keskiviikko 31. elokuuta 2016

MAHDOLLISUUS
E
ilen oli vuosittainen omenatarhan praasniekka ja talkoot, kello 15 aloitettiin ja monta tuntia talkooporukka kiihkeästi teki töitä jotta pääsisi syömään kermatäytekakkua jonka Liisa oli tehnyt.
Jo kesällä mietin kun Kaija oli tehnyt täytekakkuja, niillä oli yhteinen ominaisuus ne pursui marjoja, oman kylän tuoreita marjoja, kuinka etuoikeutettuja olemme kun saamme nauttia oman kylän tuotteita.
 
 
Taivaallisen hyvää tuoreista metsän antimista Liisan kokoamana.
 
Huomenna 1.9. 2016 on Rasimäen erakkolassa kello 18 Kiitos akatistos jonka jälkeen sadon siunaus ja yhteinen ruokailu.
Jos saisin päättää olisi jokaisessa ortodoksisessa kirkossa ja tsasounassa, myös yksityisissä tämä Kiitos Akatistos samaan aikaan,
kirkko on viettänyt jo vuodesta 1973 1.9  päivänä luonnon puolesta yhtä aikaa,
akatistoksen voi toimittaa myös maallikko joten estettä ei ole, puuttuu vain kirkkokunnan kannustus, kuten akatistostekstin toimittaminen jokaiseen tsasounaan tai kirkkoon, näin lähialueen ihmiset voisivat kokoontua tärkeän kiitos aiheen vuoksi. Tule siis mukaan, tuo siunattavaksi uutta satoa.
 
 
Tässä kuvassa Elomäen tsasouna Rasimäellä, lämmön tuottaa luonto kasvattamalla puita.
 
Tänä vuonna täällä aloitettu muovin keräys on suurin ponnistus luonnon puolesta, me käytämme luontoa hyväksi, me metsästämme, keräämme metsän antimia, saamme satoa, mutta teemmekö mitään jotta luonto säilyisi, on itsekästä ajatella ettei ole väliä, maksanhan jätemaksut, ihan selvä on ettei rahalla voi kaikkea tehdä ja kuinka outo olo tulee kun kokeilee muovin keräystä, kokeile outoa oloa kuukauden ,huomaat, jäät koukkuun, ole varovainen, itse olen jo lähellä koukkuun jäämistä kun mietin ostaa pelkkiä muovileipäpusseja jotta saan keräykseen muovia, ole siis varovainen, mutta kokeile.
 
 
Sakke söi tuhdisti grillimakkaraa jonka jälkeen marssi maha maata laahaten parhaaseen päikkäripaikkaan jossa nautiskeli loppukesän auringon säteistä äänekkäästi kuors, siis kehräten vienosti, kuinka lämmin ja mukava nyssykkä sakke on,kannoin nimittäin vierailun päätteeksi sen ulos, kiitos sakke hyvän olon tuonnista talooni ja näin osallistumalla talkoisiin.
 
 
 

perjantai 26. elokuuta 2016

JOKA PÄIVÄ
Joka päivä kun kuljen ohi orvokkeja täynnä olevan kukkaruukun en voi olla huomaamatta kuinka yksi on hypännyt eri ruukkuun, todellinen erakko, kasvit kuulemma ovat hyvinkin yksilöllisiä ja joka päivä me erakot tervehdimme iloisesti hymyillen ja luomme sääliviä katseita yli pursuneeseen orvokkiruukkuun.
 

Hämmästyttää kuinka yksi on valinnut erakkomaisen olon, ruukut oli hetken alkukeväästä vierekkäin, mutta lasi oli välissä, todellinen oman tiensä kulkija.


 
 
 
 

torstai 25. elokuuta 2016

RADIOSSA
Siunatut kaksi vuodenaikaa
-radiodokumentin lähetyspäivä Yle Radio 1:ssä on torstai 22.9. klo 22.05 - 22.55
ja uusinta-aika on sunnuntaina 25.9. klo 18.00. Ko. torstaista lähtien ohjelma on kuunneltavissa Yle Areenassa Todellisia tarinoita -otsikon alla.
 
 
 

torstai 18. elokuuta 2016

AHNEUS
E
ilen iski ahneus ihan viimeisen päälle, lähdin aamulla tarkistamaan sienitilannetta, kuinka ollakaan, kun pääsin perille avautui eteeni uskomaton määrä kantarelleja, ihan vähän naurattaa vieläkin, en tiennyt mihin olisin juossut ensin ja nopeasti, ettei vaan kukaan tulisi apajille, siis seisoin kuin Lootin vaimo, apua, mitä tehdä, keräsin ensin itseni ja sen jälkeen sienet, lähdin toiseen paikkaan, sama juttu, kiihkeästi kykin sieniä, sieniä, tuleekohan joku, kuuluuko jotain, stressi korkealla, vihdoin pääsin tielle raahautumaan, ei, vielä oli mentävä jos kuitenkin oli vielä jäänyt, ahneus hyökkäili kimppuuni täydellä voimalla jäänkö odottamaan sienien  ilmestymistä, voinko mennä välillä kotiin, voinko enää elää kotona, onko pakko muuttaa metsään sienirihmastojen äärelle, mietin, ehkä kuitenkin nämä kerätyt sienet riittänee, paitsi vielä kyllä pitää saada suolasieniä, niitä odotellessa pari kuvaa.
 
