lauantai 31. joulukuuta 2016

ON TÄÄKI
T
änäpä mää huomasi iha aamusti ku oli vetämässä tillukoit jalkoihi ja samal nojasi vastuuki, se meni iha krymppyyn et kauheeta, mää ajatteli taas Poriks vaikken o ollu täällä ku kaksviikkoo, sama pöyrä vieres viime viikolla pari päivää oli silmät ummessa ja itkutti, no selkis asia, pöyräll oli iha uus vastuuki jota ei ollu pesty vielä ja mää sit tietysti oli sille allergine, ei ollu viel kotiikävä.
Tääl ilmestyy sellane lehti ku Porilaine, siin oli iskulauseitte haku lukijoilta ja minnuu oike lämmitti tän mismää oo iskulause:

SAMPOLA
SUOMEN KORKEIN PAIKKA-TÄÄLTÄ NÄKEE HONG-KONGIIN ASTI

Kyllä vähä nauratti, just tällaisesta huumorista pidän, siis sisäänlämiävästä,
kun asuu Sampolassa kerrostaloista näkee Hong-Kongin tavarataloon.

Täs jutus mää käyti hyväkseni Porilaine lehden 29.12.2016 ilmestynyttä numeroa, lehti kertoo paikallisia asioita kuten meidän tasokas ja kaikki palkinnot kahminut Ylä-Karjalan sanomat jonka käänsin tulemaan myös tänne jotten ihan Porilaistuisi.

Tää on ny sit vuode viimein päivä ja toivotan kaikil monia armorikkaita vuosia ja emännälle perää leveää ja isännälle komiaa Toijotaa, lapsille verovapaita irtokarkkeja, yksinäisille lämpimiä villasukkia ja meille kaikille ilon täyttämää vuotta 2017.






keskiviikko 28. joulukuuta 2016

AINII



M
uistin nyt aamulla kun muistin katsoa muistikirjaa Espanjan matkasta kuinka nyt vasta ymmärrän miksi on edelläkävijä Suomessa selkouutiset.
Totta kai piti heti kun hätäisesti oli emäntää tervehditty paneutua sohvan nurkkaan katsomaan televisiota, uutisia tuli taukoamatta kuten suomessa sillä erotuksella että niitä tuli vartin välein Rex koira filmin ja Walker nimismies sarjoja katkaisten, muun ajan täytti parfyymi mainokset, no niin, siis uutisiin, toimittajille oli annettu tehtäväksi puhua mahdollisimman paljon lyhyessä ajassa, teksti seurasi puhetta kuin liian nopeasti avattu vessapaperirulla, tekstiä oli kahdessa kerroksessa jotta kaikki murrealueet ymmärtäisivät, itse olen viettänyt kesiä Mallorcalla ja omaksunut sen alueen murteen, aika on tehnyt tepposet ja luen ja ymmärrän hitaasti, kuin salama joita siellä leiskui ymmärsin kuinka hienoa selkouutiset on suomessa, kiitos niiden puolesta jotka hitaasti ymmärtävät kieltä, viittomakieltä kyllä oli aika usein, mutta se ei ole sama asia kuin selkokieli.

Kahvilla myös kävin tavaratalossa ja kaikki julkkikset kertovat kuinka halpaa on Espanjassa kaikki, tässä esimerkki paikallisen tavaratalon baarista, nautin kyseisen annoksen, kakku ei maistunut miltään ja kuvan kirsikkaa ei ollut, mutta kahvi, taivaallisen hyvää, ei väkevää, ei pohjaan palanutta vaan hyvää. Huomioi hinta, euro on yhtenäistänyt Euroopan jotenkin oudosti kun ajattelen että siellä oli käytössä myös yhden sentin kolikot.


Kahvia iso kuppi ja leivos 3,60


+ tämä plusmerkki on tärkeä, en koskaan muista sitä, olin unohtanut erään maksun hoitaa suomessa ja nyt minulle soitettiin ystäväni puhelimeen, - kiitos, hoidan asian. Espanjan kielellä täti ihminen selitti jotain puhelimessa, yritin kolmekertaa ja kerta kerralta tädin äänenpaino mielestäni muuttui oktaavia ylemmän, hyvä on , en soita, kokeilin toista numeroa, sama juttu, paitsi sama täti lähetti myös tekstiviestiä, ei sitten, lähetin tekstiviestin, meni perille väärään numeroon, tätä jatkui ihan oikeesti tunnin. lähetin sähköpostiviestin, kukaan ei vastaa, suomalaiset elävät puhelinmopoiililaite korvassa ja kukaan ei reagoi, vihdoin ystäväni puhelimesta saatiin kiinni ihminen joka puhui, ja jopa kertoi että suomeen soitettaessa ensin pitää olla plusmerkki, voi yhdenkerran, miksei kukaan ole kertonut sitä minulle kymmentä kertaa, ei tuollaista kukaan kerrasta muista, johan espanjan täti vaikeni ja alkoi homma sujua ja maksu tuli hoidettua ja aika moni soitti espanjaan sinä päivänä, perdon.

Just tollasii nuo koiran kusettajat on, eivät korjaa jätöksiä edes rannalla , kyllä on kauheeta, näin keskusteltiin henkevästi espanjalaisella rantapenkillä ja yritettiin olla tosi närkästyneen näköisiä, mitä se nyt meinaa, on se, ihan selvästi filmaa, koiran omistaja otti taskustaan muovipussin ja keräsi jätökset siihen, joo, nyt se kuitenkin heittää sen pussin pensaikkoon, ei loppuun asti esitti, laittoi pussin roskikseen, hohhoijaa, olemme ansainneet valkoviiniä lasillisen, olimme siis lenkillä itsenäisyyspäivänä ja kävelimme penkiltä penkille ja nyt oli penkkien välissä baari josta sai valkoviiniä, tarjoilija toi myös tapaksina ranskalaisia ja isot kinkkuvoileivät, ranskalaiset tuli syötyä, mutta kinkut palautettiin, annoksen hinta oli 3 euroa.
Uupuneina saavuimme talolle ja valmistauduimme Suomen itsenäisyyspäivän vastaanottoon netin välityksellä, hyvin toimi, ainoastaan kamerat oli väärin asennettu kuten aina, kuka nyt haluaa nähdä naamoja, puvut ne juhlan tekevät.

Lähdin myös torille ja hajun perusteella löysin livekalaa, oli vain tungettu suolaan, pitää liotella useamman päivän, on hyvää, tavarataloissa oli myös kalaa tarjolla hienosti aseteltuna, paellaa varten löytyi kaikkea merenelävää, paellaa on syötävä Espanjassa ja se tehdään niin että ensin paistetaan kalat, lisätään vihannekset ja yllätys lopuksi riisi joka imee itseensä kaikki aromit, loogista, minulle on opetettu että ensin riisi kuullotetaan öljyssä, tämä on nyt hylätty tapa.



