sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

PÄÄSIÄINEN RIEMUVOITTO MINULLE
JA S-RYHMÄLLE


KRISTUS NOUSI KUOLLEISTA!
TOTISESTI NOUSI!


Luin aamulla kuinka pääsiäisen myynti oli voitto S-ryhmälle, nyt meitä on kaksi sillä minäkin kuulun voittaneiden joukkoon, minun Kristukseni on noussut haudasta.

Kerron tässä pääsiäisyön kuljetuslaatikon valmistuksen:
monia vuosia olen vienyt pääsiäisyön Liturgiaan siunattavaksi punaisia munia, pashaa ja kulitsaa, aina on ollut vaikka minkälaisia laatikko virityksiä ja aina on pitänyt tehdä pääsiäisyö kuljetuslaatikko,
nyt sen tein, kirjoituspöytä jonka omistan on ehtymätön materiaalivarasto, tein sen laatikostosta tsasounaan Antimissi liinan laatikoston, laventelille sain talvehtimispöydän makuuhuoneeseen, en suosittele, kun kastelee laventelin, tuoksu on huumaava ja on nukuttava työhuoneen puulattialla,
nyt katselin materiaalia ja kuinka ollakaan oli työpöydän välikansi ihan vapaana ja höylättyä lautaa löytyi, kansi on liian iso, mutta kun oli alta tuettu en sahannut sitä pienemmäksi, 
ruuvasin laidat kiinni, läheltä piti, etten naulannut, sillä sadannen kerran mikään  ruuvarin pää ei sopinut ruuveihin,
tein ihan viimeisen päälle, löysin kittiä ja kun olin kitannut huomasin kitin olevan ikkunakittiä joka kuivuu ikuisesti, aivan,
no, maalasin valkoiseksi, ihmettelin kuinka olin purkin kannen maalannut valkoiseksi, maalasin, ihmettelin kuinka maali ei tuoksunut juuri miltään, vanhuuttani tietenkin en haistanut mitään, kuvittelin, kunnes laitoin siveltimen likoon veteen toista maalikerrosta varten, jee liukeni veteen, jes, siis lateksia, kuten äitivainaan kahvipurkissa oli riisiä ja teepurkissa hakaneuloja niin minkin olin tyhjännyt ison lateksipurkin pienenpään,
löysin ovi ja ikkuna öljymaalia jolla maalasin toiseen kertaa ja  lisäksi maalasin hälytysvärillä koristenauhan kiertämään laatikkoa ja kirjaimet XB ja XA merkitsevät Kristus nousi kuolleista. Kulmiin löin ikkunametalli tuet.
Laatikko oli valmis, käytettävänä kerran vuodessa, haluaisin silti ihan puusepän tekemän pääsiäislaatikon, olisi se upeeta,
pasha ja kulitsa onnistuvat hyvin ja laatikosta tuli koristeltuna kaunis, kun kannoin laatikkoa, josta itse asiasta tuli aika raskas kannettava, verrattuna paaston viime metrien voimien  tasoon, astiat pitää tietysti olla posliinia 1700- luvulta joten painoa riittää, kirkkoon mennessä luin mantraa, en ole ylpeä, en, ole ylpeä, sillä jos olisin hetkeksikin unohtanut tämän olisi piha ollut täynnä punaisia kananmunia, kulitsaa ja pashaa, liukasta nimittäin oli, hyvin meni ja kun vielä sain todistaa riemullista pääsiäisjuhlaa, kuulun voittajien ryhmään.


Valmistusprosessi käynnissä, tein muuten ihan itse kantokahva reiät, hmm, en ole ylpeä, en ole ylpeä.


Valmis laatikko, en ymmärrä mistä noi voipakettien kuva tuli tähän, olkoon.


Tässä laatikko lähtökunnossa kierrätettävän tavaran joukossa, niistä puhutaan arkena myöhemmin, jotenkin meillä tämä ruokien raijaus kirkkoon siunattavaksi ei ole yleistä vaikka siunauksella on suuri merkitys, ruokaa ei pidä pitää itsestään selvyytenä, kun ruoka on siunattu, on sen nauttiminen pyhyyden kosketusta,

tiistai 22. maaliskuuta 2016

MÄÄ SANON
Mää sanon nyt ihan suoraan, mitä?, eilen toi posti viikkomainokset, vetäydyin mukavaan nojatuoliini nauttimaan kaupallisuuden hedelmistä ja päiväkahvista joka ei ollut kuuluisaa alennusjuhlamokkaa vaan parasta mitä saa alle kahden euron, mitä, onko totta, ei auttanut vaikka kostutti sormea ja yrtti hangata pois tekstiä, totta se oli, on se,
sanon nyt suoraan että en ole varma ehdinkö Kristuksen hautauspalvelukseen pitkäperjantaina kun erään tavarataloketjun pitkäperjantain tarjouksessa on kaasugrilli.

