tiistai 29. marraskuuta 2016

ORTOX FACTORI
E
ilen alkoi ortodoksien vuotuinen Ortox factori kisailu, jo heti viime vuoden kisailun jälkeen alkoi spekulaatiot tämän vuoden voittajasta ja erityisesti pyydettiin kiinnittämään huomiota kuka tekee ensimmäisen aloitteen. En huomannut kuka, sillä jo avauspuheen vuoroissa selvisi vuoden voittaja.

Ei oo reiluu että ääneen päästettiin heti vanha kettu joka osaa median hurmoksiin saattamisen, voittaja oli selvä hänen puheenvuoronsa jälkeen, koko kisasta meni maku,
siis, Helsingin  metropoliitta jää eläkkeelle ensi vuoden lopussa, pakko on ojentaa ykköspalkinto, onko siellä jotain kokouksissa muuta , tuskin, tästä riittää puhetta vuodeksi eteenpäin.


Voittajan symbolinen  talviaikaan hyvin sopiva I palkintolusikka alpakkainen, taustalla "ehtooruusu" niminen temperamaalaus.

Kilpailupäivät jatkuvat vielä pari päivää,
eilen jotenkin särähti erään osallistujan puhe kuinka pitäisi maallikoiden osuutta vähentää päätöksen teossa,
kyllä, mutta sitä ei saa jättää yksinvaltiaiden kirkkoherrojen harteille, vaan pitää sitten olla ammatti ihmisiä päättämässä, koska kirkosta on tekeillä liikelaitos on myös johto oltava sen mukainen että tulosta syntyy,
itse totuin maallisessa maailmassa omavalvontaan jota toin sen myös tänne isännöitsijän virassa esiin ja teinkin niin, se on oiva apu sillä siellä portaassa tai jopa ihan portaiden alapäässä missä tehdään työtä on oltava myös valvontaa, isännöitsijä ei enää ole pelkkä ovien aukaisija ja kukkien kastelija, vaan ennen kaikkea tarkkailija kaikesta mitä tapahtuu, isännöitsijä on lähellä seurakuntalaisia, rakennuksia, kaikkea,
Arkkipiispa toi esiin myös jopa palkattoman työn tai palkan alennukset, näin muuten tekevät kymmenet tuhannet portaattomat jotka rakastavat kirkon antamaa hengellistä elämää siis tekevät palkatonta työtä.



keskiviikko 23. marraskuuta 2016

ELOKUVA
J
onain päivänä kun keskipäivän aurinko laski mailleen ( joo, satoi ihan hirveesti) katsoin parhaaksi katsoa elokuvaa, en voi lähemmin kertoa mikä päivä enkä oikeastaan sitäkään oliko kyseessä elokuva.




Joka tapauksessa olin ihan kauhuissani ettei sitä ole sensuroitu, siinä oli perheväkivaltaa, rasismia vähemmistöjen oikeuksien loukkauksia, no en tarkoita niitä, en niitäkään, no, en nyt ainakaan niitä, loukatuilla oli oma pukeutumiskoodi, ei ne vaan ihan uudet tai siis oikeastaan vanhat vähemmistöt, ei ne tietenkään olleet vanhoja vaan seniori ikäisiä.
Elokuvan tai mikä olikaan alku oli jämäkkä, ajattelin heti että tämä filmi pitää saada armeijaan alokkaille opetuselokuvaksi, no jaa, ei tänä päivänä, opetettavien materiaali on muuttunut, joten ihan vain omaksi ilokseni nautin , väkivaltaa oli rajusti, kaikki huitoivat kaikkia, itkua riitti, uloskantoja oli myös jäähylle.
En pitänyt juonittelusta jota toiset harrastivat heikompia kohtaan juottamalla konjakkia, väkisin tyrkytetyillä sikareilla ja komeilla uusilla vaatteilla, vähemmistön edustaja oli sitä mieltä että ne jotka istuvat pehmeillä tuoleilla ja kävelevät upottavilla matoilla joutuvat, en voi kertoa tässä ettei kukaan joka kävelee pehmeillä matoilla saa sydämen tykytyksiä.
Loppu oli ihan liirumlaarumia ja taas yksi ihminen oli alistettu hänen sitä tietämättä, luullen olevansa pää, sanon pää koska se ei varmaan loukkaa ketään.
Ihan oikeasti, on vaikea arvostella edes elokuvaa niin ettei tänä täydellisenä vapauden aikana loukkaisi ketään, loukkaisi ketään, kaksi sanaa jota pitää toistaa kuin matraa, en siis väheksy sana mantraa.
Ajattelen lämmöllä myös niitä toimittajia joiden piti kertoa suomalaisesta elokuvasta jonka nimi on, Pekka ja Pätkä......, enempää en voi kertoa.




