lauantai 27. helmikuuta 2016

ULKOPUOLINEN
J
oskus tuntee itsensä ulkopuoliseksi, onneksi sen helposti unohdan, ikä tekee "tepposensa", mutta joskus kuitenkin joku asia laukaisee ulkopuolisuuden tunteen, sitä on vaikea kuvailla,
taiteen alueella se on  tavallista, kilpaillaan samoista rahoista, tai ei sovi johonkin ryhmään.
 Yksi asia on, kun ei ole akateemisesti sivistynyt, ei sovi ryhmään, tavis ei voi olla sivistynyt, sitä sitten erakoituu-syrjäytyy tai haluaa ihan oikeasti näyttää.
 Seurakunnassakin voi tuntea itsensä ulkopuoliseksi, vaikka se ei tarkoitus, kirkossa olemme yhtä, pitäisi olla yhtä myös kirkon ulkopuolella,
ei ole mukavaa lukea jälkikäteen jostain asiasta kun on tiedotusvälineitä joiden avulla voi sekunneissa tiedottaa kaikesta, tuntee jäävänsä ulkopuolelle.
On huomattu kuinka eri tehtävissä olevat luovat oman ryhmänsä joka on suljettu, en voi keittää soppaa kun en kuulu keittosoppapiiriin ja niin edelleen, tai minua ei kutsuta kun olen ihan tavallinen böndeläinen jonka pikkusormi ei ole jäykistetty.
Ikonimaailmassa törmäsin tähän ulkopuolisuuden tunteeseen kun aina puhuttiin ja puhutaan kuinka ikoni on ikkuna taivaaseen, minä rukoilija katson ikkunasta taivaallista iloa, olen ulkona,
EI!, en halua olla ulkona, vihaan kaikenlaista kylmyyttä, siksi ikoneissani ei ole kehyksiä,(pokia) vaan olen yhteydessä pyhään, osallistun tapahtumaan, olen se kolmas ulottuvuus jotta asia täydellistyy.
Mitä sitten voi itse tehdä ettei tunne itseään ulkopuoliseksi tai tee jostain ihmisestä ulkopuolista?, en tiedä, ainakin ihan pientä voi viritellä, kun on kirkkokahvit istun sellaisen ihmisen viereen jota en tunne, olemmehan yhtä kristittyä perhettä.
Huomaa, että erakkokauteni on loppupuolella ja tulee mietittyä kaiken näköistä, kuten erakoitumista, joskus se ei ole valittua vaan siihen pikkuhiljaa valuu, erakoituminen muuttuu syrjäytymiseksi, tiedän tällaisia ihmisiä,
kun erakoituminen on vapaaehtoista, on se paljon antavaa, erakkona eläminen on maailmasta vetäytymistä, ei suinkaan luopumista ihmisistä, muinoin erakotkin kokoontuivat yhteen keskustelemaan tai kävivät kirkossa ehtoollisella ja jatkoivat yksin elämistä.
Maanantaina alkaa taas opetustyöni, on mukava nähdä oppilaat ja karkottaa erakoitumisen ja ulkopuolisuuden tunne.

 
On kuin elokuvaa katselisin, siellä he ovat, on lämmintä, valoa, minä täällä ulkona.(kuulostan säälittävältä.) Jossain lukee, että paaston aikana pitää vallita kirkas surumielisyys, tätä se kai on, eikä itsesääliä, vai onko?
 
 
 
 
 