 
Ihana pieni tipu siellä vasemmalla yläkulmassa, alhaalla virpovitsoja ja pääsiäismunia, ah, onnea, onko absurdi(mitähän sana tarkoittaa) minulle se tarkoittaa jotain jota en käsitä.

maanantai 21. maaliskuuta 2016

tiistai 15. maaliskuuta 2016

VITSOJEN HAKU
E
nmää, tai oonko? vitsoja ihan itse hain, ha, kylläkin virpovitsoihin, en aio kirjoitella joka päivä, mutta nyt on kiihkeetä kun valmistaudutaan pääsiäiseen ja ensi sunnuntaina olevaan palmusunnuntaihin, virpovitsat pitää olla valmiina lauantaina, siksi oli rämmittävä hakemaan itse kasvattamiani pajuoksia, eivät ole vielä heränneet kylässämme, mutta laitoin lämpimään veteen ja ikkunalle , josko lampaita tulisi lauantaiksi.
Tässä vanha ohje:


https://sites.google.com/site/harristefanius/



Ajattelin ottaa oikein taidekuvan kun aurinko paistoi ja loi syviä varjoja, mutta vain sekunti, kukat alkoivat valua ja päästää väriä, sekunneissa oli että sain edes nämä kuvat.


Tässä verstas kuva virpoilupienyrittämöstä.


maanantai 14. maaliskuuta 2016

SUHTEENI MAANVILJELYYN
Kuullostaa ihan iltapäivä lehden lööpiltä, sitä se onkin, viime viikolla oli maanviljelijöiden joukkomielenosoitus Helsingissä, seurasin sitä tarkkaan ja luin myös iltapäivälehtien kommentointi palstoja, siis aioin, heti ensimmäinen viesti kertoi kuinka torilla oli yli 500 traktoria ja jos yksi maksaa jotain, on miljoonia uhrattu koneisiin, kyllä on varaa.

Pitäisikö edelleen kääntää maata lapiolla?, tervetuloa, varmasti saat kokeilla maan kääntämistä lapiolla, sovitaan ekaksi jotain, noin vaikka100 hehtaaria ja kun tuuperrut sijoillesi, nostan taas sinut jalkeille seuraavana päivänä jne. ja huom sato on oltava syksyllä korjuukunnossa.
Vielä huomauttaisin ettei viljelijä määrittele traktorin hintaa, vaan valmistaja joka tietää ettei viljelijä muuten pärjää.

MITÄ HELVETTIÄ!
Tätä jatkui niin , etten enää voinut lukea niitä, kuvittelin että kirjoittajat kannustaisivat, mutta ei,
joillakin ei tietysti ole kykyä ajatella asiaa, mutta kerron, kaikki Suomen viljelijät eivät olleet paikalla, vain ne jotka jotenkin pärjäävät, poissa olivat ne suuri enemmistö joka 7 päivää viikossa raahautuu eteenpäin jotenkin, lämmitellen niitä vanhoja koneromuja jotta saisi lohkottua karjalle jäistä syötävää sulamaan,
totta, joukossa on heitä joilla menee hyvin, mutta suon sen heille, jokainen viettämäni hetki paskan hajussa navetassa antoi ymmärtämään ja kunnioittamaan ruokamme alkuperää, siis turha kadehtia.

Srömsö tv-ohjelma, tosin ruotsinkielinen, joten ymmärrettävää, teki ruokaa hyönteisistä, näinkö pitkällä jo ollaan, kotimaisella ruualla ei ole mitään arvoa?

Otin kaupasta ruokalehden jossa menut kevään juhliin:
-vaalea papukeitto ja lime-korianteriöljy
-avokado-katkarapusalaatti
-tillipesto-mozzarella-bruschetat
-mango-sinihomejuustobroileri
-pähkinäkuorrutettu uunilohi
-munakoisogratiini
-raikkaat sitruunamaljat
-tuorejuustobrownie
-mango-juustokakku

MITÄ HELVETTIÄ!
mihin lehdistö, radio ja televisio johdattelee meitä, en sano media, koska sen taakse voi suojautua, lehdet esim. on täynnä ulkolaista, pikkusormi pystyssä syötävää jotain, josta et tiedä mitä, et voi luottaa mitä syöt, se on selvä, okei, olen minäkin syönyt ulkomailla esim. mustekalarenkaita, mutta ei ne kuulu tänne, kokeiltu on,.