Jotta edes jotain, en voi sitä kertoa tänä tasa-arvon aikana on kuvassa kuitenkin traktori, toki sitä voi kaikki ajaa jos osaa, en sano etteikö osaisi.
Eilen tai siis jonain päivänä oli muutenkin iltalehdissä oikea otsikoiden päivä:

.................istuu autossa luonnollisesti rinnat esillä.

Toinen kiitos otsikko oli kun eräs oli jättänyt alushousut kotiin ja seisoskeli salamavalojen välkkyessä kaiken ollessa näkyvillä, myöhemmin kiittää manikyyriä intiimialueen toimenpiteestä, nauratti, varmaan seuraavissa Oskar gaalassa palkitut kiittävät perheensä lisäksi myös intiimialueen hoitajia.

Kolmas oli kun eräät vastustavat turkiksia niin ettei niiden käyttäjä voinut tulla paikalle punaiselle matolle  vaan lähetti siskonsa, kuva oli otettu per, siis takaapäin ja varovasti katsastaen huomasin ei ainakaan ollut turkiksia näkyvissä, ei kyllä paljon muitakaan vaateen osia , ihmettelen kun nämä siskokset kulkevat yleensä lähes alasti, missä niitä turkiksia on ollut esillä niin että koko Amerikka on sekaisin.

Eilen oli siis tosi viihdyttävä päivä, mukavaa olla eläkkeellä, kunhan nyt en vain loukannut ketään kirjoituksellani tänä tasa-arvon aikana koskien kaikkia, myös auton valmistajia joiden autojen ikkunoissa näkyy sisälle, samoin Amerikkalaisia, manikyristejä, turkisalaa, ihan vaan kaikkia.




Lopuksi tällainen rauhoittava kuva.





maanantai 21. marraskuuta 2016

TARJOUSIKONEISTA
Tarkistin sähköpostini, yhtään tarjousta tarjousikoneista ei tullut, joten poistan tuotteet valikoimasta ikonimaalarin vanhan perinteen  mukaan.

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

IHMEJUTTU
Kuulun Valamon kirjakerhoon ja toisinaan ostan kuukauden kirjan, ihmettelin kun tulla tupsahti kirja ARKKIMANDRIITTA TIIHON ARKIELÄMÄN PYHÄT, no olkoon, luen sitten joskus talvella.
Toissa päivänä kaikki hauskat kirjat  oli loppuun luetut ja piti keksiä jotain lukemista, kirjakasasta otin huolettomasti yllämainitun kirjan, lämpötila ulkona oli noussut joten kylmä tuli sisään, oli pirun kylmä, oli pimeää superkuukaan ei näkynyt, sytytin kakluuniin tulen, otin erinomaisen lukuasennon lukutuolissa ja avasin kirjan, niinpä,.....................................................................................................................................................
MITÄ! paasto alkamassa, hernekeitto tulella, käryää, kylmä, uunin puut palaneet loppuun, joskus on sellaisia kirjoja jotka vie mukanaan, viitankantaja nunna Jelena oli kääntänyt kirjan juuri niin kuin minä koin tuon ajan.



