tiistai 27. syyskuuta 2016

KOHTAAMINEN ROOMASSA
Eilen katsoin Teemalta taidedokumentin

YAYOI KUSAMA TÄPLÄTAITEILIJA

http://areena.yle.fi/1-3193458

Mietin koko dokumentin alun ajan että, hänen töissään oli tuttua,
joo, onhan punainen pallo tuttu jokaiselle,
dokumentin edistyessä selvisi että Kusama oli tehnyt Louis Vuittonin muotitalon kanssa sopimuksen ja hänen taiteensa pääsisi neljäänkymmeneen liikkeeseen ympäri maailmaa esille, myös Roomaan jossa myös minä olin 2012 elo-syyskuun vaihteessa jolloin Kusama oli esillä liikkeissä.
Pietarin kirkon lisäksi piti nähdä muodin keskus, merkitseehän se ihmisille nykyään enemmän kuin mikään uskonto, nimittäin muoti.
Satoi vettä koko päivän, geelikampaus, 5 € sateenvarjo ja rantasandaalit ei ehkä antaisi oikeaa kuvaa muodin käyttäjästä, missään tapauksessa ei voinut mennä sisään mihinkään muotiliikkeeseen, on niin kuin kirkko, kynnys on korkealla, muotitaloissa ehkä vielä korkeammallakin, no, piti siis katsella ulkopuolelta, tuntea itsensä ulkopuoliseksi kuten silloin kun käytetään ikoneista vertausta että ne on ikkunoita taivaaseen,
siinä sitten nokka ikkunaklasissa tuijoteltiin muotia johon ei koskaan olisi varaa, vihdoin tulin Louis Vuittonin ikkunoiden kohdalle, onpa outoa, ei yhtään sellaista mitä odotin, oli kuin taidetta, oudoimmasta päästä, yhtään laukkua ei näkynyt, ei tietenkään, se joka niitä ostaa ei tee ikkunaostoksia, otin ihan kuvia kun poikkesivat muiden talojen ikkunasomistuksista.

 
Mitä ihmeen törröttäjiä ikkunassa on?
 
 


 Sataa, ei haittaa, nyt ollaan jonkun suuren elämyksen kulmilla.


Outoa, missä kaikki laukut, olihan laukkuja toki nähty torilla, mutta kuitenkin, näky jäi askarruttamaan, eilen se sai selvityksen , kiitos Yle Teema.
Mikä dokumentissa oli vaikuttavaa, oli se että ihmistä kohdeltiin ihmisenä, ei raihnaisena vanhuksena, potilaana, pisti ajattelemaan, kun eräissä maissa tuputetaan kuuluisuudet lääkkeillä kuoliaaksi, pidetään Japanissa lääkkeillä kuuluisuudet elossa ja pidetään huolta, saa ihminen kuolla Louis Vuittonin saappaat jalassa joskin Kusama tekee töitä tänä päivänä, vielä 87 vuotiaana, upeeta.




PS. Olen huolissani, päivittäisen tilaston mukaan Uusi- Seelanti ei ole pitkään aikaan ollut lukija listalla, mietin kyllä muutenkin, kun Suomenkieleni on niin heikko ja jos sitä käännetään googlella voi tulos olla omalaatuinen, kunnen vain aiheuttaisi mitään kulttuurellista vääristymää, nytkin kone herjaa punaisilla alleviivauksilla, kuten ei saa olla kulttuurellista, pitää olla kulttuurillista, minkähän takia?, mutta ei korjaa jos haöluan kirjoittaa ollut  ja kirjoitan olut, niin ei korjaa, en edes alitajuisesti pidä oluesta.

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

ILMATON
Muokkasin sen verran että lisäsin kuvan:


Sain vihdoin sisäkumipaikkaustrasian aikaiseksi ja todisteena käytöstä kuva jossa ihan itse paikkauspuuhissa, maitokärryillä pitää olla tietenkin hygieeninen ympäristö, siksi valkoinen pöytäliina on sopiva alusta joskin pesulatätinä aina kummallisesti huokailee pöytäliinojani ja nyt varmaan ihan ihmeissään kuinka pöytäliinassa renkaan jäljet, hurjaa juhlintaa erakkolassa.