EN HALUA syödä maidossani melamiinia, käytän sitä vain pöydän pintana, en halua. että juustossani on selluloosaa, kuvittele juustossa selluloosaa, siihen loppui parmesaanin syönti, voin aivan hyvin korvata sen suomalaisella emmental juustolla, voin luottaa suomalaiseen kaurahiutaleisiin, niihin ei kukaan kuseskele.

HALUAN syödä lähelläni tuotettua ruokaa ja että rakastamani maanviljelijä jaksaa jatkaa tuotantoa, en jaksa syödä koko ajan puoliraakoja avokadoja, oksettavan makeaa pataattia, haluan syödä Suomalaista perunaa, juureksia ja viljaa, marjoja, juustoja ja maitotuotteita, voiko sanoa puhtainta ruokaa maailmassa, vastaus: voi.

 
Tässä Suomalaiset lantut odottamassa pääsyä Suomalaisen tekemään piirakkaan, vieressä ulkolainen menu ohje, kuva piirakasta  tulee myöhemmin ja ohje.
 
OHJE ON NYT RUOKASIVULLA,KÄY KATSOMASSA.



perjantai 11. maaliskuuta 2016

TIETOTURVA RISKI
Kauhuissani luin mennä viikolla iltapäivälehdestä kuinka pesukoneeni, kahvinkeittimeni ja vedenkeittimeni ovat turvallisuusriskejä,

totta, ne on riskejä juuri minulle, häpeän syvästi,
olen keittänyt pesukoneessa kirjopyykkiä, käyttänyt valkopyykki pesuainetta kirjopyykkiin, olen myös pessyt tavis vaatteita,
mutta tästä kyllä puolustaudun, sillä Muoti-Bertta liikkeemme miesten osastolle ei vielä ole rantautuneet Karl Lagerfeldin sport asusteet, olen myös lämmittänyt pesukonetta toholla(kaasu) kun oli tönkkö jäässä, epäilen kyllä nyt, kun tieto on lisääntynyt, että kaikki hihnat jotka olen saanut poikki pesukoneessa on ne valmistettu, tiedäthän siellä kohu kumitehtaassa.

Kahvikeittimessä olen, tunnustan, keittänyt myös alennusjuhla-mokkaa ja toisinaan käyttänyt suodatinpaperina käsipyyhettä, olen keittänyt sillä myös riisiä, olen jo varmaan keitintehtaan mustalla listalle jota on jaettu koko maailman kahvikeitin kauppoihin, kadun tekojani,
myös vedenkeittimeni on saanut kärsiä huonosta isännästä, sillä olen keittänyt sillä kasvislientä, olen pahoillani jos tee on maistunut oudolta.

En voi edes kuvitella mitä tietoturvariskejä liittyy pölyimuriini joka on 2000 wattinen ja vain teräslastalla saan sen irti lattialaudoista, olen imuroinut sillä myös uunin tuhkia jotka eivät ole olleet koivua, kadun syvästi ja lupaan vastedes imuroida vain kalliimman luokan käsinkudottua mattoa sillä.
Apua, mitä ajattelee levysoittimeni, jolla en suinkaan ole aina soittanut arvokasta ja ylevää klassista musiikkia, valokopio-skanneri on oma lukunsa,
nyt kun nämä laitteet ovat yhteydessä päätietokoneeseeni, en osaa edes kuvitella mitä on tulossa,
kun taas toivun tästä hyperventilaatio kohtauksesta ja saan naamani pois tyhjästä vehnäjauhopussista johon olen hengitellyt saadakseni typpeä ja saatuani naamani ja hengitystiehyeni  puhtaaksi jauhoista lupaan parantaa tapani,
vaan parannanko tapani, nyt lupaan, mutta kun käännän selkäni unohdan kauniit lupaukset, sillä minulla on takaovi, jee, sieltä löytyy kunnon tavaraa joita ei ole heitetty roskiin uutuuksien saavuttaessa böndemökkini, hylkään kaikki nykykotkotukset ja siirryn tietoturvallisiin tuotteisiin joita näet kuvassa, vieläköhän saa mäntysuopaa?