keskiviikko 24. helmikuuta 2016

MÄ EN HALUU, KYLLÄ, SÄÄ OOT TYHMÄ
Potkuraivareita aamulla Rasimäellä?, kyllä, talvi on koettelevaa aikaa muuallakin kuin lapsiperheissä aamutuimaan, vaatteita, lisää vaatteita, koko päivä yhtä pukemista, totta kai täällä pärjää koko päivän Rasimäen kansanpuvulla, mutta kun on lähdettävä välillä ulos, HUH, mää e,
tässä vähän päivän pukeutumisrytmiä:
aamulla katsastetaan ensin lämpömittari, puetaan pipo, talvitakki, kusiluistimet, huussihanskat taistellaan vana huussille metrisessä hangessa, lumimyrskyssä, jännittää, huussi on pystyssä, routa nimittäin on kallistanut sen eteenpäin hyvin nöyrään asentoon, onneksi tuuli käy toisesta suunnasta,
nopeasti sisälle pirttiin, vaatteet kuivumaan 1800- luvun tuolien päälle, niissä kuivuu hyvin, tuolien sametti imee mukavasti sulaneen lumen,
joo, on mentävä taas, tehtävä puita, lämmitettävä sauna, ja vesi, päälle siis haalarit, saappaat, puusuulitakki, pipo, työhanskat, puusuulin on marsut ja muut myyrät kuseksineet niin että henkeä pidätellen käydään puiden kimppuun,
sillä aikaa kun saunavesi lämpiää pitää käydä kylillä, no, voihan käydä puusuuli vaatteissakin, mutta vielä on jotain kaupunkilaisuutta takaraivossa joten vaatteet on vaihdettava, haalarit, ehjä paita sekä ehjä toppatakki, kylähanskat, ettei jää nokijälkiä kaupan hyllyihin, käyty on,
lisää puita saunan pesään ja vielä pitää käydä laahustuslenkillä joten keskivälikausi kerrasto, muodista mennyt tuulipuku, toppasaappaat, pipo kävelysauvat joissa vakituisesti kiinni hanskat joita ei saa pois kuin saksilla, hauskaa, lunta, lunta,
vihdoin saunaan, tiskit kyllä ensin joten t- paita päällä nopsasti saunalle tiskit ja pois,
tänään on kirkko joten kirkkovaatteet päälle, niitä on monta osaa, unohdin hiivan joten kirkossakäynnin jälkeen riisuutuminen auton vieressä ja pukeutuminen kauppa asuun, vihdoin kotiin, päälle Rasimäen kansanpuku eli teepaita ja gollegehousut, lämmittää tänään en ehtinyt joten päälle vielä villapaita, kaksi villatakkia, kahdet villasukat ja villahanskat, kädet palelee kummasti, villatakkeja on kaksi siksi kun keho lämpenee voi sopivasti vähentää, lämpöä sisällä on kuustoista plus astetta, mutta huomenna taas enemmän kun ehtii lämmittää, tämä siis noin normipäivä erakkolassa, joten jos kuulet jalkani olevan paketissa tai muuten linkutan on syynä ihan normaali potkuraivari johon pitää suhtautua luontevasti eikä huomioida niin kyllä se menee ohi, ainakin kesällä jota kohden ollaan menossa.

 
Tässä kotini kuivausrumpu, eli kuivaushuone jota myös keittiöksi kutsutaan.
 
 

tiistai 23. helmikuuta 2016

MUOVIKERÄYS II

On aika vaikea löytää tietoja mitä esim. on PVC muovi joka ei käy muovin keräykseen, itse en ole perehtynyt muoveihin ja en todellakaan tiennyt mitä PVC muovi on, löysin tällaisen:


Lisätietoja PVC-muoveista


PVC-muovit eivät kelpaa energiajätteeseen korkean klooripitoisuutensa vuoksi.

Yrityksissä PVC-muovit kuuluvatkin aina kaatopaikkajätteeseen. Kotitalouksien loppujätteessä, joka hyödynnetään erilaisessa kattilassa ja erilaisella tekniikalla, saa nykyään olla mukana pieniä määriä PVC-muovia.

TUOTTEITA, JOTKA USEIN SISÄLTÄVÄT PVC-MUOVIA


Rakennusmateriaalit

  • putket ja letkut (paineilmaletkut, viemäriputket, läpinäkyvät vesiletkut)
  • eristeet ja tiivisteet (sähköjohtojen ja kaapeleiden eristeet)
  • muoviset lattiapäällysteet, muovimatot, muovitapetit
  • muovilistat, muoviritilät
  • muoviset katto- ja vesikourut, teräskatteiden pinnoitteet
Suojana käytettävät muovit

  • sadetakit, kerniliinat (=vahakangas), suihkuverhot, muovipressut
  • suojakäsineet (vinyylikäsineet, näppylähanskat)
  • keinonahka
Toimistomuovit, eräät pikkutavarat