Johan on Kusti lähti kaupoille läntiseen maailmaan vuonna 1126 myydäkseen Herkkuson maataloustyökaluja jotka tekisivät tarpeettomiksi kuokan ja Jussin, päästyään perille ruman vallesmannin talolle unohti hän kaiken nähdessään kauniin ruman vallesmannin tyttären, tunne oli molemmin puolinen, Johan on Kusti pyysi neitosen kättä tai siis ihan oikeasti kokonaan, vallesmanni ei suostunut ja nuoret päättivät karata yöllä, oli tihkuinen musta yö kun nuoret lähtivät, otsalamppu sammui heti portilla ja pimeässä nuoret rakkauden siivin jatkoivat matkaa väsymykseen asti, lopulta oli pysähdyttävä kuusen juurelle ja väsyneenä nukahtivat.
Aamulla herätessä aurinko paistoi, mutta synkkänä seisoi ruma vallesmanni kädet puuhkassa ja sanoi suurella äänellä että nuoret saavat lähteä talosta ja hän kiroaa kaikki kumipyöräiset tulevassa nuorten maatalossa niin että toinen omistaja on aina kärsivä kirouksesta, Johan on Kusti ihmetteli ukon sanoja ja katseli ympärilleen, he yön pimeydessä olivat kiertäneet monta tuntia samaa kuusta vallesmannin pihassa , siksi ruma vallesmanni löysi heidät, vallesmanni joka sittemmin koki hirveän kuoleman ja joku nai sen komean lesken.



Niin kauan Johan on Kusti matka kestänyt että, oli lähtenyt Savon mailta ja kun palasi nuorikkoineen olikin rajasuunnittelun kautta maatalo osa Pohjois-Karjalaa, oli opeteltava uusi vieras kieli jota jo muut olivat oppineet puhumaan, Savoa ei enää voinut vääntää oli puhuttava kuin Pohjois-Porilaiset.


Aika kului kuin siivillä, joskin elanto oli tiukassa ja loppujen lopuksi oli koko kylän lähdettävä kaupunkiin maatalousneuvojiksi 1600 -luvulla, kylä autioitui.


Vihdoin järkkyi laakson rauha kun Karjalaiset uudelleen asuttivat kylän tuodessaan mukanaan Karjalanpiirakat ja pehmeän leivän.


Kummallista, koitti jälleen uusi aika, tuli televisio joka näytti kaikki kaupungin ihanuudet, sinne oli päästävä, osa lähti ja talot autioitui.


Tuli uusi buumi, kaupunkilaisten oli lähdettävä maalle kokeilemaan elämää tyhjyydessä, kuten minä. Kaikki yllä olevan historian löysin piilotetuista valokopioista vuosilta 1600- 1700.


Muutin siis taloon jossa minua toista omistajaa oli kohtaava ruman vallesmannin kirous, ilmat ei pysy pyörissä.


En  ymmärtänyt asiaa, kun ostin maitokärryt ei ilmat pysyt tuntiakaan renkaissa,( kyläseppä vaihtoi uudet sisäkumit)


Ostaessani minkä tahansa pyörällisen ei ilmat ole pysyneet renkaissa oli pakko ottaa pysyvä varausaika kyläsepältä erilaisten renkaiden vaihtoon.


Olin äimän käkenä kunnes löysin ne 1600- luvun valokopiot, mitta alkaa olla täynnä.