Torin kala valikoimaa


Tavaratalon kala valikoimaa

Missä nuoret, yhtään nuorta ihmistä en nähnyt, ovatko todella niin tunnollisia että ovat koulussa, tuntuu oudolta, suomessa aina muutama roikkuu jossain esillä.


Joskus on ollut joku nuori paikalla, tämä työ oli jo aika vanha.

NYT LOPPU ESPANJAN JUTUT.






perjantai 23. joulukuuta 2016

VIELÄ JOTAIN ESPANJA


Lähdin kävellen Helsingissä Kampista rautatientorin bussipysäkille mennäkseni lentokentälle, olin valmistautunut henkisesti matkaan, matkalaukkua raahaten loin julmistuneita katseita ympärilleni mahdollisten ryöstäjien varalle, pääsin hengissä bussialueelle, laituria en kuitenkaan löytänyt, joten kysyttävä oli linja-auton kuljettajalta, kuinka kehtaisin, tosi böndeläinen,
apua, menin lähimpään bussiin, sain kakistettua toiveeni päästä lentokentälle joltain laiturilta, kuski ei tiennyt ja salamana käännyin ulos jotten joutuisi Pasilaan tai Vaasaan, kuski puhui murtaen suomea ja sanoi hänellä olevan jossain luettelo mistä bussi lähtee, olin jo aivan vaivautunut, olin vaivannut Helsinkiläistä bussikuskia ja piina jatkui. jatkui, etsintä tuotti tuloksen ja laituri oli numero seitsemän, hän toivotti hyvää matkaa, olin ihan paniikeissa, verenpaine punasi poskeni kun vyöryin ulos bussista, onko kuskit tosissaan ystävällisiä, hän ainakin oli.

Pääsin vihdoin oikeaan bussiin ja matka alkoi lentokentälle, kuinka ollakaan istuin ihan edessä kasvot muihin matkustajiin päin ja ylempänä muita, bussi oli täynnä, tässä täytyy kertoa kun näen itseni apostoli Andreaan näköisenä muut näkevät minut pappa Noelin (joulupukki Espanjaksi) näköisenä joten bussissa herkeämätöntä tuijotusta muilta matkustajilta ja aivan näkyi kuinka he miettivät tulevaa joulua, lahjoja, ruokia ja syvä huoli näkyi heidän kasvoiltaan kunnes heidän sänkynsä yläpuolella oleva mopiili alkoi heilua, äännellä ja lähes jokainen, noin neljäkymmentä matkustajaa vajosi mopiililaitteen syöväreihin päästäkseen irti arjesta, joulusta. Nähdessäni tämän päätin hymyillä hyväntahtoisesti koko matkan ja antaa heille toivoa Pappa Noelin läsnäolosta.

Jottei kuitenkaan unohtuisi:

KRISTUS SYNTYY - KIITTÄKÄÄ!

Sinulle oikein iloista Kristuksen syntymäjuhlaa




torstai 22. joulukuuta 2016

PIENI EPISODI
E
nnen matkaa selvittelin itselleni uutta asiaa, 
SANTU NINO DE CEBU`patsasta, patsas esittää Kristuslasta kuninkaan asussa, patsas on hyväksytty katolisessa kirkossa 1965 ja alkuperäinen patsas on 1500- luvulta.
Kuitenkin,
talossa jossa olin vieraana emäntä esitteli kaunista patsasta jonka oli ostanut Mallorcalta, ei tiennyt mikä on, mitä esitti,
hetkinen, olikin juuri se patsas jota olin tutkinut netissä ja nyt sellainen oli edessäni, kristityn maailma on rikas ja on monta tapaa tavoitella oikeaa elämää, oli ilo kertoa patsaasta ja varmaan näin joulun alla se saa eturivin paikan lipaston päällä, ihmeellistä.


SANTU NINO DE CEBU`




keskiviikko 21. joulukuuta 2016

ORTODOKSINEN KIRKKO
ROGUETAS DE MAR
ORTODOXA IGLESIA

ROGUETAS DE MAR

Kuulin että Roguetassa on ortodoksinen kirkko joka ei vielä ole valmis, tämä oli nähtävä, lähdin bussilla jota jo osasin käyttää keskustaan ja sieltä taksilla jonnekin, osoitetta en tiennyt, taksi kyseli, osoite löytyi,  kerroin kuinka ottaisin vain muutaman kuvan ja palaisimme takaisin.


Bussikatoksella oli tällainen näkymä, tällaista näkymää suomalainen rakastaa, vain minä, hiljaisuus.

Päästyäni kirkolle otin muutaman kuvan ja samalla hetkellä tuli kirkon pappi paikalle ja kutsui sisään, kirkko oli siis auki. olin sanaton, kirkon freskoja maalaamassa oli kaksi maalaria ja kirkon etuosa ja ikonostaasin ikoneista osa oli maalattu, tunsin taas keskinkertaisuuteni mestarien edessä, värit oli lämpimiä, tuttuja kuvioita, upeaa.
Räpsin kuvia hotkaisten ja pikaiset jäähyväiset ja karautin taksilla takaisin.
Siis, menen takaisin noin vuoden kuluttua kun kaikki on valmista ja aion nauttia ikoni ja freskotaiteesta rukouksen myötä, tässä kuvat jotka otin kirkosta, kirkolla on Facebook sivut

parohia.rogeutas de mar






Ikonostaasi seinä, osa ikoneista puuttuu vielä





Ikonimaalarit työssään 








Seurakunnan pappi, joka lämpimästi toivotti tervetulleeksi




Kirkko on pyhitetty Herran Kasteen muistoksi.

Kirkko on rakennettu Romanialaisten käyttöön joita alueella asuu noin 12.000 henkeä. Kirkon kustannusarvio on 340.000 €.

JATKAN VIELÄ  MATKAJUTTUA.















tiistai 20. joulukuuta 2016

VIVA ROGUETAS AUTOILIJAT

Voisi laittaa tietysti tervehdyksen HOLA jota kaikki käyttävät Espanjassa, buenas dias, tardes, notses on mennyttä, nyt vain hola, mitä voi kertoa Espanjasta sellaista mitä jokainen jo tiedä?
Mietitään, hetkinen....





Autoilijat, heistä on kerrottava heti, aivan uskomattomia, siinä kun suomalaiset ylittävät tien suojatien kautta juosten kuin päättömät kanat espanjalainen jalankulkija kulkee arvokkaasti liito-orava viitta laahaten jäljessä,
jalankulkija on kuningas ja kuningatar, en tottunut tähän ollenkaan, kaikki autot, taksit rekat, bussit, henkilöautot hiljensivät ja pysähtyivät suojatien eteen, seuraavalta kaistaltakaan ei ajettu päälle, kun epäröin minne mennä en uskaltanut pysähtyä miettimään suojatien lähelle koska kaikki pysähtyivät ja muutaman kerran oli ylitettävä suojatie vaikken olisi halunnutkaan, reguerdos saludos kaikille autoilijoille, muistan teitä lämmöllä, et varmaan ymmärrä tätä hyvä suomalainen, en minäkään, mietin kuten aina ja tulin siihen tulokseen että jalankulkijan päälle ajanut varmaan poistetaan valikoimista tapahtumapaikalla, muuta selitystä en keksi.