  • mapit, kontaktimuovit, konttorikalvot
  • piirtoheitinkalvot, muovitaskut, hiirimatot
  • äänilevyt (vanhat vinyylilevyt)
  • muovikortit, esim. luottokortit
Lelut

  • lelut, puhallettavat lelut, uimarenkaat
  • muotoon puristetut läpinäkyvät muovipakkaukset
  • pakkaus on jäykkää, kirkasta pakkausmuovia ja se on muotoiltu tuotteen mukaiseksi kuplaksi
lääkkeiden läpipainopakkaukset, lelupakkaukset ja muut vastaavat.


MUOVILAADUT
                       MUOVILAATU   SYMBOLI  KÄYTTÖKOHDE   POLTETTAVUUS


Polyeteenitereftalaatti
PET
    Virvoitusjuoma- ym. pullot, tekstiilit Voi polttaa (nokihaitta)
Polyeteeni high-density
PE-HD
Mehupullot, ämpärit, virvoitusjuomakorit Voi polttaa
Polyvinyylikloridi
PVC
Putket, letkut, rakennustarvikkeet Ei saa polttaa
Polyeteeni low-density
PE-LD
Muovikassit, pussit, kalvot Voi polttaa
Polypropeeni
PP
Narut, rasiat, tekniset tuotteet, voirasiat ja niiden kannet Voi polttaa
Polystyreeni
PS
Rasiat, purkit, styrox, korurasiat, C-kasettien kannet Voi polttaa (nokihaitta)
Muut
Kaikkien ylläolevien yhdistelmät Ei suositella







































 

lauantai 20. helmikuuta 2016

AUTOKUUME
Ei ole, mutta näin keväisin kuuluu kuulemma kirjoittaa autoista, en ole koskaan ollut kiinnostunut autoista ja pääsin joka paikkaan linja-autoilla, junalla, kunnes työni muuttui Rautakirja 0y:n palveluksessa vuonna 1983, silloinen johtaja Tauno Partanen joka oli oikea johtaja, ilmoitti että minun on hankittava ajokortti ja auto, Rautakirja lainaisi rahat.

Eikun toimeen, luin, en ymmärtänyt mitään, ajoin autoa ja kuin ihmeen kautta sain ajokortin, olin jo päättänyt autoni, sillä näin sellaisen työpaikan ikkunan läpi ja ajattelin ,että jos joskus ostan auton se on juuri tuo Suzuki Carry, pieni pakettiauto kuin hansikas,
siis, syyskuussa 1983 liityin ortodoksiseen kirkkoon Valamon luostarissa ja lokakuun 28.10 1983 sain kortin käteeni, eli tapahtumien vuosi.


Tämä on Suzuki numero II jolla raahasin tavaroita uuteen kotiin böndelle.



Kun sain ensimmäisen Suzukin maalasin siihen myös ikonin, pihassamme kasvoi ruusupensaita joissa oli paksut rungot, yhdestä rungosta ihan omin käsin liimailin ikonipohjan 8x10½ cm, silloin oli muotia pesutekniikka opettajani Maila Mäkisen opettamana ja tietenkin Rublevin Kristus esikuvana.

Kun oli kortti oli sitä käytettävä, eli samana päivänä piti lähteä viemään televisiota lahjaksi vanhainkotiin böndelle, joo tottakai, oli tosi liukas ajokeli, hyvin meni, asukas oli onnellinen televisiosta ja tarjoilu oli runsas kuten maalla aina, oli pimeä kun lähdimme, en nähnyt mitään ja peruutin taaksepäin kääntääkseni auton, uusi nurmikko antoi periksi, upposin ja vain lipputanko esti minua ajamasta jokeen, en päässyt mihinkään, kaikki huru ukot haettiin työntämään autoani pois upottavalta nurmelta, katsoessani taaksepäin kun olimme kuivilla oli näky ihan kauhea, yhtään vanhusta ei ollut tuupertunut hyvän työn ääreen , mutta nurmikko, mukanani oli tv- lahjoittaja joka runsaiden tarjoilujen ansiosta oli sitä mieltä, että ajoin liian hiljaa, tie oli tosi liukas ja kun viidennen kerran selostin asian, eikä mennyt perille ajattelin että jos vielä kerran sanoo jotain saa kävellä kotiin, onneksi uupui, soitin ovikelloa ja sain kaikesta kärsimyksestä korvauksen kun hänen vaimonsa tuli avaamaan oven ja kerroin palauttavani hänen miehensä, heh, en jäänyt kuuntelemaan.