Sain ilmaiseksi potkukelkka rollaattorin, renkaat tietysti oli tyhjät kun perjantaina ajattelin ulkoilla kelkalla mennäkseni uuden kamiinan avajaispolttoon(meillä osataan juhlia). Pumppasin renkaat täyteen ja hetken kuluttua kaikki oli tyhjinä, oli siis otettava polkupyörä.
Pumppasin polkupyörään ilmaa, tiesin että siinä pysyy ilmat muutaman tunnin, tietysti otin mukaan otsalampun johon vaihdoin paristot jotka vielä toimivat vaikka olivat olleet käkikellossa.
Ilta kului rattoisasti kamiinan lämmössä, hieno ilta, satoi tihutti, oli aivan pimeä, lähdin reippaasti ja päästyäni kymmen metriä pimeydessä huomasin takarenkaan olevan tyhjä ja otsalamppu lähetti viimeisiä säteitä, kotiin oli jäänyt myös pyörän valolaite,
mietin, huudanko apua, palaanko jonnekin, mutta minne, sisuunnuin, olen böndellä ja pitää käyttäytyä sen mukaan, arvokkaasti,
mietin, jos jalalla kokeilee tien ja reunan kohtaa huomaa eron kun toinen rahisee jalan alla ja toinen puoli on pehmeä,  lähdin siis kuin pussissa, ensin piti löytää silta, löysin, ehei, ei niin kuin luulet vaan törmäsin turvakaiteeseen, seuraavana oli mäen päälle nousu, helppoa, huomasin olevani ylhäällä kun aioin jatkaa pellon yli Kajaanin tielle, nyt vihdoin näkyi naapurin tallin valot, suunnistin sitä kohden ja loppu olikin juhlaa koska näin kotini yövalon loistavan, olin otettu, pärjäsin, vieläkin ihmettelen, karhujutuista huolimatta en panikoinut.
Aamulla muistin että jossain näin polkupyöräpaikkausrasian, sellaisen joka olisi pitänyt ostaa jo kymmen vuotta sitten, avasin rasian,
minnuu naurattaa vieläkin, joo oliko rasiassa paikkausvälineitä, ei, vaan pieniä kauniita uusia nauloja, ruman vallesmannin kirous oli täydellinen, vetäydyin lukemaan Anni Polvan sanomaa asiasta, mitä tehdä?, valitsin silmät kiinni kirjan joka oli - anna mun kaiken kestää, totta, siinä se oli,  totuus, on asioita joille ei voi mitään, tosin kyllä olen nyt hiljaa salakavala ja ostan pikkuhiljaa umpikumirenkaita, miten sitten suu pannaan ruma vallesmanni.



Tässä se oli, viimeinen isku kumipyörille talossani.

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

JUHLAT OHI
Ortodokseilla juhlat ei yleensä ole päivän mittaisia vaan kestävät yleensä viikon,
erakkolan (erakko- yksin asuva, ei kuollut) tsasouna on pyhitetty Pyhän Ristin ylentämiselle ja pyhälle Johannes Krystomokselle, pääjuhla erakkolassa oli viikko sitten, samalla oli 65- vuotis juhlani ja eläkkeelle jäämisjuhlani, juhla Liturgian toimitti Valamon luostarin pappismunkki Mikael, hänen vierailunsa oli suuri kunnia erakkolalle.
Tein ruokaa 40 hengelle ja katoin posliinit 20 hengelle, ketään ortodoksisesta seurakunnasta ei tullut, kanttoria lukuun ottamatta, ei kaikunut monia armorikkaita vuosia veisu,
tuli vain yksi henkilö joten kaikkea ruokaa en saanut häneen tuputettua, syöty on siis kasviskeittoa viikon ja piirakoita, täytekakun  täyskokoisen kermassa haudutetulla kermalla jonka tein seuraavaksi ei paastopäiväksi sain syötyä eilen loppuun,
tänään loppuu juhlakausi, alkaa arki, tekisköhän kasviskeittoa,
tuli mieleen äitini joka eräänä jouluna hautausmaalla sanoi kohdatessamme sukulaisia
- en kutsu teitä kylään kun ette tule kuitenkaan.

lauantai 17. syyskuuta 2016

KIITOS VAA
Hyvin meni loppujenlopuksi eilinen ensimmäinen eläkepäivä,
aamulla päätin valokopioida ,muste oli loppu, päätin vaihtaa vanhasta koneesta puoliksi käytetyt värikasetit uuteen koneeseen mistä oli myös värit loppu, uusi kone aloitti sellaisen herjausryöpyn, uhkasi syytteillä halpatuonnista, piraateista, koko suomen työttömyydestä käyttäessäni kasetteja jotka ei edes kuulu tähän koneeseen, ajattele, siis, pelkkä kopiokone on noin nokkava,
no minullahan oli uudet kasetit, onneksi en ollut avannut pakkauksia, jotka oli siis sopimattomia, väärä numero kasetissa kun luulin molempiin koneisiin sopivan samat kasetit kun koneet on saman merkkiset, ei vaan ja kuka niitä ohjeita lukee,  joten pääsin virkistävän 78 kilometrin autoajelulle vaihtamaan kasetit ja onneksi oli kuitti tallella,
takaisin tullessa oli pakko käydä kaupassa katsomassa punaiset laput, löytyi hyvää tavaraa halvalla, laskin käteisrahani ja uskoin niiden riittävän,
kortti saldot on tietysti tyhjät hurjan taiteilijaelämän seurauksena samppanjaa juoden ja kaviaaria mässyttäen , no puuttui 34 senttiä, mitä tehdä, sehän on selvä, vihreä bonuskortti pelasti , oli todennäköisesti sen verran bonuksia,
joten tällä kertaa säästyn bonuspankin kitkeränsuloiselta kirjeeltä jossa suorasukaisesti ilmoitetaan ettei korttini ole luotollinen ja tämä kirje maksaa 30€ ja korot.