 
Tunnethan vielä nämä?, jos et, kerron, pienempi on kahvinkeitin, huomasin muuten, tällä säästää kahvia, otan käyttöön myös mokkakupit, niin riittää siihen kolmanteenkin kuppiin joka täälläpäin on tärkeä, isompi on vedenkeitin ja edessä pesukone, saippua on kyllä feikki, ei ole mäntysuopaa.
 
 
 

tiistai 8. maaliskuuta 2016

AUTOILUKATSAUS JÄLLEEN
Nukuitko hyvin? kyllä, kuin pieni viaton lapsukainen vailla huolen häivää,
mutta palataan alkuun,
eilen oli työpäivä muualla ja oli lähdettävä autolla, Esterit oli jo aloittaneet ajoissa naistenpäivän vieton ja taivaalta tuli vaikka mitä, illalla kun palasin kotiin, traumaattinen autoni joka vihaa ylämäkeä pihaani sammuu lähes aina ennen ylösnousua,
niin eilenkin, en päässyt ylös, nyt pidin varani etten jumittunut lumihankeen kuten edellispyhänä, jolloin piti soittaa kyläseppä apuun kun en päässyt autosta ulos,
siis laskeuduin alas, olin päässyt jonkin matkaa jo ylös ja ajattelin kun autoni työntää autoani takapäästä eteenpäin, niin nousen varmasti, jos yritän perä edellä, vähän noloa, mutta, eikö mitä jumituin portille, olin ottanut päivän Buranat ja yrttiteet joten ei hätää, pimeässä kaivelin takakontista hiekkasäkkiä ja ripottelin hiekkaa missä kuvittelin renkaiden olevan, oli tosi pimeää,
haparoin suuliin ja toin pari halkoa ettei auto luisuisi tielle, olkoon yön portilla, otin autosta vähäiset paastonajan hapankaali ostokseni ja päätin palata aamulla asiaan,
joskin,
ajattelin tehdä vielä kyltin jossa varoitetaan vihaisesta autosta, mutta kun autoni on kuin Karvisen koira, kiltti ja pelokas, heti kun näkee toisen auton on työntämässä nokkansa lumihankeen, joten jätin kyltin tekemättä,
nukuin siis hyvin ja ajattelin että, jos kuitenkin autoni valuu jokeen niin kyllä varmaan joku soittelee.

Aamulla reippaasti keksin että nyt voin kokeilla saamiani lumi-jääketjuja, lähdin niitä sovittamaan, en keksinyt mitään kohtaa mihin ne olisi saanut kiinni renkaaseen, en tiedä, kaulaanko ne pitäisi ripustaa, joka tapauksessa valutin auton tielle ja tein lumityöt ja kerroin autolle että jos nyt ei mene ylös vaihdan sen Ford trasiittiin ,johan meni, tänään kelkkailen kyläsepälle, saa keksiä miten ne ketjut laitetaan.

 
Lumikolan sprejjaus silikonilla toimii loistavasti, ei jää lumi enää kiinni, kiitos ideasta.
 
 

perjantai 4. maaliskuuta 2016

ISÄNNÖITSIJÄ JA TUHOTTU
JÄLLEENRAKENNUSKAUDEN
RUKOUSHUONE


Minut on valittu Rasimäen tsasounan isännöitsijäksi vuosiksi 2016-2019, aika uskaliasta kun olen jo eläkeiässä, mutta pointti on se ,että ole rauhallisin mielin, en muuta mitään, en siirrä väliseiniä, jotain ihan pientä, mutta aina sovin etukäteen kirkkoherran kanssa.
No niin,
kerron tässä tuhoamastani(tietysti vain muiden mielestä,itse en tietenkään ole sitä
mieltä) jälleenrakennuskauden rukoushuoneesta Valtimolla,
asia tuli esille kun Kaleva lehdessä oli professori Marja Tuomisen kirjoitus jälleenrakennuskauden kirkoista, Valtimon kirkoksi vihitty rukoushuone oli myös erään tutkielman osana, tutkielma oli heti asenteellinen joten en ollut tosissani kiinnostunut,
tässä nyt kerron tuhosta,
Rippi-isäni toivomuksesta kävin Valtimon rukoushuoneella katsomassa paikkoja, ikoneja, rukoushuone oli huonossa kunnossa joten muutaman ikonin maalaamisella ei sitä parannettaisi, keskustelimme paljon eri ihmisten kanssa mitä tehdä.