Seuraavana päivänä oli heti opetuskeikka Aulangolla, johtajani oli mennyt jo edellispäivänä, minä surruttelin paikalla, hän oli ovella vastassa, kertoi polttaneensa askin tupakkaa kun pelkäsi puolestani kun keli oli niin huono, liukas, enkö ollut kuullut radiosta?, en, sillä autossani ei ollut radiota.

Aika kului, oli ensimmäinen katsastus, en ollut siis kiinnostunut yhtään autostani, huollot tehtiin jne. Heti ensimmäiseksi katsastusmies kysyi missä on joku sarjanumero?? en ollut kuullutkaan, ehdotin tavaratilassa olevaa kohoumaa jossa arvelin moottorin olevan, luotuaan pelottavan katseen käski odotushuoneeseen, siihen aikaa katsastusmies oli tosi pelottava ja hänellä oli päätäntävalta koko elämästä, no, auto meni läpi ja päätin etten koskaan enää halua kokea uudelleen.

Keväällä 1987 oli kova talvi ja autoni jämähti , oli pakko hinata se pikahuoltoon, siellä taas kyseltiin typeriä, onko sytytystulpat vaihdettu, siis mitkä? ja jotkut kärjet, kuulin odotushuoneeseen jotenkin hillitöntä naurua, liittyisiköhän autooni.

Aika kului edelleen ja tuli tieto että enää ei tuoda maahan autoja jollainen minulla oli joten halusin uuden, Oulusta löytyi ja sellainen tuotiin rekalla Teboilin pihaan yöllä ja aamulla minulla oli kaksi autoa, mitä tehdä vanhalla, silloin oli BUTKU Porin kirkon hyväksi oleva kirpputori, myin autoni kirkon hyväksi 1000 markalla, ostaja oli Rintakoskela nimeltään.

Ajelin uudella Suzukilla kauan, jotenkin se ei kiihtynyt, meni vuosia ja tuli asia mieleen kun erään kerran menin vuosihuoltoon, huoltomies löysi vian, kaasupolkimen alla oli pultti joka esti täyden kaasun käytön, oli tarkoitettu sisäänajon ajaksi, hauska kuulla.

Vain kaksi kertaa jouduin kolariin, toinen oli kun auto hyökkäsi puskasta Suzukini kimppuun, etupää autosta kärsi vaurioita, oli nuori varomaton kuski toinen osapuoli, jos olisi ollut hiljaa olisi päässyt huomautuksella, mutta ,mutta, sai sitten sakot kuitenkin, varjelusta on ollut mukana, kai siksi kun auto oli niin pieni, oli kuin hansikas ja polvet suussa on vähän hankalaa olla Keke Ruusperi.

Aika kului, eräänä päivänä Porin teatterin kohdalla syttyi punainen valo kojelautaan, mitä ihmettä, mukana ollut ystäväni sanoi, että vesi on loppu, vesi, mistä, en edelliseenkään autoon laittanut mihinkään vettä, en halua tällaista autoa johon pitää lisäillä vettä,
joten kreivin aikaan tuli autoliikkeen mainos joka lupasi autostani 3500 euroa, myyjä naureskeli, ai tuosta vai, onneksi mainos oli kirjallinen, pitkin hampain esitteli autoa,markat oli siis muuttuneet euroiksi, lähdin katsomaan kyseistä autoa ulos jota tarjous koski, sellaista ei ollut tai oli , mutta siihen oli laitettu kaikki lisävarusteet vain poreallas puuttui, halusin ilman mitään ihmeitä vain perus auton, se oli liki 10.000 euroa kalliimpi, valitin kuinka renkaatkin oli niin kalliit, myyjä sanoi voivansa myydä ilman renkaita, mietin kymmenen sekuntia kuinka saisin auton pihaani ilman renkaita, närkästyneenä poistuin, ajoin suoraan siskoni työ valittamaan osaani, siinä paikassa hänen miehensä nousi ylös ja sanoi että nyt lähdetään ostamaan kunnon auto, ajoimme Toyota liikkeeseen ja pihassa oli useita Hiace merkkisiä, aivan takana oli punainen jonka halusin, myyjä kertoi kestävän viikon ennen kuin saadaan lumikasasta esiin, jaksan odottaa ja tämä auto on nyt minulla.