Lähdin siis matkaan lentäen, lentokone oli myöhässä tunnin ja kas, myöhästyi lisää toisen tunnin, syynä humalainen nainen joka oli niin rakastunut mieheen että oli jatkuvasti suudeltava ja penkkien väliä oli kymmenen metriä joten hänen oli liikuttava, mies ei tietenkään liikkunut, lentoemäntä kävi käskemässä istumaan omalla paikalla, kävi toisen, kävi kolmannen, turvavideo keskeytettiin, olimme kiitotien päässä, kävi stuertti ja sitten kuului "jos tämä on tällaista touhua haluan pois, toistettuna, kuulosti karmeelta, iltapäivä lehtiä on luettu joten vähän alkoi ahdistaa , mistä on kysymys, kuulutus kertoi ulkomaan kielellä että palaamme terminaaliin passport ongelmien vuoksi, odotimme puoli tuntia kuumassa koneessa, ovi aukeni ja poliisit hakivat naisen pois, hän oli kyllä vähän hämmästynyt, poliisit kertoivat myös miehelle että hän voisi jäädä kyydistä samalla jos haluaa, ei halunnut, ah suurta rakkautta.
Kiitos Norwegian henkilökunnalle nopeasta reagoinnista, matka olisi ehkä ollut muuten sietämätön.

Kun tässä voin valittaa ihan itselleni niin haluan että lentokoneesta poistetaan välittömästi istuinten lepoasento, vain minun edessäni istuu henkilö joka ei ole pessyt tukkaansa kuukausiin ettei kestoväri haalene, pää on siis sylissäni enkä voi liikkua, pöytää en saa alas, lepoasento on oikeus josta ei voi sanoa mitään asiakkaana joten poistakaa toiminta tuolista niin saatte yhden tyytyväisen asiakkaan.



Vantaan terminaalissa voit kahlehtia itsesi mustina näkyviin reikiin ja erakoitua.

JATKAN VIELÄ LÄHIPÄIVINÄ AIHEESTA



perjantai 2. joulukuuta 2016

NÄRKÄSTYSTÄ
E
ilen tuli aamulla mieleen, että jospa lähtisi vähän ajelemaan kun nyt on eläkkeellä ja on aikaa, ikuiset lumikasat ja lumenluonnit alkoi ahdistaa, siinä sitten rauhassa köröttelin ja viihteen vuoksi avasin radion ja mitä kuulinkaan, lapsille ei saa valehdella joulupukista, amerikkalainen arvostettu( tietenkin) tiedelehti on tutkinut asiaa ja valehtelulla on lapsen kehitykselle epäsuotavia traumoja.
Ei nyt oli lämpöä laskettava autossa kun kuski alkoi lämmetä, olin sanaton ja olisin voinut sanoa sanasen , mutta kun ei ollut yleisöä joten pysähdyin kaupan pihaan ja ostin pullakauppiaalta jotain paastopullaa ja samalla sain purettua tämän nyt aikuisena iskevän joulupukki trauman, myyjä oli ymmärtäväinen ahdistukselleni.



Siis tällaista tylsää lunta joka paikassa, pakko oli päästävä ajelemaan.

Ajoin, ajoin ja yhtäkkiä lumet loppui, joulupukki ahdistus alkoi helpottaa, missähän olin, apua, olin ajanut länteen ja olin noin 500 kilometrin päässä talostani, sillä viisiin, pakko hakeutua tuttujen luo ruinaamaan yökortteeria ja paastoruokaa.

Tuossa matkalla tuli ajateltua ortodoksina joulupukkia , mitä pitäisi ajatella, kun lähdin kotoa luin matkarukouksen jossa kerrotaan kuinka Herra lähetti Tobiaalle matkatoveriksi enkelin ja rukouksessa anotaan itselle myös matkatoveriksi ja suojelijaksi enkeliä,
eli tuli mieleen juhla joka lähestyy siis se joulupukki juhla, mutta nyt (kateelliset) amerikkalaiset aikovat romuttaa meidän oikean Korvatunturilla asuvan joulupukin, mitä tapahtuu, tuleeko takaisin se pieni poika joka syntyy joka vuosi, pitäisikö siis ortodoksina olla pahoillaan kun nyt joulupukki saa mennä, tätä pohdin täällä jossain ja aion lentää kysymään erääseen katoliseen maahan onko joulupukilla merkitystä, kerron sitten myöhemmin.


Täältä lännestä ei lunta löytynyt kuin taulun puitteissa ja jotenkin jo pääsiäiseen liittyvä hieno kukko koriste.




tiistai 29. marraskuuta 2016

ORTOX FACTORI
E
ilen alkoi ortodoksien vuotuinen Ortox factori kisailu, jo heti viime vuoden kisailun jälkeen alkoi spekulaatiot tämän vuoden voittajasta ja erityisesti pyydettiin kiinnittämään huomiota kuka tekee ensimmäisen aloitteen. En huomannut kuka, sillä jo avauspuheen vuoroissa selvisi vuoden voittaja.

Ei oo reiluu että ääneen päästettiin heti vanha kettu joka osaa median hurmoksiin saattamisen, voittaja oli selvä hänen puheenvuoronsa jälkeen, koko kisasta meni maku,
siis, Helsingin  metropoliitta jää eläkkeelle ensi vuoden lopussa, pakko on ojentaa ykköspalkinto, onko siellä jotain kokouksissa muuta , tuskin, tästä riittää puhetta vuodeksi eteenpäin.


Voittajan symbolinen  talviaikaan hyvin sopiva I palkintolusikka alpakkainen, taustalla "ehtooruusu" niminen temperamaalaus.

Kilpailupäivät jatkuvat vielä pari päivää,
eilen jotenkin särähti erään osallistujan puhe kuinka pitäisi maallikoiden osuutta vähentää päätöksen teossa,
kyllä, mutta sitä ei saa jättää yksinvaltiaiden kirkkoherrojen harteille, vaan pitää sitten olla ammatti ihmisiä päättämässä, koska kirkosta on tekeillä liikelaitos on myös johto oltava sen mukainen että tulosta syntyy,
itse totuin maallisessa maailmassa omavalvontaan jota toin sen myös tänne isännöitsijän virassa esiin ja teinkin niin, se on oiva apu sillä siellä portaassa tai jopa ihan portaiden alapäässä missä tehdään työtä on oltava myös valvontaa, isännöitsijä ei enää ole pelkkä ovien aukaisija ja kukkien kastelija, vaan ennen kaikkea tarkkailija kaikesta mitä tapahtuu, isännöitsijä on lähellä seurakuntalaisia, rakennuksia, kaikkea,
Arkkipiispa toi esiin myös jopa palkattoman työn tai palkan alennukset, näin muuten tekevät kymmenet tuhannet portaattomat jotka rakastavat kirkon antamaa hengellistä elämää siis tekevät palkatonta työtä.



keskiviikko 23. marraskuuta 2016

ELOKUVA
J
onain päivänä kun keskipäivän aurinko laski mailleen ( joo, satoi ihan hirveesti) katsoin parhaaksi katsoa elokuvaa, en voi lähemmin kertoa mikä päivä enkä oikeastaan sitäkään oliko kyseessä elokuva.