Iltapäivällä aioin lähteä sumbailemaan, mutta on aikoihin eletty Valtimolla ei ole nonstop sumbaa, näin meitä eläkeläisiä sorsitaan, kuka illalla ehtii mihinkään joten päätin kerätä kamat kasaan ja lähteä kerryttämään käteiskassaa, oli näet syysmarkkinat Valtimolla, näyttävästi räväytin kamat levälleen ja lähdin varaamaan valkosipulia sillä ne loppuu joka kerta kesken,
Zonta naiset oli myös myymässä omenia hyväntekeväisyyteen ja kuten aina nytkin rollaattori mummo yritti kiilata ylitseni kun huomasi omenien loppuvan, sanoin suorat sanat olenhan eläkeläinen, että, vaikka kaataisi minut Euroopan suurimman ikonimaalarin kumoon omenoistani en luovu ja otan ensin niin paljon kun haluan, mummo ei ollut moksiskaan, myyjät oli vähän hiljaisia, miksi ihmeessä ihmisiltä puuttuu inhimillisyys, miksi itsekkyys vaivaa vielä vanhuksena, jossain on vikaa,
se siitä, vieläkään verenpaineeni ei ole kohdillaan, eilen kyllä tasoittui lähes heti sillä viereisestä teltasta tulvi paistetun makkaran tuoksu, joka osoittautui kuitenkin seitan nimiseksi , se on gluteenia jossa vehnäproteiinia, ennen sitä tehtiin tekemällä taikina vehnäjauhosta ja vedestä, taikinaa pestiin kunnes vesi oli kirkasta, näin syntyi seitan,
eli kasvisruokaa Valtimolla,
tarjolla oli seitakyljys paholaisen kastikkeella, perunasalaatti, jotain vihreää sosetta, rapsakoita porkkana suikaleita ja kaiken kruunasi puolukat ja hinta 5€ vaude, hyvää, ihan oikeesti ammattilaisen tekemää hyvää,
omien asioiden hoidon sivussa kävi kauppa myös minulla ja möin tauluja monta
ja paras oli kun edellisvuonna ajoin eräänä lauantaina torille ja jaoin ilmaiseksi kaikille loput edellispäivänä pitämäni kirpputorin tavarat, nyt tuli vanhempi mies kertomaan että olin tunkenut hänelle jonkun ison kynttiläjalan joka oli ollut kanivino, mutta oli kiinnostava, hän oli korjannut sen ja löytänyt tinauksen alta tekijän nimen jota ei muistanut, toivottavasti on joku kuuluisa,
sain myös kirjoja paikan päällä myyntiin ja yhden taulun, ilta hämärtyi, sain valkosipulini maksettua ja uudenlaista pesuainetta joka on täynnä jotain mikrobeja jotka syövät pyykkini puhtaaksi ja poistaa silakka-kaali käryt, kerron siitä kun olen kokeillut.


Oikealla näkyvä auto ei ollut myynnissä, yritin kyllä pyytää tarjouksia, mutta tarkkasilmäiset huomasi auton olevan Marjapaikka liikkeen auton, olivat vieressäni myymässä omia tuotteita, tuskin Juha olisi ollut äkäinen vaikka olisi päässytkin mukanani kotiin autollani, asumme samalla suunnalla.