 
Tässä uusi autoni vappuasussa 2015
 

Tähän uuteen autoon maalasin myös uuden Kristus ikonin, tyyli oli vaihtunut.
 



Aika kului muutin tänne böndelle ja oli aika luopua Suzukista, silloin autoja vietiin kunnostettuna ulkomaille, Suzukini oli kuivattanut bensatankin, kuten kerran kun ajelin hiljalleen ojaan katsellessani myytävää taloa sienireissulla ja bensatankki puhkesi, muutaman kerran loppui myös polttoaine kun en muistanut tankata, Suzuki oli päästänyt ilmat renkaista ja jostain välistä kasvattanut koivun tavaratilaan, odotin tietysti saavani rakkaasta autostani tuhansia euroja, ostaja katsoi ilmastointiteipillä korjattuja työtossuja ja ilmoitti päättäväisesti maksavansa viisi euro autosta jotta saan uudet tossut, kaupat tuli.

Nykyinen autoni on ihan hyvä jos on kaunis kuiva kesäilma, heti kun on vähänkin lunta se hakee ja jumittuu siihen, on meinaan kaikki naapurit vetäneet minua autoni kanssa vaikka mistä olemattomista lumikasoista ja työntäneet ylös mäelle ja nyt huippu, siis autovero yli 500 euroa odottaa, mitenkähän sitä voisi laskea, auttaisiko jos ei olisi renkaita?


torstai 18. helmikuuta 2016

MUOVIA
N
yt se alkoi, nimittäin muovijätteen keräys, valitettavasti Valtimolle ei saatu kierrätyspistettä, mutta Nurmekseen saatiin, joten noin 70 kilometriä ajelua jotta saan muovit uusiokäyttöön, toki muitakin asioita hoidetaan kerralla kun käydään kaupungissa,
aion tutkia asiaa kohdaltani kun ulkoroskis on tyhjätty, seuraan kuukauden ajan jätteen syntymistä,
jo viime vuoden heinäkuun 22 päivä olin yhteydessä alueemme jätehuoltoon -Jätekukkoon ja Rinki oy:n joka on varsinainen keräilijä sekä kunnan edustajaan, tietoja tuli kyllä, mutta aktiivisuutta olisi tarvittu kunnan puolelta keräyksen järjestämiseksi, netistä on todella vaikea löytää tietoa asiasta, nyt on ohje jonka julkaisen ohessa, täytyy tarkkailla hävitettäviä muovituotteita
eli
kolmiossa oleva lyhenne PVC 03 ei kelpaa
kaikki muut käy, kertoilen sitten miten osaltani keräysasia sujuu.







keskiviikko 17. helmikuuta 2016

KUNNOSSA ON
Eilen piti käydä tarkistamassa onko laahustelureittini pidetty kunnossa, kunnossa oli, otin muutamia kuvia tarkistusreitin varrelta.


Täällä on todella mukavasti lunta ja häikäisevää aurinkoa, siis paratiisi.

 
 
Aurinko lämmittää ja muodostaa lämmöllään kauniita jääpuikko asetelmia puiden oksille.
 
 
Talviunta uinuva pihapiiri.
 
 
Yksi syy tarkistuskierrokselle oli myös paju jonka heräämistä ortodoksina herkeämättä tarkkailen, valmistuuko kissat ajoissa virpovitsoihin, nyt olin näkevinäni pieniä alkuja joten toivoa on kuten joka vuosi.
 
 
 
Voi riemua, toi pylväs on keskellä lampea, pylväs on keskiakseli jääkelkalle, odotuksen tunnetta on , käyttöä löytyy kun alkaa kyläsepän lastenlapsien hiihtoloma.
 