 
Kotiin palatessa zaharias tunki heti tutkimaan saalista.
 
 
Tässä sienet siistittynä, kaikkia ohjeita vasten, huuhtelin sienet vedessä, koska siivoamiseen olisi mennyt muuten pari päivää kuivana rapsutellen harjalla, taustalla kangassieniä menossa ryöpättäväksi.
 
 
Lähikuva ennen pilkkomista, kaunista.
 
 
Metsästä tuli mukana yksi hirvikärpänen ja tällainen koppis, mikähän lienee?
 
 
Pari viikkoa on ilonani ollut sitruunaperhosia ja tämä yksilö eilen koko ajan oli läsnä.
 
 
 
 
 
 
 
 

tiistai 16. elokuuta 2016

KULJETTAJA
T
arvitsen apua, henkilön joka siirtää traktori+ peräkärryn aina sinne minne haluan.
Eilen sain peräkärryn kotiin pajalta, aamulla täytin traktorin eturenkaan ilmalla ja lähdin pajalle renkaan vaihtoon ja hakemaan peräkärryä,  pääsin sata metriä kun halusin välttämättä vaihtaa vaihdetta, pysäytin traktorin ja vaihde ei mennyt päälle, sammutin koneen, ei lähtenyt enää käyntiin, soitin lakimiehelle vai oliko se seppä en muista, nöyryyttävää, hän tuli alle viiden minuutin, sai koneen käyntiin, mutta vaihde oli päällä joten ajoi pajalle, minä autolla perässä, olin ollut liian hätäinen ja kaksi vaihdetta oli mennyt päälle yhtaikaa, nyt osaan korjata sen, mikäli muistan kun välillä piti käydä katsomassa liljoja, enkä nähnyt kuinka vika korjataan,  no kuitenkin, rengas vaihdettiin, akkuihin laitettiin suojukset ja oppitunti jolloin löytyi käsijarru ja monta pientä uutta asiaa, lähdin kotiin peräkärryineni ja jos koskaan niin juuri silloin kaikki kyläläiset oli tiellä ja tietysti perässä joten eivät päässeet ohi, heiluttelin neohanskalla että nyt käännyn pihaan, huh, pääsin, ajattelin parkkeerata peräkärryn sille varattuun paikkaan, kolmen tunnin kuluttua tajusin että kärryssä on jotain vikaa kääntyy vain oikealle, siinä se nyt tönöttää keskellä pihaa niin kauan kun joku siirtää sen johonkin, tarviinko ihan oikeasti traktoria, unettoman yön jälkeen en ole keksinyt traktorin pitämiselle muuta syytä kuin muiden ukkojen kateus joka minua kannattelee.
 
 
EIKÖ OLE UPEA, JA HUOM. MINUN, MINUN, MINUN, MINUN......, kuvassa ollaan menossa vasemmalle, ei, ei se onnistu, menee vain oikealle, menisi edes suoraan.
 
 
 

sunnuntai 14. elokuuta 2016

NYT mää se YMMÄRRÄN
L
uin SINISEN ZEPPELIININ blogikirjoituksen ja nyt vasta ymmärrän kun yritän joskus kirjoittaa hauskasti miksi osa porukast  lähtee vessaan itkemään käspaikkaan,  lue itse.
 
 
lohdutukseksi näin sunnuntaiaamulle pari kuvaa, en sitten muute leikannu kukkii vaasiin enkä pistäny neitoperhost nuppineulal pahvii kii.
 
 
 
Tää o se uus kukka minkä mää sai kevääl
 
 
Oli kova tuuli ja tää neitoperhonen veti henkee mun pihas niinkaua et mää sai siit kuva.
 
 