Kirja oli käännetty selkokieliseksi, tavallisen ihmisen ymmärrettäväksi, huumorintajuisesti, mahtavaa, luin lisää, oli kuin olisin ollut mukana, mitenkä mahdollista? ihme juttu, sitten välähti, 1980 -luvulla sain jostain tietää että on olemassa joitain lehtiä joissa kerrotaan ikoneista, siis neuvostoliittolaisia lehtiä, otin yhteyttä Suomalaisen kirjakaupan lehtivälitykseen ja muistaakseni tätä kautta saattoi tilata lehden, maksu suoritettiin muistaakseni Sveitsiin, ensimmäiset lehdet tuli, ne oli kääritty ruskeaan neuvostoliittolaiseen paperiin ja sidottu öljyn tuoksuisella narulla, paperi oli jotenkin hienoa, alkuperäistä, kuituista.




olen säilyttänyt lehdet ikonikuvien takia, sillä vielä 1980- luvulla niitä ei pahemmin missään näkynyt.
Olen täysin kielitaidoton ja nyt kun otin tätä juttua varten kuvia huomasin että 1987 lehdet oli Saksan kielisiä (Moskauer kirchen bote), 1988 kieli muuttui Englanniksi ( Moscow church herald), 1990 lehden nimi muuttui ja oli Russian orthodox readings, kielellä ei ollut väliä ikonit puhuvat kaikilla kielillä ja tärkeintä oli saada uusia ikonimalleja.



Olin siis hämmentynyt lukiessani kirjaa kaiken tuttuudesta kunnes selvisi että arkkimandriitta oli määrätty tekemään lehteä jota katselin 1980- luvun lopussa ja kirja kertoi lehdestä joka minulla on, myös äiti Frosjasta, hänen kuvansa oli lehdessä ja näet kuvan värillisenä valokuvassa kuvan alla lukee äiti Frosjan nunna nimi  -shcemanun mother Margarita.

On outoa ajatella että on elänyt tuota aikaa ja kävin Moskovassa 3.-6.10.1985 tutustumassa ikoneihin ja mieleenpainuvana jäänyt kiihkeä rakennustyö pyhän Danilovin luostarissa jossa alakirkko oli valmis, ikoneita puuttui, piha jäi eritoten mieleen, oli kuin perunapelto, oli märkää, syksyistä, monessa muussakin paikassa kävin matkalla.

Kirja kaikkinensa on mukava ja hyvin opettavainen, kiitos isä Tiihon.

maanantai 14. marraskuuta 2016

VIELÄ VIIKKO TARJOUSAIKAA
Vielä on viikko jättää tarjous ikoneista, kuva  tarjousjutussa, aika loppuu siis 20.11.2016.

Tämän vuoden ikonivoittajan ikonin olen toimittanut, alla kuva viime ja tämän vuoden ikonista, ikonit kuvattu eri kameroilla joten värierot johtuvat siitä, mutta kuitenkin näkyy että ikoni on aina toisinto, pieniä eroja on. Sattumalta voittajat ovat etunimeltään saman nimisiä, siksi sama ikoni.


sunnuntai 6. marraskuuta 2016

HUONO ON HUONOA
A
jattelin kirjoittaa tähän runon, en omasta päästäni vaan aiheestani tänään:

KALLIS ON KALLISTA
HALPA ON HALPAA
HUONO ON HUONOA
MUOVI ON MUOVIA
MINÄ HYVÄ ON HYVÄ MINÄ


Eiks ollutkin uutta avartava ja nyt jos syvennymme lähemmin runoon kaikki on hyvää paitsi huono on huonoa, huono on aina huonoa ja halpa ei ole halpa vaan huono.