 
 
Kuntovihko maitokopin kulmalla oli myös kunnossa, vihkoon omakätisesti merkkasin kuntosuoritukseni.
 
 
Maitokopilta lähtee kilometrin pituinen sakkokierros, latua pitää kyläseppä kunnossa ihan oikealla latukoneella.
 
 
Todennäköisesti kauris tai vähän isompi on tästä oikaissut tien yli.
 

 
Väriä maisemaan antaa liikennemerkit joita on siroteltu iloksemme, luen parhaillaan Rene Gothonin kirjaa Kiusaukset, olen ihan alussa vasta, joten en vielä tiedä kuinka vastustaa kiusauksia, en voinut mitään kiusaukselle lisätä kuvaan väriä vaikka lupasin paastoaikana julkaisemani kuvien olevan mustavalkoisia,
tarkistus on suoritettu ja voin hyvällä omallatunnolla siirtyä paastoherkkujen pariin.
 
 
 
 
 

lauantai 13. helmikuuta 2016

blabbermouth
MINÄKÖ?
Tänään aamulla oli taas lumitöiden vuoro, lumi oli juuri sellaista mikä jää lumikolaan kiinni, saatuani kai tehtyä noin tuhansia neliöitä muistui mieleen hiljaisesti nurkan takana kuiskattu sana si-li-kooni, en usko, no ei sitten,
tänään tuo huolellisesti varjeltu salaisuus tuli mieleeni ja nyt olen hölö ja kerron sen eteenpäin, otsikkoon en kehdannut laittaa suomeksi hölösuu, no, nimittäin, kun lumi ottaa kiinni lumikolaan, spreijaa se silikonilla niin johan ei jää kiinni, käytin autoihin tarkoitettua Carlake merkkistä valmistetta.(toivottavasti valmistaja huomaa tämän suuremmoisen mainosarvon jonka toin nyt julki ja lähettää uuden purkin kun tuli kokeiltua yhteensuntoiseen asiaan, huussin ovi löytyi muuten kanssa mäen alta kun nyt saranat lepatti ruuvit irti, mainiota ainetta, suosittelen.

 
Käsilläolevan paaston aikana täytyy toimia jotenkin niin että paasto näkyy omassa elämässä, siksi olen poistanut värit kuvista, ei, paasto ei ole synkistelyä, vaan uutta antavaa, kuvassa zahariaskin myöhäisherännäinen loppiaisen viettäjä halusi kuvaan lumipalloineen, huomaa myös lumesta vapautettu kola.
 
 
 
 

lauantai 6. helmikuuta 2016

SOVINTO
H
uomenna on sovintosunnuntai, olen kirjoittanut jo kaipuusta, nöyryydestä, paluusta, odotuksesta ja nyt sovinnosta, huomenna siis ehtoopalveluksessa pyydämme anteeksi toisiltamme, ensin papilta ja sitten rivissä muilta, laitan tähän kuvan jossa on tekstit, ne kannattaa opetella ulkoa:

 
 
Minusta on helpompaa antaa anteeksi kuin tehdä sovinto, tai miksi sitä sanoisi, on teeskenneltyä sanoa ettei anteeksi pyytäminen vaikuttaisi, ok, nyt on annettu anteeksi, mutta on vaikea tehdä sovinto, ihmisellä on muisti, sovinto vaatii paljon, että taas hyväksyisi ihmisen uudelleen.
 
Sovintosunnuntai on myös " Aadamin karkotus autuuden paratiisista", olemme Aadamin kaltaisia paaston alussa, Aadamin joka karkotettiin ruuan tähden paratiisista, sunnuntain Evankeliumi teksti Matteus 6:14-21 asettaa ehdot vapautumiselle, lue ne.
 
