muuttaa, joku ammattilainen voisi kommentoida tätäkin.
 
 
 
                             Aika homma edessä, nimittäin ruusunmarjojen siivous
 
 
Tässä me odotellaan
 
 
 
 
Lopuksi, on vaikea kertoa jokaiselle yksitellen, mitä tehdä kun palaveriin ei ehditä, mitähän täällä tapahtuu, oli varmasti epäselvää, takkuilua oli koko viikko, kun koko asia haluttiin vääntää vanhoille kaavoille, sanoille joiden merkitys on toinen, oli tarkoitus luoda jotain uutta, vielä kun ihmiset joilla ei ole osaa eikä arpaa sekaantuvat asiaan, tunnelma kiristyy, jonkun on aina oltava pomo, se joka näkee kokonaisuuden, hän kantaa vastuun, ja ohjeita on noudatettava kaikkien, kuvia myöden, ei pönötyskuvia henkilöistä jotka tuo esiin väärää tunnelmaa, tämä tilaisuus ei ollut hengellinen tilaisuus, tarkoitus  ja ainoa tarkoitus oli tehdä rahaa hyväntekeväisyyteen ja antaa iloa maksajille arjen aherrukseen.
Monia armorikkaita vuosia keittiön väelle, olitte mahtavia.
 
 
 

 

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

EN TIE
Just eilen aamulla huomasin että oli lokakuu, jestas sentään, kauhea hoppu saada maatyöt loppuun, puut sisään, akat pirttiin ja lantut laariin, kivijalan tuuletusluukut paikoilleen ja lumiaita pystyyn , oli jo ollut Pokrova 1.10 eli Jumalanäidin suojelus, päivä oli merkittävä Karjalassa siihen mennessä päättyi satokausi ja alkoi pyyntikausi ja ne jotka eivät pyytäneet tekivät sisätöitä, en nyt sit tie mitä tulee kun olin myöhässä monta päivää, kai halla vie sadon jo keväällä suoraan siemenistä,
koko viikon oli mielessä palsami kasvi joka jostain tuli taas esiin kesällä, lehtopalsamin nimi on Noli me tangere, eli, älä koske minuun,
tänään ortodoksikirkossa oli yllätyksenä aamupalveluksessa tämä raamatun kohta luettavana, kun Maria Magdalasta tapasi Kristuksen puutarhassa ja Maria yrtti koskea häntä, Kristus sanoi tuon lauseen Noli me tangere- älä koske minuun, olen joskus maalannut tämän aiheen ikoniksi ja siihen ikonin tilaajan pyynnöstä lisännyt palsamin kukkia, kasvin siemen kotelo on hauskanen, jos sitä vähänkin koskee se räjähtää ja joka kerta se yllättää ,siis ei saa koskea.

 
Ikonissa karjalankielinen teksti
 
 
 
Tässä jätti palsami siemenkoteloineen
 

perjantai 2. lokakuuta 2015

LUOMAKUNNAN PUOLESTA OSA II
J
okin aika sitten luin yhden kirjoituksen luomakunnan puolesta päivän johdosta tehdyn tekstin, päivä on aina ortodoksisessa kirkossa 1.9, kyselin tekstin innoittamanavoiko luonto pelastua jos vain rukoillaan, olen rationaalinen, uskon myös järjen käyttöön, eli haluan tehdä ympäristöni säilymisen puolesta jotain,
yritin keskustella asiasta, ketään ei kiinnostanut ja yksi keskustelija vaihtoi totaalisesti puheenaihetta, tappoi keskustelun,  joten kaikki on siis hyvin, kirjoitin esimerkkinä muovin kierrätyksestä ja kuinka se ei välttämättä tule kaikkialle ensi vuoden alussa, kehotin kyselemään jäteyhtiöstä,

MINÄ MAKSAN JÄTEMAKSUN! asia ei kuulu minulle,

onneksi eräs sentään huomio edes yhden kiinnostavan asian jonka tässä kerron ja joka kolahti minuun,
ostan keväisin muovisäkkiin joka on painettu täyteen värikkäitä kuvia luonnosta, multaa,
kuvittele, täällä böndellä, naurattaa, mutta multa on halpaa, kymmenen säkkiä kympillä tai jotain, miksi itse kompostoisin , kirjoittaja kehotti kompostoimaan ja samalla tietää mitä multa sisältää, osa mullasta tuodaan ulkomailta joten et tiedä mitä se on,
mietin,
pitäisi edes myytävä multa pakata maatuviin paperisäkkeihin, kyllähän ne säkit  kestävät kosteat perunatkin, onko pakko myydä niin halvalla muovisäkkejä, rakastamme kukkia, tomaatteja, mitä tahansa itse kasvatettuja, mutta mietinkö millä hinnalla korjaamme vahinkoja luonnon puolesta,

heh, älä naurata, ei koske minua.

Aina ei huomaa, ei älyä kuinka voi parantaa ympäristöä, kerro minulle mitä olet tehnyt, jaa se kanssani, tämä multa juttu sai miettimään, sillä multasäkkejä muovisia myydään enemmän kuin ne kymmenen, mitkä minä ostan.
Eilen illalla tuli esille puheissa kahvipaketti, onko se todella niin kauan kaupan ja kodin hyllyllä, jottei sitä voisi pakata paperiin, minulla ei ainakaan kahvipaketti kauan vanhene, mietin tätä.


 
 
Voi taivas, mitä se munkki taas höpäjää.