Jo ennen minua oli tehty muutoksia, kuten lisätty jatke ulko-oven eteen, huusi oli siirretty pois vastapäätä ulko-ovea ja tilalle pystytetty muistomerkki, myös tiilikatto oli vaihdettu huopakattoon.


Tässä uusi katto ja vanha aita, sekä vanha seinäväritys.

 
Tässä kirkko uudelleen maalattuna ja siipirakennus uudelleen rakennettuna keittiö ja wc- tiloiksi, siipirakennuksessa ollut ruumishuone ja halkovarasto siirrettiin eri paikkaan työkalu, roskis,ja hautalankku varastoksi.
Ankea väritys muuttui iloa antavaksi, kivijalka sinivihreäksi, seinät lämpimän okran väriseksi ja seiniin tuli lisäksi kuvioita elävöittämään pintaa, kellotornin luukut ovat punaiset.
Ulko-ovien lasit oli läpinäkymättömät, tilalle vaihdettiin läpinäkyvät turvalasit, miksi?, siksi että hautausmaalla liikkuu paljon ihmisiä ja halusin että kirkkoon näkyy sisään, analogin päällä on valo joka palaa aina (pitäisi) valaisten pyhät, näin voit rukoilla ulkonakin, tuntea pyhien läsnäolon.
Maisemahoitotöitä myös tehtiin, vanha aita purettiin, tilalle tehtiin uusi joka tervattiin, ihmiset olivat repineet aitalautoja pois joten tehtiin myös kolme uutta porttia, porttien päällä on messinki enkelit jotka puhaltavat torveen, kutsuen ylösnousemukseen,
kirkon ja parkkipaikan väliin tuli eri ruusulajeista koottu pitkä aita jota seurakunta ei hoitanut joten se tuhoutui ja ihmiset ovat tehneet jokainen oman kulkureitin, työ jäi kesken, parkkipaikalla on tilaa viheralueelle  johon suunnitelin erilaisia koristepuita kuten omena, pihlaja, tuomi, ym.tämä ei toteutunut ,olisi ollut kutsuva, näin mielessäni Jumalanäidin puutarhan, puutarha auttaisi poistamaan kauneudellaan surua jota hautausmaa kirkkoineen väistämättä tuo,  
hautausmaalle rakennettiin myös elävöittävän lähteen ikonikatos johon lammesta nousee kasteluvesi, kappeli on nyt työkalu, roskiskatoksena.
 
 
 
Sisäpuolella jo ennen minua oli tehty maalaustöitä ja väritystä muutettu,  kuvassa alkuperäinen väritys, lattialaatat oli kiinnitetty asbestilla ja osa irti,  uunia ei käytetty enää lämmitykseen vaan teollisuus puhaltimilla tila lämmitettiin ennen kun palvelus alkoi.
 
Mitä sitten halusin, halusin muuttaa kaiken, maalata ilmaiseksi ikonit tulevaan kirkkoon,
olin juuri lopettanut Porin kirkon maalausten teon joista sain maalata osan, tein ne myös ilmaiseksi, ilmaisella työllä ei koskaan ole arvoa, voisi sanoa vertailuna muihin kirkkoihin, ehkä Valtimon kirkon ikonien arvo olisi noin 40.000 euroa,(auttaisiko tämä rahallinen arvio ymmärtämään niitä) .
Valtimolla myöhemmin tehdyn tutkielman jälkeen tulleista muutos ehdotuksista ikoneihin ja niiden virheellisyyksiin, en ole maalannut tämän kritiikin jälkeen enää lisää töitä, enkä oikein voi käydäkään siellä, näen vain osoitetut puutteet.
Ok, halusin tehdä koko sisustuksen ikoneihin sopivaksi, tästä tehtiin päätös jonka sain tiedokseni ja mietin tarkkaan kaikkea, mitä haluaisin, en halunnut market kirkkoa jossa neonvalot tuovat sinut näytille, halusin hämärän tilan jossa voi vähän huonommissakin neuleissa rukoilla, olla omassa rauhassa,
ikoneihin halusin kuvata läheltä ja suurina  pyhien kasvot että, se viimeinenkin ujo vaatenaulakossa näkisi pyhien kasvot, Halusin säilyttää myös vanhat ikonit, koska ovat korkeatasoiset ja sopivat tilaan, 
maalaustyylini perustuu 1000-1400- luvun freskoihin, ikonien taustana on indigon sininen, ei siis musta,  
seinien väritys on syvän meren vihreä, väri ei toteudu valokuvissa, vain paikanpäällä katsottuna, Ikonostaasin suunnitteli Paul Hesse, hän tuki myös minua uudistuksissa, 
kalusteet uudet, valaisimet uudet, vain tähän tilaan suunnitellut, kaikki metallityöt tehty Rasimäen kyläpajalla joka onneksi voitti tarjouskilpailun, kaikki siis kilpailutettiin.
Ikoneita maalasin paikan päällä yhden kesän asuen matkailuvaunussa ja peseytyen lammessa joka oli levän saastuttama ja käyttäen lammen vettä myös juomavetenä, kiitos Tauno Kuutti kun pelastit minut ja kutsuit kotiisi saunomaan, kesä oli nimittäin kostea ja kylmä, kirkko oli auki koko kesän ja kyläläisiä kävi tutustumassa noin 800, maalasin siis iltaisin, minua hemmoteltiin, joka päivä tuli jotain syötävää, pidettiin huolta, myös uusi koti löytyi Rasimäeltä.
 