Joka tapauksessa olin ihan kauhuissani ettei sitä ole sensuroitu, siinä oli perheväkivaltaa, rasismia vähemmistöjen oikeuksien loukkauksia, no en tarkoita niitä, en niitäkään, no, en nyt ainakaan niitä, loukatuilla oli oma pukeutumiskoodi, ei ne vaan ihan uudet tai siis oikeastaan vanhat vähemmistöt, ei ne tietenkään olleet vanhoja vaan seniori ikäisiä.
Elokuvan tai mikä olikaan alku oli jämäkkä, ajattelin heti että tämä filmi pitää saada armeijaan alokkaille opetuselokuvaksi, no jaa, ei tänä päivänä, opetettavien materiaali on muuttunut, joten ihan vain omaksi ilokseni nautin , väkivaltaa oli rajusti, kaikki huitoivat kaikkia, itkua riitti, uloskantoja oli myös jäähylle.
En pitänyt juonittelusta jota toiset harrastivat heikompia kohtaan juottamalla konjakkia, väkisin tyrkytetyillä sikareilla ja komeilla uusilla vaatteilla, vähemmistön edustaja oli sitä mieltä että ne jotka istuvat pehmeillä tuoleilla ja kävelevät upottavilla matoilla joutuvat, en voi kertoa tässä ettei kukaan joka kävelee pehmeillä matoilla saa sydämen tykytyksiä.
Loppu oli ihan liirumlaarumia ja taas yksi ihminen oli alistettu hänen sitä tietämättä, luullen olevansa pää, sanon pää koska se ei varmaan loukkaa ketään.
Ihan oikeasti, on vaikea arvostella edes elokuvaa niin ettei tänä täydellisenä vapauden aikana loukkaisi ketään, loukkaisi ketään, kaksi sanaa jota pitää toistaa kuin matraa, en siis väheksy sana mantraa.
Ajattelen lämmöllä myös niitä toimittajia joiden piti kertoa suomalaisesta elokuvasta jonka nimi on, Pekka ja Pätkä......, enempää en voi kertoa.




Jotta edes jotain, en voi sitä kertoa tänä tasa-arvon aikana on kuvassa kuitenkin traktori, toki sitä voi kaikki ajaa jos osaa, en sano etteikö osaisi.
Eilen tai siis jonain päivänä oli muutenkin iltalehdissä oikea otsikoiden päivä:

.................istuu autossa luonnollisesti rinnat esillä.

Toinen kiitos otsikko oli kun eräs oli jättänyt alushousut kotiin ja seisoskeli salamavalojen välkkyessä kaiken ollessa näkyvillä, myöhemmin kiittää manikyyriä intiimialueen toimenpiteestä, nauratti, varmaan seuraavissa Oskar gaalassa palkitut kiittävät perheensä lisäksi myös intiimialueen hoitajia.

Kolmas oli kun eräät vastustavat turkiksia niin ettei niiden käyttäjä voinut tulla paikalle punaiselle matolle  vaan lähetti siskonsa, kuva oli otettu per, siis takaapäin ja varovasti katsastaen huomasin ei ainakaan ollut turkiksia näkyvissä, ei kyllä paljon muitakaan vaateen osia , ihmettelen kun nämä siskokset kulkevat yleensä lähes alasti, missä niitä turkiksia on ollut esillä niin että koko Amerikka on sekaisin.

Eilen oli siis tosi viihdyttävä päivä, mukavaa olla eläkkeellä, kunhan nyt en vain loukannut ketään kirjoituksellani tänä tasa-arvon aikana koskien kaikkia, myös auton valmistajia joiden autojen ikkunoissa näkyy sisälle, samoin Amerikkalaisia, manikyristejä, turkisalaa, ihan vaan kaikkia.




Lopuksi tällainen rauhoittava kuva.





maanantai 21. marraskuuta 2016

TARJOUSIKONEISTA
Tarkistin sähköpostini, yhtään tarjousta tarjousikoneista ei tullut, joten poistan tuotteet valikoimasta ikonimaalarin vanhan perinteen  mukaan.

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

IHMEJUTTU
Kuulun Valamon kirjakerhoon ja toisinaan ostan kuukauden kirjan, ihmettelin kun tulla tupsahti kirja ARKKIMANDRIITTA TIIHON ARKIELÄMÄN PYHÄT, no olkoon, luen sitten joskus talvella.
Toissa päivänä kaikki hauskat kirjat  oli loppuun luetut ja piti keksiä jotain lukemista, kirjakasasta otin huolettomasti yllämainitun kirjan, lämpötila ulkona oli noussut joten kylmä tuli sisään, oli pirun kylmä, oli pimeää superkuukaan ei näkynyt, sytytin kakluuniin tulen, otin erinomaisen lukuasennon lukutuolissa ja avasin kirjan, niinpä,.....................................................................................................................................................
MITÄ! paasto alkamassa, hernekeitto tulella, käryää, kylmä, uunin puut palaneet loppuun, joskus on sellaisia kirjoja jotka vie mukanaan, viitankantaja nunna Jelena oli kääntänyt kirjan juuri niin kuin minä koin tuon ajan.



Kirja oli käännetty selkokieliseksi, tavallisen ihmisen ymmärrettäväksi, huumorintajuisesti, mahtavaa, luin lisää, oli kuin olisin ollut mukana, mitenkä mahdollista? ihme juttu, sitten välähti, 1980 -luvulla sain jostain tietää että on olemassa joitain lehtiä joissa kerrotaan ikoneista, siis neuvostoliittolaisia lehtiä, otin yhteyttä Suomalaisen kirjakaupan lehtivälitykseen ja muistaakseni tätä kautta saattoi tilata lehden, maksu suoritettiin muistaakseni Sveitsiin, ensimmäiset lehdet tuli, ne oli kääritty ruskeaan neuvostoliittolaiseen paperiin ja sidottu öljyn tuoksuisella narulla, paperi oli jotenkin hienoa, alkuperäistä, kuituista.




olen säilyttänyt lehdet ikonikuvien takia, sillä vielä 1980- luvulla niitä ei pahemmin missään näkynyt.
Olen täysin kielitaidoton ja nyt kun otin tätä juttua varten kuvia huomasin että 1987 lehdet oli Saksan kielisiä (Moskauer kirchen bote), 1988 kieli muuttui Englanniksi ( Moscow church herald), 1990 lehden nimi muuttui ja oli Russian orthodox readings, kielellä ei ollut väliä ikonit puhuvat kaikilla kielillä ja tärkeintä oli saada uusia ikonimalleja.