perjantai 16. syyskuuta 2016

TÄTÄKSTÄÄ NY SIT O
Kello on jo melkein kuusi (6) aamulla, ensimmäinen eläkepäivä,  ja ei mitään kiirettä, tätäkö nämä eläkepäivät on,
aina sanotaan että eläkeläisellä on kiire,
nii i, ku ei pääse edes kauppaan,
aamurukoukset on luettu, aamukahvit on juotu, Porista saadut vanhat Satakunnan kansa lehdet on luettu, on juotu jo toiset aamukahvit
ja ku ei pääse kauppaan,
suurella kohulla kauppa vapautui ja mitä vielä, nyt kun minä vietän eläkepäiviä on kaupat kiinni ja lisää aikoja vähennetään aamusta, pian ei pääse kauppaan kuin iltapäivällä jolloin eläkeläinen on päikkäreillä. miettikää vähän siellä kaupassa , Kuka oikein ostaa nyhtökauranne ja proteiini mössönne,
pitäisi olla kauppa auki jo aamuviideltä jolloin sukupolvien yhteinen kokoontuminen olisi mahdollista, voisi olla jopa sellaiset happy hour tunnit viidestä seitsämään (5-7) jolloin energiajuoma tölkin ostaja saisi kaupan päälle muoviämpärin, nuoret jotka kotiutuvat olisi äidille aina tuliainen ja ne grillikioskin sinapit rinnuksilla olevat saisi uutta pontta energiajuomista ja sankoa voisi käyttää vaikka mihin, mutta ei, tässä ollaan, ei kai auta kuin lukea ja opetella ulkoa muovin kierrätys ohjeet.
Mitähän sitten iltapäivällä, pääsisiköhän jonnekin töihin?

 
Tääkin pitää olla niin pienellä präntillä, ei tätä näe , pitää kai heittää kaikki sinne keräysastiaan varmuuden vuoksi, kuten  Rinki oyn toimitusjohtaja Juha-Heikki Tanskanen sanoo Satakunnan kansa lehden haastattelussa 31.7. 2016 sivu7
 
- Toivomme, että mahdollisimman moni lajittelisi jätteensä, mutta on selvää, että kaikki eivät tule koskaan lajittelemaan. Eivät kaikki noudata liikennerajoituksiakaan, Tanskanen kertoo.
.
Mitähän pitäisi tehdä? Voisko Rinki oy palkata minut lobbariksi, kierrätysmalliksi?
hmm. kuulostaa hyvältä, saa ottaa yhteyttä, vaikka kirjeellä, kirje aina lämmittää sydäntä ja eikä tarvitsisi hyräillä koko aikaa sitä Emilia Wilenin äidin särkynyttä sydän kappaletta.
 
 
 
 
 
 
 

torstai 15. syyskuuta 2016

TÄSSÄKSTÄÄ NY SITOLI
T
änään 15.9. 2016 täytän 65 vuotta, päivä on viimeinen tehokkaan markkinatalouden päivä osaltani, eli tässäktää ny sit oli kuten räkättirastaalla joka tömähti kuistin ikkunaan ja kuoli niskat katkaiseena, löysin linnun toissapäivänä, kaunis lintu, hautasin sen lämpöiseen auringon paisteiseen hiekkaan.


Räkätti rastas ikkunaan lentäneenä.

Joillekin eläkkeelle jääminen on kuolema kun ei ole ollut mitään muuta kuin työ elämässä, olen tuntenut tällaisia ihmisiä, työn lisäksi pitäisi olla jotain sanottakoon sitä vaikka harrastukseksi, pitää löytää uusia haasteita.


Varsinaisena pullapoikana edessä on uusia haasteita kuten siskoni leipoma paras hölmöpulla jollaista en ole itse pystynyt aikaan saamaan. ( kuvassa vain puolet, haastetta maistelin  nimittäin jo etukäteen)

Ratkaisu voi olla helppo kuten lintujen lentämisen estäminen ikkunaan, eli, löysin muovista lahjanarua joita nitojalla nidoin kaksi pätkää roikkumaan ikkunaan ulkopuolelle tuulen heiluteltavaksi näin varoittamaan lintuja, itseni kohdalla ratkaisuja teen nyt huomisesta alkaen, kuten onko kahvi tänään vahvaa vai nuukuuteni mukaisesti laihaa, onko pullasiivu sentin vai peräti kaksi senttiä paksu, näitä vaikeita ratkaisuja mietin nyt uuden erilaisen elämäni päivinä.
Saamaani rollaattorin yritän ehkä jonain päivänä tarkistaa renkaiden ilmanpaineet, mutta ei kiirettä, katson ensin Pekka ja Pätkä elokuvat päivittäin ja vaadin Yleä toistamaan kaikki työelämäni aikana menettämäni katsomiselämyksen muille suoneet kotimaiset elokuvat.


Ketä haittaa narut? ei ketään, vaan elämä jatkuu uusin naruin.


keskiviikko 14. syyskuuta 2016

ERAKKOLAN PRAASNIEKKA 2016
Minua hymyilyttää, kun kirjoitin otsikkoa oli caps lock alhaalla väsyneen sormeni painamana, kokeile, siis, rukoilimme puolestanne, ok.