Mitenkä tämä? Mistä on kysymys?

aloitan noin alusta, eli ensimmäisestä mitä muistan, olin viisi vuotias kun sain lahjaksi aivan uutta uniikkia(tietenkin) muovilautasen ja mukin, eräänä päivänä lämmitin ruokaa yksin kotona, meillä oli jo silloin sähköhella, kukaan ei ollut informoinut että muovi ei kestä kuumaa sähkölevyä joten uniikki lautaseni suli silmieni edessä ja koko maailmankatsomukseni romahti, muovi suli silmissäni halvaksi, koskaan tämän jälkeen en ole arvostanut muuta kuin teräsastioita ja kaikkea terästä.

Olin Mallorcalla Joan Miron museossa jossa näin upeat lasista tehdyt värituubit jotka oli suola ja pippuri sirottimet, niissä oli upeat kromatut korkit, ostin ne ystävälleni, käärin ne kalsareihin etteivät rikkoutuisi matkalla matkalaukussa, annoin ne, puoli vuotta jälkeen olin hänen luonaan ja kuten kuuluukin ystäväni oli paniikeissa kaivellut kaappeja ja löytänyt sirottimet jotka nyt koristivat pöytää, otin ne käteeni kerrankin ylpeänä onnistuneesta ostoksestani, mitä hem.... näistähän lähtee kkromaus pois!!! -joo, niiku ne on muovia kokonaan, - ni, ei siis edes lasia, -ei, siis minä olen hyvä.

Muutin tänne böndelle, ostin vesiletkun kelaus telineen, muovia, hyvä, vähän halpa, ensimmäinen päivä, pakkasta -1, kahva jäi käteen, katkesi, letku purkautui, kelapyörä valui naapurin ojaan, ei uponnut vaan lähti joelle suureen maailmaan, hain sen, olkoon, poistin valikoimasta letkukelan, kahvan jätin jos kuitenkin joskus tarvitsee.

Näin tarjouksen, halpa, metallinen kela ja letku kauniin sininen, ostin sen, toin kotiin, ei sopinut mihinkään, ajoin uudelleen 78 km ja valitin myyjälle kun ei sovi mihinkään vesilaitteisiini, olinko jopa närkästynyt kun aina tehdään uusilla mitoilla ja vanhat ei sovi mihinkään, myyjäni on aina hillitty Nurmeksen Rautiassa ja ihan vakavalla naamalla kertoi ettei nämä ilmapaineletkun osat välttämättä sovi vesi johtoihin,-siis mitä? - ostinko ilmapaineletkun? - kyllä, mutta ei hätää, sovituskappaleiden avulla siitä saa vesikelpoisen ja varmaan kestää, on noita paineenkestokykyjä sen verran, - joo, tehdään niin.

Nyt, eilen käänsin hanaa ja käänsin väärään suuntaa, hana on siis suunniteltu ruotsalaisille jotka ovat vasenkätisiä joten jos avaa sen niin kuin kuuluu tulee vesi päin näköä, nyt siis käänsin väärin hanaa ja hana jäi käteeni, voi ihme, se oli kromattua muovia, heitin palat roskiin, illalla noukin ne kun en keksinyt mitään korvaavaa rautaa, kotona oli sentään lennokkiliimaa ja paperiliima puikkoja ihan kaksi, vähän kuivuneita, mutta toimivia, en ole vielä sovittanut hanaa paikalleen, kerään voimia ja odotan kun kyläseppä lakkaa viettämästä pyhäpäivää jotta korjaisi hanan metalliseksi.

tässä siis lyhyt runon analyysi, kuitenkin minä hyvä, hyvä minä.

 
 
Kuvassa muovinen hana ja korjaustarpeet, postikortti luo tunnelmaa ja osoittaa kuinka pitää olla rento ortodoksi ja pitää mölyt mahassa.
 
 
 
 
Tämä kokko on varattu vertauskuvalliseksi kuvaksi hel.... tulesta joka odottaa niitä jotka tunkevat muovia vääriin tuotteisiin muka kustannusten säästämiseksi.