Olin siis hämmentynyt lukiessani kirjaa kaiken tuttuudesta kunnes selvisi että arkkimandriitta oli määrätty tekemään lehteä jota katselin 1980- luvun lopussa ja kirja kertoi lehdestä joka minulla on, myös äiti Frosjasta, hänen kuvansa oli lehdessä ja näet kuvan värillisenä valokuvassa kuvan alla lukee äiti Frosjan nunna nimi  -shcemanun mother Margarita.

On outoa ajatella että on elänyt tuota aikaa ja kävin Moskovassa 3.-6.10.1985 tutustumassa ikoneihin ja mieleenpainuvana jäänyt kiihkeä rakennustyö pyhän Danilovin luostarissa jossa alakirkko oli valmis, ikoneita puuttui, piha jäi eritoten mieleen, oli kuin perunapelto, oli märkää, syksyistä, monessa muussakin paikassa kävin matkalla.

Kirja kaikkinensa on mukava ja hyvin opettavainen, kiitos isä Tiihon.

maanantai 14. marraskuuta 2016

VIELÄ VIIKKO TARJOUSAIKAA
Vielä on viikko jättää tarjous ikoneista, kuva  tarjousjutussa, aika loppuu siis 20.11.2016.

Tämän vuoden ikonivoittajan ikonin olen toimittanut, alla kuva viime ja tämän vuoden ikonista, ikonit kuvattu eri kameroilla joten värierot johtuvat siitä, mutta kuitenkin näkyy että ikoni on aina toisinto, pieniä eroja on. Sattumalta voittajat ovat etunimeltään saman nimisiä, siksi sama ikoni.


sunnuntai 6. marraskuuta 2016

HUONO ON HUONOA
A
jattelin kirjoittaa tähän runon, en omasta päästäni vaan aiheestani tänään:

KALLIS ON KALLISTA
HALPA ON HALPAA
HUONO ON HUONOA
MUOVI ON MUOVIA
MINÄ HYVÄ ON HYVÄ MINÄ


Eiks ollutkin uutta avartava ja nyt jos syvennymme lähemmin runoon kaikki on hyvää paitsi huono on huonoa, huono on aina huonoa ja halpa ei ole halpa vaan huono.

Mitenkä tämä? Mistä on kysymys?

aloitan noin alusta, eli ensimmäisestä mitä muistan, olin viisi vuotias kun sain lahjaksi aivan uutta uniikkia(tietenkin) muovilautasen ja mukin, eräänä päivänä lämmitin ruokaa yksin kotona, meillä oli jo silloin sähköhella, kukaan ei ollut informoinut että muovi ei kestä kuumaa sähkölevyä joten uniikki lautaseni suli silmieni edessä ja koko maailmankatsomukseni romahti, muovi suli silmissäni halvaksi, koskaan tämän jälkeen en ole arvostanut muuta kuin teräsastioita ja kaikkea terästä.

Olin Mallorcalla Joan Miron museossa jossa näin upeat lasista tehdyt värituubit jotka oli suola ja pippuri sirottimet, niissä oli upeat kromatut korkit, ostin ne ystävälleni, käärin ne kalsareihin etteivät rikkoutuisi matkalla matkalaukussa, annoin ne, puoli vuotta jälkeen olin hänen luonaan ja kuten kuuluukin ystäväni oli paniikeissa kaivellut kaappeja ja löytänyt sirottimet jotka nyt koristivat pöytää, otin ne käteeni kerrankin ylpeänä onnistuneesta ostoksestani, mitä hem.... näistähän lähtee kkromaus pois!!! -joo, niiku ne on muovia kokonaan, - ni, ei siis edes lasia, -ei, siis minä olen hyvä.

Muutin tänne böndelle, ostin vesiletkun kelaus telineen, muovia, hyvä, vähän halpa, ensimmäinen päivä, pakkasta -1, kahva jäi käteen, katkesi, letku purkautui, kelapyörä valui naapurin ojaan, ei uponnut vaan lähti joelle suureen maailmaan, hain sen, olkoon, poistin valikoimasta letkukelan, kahvan jätin jos kuitenkin joskus tarvitsee.

Näin tarjouksen, halpa, metallinen kela ja letku kauniin sininen, ostin sen, toin kotiin, ei sopinut mihinkään, ajoin uudelleen 78 km ja valitin myyjälle kun ei sovi mihinkään vesilaitteisiini, olinko jopa närkästynyt kun aina tehdään uusilla mitoilla ja vanhat ei sovi mihinkään, myyjäni on aina hillitty Nurmeksen Rautiassa ja ihan vakavalla naamalla kertoi ettei nämä ilmapaineletkun osat välttämättä sovi vesi johtoihin,-siis mitä? - ostinko ilmapaineletkun? - kyllä, mutta ei hätää, sovituskappaleiden avulla siitä saa vesikelpoisen ja varmaan kestää, on noita paineenkestokykyjä sen verran, - joo, tehdään niin.

Nyt, eilen käänsin hanaa ja käänsin väärään suuntaa, hana on siis suunniteltu ruotsalaisille jotka ovat vasenkätisiä joten jos avaa sen niin kuin kuuluu tulee vesi päin näköä, nyt siis käänsin väärin hanaa ja hana jäi käteeni, voi ihme, se oli kromattua muovia, heitin palat roskiin, illalla noukin ne kun en keksinyt mitään korvaavaa rautaa, kotona oli sentään lennokkiliimaa ja paperiliima puikkoja ihan kaksi, vähän kuivuneita, mutta toimivia, en ole vielä sovittanut hanaa paikalleen, kerään voimia ja odotan kun kyläseppä lakkaa viettämästä pyhäpäivää jotta korjaisi hanan metalliseksi.

tässä siis lyhyt runon analyysi, kuitenkin minä hyvä, hyvä minä.

 
 
Kuvassa muovinen hana ja korjaustarpeet, postikortti luo tunnelmaa ja osoittaa kuinka pitää olla rento ortodoksi ja pitää mölyt mahassa.
 
 
 
 
Tämä kokko on varattu vertauskuvalliseksi kuvaksi hel.... tulesta joka odottaa niitä jotka tunkevat muovia vääriin tuotteisiin muka kustannusten säästämiseksi.
 