 
Matka alkaa, olen käsitellyt mielessäni kaikki valmistus sunnuntait, kylmä, liukas opetuksellinen tie valoon odottaa, jokainen suuri paasto antaa jotain, kerron yhden tarinan:
 
Porin ortodoksisella rukoushuoneella oli vuonna 2000 Suuren perjantain Kristuksen hautaanlasku palvelus johon kuului ristisaatto rukoushuoneen ympäri, osa tapahtui pyörätie-jalkakäytävän kautta, kannoin ristisaatto lyhtyä kun näin pyöräilevän pariskunnan tulevan vastaan, he pysähtyivät ja kun olimme heidän kohdallaan näin kuinka mies nappasi pipon pois päästään, kunnioittaen Kristuksen kuolemaa, hän tajusi mitä tapahtuu, voin varmaan vedota paastoväsymykseen kun vesihelmi valui silmästäni, se kunnioitus vaikuttaa vieläkin, kunnioitus joka oli annettu minulle paastotien opetukseksi, maailma on muuttunut, voisimmeko edes tänä päivänä uskaltaa tehdä ristisaattoa ilman erimieltä olevien vastakulkuetta.
 
 
Paaston aika siis alkaa, kirkko pukeutuu paaston väriin violettiin, vielä on sumuista kuten matkaa valmistellessa, on aika kirkastaa tavoite, ruokapaasto ja paasto yleensä on henkilökohtainen, paastolla ei saa ylpeillä, siksi en kirjoita paastoajan sunnuntaista, etten syyllistyisi ylpeilyyn, muuten kyllä kirjoittelen jos jotain tapahtuu.
 
HYVÄÄ NELIKYMMEN PÄIVÄISTÄ PAASTOA YSTÄVÄNI!
 
 
 
 

perjantai 5. helmikuuta 2016

LATUA!!!!!
Täällä ei tarvitse kiljua latua, sitä riittää kaikille, lenkkiratani oli tukossa lumesta joten ilmoitin kyläsivulla josko kyläyhdistys pitäisi tien auki, vastustusta tuli heti, paitsi kyläseppä ilmoitti seuraavana päivänä että, tie on avattu moottorikelkalla, railo on upea, vieressä on rata ravihevosille rekiajoa varten ja vielä hiihtäjät mahtuu mukaan, ihan ruuhkaksi asti on erilaisia poikittaisjälkiä joten yksin en avattua tietä en käytä, toissa päivänä näin kolme kaurista ja otin eilen kameran mukaan josko saisin  kuvattua ne, vaan ei näkynyt, tässä kuvia kuitenkin joidenkin mielestä turhasta tiestä.


Tässä ensimmäinen silta ja kävelysauvani hanskoineen

 
Vastaantulijoita omalla radalla.
 
 
Puuttuu suojatie merkinnät ja siksi pompitaan tien yli miten sattuu
 
 
Kukahan osaa kulkea noin suoraan ja tasaisin jäljin.
 
 
 
 

keskiviikko 3. helmikuuta 2016

MASENTAVAA VALITUSTA

VAROITUS!
Sisältää masentavaa valitusta.

LISÄYS
Aamulla lähetin viestiä sähköyhtiölleni Pohjois-Karjalan sähkölle, kysyen siirtomaksuista joihin tulossa huimat korotukset muualla, mites meillä?

Kiitos yhteydenotostasi.
 
Alkuvuodesta 2016 ei ole tulossa siirtohinnan korotuksia. Loppuvuonna 2016 tai ensi vuoden alussa joudumme todennäköisesti korottamaan jonkin verran, arviolta 5-8 %. Korotustarve johtuu sähkömarkkinalain edellyttämistä erittäin suurista investoinneista, joilla parannetaan sähköverkon toimitusvarmuutta.
 
PKS Sähkönsiirto Oy on panostanut voimakkaasti verkoston käyttövarmuuden kehittämiseen jo usean vuoden ajan kaapeloimalla maakunnan taajamia ja panostamalla vierimetsän hoitoon. Tavoitteenamme on hyödyntää jäljellä oleva verkoston käyttöikä, jotta vältymme ennenaikaisilta korvausinvestoinneilta. Edellä mainitut toimenpiteet ja toiminnan tehostaminen on mahdollistanut sen, että siirtomaksut ovat pysyneet ennallaan vuodesta 2013 saakka.