Tapahtui myös ihme, olin kysellyt kirkkoherralta minkä lähialueen pyhän maalaisin kirkkoon, voisin itse valita,
eräänä päivänä kun istuin maalaamassa tuli sisään nuori mies joka oli perinyt mummoltaan ikonin ja halusi tietää mitä se maksaisi, ikoni oli pienikokoinen Aleksanteri Syväriläisen ikoni kehyksillä, Laatokan Valamossa maalattu, annoin arvion ikonista ja kuinka ollakaan pyysin häntä lahjoittamaan ikonin tähän tilaan, kerroin kuinka maalaan ison Aleksanteri Syväriläisen ikonin ja upotan hänen ikoninsa siihen, pyysin häntä miettimään asiaa, en ymmärrä, en koskaan ole pyydellyt mitään, nyt vain jotenkin eläydyin prosessiin, en ollut edes päättänyt minkä ikonin maalaisin,  
hän sanoi hetken kuluttua, ettei tarvitsi miettiä, hän lahjoittaa sen, "mummokin tykkää varmaan koska lauloi kirkon kuorossa", olin sanaton, kun hän oli lähtenyt, lähdin pikaisesti haudoille, hakiessani hautaa tapasin erään seurakuntalaisen ja hän kertoi missä hauta on, menimme yhdessä haudalle ja juuri kun olimme kohdalla ja kiittelin hiljaisesti lahjoittajaa joka ohjasi nuoren miehen askeleet kirkkoon tuli ihan jostain äkillinen sadekuuro ja mukanani ollut sanoi että Taina itkee ilosta kun ikoni pääsi kirkkoon, sade lakkasi nopeasti ja kiven takaa lähti lentoon taivaan sininen perhonen, tätä katselimme sanattomina, vieläkin asia liikuttaa minua.
 
 
Tämä kuva on otettu ennnenkuin kaikki analogi ikonit ja tekstiilit oli valmiina.
 
 
Ikonostaasi Helluntaina 2011
 
Mitä sitten?
Tutkielman ja muun rutinan myötä halusin kertoa työstä josta vielä kiellettiin puhumasta minä muodossa vaan pitää puhua me muodossa, kun puhuin suunnittelutyöstä kysyn kuka on se me, jos yksin kannoin vastuun, nyt tilanne on tietysti muuttunut, enää ei tarvitse puhua me henkisesti, hauskaa, kysyä haluan, olisiko tila pitänyt säilyttää museona, purkaa ulko-ovikatos, tuoda huusi pääovea vastapäätä muistomerkin tilalle, jossa se oli alkujaan tuoda edelleen kotoa vettä mukana, lämmittää tilaa puilla, eikö ole inhimillistä parantaa olosuhteita, lapsuuden muistot on muistoja, en olisi esim. voinut maalata tilaan ikoneita niin kuin kuuluu koska tilaa lämmitettiin satunnaisesti ja äkillisesti teollisuuspuhaltimilla, vanhat työt eivät kärsineet lämpötila muutoksista koska ovat maalatut öljyväreillä kovalevylle,kaino toivomus olisi , että kirkko saisi olla edes elinaikani sellainen kuin se nyt on,
tiedän, pyyntö on itsekäs.