 
 

 
 
 
 
 
 

maanantai 31. lokakuuta 2016

IKONEJA MYYNNISSÄ
M
yyn sarjan (7 kpl)  ikoneja kerralla, en yksitellen, alla kuvat, kuvissa värieroja esim. pyhä Ksenia jonka unohdin kuvata ennen lakkausta ja pinta teki heijastuksia, mutta ikonit on saman väritasoisia.
Kaikki ikonit on saman kokoisia 24x30 cm tämän ajan ikoneja.
Jos olet kiinnostunut sarjasta lähetä kommentointi osiossa viestiä minulle ja jätä tarjous,(viestit ei näy muille jos en halua) päätän sitten asian niiden perusteella.
Ei jälleenmyyjille! Tällaisen tekstin näkee usein kaupassa kun kahvi on tarjouksessa yksi paketti per asiakas.
Tarjous pitää olla viimeistään 20.11.2016 minulla.

lauantai 29. lokakuuta 2016

SUOMALAINEN ELOKUVA
M
mmmmmmmmmmm.V----...mmmmmmV____ V.mmmmmmmmmmmmmmmm,mmmmmmmmmmmmmm,V.....

Tässä suomalaisen elokuvan elävöittävät aloitus repliikit, olen siis kuulovammainen joten vika on vain minussa mutta tältä se tosissaan kuulostaa minusta, osaan jo lukea huulilta sanan joka alkaa veellä, sillähän täytetään tyhjät kohdat. Kukaan ei varmaan ole kuullut sanaa artikulaatio( toivottavasti on oikein kirjoitettu)
Lavastus on aina lastulevysänky jonka vieressä on viinapullo ja jotenkin siivous ympäristössä on unohtunut.
Päähenkilöt on siis siinä lastulevy sängyllä alasti tai aikovat riisua kaiken joka tapauksessa, on tietysti helpompaa kun ei päähenkilöt liiku huoneessa, pystyy yhdellä kameralla kuvaamaan.
Sivuhenkilö on aina kuollut ja makaa jossain, toiset sivuhenkilöt hoipertelee pitkin kivierämaata, mutisten jotain just siinä kohtaa keksimäänsä mantraa juoden samalla viinaa, sillä kirjoitettuja repliikkejähän ei ole,en sano Helsingissä koska minua on arvosteltu Helsingin vähättelystä.
Poliisi on siis se pahin joka todella mutisee koko elokuvan ajan, katsojat ja työkaverit miettii asiaa mitä poliisi yrittää sanoa. Suomalaiset elokuvathan ovat aina rikoselokuvia jossa näytetään ihan kaikki suolen mutkat, on oikeastaan unohtunut katsojan viihdyttäminen, en usko että kukaan tuollaista haluaa katsoa.
Äänitys on tehty niillä hyviksi todetuilla Suomi-filmin laitteilla 1700- luvulta.

Mitä ihmettä kun emme voita Oskareita!

Kelle elokuvia tehdään? Ei ainakaan katsojalle joka ei ole täysin masentunut ja joka ei halua velloa elämän pohjamudissa, arkipäivää on riittämiin ympärillä.

Voisiko ne heti suoraan tekstittää, sama koskee myös kotimaisia kuunnelmia radiossa, jotka ovat vielä niin outoja ettei niistä hurttikaan ymmärrä mitään.

Eikö voisi olla iloisia elokuvia joissa ei loukattaisi ketään, puhuttaisiin ääneen ja jos sänkyyn on mentävä voisi meiltä böndeltä kuvata auringon nousuja, kasvavaa heinää ym.

Onko sitten yhtään elokuvaa josta pidän, on, POSTIA PAPPI JAAKOBILLE, siinä on tarina joka kantaa koko elokuvan ajan, toinen on LIEKSA joka kertoo kuinka Lieksa on liian suuri , todella symbolinen, vaikuttava.


Tässä kuva Tulehmolta ennen kuin oli ikkuna asennettu, oli kuin valkokangas, kankaalla menossa upea suomalainen elokuva, jossa verkalleen virtaa Rumojoki, ihmisiä ei vielä näy kun repliikit ei ole valmiit, odotellaan.


Tässä kuva oman kotini ikkunaremontista, maisema oli kuin filmistä, suomalaisesta elokuvasta jossa ei tuntiin ole vielä tapahtunut mitään, odotin koko ajan hevosten vetämän reen saapumista verkalleen ostosreissulta Valtimon K- kaupan tarjouspäiviltä.

Miksi tämä vuodatus, eilen tuli iltapäivä lehtiin tv-sarjan salatut elämät kuvauksista joissa on hiekkarantakuvauksissa käytetty studio kuvaa, ihan hyvä ettei rahaa uhrata moiseen matkailuun, nauratti vain kun yleensä mennään meren rannalle on aurinkotuolit mereen päin, nyt daamit oli selkäpäin mereen, mitähän ne teki siellä, olisi voinut olla lähiön parvekkeella, dialogi kuitenkin kuulemma oli tärkein, mikä se oli jää ikuisesti arvoitukseksi.

Tässä kevennyksenä pari esimerkistä huonosta huumorin tajustani josta myös olen saanut palautetta, mutta tärkeintä on että minulla täällä yksinäisyydessä on iloa:

Joku vuosi sitten heräsin päikkäreiltä siihen kun kuului kolinaa, nousin, asetin kuulolaitteen, lähdin ulos, löysin syyn, talon toiselta puolelta nuori mies purki taloni seinää,- terve!
Terve! -tota noin, mää vaan jos et tiedä niin talon toisella puolella on jo ovi. Pelästyneen purkajan ilme oli paljon puhuva, onkohan väärä talo, nauratti.





 Ortodoksien pelastuspiste johon törmäsin kesällä kun vierailin Reposaarella Porin lähellä.

tiistai 18. lokakuuta 2016

NYT TYTÖT,EI KUN POJAT, EI KUN
ANTEEKSI!


Olen pahoillani ja pyydän anteeksi, mutta kun teitä on niin paljon niin oletko hyvä ja katsot kalenterista nimesi, ethän loukkaannu kun tässä on mallina ( huom.vain malli) kalenterista jossa voi olla nimesi, minulla ei ollut ruotsinkielistä, saamen, romanien, luonto, eikä auto kalenteria joissa myös voi olla myös nimesi, tulikohan tämä nyt sinne röökihuoneeseenkin tiedoksi, ok.


Luin siis Ilta-Sanomista uudet ohjeet opetushallitukselta kouluihin, yritin etsiä opetushallituksen etusivulta myös tietoa, mutta siellä ei ollut mitään, joten en ole varma onko kyseessä niin sanottu uutisankka,
siis, tytöt ei ole tyttöjä ja pojat eivät ole poikia vaan sukupuolineutraalia opetusta saavia henkilöitä joita kutsutaan vain nimellä joka henkilöllä on.