Kattauksen tein jo edellispäivänä koska tiedossa olisi vilkas praasniekkapäivä töiden osalta, kaivoin esiin parhaat posliinit ja pesin ne ja katoin kahdellekymmenelle.


Kukat Ristille oli omasta pihasta eli kehäkukkia ja oksia, ostin basilikaa joka ehdottomasti kuuluu Ristin juhliin koristeena, ainoa haittapuoli oli palveluksen aikana kun tuoksu oli voimakas ja koko ajan ajatuksissa pyöri pestolasange.


Tässä Risti, onneksi kuvasin heti kun olin tehnyt koristeen sillä jo palveluksen alussa kukat, ym. oli nuukahtaneet, kaunista kuitenkin näin hetken kuten kuluva unohtumaton palvelus jota vietimme Ristin juhlana.


Palveluksen toimitti Valamon luostarin pappismunkki Mikael, tässä menossa aloitus suitsutus.


Kanttorina tänä vuonna oli Maria Verikov ja täytyy kyllä ihmetellä kuinka soljuvasti veisut seurasivat toisiaan pitkän palveluksen aikana joka muodostui monesta palveluksesta.


Aiemmin leipomani ehtoollisleipä oli valmiina, Maria toi toisen ja onneksi toi sillä aiemmin leipomassani oli pelkkiä ilmakuplia, huhuh, praasniekka aamulla leivoin Litania leivät, jotka kuvassa, samoin kuin öljy, viini ja vehnänjyvät jotka siunattiin.


Isä Mikael toimittaa Litaniaa.



Vedenpyhitys päätti pitkän palveluksen joka kuitenkin olisi voinut jatkua vielä, palveluksen lopulla oli jo kylmä ja tuntui kiitokselta siirtyä sisälle yö-aamupalalle joka oli paaston mukainen.


Tarjolla palveluksen jälkeen oli tattari-sipuli piirakoita, kasviskeittoa ja erakkolan kakkua omenista, koska ruokailu oli tänään 14.9 oli ruoka ankaran paastopäivän mukainen, ruokailun lopuksi lauloimme veisun pyhälle Johannes Krysostomokselle jolle tsasouna on myös nimetty Pyhän Ristin lisäksi, tänään on pyhän Johannes Krysostomoksen kuolinpäivä.

Jännitystä riitti lopussa sillä Isä Mikael valvovien silmien alla arpoi ikoniarpajaisten voittaja joka tänä vuonna 2016 on PIRJO HILONEN, hän voitti nimensä mukaisesti maalattavan pyhän ikonin, pyhä on PRISCILLA.  Yllättävästi sama pyhä kuin viime vuonna. Ikoni valmistuu perinteisesti jouluksi.

Lämmin kiitos Valamon luostarille kun erakkola sai pappismunkki Mikaelin toimittamaan palvelukset.
Samoin kiitos Maria Verikoville kauniista laulusta jäätymisen uhallakin.




sunnuntai 11. syyskuuta 2016

VALMISTELUJA ERAKKOLAN VUODEN 2016 PRAASNIEKKAAN
Tänä vuonna 13.-14.9 olevan erakkolan praasniekka juhlien valmistelut on aloitettu ajoissa, eilen sain paikoilleen taalannon eli kutsusoittimen, se on lauta jota hakataan puunuijalla määrätynlaisesti, itse en ole perehtynyt soittamiseen, mutta kummipoikani hoitaa sen osuuden.
Kyläseppä teki taalannon viemistäni puista, pieni ja iso taalanto on tehty entisen kotini pihassa kasvaneissa tuomi puista, nuijat on tehty koivusta ja varret sireenistä, taalannot on prototyyppejä ja kunhan on kokeiltu tosi tilanteessa voi niihin tehdä muutoksia jotta saadaan soivat soittimet.


Kyläsepän puutyöverstaassa valmistui taalannot, itse jouduin kuorimaan sireeni oksan.


Taalannot paikoillaan, ison taalannon korkeutta säädellään soittajan mukaan kunhan soittaja saapuu paikalle. Pienen taalannon yläpuolella näkyy erakkolan ainoa kello.
Isossa taalannossa antoi lisä ääntä metalliset kannattimet, ne eristin vanhaan 1600- luvun tapaan tuohiliuskoilla jolloin loppui metallinen sivuääni.