torstai 11. elokuuta 2016

PERÄKÄRRY
P
ari viikkoa sitten haimme kyläsepän ja hänen vaimonsa kanssa traktoriini kuuluvan peräkärryn Rauman liepeiltä, samalla tutustuimme Porin ortodoksiseen kirkkoon, Juseliuksen mausoleumiin, Yyteriin jossa matkalaiset pulahtivat uimaan, kävimme myös Reposaaressa ja söimme siellä vanhassa todella kauan toimineessa ravintolassa.
Toisen päivän vietimme Raumalla, tutustuimme siellä Rauman ortodoksiseen rukoushuoneeseen ja tapasin todella paljon vanhoja tuttuja vuosien takaa, oli mustan pitsin päivä joten kiersimme myös koko Rauman pihoilla, kujilla ja kansainvälisillä markkinoilla, en eläissäni ole nähnyt niin suuria markkinoita, hämmästyttävää, Rauma antoi ja esitteli parastaan, kävimme myös taidemuseossa ja laivanvarustajan museossa.
Huomattiin jopa hakea peräkärry lähtiessä, kiitos siskon perheelle vieraanvaraisuudesta.
Otinko kuvia, en, olin niin hämmentynyt Rauman markkinoista, oli Hollannista, Italiasta, Saksasta, vaikka mistä myyjiä, ostin juustoja eri maista ja tietysti Englantilaista teetä juuri sellaisessa peltirasiassa kun kuuluu ollakin, eli Englannin lippu koristi kantta, mietin, suomessa ei oikein tuoda lippuamme esiin missään tuotemarkkinoinnissa, liittynee johonkin lipun statukseen, kunnioitukseen.
Matkalla mietittiin kärryn käyttöä ja yhtenä oli kiertoajelujen järjestäminen, sillä sain myös kasan penkkejä lahjaksi kärryn lisäksi,
mutta sitten keksin, näin erään dokumentin New Yorkista jossa puutarhuri oli rakentanut avolava auton lavalle yrttitarhan josta myi yrttejä ravintoloihin kierrellen ympäri kaupunkia, koska traktorini ei ole rekisteröity en voi lähteä kiertelemään, mutta kasvimaani sijoitan lavalle ja voin sitä siirrellä auringon mukaan, se on ehdoton ensi kesän projekti,
löytyi myös ensi vuoden kahvilapäiville uusi idea josta kirjoitan ensi vuoden alussa.
 
 
 
 
Aina voi julkaista kuvan Hirvisalmen lossilta, kun peräkärrystä ei ole kuvaa, sillä on ollut juuri praasniekat Paalasmaalla pyhän Herman Alaskalaisen tsasounalla, jossa olin mukana, kiitos Leenalle ja Pentille vieraanvaraisuudesta, meitä oli taas paljon.
 
 
Tämä vielä, kuva Pieliselle, lossilta, voisin ajella edestakaisin tunteja jos ei näyttäisi naurettavalta, on se vaan niin ihmeellistä.
 
 
 
 
 
 

perjantai 5. elokuuta 2016

VIHJEITÄ
N
yt kun arvosienet eli kelta vahverot-kantarellit-kanttarellit on saatu talteen voin antaa muutamia vihjeitä sienestykseen.
 
Ensinnäkin kiellä aina kun joku kysyy , sienestätkö?, EN, sellaisia maronlakkeja meidän talossa ei syödä, tämä vähentää jo kiinnostusta tekemisiisi,
 
Pukeutuminen, nyt on aika ottaa naftaliinista valkoinen paita, kravatti ja puvun takki, pue ne, alla voi olla haalarit, näin autosta näkyy että olet lähdössä kylille, muista lähteä myös kylän suuntaan.
 
Pysäköinti metsässä, pysäköi auto ainakin sadan metrin päähän sienipaikasta, kävele kevyesti ettei jää jalanjälkiä.
 
Kuuntele, ei tietenkään karhuja, susia vaan autoja, kun kuulet auton äänen, piiloudu puun taa, tai jos ei ole mahdollista kävele autoa kohden sienikori käännettynä itseen päin niin ettei sienet näy autolle.
 
Autossasi pitää olla toinen kori johon tyhjäät sienet jolloin voit esitellä tyhjää koria muille metsään eksyneille samalla voivotellen kun mitään ei löydy, hyviä lauserakenteita voi kehitellä kuivuudesta, sateesta, ilmaston lämpenemisestä ja veroista jotka vie sienetkin metsästä.
 
Nämä vihjeet on kertakäyttöisiä, joka vuosi pitää kehitellä jotain uutta, sillä olen huomannut jo monen isännän lähtevän traktorilla kyntämään puku päällä ja kravatti kaulassa, emännän kököttäessä ohjaamossa kretonkihame rutussa torikassia varjellen.
 
 
 
Talvella kun avaa sienipurkin tulee sieltä mahtava kesän tuoksu, olen säilönyt kantarelleja monella tapaa, mutta itse tykkään kuivatuista, ovat nopeita käyttää ja iloisen värisiä, eli otan tarvittavan määrän, murskaan ne, lisään raikasta vettä sen verran että peittyvät, likoavat sen aikaa kun kuullotan sipulia, lisään sienet liemineen, haudutan hetken ja lisään oikeaa kermaa. kuivana lisään myös keittoihin ilman liotusta.
Osassa purkeissa on kuivattuna sekoituksia eri sienistä kuten kantarelli, tatti ja hapero.
 
Sienestykseen liittyy myös suojautuminen itikoilta, ostin hajuttoman, itikat rakastavat sitä, totta, iho on pehmeä, täynnä pahkuroita, tuotteessa oleva aloevera pitää ihon pehmeänä, mainoksen mukaan, tätäkö haluan, EN, onneksi löysin varastosta vielä pullolisen vanhaa offia ja sipaisu vain ja koko päivänä ei kukaan häirinnyt, olen lukenut kuinka tehoaineita on vähennetty, en ymmärrä, jos on allerginen voisi valita vaikka vettä kukkasuihkepulloon, miksi aina mennään niin, että kaikkien pitää kärsiä.