Kuitenkin,
ohjeita annettiin myös uskonnon käsittelystä, tässä lainaus Ilta-Sanomista 18.10.2016

Uskonto

Oppaan mukaan uskonnon opetuksessa tarkastellaan monipuolisesti yksilöön, perheeseen, lähipiiriin ja yhteiskuntaan liittyviä sukupuoli- ja yhdenvertaisuuskysymyksiä.

Opetuksessa käsitellään muun muassa lasten oikeuksia ja yksilön vastuuta itsestään ja muista. Lisäksi siinä harjoitellaan tunne- ja vuorovaikutustaitoja sekä kannustetaan oppilaita esittämään itsenäisiä ja perusteltuja näkemyksiä.

Opetuksessa kannustetaan tarkastelemaan kouluyhteisöä, yhteiskuntaa ja koko maailmaa avoimesti ja kriittisesti. Valintoja pohditaan eettisten periaatteiden, myös sukupuolten tasa-arvon perustalta.



Ihan oikeasti en ymmärtänyt tästä mitään, uskonto on varmaan muuttunut kouluaikojeni, onneksi en ole enää koululainen.

Toinen asia mikä tällä viikolla herätti tunteitani oli opettajan kohtelu, eikö kukaan kerro oppilaille miksi he ovat koulussa, onko pakko olla koulussa jos ei halua? tätäkään en ymmärrä, onneksi en ole opettaja.

Rauhoittaakseni sinua jonka nimeä tuskin tiedän laitan lopuksi ulkoilureitin varrella olleen kääpä kuvan.





lauantai 15. lokakuuta 2016

RAHAN HIMOA
T
ässä kirjoituksessa käsittelen ikonimaalarin ansaitsemaa tuloa muiden kautta.

Kuulun Kuvastoon ( visuaalisten alan taiteilijoiden tekijäoikeusyhdistys ry) ja jokaisesta työstäni pitää suorittaa korvaus jos työtä käyttää kaupallisesti, tämä ei tietenkään koske ikonia jota toinen ikonimaalari toistaa.

Aika ajoin tulee yhteydenottoja ikonien käytöstä painotuotteissa, mutta aina asia kaatuu kuvaston korvauksiin:

http://kuvasto.fi/hinnasto/

Oheisessa linkissä on kuvaston hinnat ja minimikorvaus esim. postikortin teettämisestä on 75 € ja tuotto esim. 1000 korttia ´a 2€ = korvaus minulle 75€  ja vielä 10% alvi ja vielä painokulut ja sitten miettiä mikä on maalarin osuus joka kuitenkin tekee työkseen tätä työtä, ei siis ole harrastelija ja työhön kuluu aikaa normaalina työaikana 8h päivässä noin viikon, kuukauden  , mallista riippuen, ikonieni hinnat ei ole päätähuimaavat joten kaikki lisätulo on suotavaa, mutta, tähän maalarin palkkioon kaikki kaatuu, kun voi käyttää ilmaisia ulkolaisia kuvia.

Ikonien käyttö painotuotteissa on palkitsevaa maalarille ja niin että korvataan ihan rahalla sen sijaan että käytetään ulkolaisia malleja joissa vielä teologisia virheitä, mutta joista ei tarvitse maksaa käyttöoikeuksia ja jossa painotuotetta suunnittelee henkilö jolla ei ole koulutusta ikonien käytöstä painotuotteista, ikonimaalarin pitää ehdottomasti olla mukana suunnittelussa ja tuotteen värisuunnittelussa, nyt en puhu siis ikonimaalauksen harrastajista.

Olen testamentannut maalausteni käyttöoikeudet jonka toivon aikaan tuovan tiliä perijälle.

Lukijani, et voi kuvitella kuinka paljon tällainen asia ärsyttää, olenko todella niin huono maalari ettei töistäni voi maksaa korvauksia?, vastaus: kokemukseni perusteella -kyllä.




 
 
 
 
 

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

MUOVIA ALKO KIERRÄTTÄÄ
H
aen aina Alkon Etiketti lehden kun muistan, lehti on ilmainen ja ihan luettava, on kuin käväisisi ulkomailla viinitarhoilla, tavernoissa, lehdessä hyviä ruokaohjeita, ym., nyt uudessa numerossa 3/2016 oli pieni juttu:

VIINIPUSSIEN KIERRÄTYSKAMPANJA SAI UUDEN ILMEEN

Katsoin mainosta, vain niin,
sitten katsoin uudelleen, alkoi suupieliä vetää hymyyn, -hanakäsilaukku, vastaan on tullut kahvipakettikasseja, mutta hanalla varustettu käsilaukku, hmm, valitettavasti vielä ei hanapakkauksia voi kierrättää täällä, itse sain idean, että otan talteen pussit ja täytän vedellä ja saan suuria kylmäkalleja, vaan ei onnistunut, ne mitä kokeilin hana ei ollut kierteillä joten ei voinut täyttää, eli edelleen vaan sekajätteisiin jos sitten tee käsilaukkua hanalla, miehille voisi olla viskitäytteinen salkkumalli, eikö?



Samassa lehdessä esiteltiin uusi ekokassi, valmistukseen on käytetty kaksi kertaa kierrätettyä PET- pulloa. Säilyy muuten ikuisesti tai ainakin 1000 vuotta, tutkijat ovat erimieltä, joten kassi hyvä juttu muovin  uudelleen käytöstä.


Itse sain kesällä trenditietoiselta kirpputorilta oston yhteydessä tällaisen kassin joka on Alkon ja myös mielestäni kierrätettävä, kangasta se ei ole mielestäni. Pullot on vielä myymättä tsasounan hyväksi tarjousten perusteella.

Ps. Täällä oli eräänä iltana jäteyhtiön edustaja puhumassa jätteistä, ok, muovikierrätys oli uusi asia ja vieras, halusin sanoa myös ortodoksisen näkökulman asiaan,
eli,
kaikki tulee Jumalalta ja kaikki on hyvää, me emme vaan aina osaa käyttää saamaamme hyvää, mielestäni muovi on siis hyvää, käytämme sitä, emme enää kuole epähygieenisiin ruokiin vaan satoja miljoonia ihmisiä on pelastettu kun ruoka on pakattu muoviin.
Mutta, loppuun asti ei käyttöä ole osattu suunnitella tai ei ole haluttu, kyllä maailmaan muovia mahtuu, emme osaa käyttää saamaamme lahjaa.
Mutta, nyt olemme havainneet muovin väärän käytön seuraukset, on kehitetty kierrätystä joka vielä on haparoivaa, hyvä alku kuitenkin, minä ainakin haluan osallistua muovin kierrätykseen, ajatuksissa voi unelmoida pakkaamattomista tuotteista, kuten, irtomaito, irtovoi, irtokerma, irtoleipä, irtokala, irtokarkit ja tietenkin irtopullat ilman muovipakkauksia.