Eilen tuli ajoneuvoverolappu, edellisenä päivänä tuli eläkkeeni,
eli, katsotaan tilanteeni maaliskuussa 2016,
osaaikaeläkkeeni on nyt 622,98, se oli ennen 656,11, vero nousi 33,13 ja indeksi korotusta ei ole tänä vuonna,
ajoneuvovero on tänä vuonna 522,95, nousua on 60,02
autolaina lyhennys 300,00
sähkölasku 223,25
talovakuutus 264,55
joten,
menot yhteensä: 1310,75
tulot : 622,98

 -687,77 
saan tienata kuukaudessa 622 euroa,
tällä hetkellä työn alla monimutkainen maalaustyö jonka valmistus vie kuukauden ja hinta ei vastaa budjettivajetta, joten olen huolissani,
mutta, mietin yleensä eläkkeitä jotka laskivat, autovero joka nousi tosi paljon ja on paljon, siis lähes kuukauden tuloni, en voi luopua autosta täällä, böndellä auto on oltava, autot täällä on yleensä vanhoja, koko ajan jotain irtoilee kun näillä teillä ajelee, joten verot autojen mukaisia, polttoaine on täällä myös kalliimpaa, ymmärrän jos vero koskisi citymaastureita kaupungissa missä liikkua voi busseilla, en muista koska olen nähnyt viimeksi linja-auton, junavuorot on myös lopetusuhan alla, muutto tänne oli toki oma valintani, kaikille asuminen täällä ei ole omaehtoista vaan olosuhteiden pakosta ollaan, olen huolissani kehityksestä joka huononee koko ajan, totta, ruoka halpeni, mutta minkälainen, juuri se ruoka, joka tappaa, vielä kerran, olen huolissani.


Jos tuntuu elämä liian iloiselta, tarvii aukaista vain tämä kirja, niin johan hymy hyytyy.


maanantai 1. helmikuuta 2016

PLINIVIIKKO ALKOI
Eilen oli sopiva päivä aloittaa ja lopettaa pliniviikko sillä kyseiset linnit (toinen nimi) on niin tuhtia tavaraa että vieläkin huimaa eilen syödyt.
Ystäviä oli siis eilen niitä syömässä, paistelin linnejä kymmenelle hengelle, voita kului kilo, erilaisia täytteitä tein , olisiko ollut kymmenen,
jossain vaiheessa huomasin kuinka näpelöitsin vieressä istuvan kankaista servettiä, pitäen sitä omanani, toki se on minun, mutta, kuitenkin, en sitä huomannut ennen kuin ystävät lähti ja minun servettiä en löytänyt mistään,
olen siis sellainen servetin käyttäjä, että viikkailen sitä pitkin iltaa kun isännän rooli on niin haastava ja täytyy valvoa kaikkea, hermostuttaa, siis, servettiä ei löytynyt, hain sitä tunnin, se pieni aika hakea jotain hukassa olevaa keittiöstäni,
menin siis nukkumaan, nukuin huonosti, oli lämmin, makkaravartaassa olo,
keskiyöllä heräsin, mietin servetin- lautasliinan kohtaloa, tein vielä pikaetsinnän joka huoneessa, turhaa,
yhtäkkiä heräsin kello 3,16 ja myhäilevä hymy valaisi kasvoni, nyt tiesin missä liina on, tyytyväisenä käänsin kylkeä, aamulla Solo merkkisen tosi hyvän kahvin jälkeen hain esille liinan, illalla näet esittelin joululahjaksi saamiani jättikoristeltujen pöytäliinojen valikoimaa ja tunnollisena pakkasin liinan paperikassiin, mukana kauniisti viikattu lautasliina, sorry ystäväni lautasliinan yhteiskäytöstä, ei ole mitään uutta,(puolustuspuhe) sillä ennen vanhaan ei ollut irrallisia lautasliinoja, vaan käspaikkoja jotka oli useita metrejä ja oli jokaisen polvilla ja omalla kohdalla saattoi pyyhkiä liinaan, minulla on yksi joka on kymmenen metriä ja siitä on päät kirjailtu, ei ole ollut viimeaikoina käytössä, ehkä vielä joskus.

PS. Ruokaosastolle laitan tänään uuden vähän muokatun plini ohjeen.