Pieni taalanto ja nuijat on näkyvällä paikalla kellon alapuolella

Tällä osoitteella tietoa taalannosta:

http://www.ortodoksi.net/index.php/Taalanto







torstai 8. syyskuuta 2016


RASIMÄEN ERAKKOLAN
PYHÄN RISTIN JA PYHÄN JOHANNES KRYSOSTOMOKSEN NIMELLE PYHITETYN TSASOUNAN PRAASNIEKKA



Ti 13.9.2016 klo 20-00.30


öinen juhlapalvelus:

suuri ehtoopalvelus, aamupalvelus jossa kunniallisen Ristin esiinkanto ja ylentäminen, 
liturgia ja vedenpyhitys.

Palveluksen
toimittaa Valamon luostarin varajohtaja, pappismunkki Mikael



Palveluksen jälkeen yhteinen ateria.


TERVETULOA!






perjantai 2. syyskuuta 2016

PÄIVÄ LUONNON PUOLESTA
Eilen 1.9.2016 oli ortodoksisen kirkon luonnon puolesta päivä.
 
Syyskuun 1. päivänä 1989 Konstantinopolin Ekumeeninen patriarkka Demetrios ilmoitti, että joka vuosi tuota päivää, uuden kirkkovuoden alkua, tulee viettää luonnonsuojelun päivänä, jolloin "rukouksia ja anomuksia uhrataan tässä ortodoksian pyhässä keskuksessa koko luomakunnan puolesta." Hän puhui myös meidän kaikkien tarpeesta ilmentää "eukaristista ja askeettista henkeä".
 
Eilen siis päivää vietettiin Rasimäen erakkolassa toimitetulla KIITOS akatistolla ja sen jälkeen sadon siunauksella sekä yhteisellä aterialla.
 
 
Tältä näytti tunti ennen tapahtumaa ja vain puoli tuntia ennen tuli vettä tosi mukavasti, tapahtuman aikana ei tietenkään satanut.
 
 
Analogin eli lukupulpetin kaide oli sopiva penkkien kuivausrätille, rätille jonka siihen unohdin, kotoista.
 
 
Kiitos akatistoksen jälkeen oli sadon siunaus, maan hedelmissä on vielä varret koska silloin ne pysyvät virkeinä kauemmin. Kiitos kaikille lahjoittajille, oli yrttejä, pottuja, juureksia, teetä, ilolla ja kiitollisuudella otin vastaan
 
 
Deesis ryhmässä oli LEIPÄVILJAN JUMALANÄITI IKONI, koko kesän olen katsellut kauran kasvua naapurin pellolla, eilen aamulla soitin ja pyysin luvan ottaa lyhteen verran, eikö mitä, kaurat oli jo puitu, löysin pellon pientareelta muutaman korren.
 
 
Keskellä oli KRISTUS KÄSITTÄ TEHTY ikoni, joka ei siis ole käsittä tehty, on vain sen niminen erääseen tapahtumaan liittyen
 
 
Oikealla puolella erakkolan uusi pyhä, älä kysy, unohdin nimen ja ikonista ei saa selvää nimestä, kuitenkin keskellä oleva kolmiosainen puu koostuu eri lajeista ja kerrotaan tämän olleen Ristin puun
 
 
Tässä kokonaisuudessaan
 
HÄVIKKIRUOKAA
Ortodoksinen kirkko on mukana ettei syntyisi hävikki ruokaa joka nyt on päivän sana, erakkola on koko ajan syönyt hävikki ruokaa punaisilla lapuilla ja eilen ihan julkisesti ilmoitin että syömme hävikki ruokaa, menu oli seuraava:
 
kaalikeitto, tämä oli tuoreista tehtyä uudesta sadosta
kaalipiirakka, tämä oli tarjolla maanantaina ja tiistaina, eilen jaoin loput mukaan kotiin
erakkolan Fanurios piirakka, tämä oli tarjolla maanantaina ja eilen virkistettynä kermavaahdolla jossa omenaa ja kardemummaa, ohje tulee ruoka sivulle
kahvi, mehu ja vesi olivat uutta, kahvin kuulemma olisi voinut myös kierrättää, mutta en ole vielä valmis vanhan kahvin lämmitykseen ja kierrätykseen.
Kaikki meni, hävikkiä ei syntynyt