maanantai 3. lokakuuta 2016

IKONIEN KONSERVOINNISTA
Laitan tähän linkin ikonien konservoinnista, teksti on oikea, jämäkkä ja niin selkokielinen, että minäkin ymmärsin sen joten ei seurakuntien päättäjätahoillakaan pitäisi olla vaikeuksia ymmärtää asiaa.

http://www.ort.fi/artikkelit/kulttuuriperinnoen-suojelu-ei-voi-olla-vapaaehtoista

Haastateltu Antti Narmala on maalannut ikoneja 12 vuotiaasta asti, tietää lähes kaiken joten voit olla miettimättä -mitä se tietää kun juuri on aloittanut, kyllä tietää  ja vuosikymmenien maalaus ja opiskelu antaa varmuuden puhua asiasta, olen samaa mieltä konservoinnin tilasta,
asia koskee myös ikonimaalareita, sellainen ikonimaalari on hyvä joka maalaa ilmaiseksi ja on hiljaa, seurakunnat voi sitten kohdella ikoneita miten sattuu, kun aina tulee uusia ikoneja ilmaisia ja vielä kun kerron että ikonimaalarihan ei voi olla asiantuntija, kirkkoherrat ovat, ikoniteologiahan kuuluu heidän koulutukseen, kuuluuhan?
Itse jäin juuri eläkkeelle ja olen kyllä huolissani kuinka käy ikonieni, kuulostaa itsesääliltä, sitä se onkin, jokainen voi sääliä itseään kun on maalannut 40 vuotta.
Lue juttu jos kannat huolta ortodoksisen kirkon aineellisesta perinnöstä.

PS. Minäkin olen osallistunut ortodoksisen kirkon aineellisen perinnön tuhoamiseen Valtimolla.

PS.2 Ennen sanottiin apropoo kun muka yllättäen muistettiin joku asia, tätä en ole unohtanutkaan, jotenkin tuli nyt mieleen, nimittäin, kun joku aloittaa työnsä lapsena kirkkokunnan palveluksessa ja toimii kattavasti, kuorolaulun, tiistaiseuran ja kaiken tuuraajana, tekijänä, tulee vuodet täyteen palvelusta, ei tarvitse olla harmaahapsinen vanhus, voi olla nuori, nuorehko, -kiitos, virallisesti lämmittää, siksi ihmettelen erästä länsi-suomalaista seurakuntaa jossa ei mitenkään huomioitu häntä jota ilman kuluneet vuodet olisivat olleet hyvin erilaisia, olisiko niitä ollut? Hän on toiminnallaan rikastuttanut ortodoksista henkistä perintöä monella tapaa. Olin kyllä vähän ymmälläni.

PS.3 Uusi-Seelanti on jälleen mukana blogini katsojien joukossa, terveisiä ja onkohan siellä kevät, kuitenkin hyvää vuodenaikaa, blogini tilasto merkitsee katsojat maittain. lukijoitahan ei varmaan montaa ole, katsojat muodostuu kun hakukoneeseen kirjoittaa ulkomailla jonkun sanan , otetaan esimerkiksi Ranskankielen sana VOILA` niin heti haku suuntautuu sivuilleni koska otsikoissani esiintyy sana VOI, VOIHAN, VOI OLLA, VOITHAN, VOIPULLA ja jne, silmien eteen rävähtää satoja kuvia voipaketeista, pashasta jo kuvien katselu aiheuttaa kolesterolia ja ylipainoa.
(Voila`-Kas niin)


tiistai 27. syyskuuta 2016

KOHTAAMINEN ROOMASSA
Eilen katsoin Teemalta taidedokumentin

YAYOI KUSAMA TÄPLÄTAITEILIJA

http://areena.yle.fi/1-3193458

Mietin koko dokumentin alun ajan että, hänen töissään oli tuttua,
joo, onhan punainen pallo tuttu jokaiselle,
dokumentin edistyessä selvisi että Kusama oli tehnyt Louis Vuittonin muotitalon kanssa sopimuksen ja hänen taiteensa pääsisi neljäänkymmeneen liikkeeseen ympäri maailmaa esille, myös Roomaan jossa myös minä olin 2012 elo-syyskuun vaihteessa jolloin Kusama oli esillä liikkeissä.
Pietarin kirkon lisäksi piti nähdä muodin keskus, merkitseehän se ihmisille nykyään enemmän kuin mikään uskonto, nimittäin muoti.
Satoi vettä koko päivän, geelikampaus, 5 € sateenvarjo ja rantasandaalit ei ehkä antaisi oikeaa kuvaa muodin käyttäjästä, missään tapauksessa ei voinut mennä sisään mihinkään muotiliikkeeseen, on niin kuin kirkko, kynnys on korkealla, muotitaloissa ehkä vielä korkeammallakin, no, piti siis katsella ulkopuolelta, tuntea itsensä ulkopuoliseksi kuten silloin kun käytetään ikoneista vertausta että ne on ikkunoita taivaaseen,
siinä sitten nokka ikkunaklasissa tuijoteltiin muotia johon ei koskaan olisi varaa, vihdoin tulin Louis Vuittonin ikkunoiden kohdalle, onpa outoa, ei yhtään sellaista mitä odotin, oli kuin taidetta, oudoimmasta päästä, yhtään laukkua ei näkynyt, ei tietenkään, se joka niitä ostaa ei tee ikkunaostoksia, otin ihan kuvia kun poikkesivat muiden talojen ikkunasomistuksista.

 
Mitä ihmeen törröttäjiä ikkunassa on?
 
 


 Sataa, ei haittaa, nyt ollaan jonkun suuren elämyksen kulmilla.


Outoa, missä kaikki laukut, olihan laukkuja toki nähty torilla, mutta kuitenkin, näky jäi askarruttamaan, eilen se sai selvityksen , kiitos Yle Teema.
Mikä dokumentissa oli vaikuttavaa, oli se että ihmistä kohdeltiin ihmisenä, ei raihnaisena vanhuksena, potilaana, pisti ajattelemaan, kun eräissä maissa tuputetaan kuuluisuudet lääkkeillä kuoliaaksi, pidetään Japanissa lääkkeillä kuuluisuudet elossa ja pidetään huolta, saa ihminen kuolla Louis Vuittonin saappaat jalassa joskin Kusama tekee töitä tänä päivänä, vielä 87 vuotiaana, upeeta.




PS. Olen huolissani, päivittäisen tilaston mukaan Uusi- Seelanti ei ole pitkään aikaan ollut lukija listalla, mietin kyllä muutenkin, kun Suomenkieleni on niin heikko ja jos sitä käännetään googlella voi tulos olla omalaatuinen, kunnen vain aiheuttaisi mitään kulttuurellista vääristymää, nytkin kone herjaa punaisilla alleviivauksilla, kuten ei saa olla kulttuurellista, pitää olla kulttuurillista, minkähän takia?, mutta ei korjaa jos haöluan kirjoittaa ollut  ja kirjoitan olut, niin ei korjaa, en edes alitajuisesti pidä oluesta.