lauantai 19. elokuuta 2017

KAUPPAHALLIIN
E
nsi perjantaina avataan Valtimon keskustassa kauppahalli entisen kauppayhtiön liiketilassa, kauppahalli on avoinna vain yhden päivän eli 25.8 klo 9-18.
Tempaus liittyy syysmarkkinoihin, tällöin kaikki saa tulla myymään tuotteitaan katujen varsille, itse olen kauppahallissa pitämässä Rasimäen erakkolan ruokalaa, myynnissä Metsäsieni keittoa, hauki voileipiä, marjapiirakoita sekä haudutettua Sergejeffin Jaavan teetä ja erilaisia yrtti teejuomia.


Kolme viikkoa sitten kun siivoilin paikkoja löysin kauppayhtiön muovikassin ja otinpa talteen kun oli outo nimi, eilen kauppahallin tutustumisreissulla tuli ilmi että paikka on ollut entinen kauppayhtiön kauppa. Kauppa oli jo loppunut ennen kuin muutin Rasimäelle, joten muovikassi on antiikkia ja kertoo alueen historiaa. Mielenkiintoinen löytö.
Surullista, nostalgiaa,  kertoo ajastamme joka koettelee böndeä sillä tällä viikolla saimme kuulla ,että kylämme K-kauppa lopetetaan homeongelmien takia tämän kuun lopussa ja uutta kauppaa ei rakenneta joten ainoaksi elintarvikekaupaksi jää S-market.
Mutta ei surra, kasvattakaamme lähiruokaa, myykäämme sitä toisillemme, tai jopa lahjoittakaamme satoa toisillemme, se on syysmarkkinoiden tarkoitus, itse odotan saavani ostaa mielettömän hyvänmakuisia valkosipuleita, valkosipuleita jotka ymmärtävät olla lempeitä valkosipuliin tottumattomalle.

TULE OSTELEEN! TUE MEITÄ YRITTÄJIÄ!

Tässä vielä kannustukseksi perhoskuva pihastani, kuvassa Kultasiipi ryhmään kuuluvat perhospari.


Kuten kauppahalli on päiväperho myös nämä böndeläiset ja parasta mitä voimme tarjoilla sinulle.




torstai 10. elokuuta 2017

KAKS LAKKAA
T
oissa päivänä soi puhelin,-nyt lähdetään lakkaan, ole valmiina, mut., siis olen päättänyt että en mene lakkaan, se lukee ensimmäisenä mustassa vihossani- ÄLÄ MENE LAKKAAN!!
Lakkasuot ovat aina seitsemän joen takana kuivattuna ja kun selviää hengissä ämpäri täynnä havuja, oksia ja käpyjä on ilo ostaa kaupan viilennetyssä ilmapiirissä musiikin soidessa lasinen lakkahillopurkki jossa sataa grammaa kohden on jopa kolmekymmentä grammaa lakkoja.



Mutta mitäs teet, pakko oli lähteä, kun laadukkaammat jatsarini oli kohden taivasta rynnittyäni kahden männyn ja kuusen välistä selälleni suohon kannatellen vasemmalla kädellä kymmenen litran sankoa - ei kaatunut, ei kaatunut, mikä? ämpäri, olihan siellä jo kaksi kalpeaa lakkaa joista söin toisen että sain verensokerin tasoittumaan.



 Maatessani suossa mietin, ettei tämä ole minun juttuni, olinhan vasta viiden metrin päässä autosta. Samalla Havannoin joitain punaisia marjoja, mitähän lienevät, eivät näyttäneet puolukoilta.



Valtavan puhinan, krohisevan hengityksen ja tuhansien hyttysen kera vihdoin kuulin että varmaan riittää jo, - kyllä, kyllä. Pääset toistekin, ai kiitos, joo sellaista ryskettä jota aiheutit pelkää itse kontiokin, hm. olikohan tuo kohteliaisuus.


Täytyy ilmoittaa tässä , että kuva on photosopattu, lisätty väriä, poistettu kuusen taimet, sammakot ja väkisin mukaan tunkeva hauki, sillä hämärästi muistan kahlanneeni jossain järvessä .



sunnuntai 6. elokuuta 2017

YKSINÄISYYS
U
sko tai älä olen miettinyt tätä aihetta jo kauan, tänään sitten ryhdistäydyin ja uskaltaudun kertomaan maallikko ortodoksin ajatuksia yksinäisyydestä. Yksinäisyydestä ei yleensä puhuta.Yksinäisyys ei ole vain yksinäisyyttä vaan sillä on monia eri muotoja. Yksinäisyys syntyy huomaamatta jopa perheen keskuudessa jos ei voi puhua omista tunteista, vihasta, rakkaudesta.

Aina näin syksyisin otetaan esiin yksinäisyys mediassa, hyvin pintapuolisesti, annetaan ohjeita kuinka pitää mennä muiden joukkoon, harrastaa ja vaikka mitä.

Yksinäisyys on aluksi mukavaa ja paikallaan toisinaan, mutta sen kanssa pitää olla varovainen.


Yksinäisyyttä pitää vaalia ettei se muutu ylipääsemättömäksi, kuten ihmisarkuudeksi, tulee hetki kun on työläistä lähteä kauppaan tai mihin tahansa.

Yksinäisyys muuttuu hiljaisuudeksi, ei ole mitään sanottavaa, keskustelutaito häviää, täällä böndellä onneksi voi vielä pitää yllä keskustelua kaupassa, aina kaikki vastaa tai huomioi jos haluat, päätä että haluat.

Yksinäisyys voi muuttua itsesääliksi, olen yksin kukaan ei välitä, hetken voi näin ajatellakin, aina saa sääliä itseään, mutta se ei saa jäädä päälle.

Itsesääli johtaa myös tosi helposti siihen että säälistä nautitaan kaljaa, viinaa, saadaan hetkellinen unohdus joka kuitenkin aina johtaa tuhoon.

Yksinäisyys voi tuoda kolotuksia johon otetaan särkylääkkeitä ja huomaamatta nautitaankin niistä.

Yksinäisyys voi muuttua kostoksi, kun kukaan ei minusta välitä, kolme kertaa vaihtunut miun sote aika terveyden hoitajalle ja lopullinen unohdus voi aiheuttaa koston, niin ettei tilaa uutta aikaa vaan olkoon, lukekoot sitten lehdestä kun olen kuollut.

Yksinäisyys voi muuttua syrjäytymiseksi työn kautta, ei enää jaksa kuin hoitaa työnsä ja kaikki ihmissuhteet on työsuhteita, harvoin työsuhteet on ystävyyttä, totesin tämän vuosia sitten kun naistyötoverin kanssa kuljimme pyörillä saman kotimatkan, kun työmme loppui hän viimeisiksi sanoiksi sanoi ettei koskaan olisi kulkenut tätä matkaa kanssani, se on ollut vastenmielistä koko kymmenen vuotta???, minä luulin että olimme ystäviä. Työn loputtua voi ikävää huomata ettei olekaan syntynyt ystävyyttä, pelkkää tyhjyyttä.


Tässä me kypsymme yhdessä kuin ihmiset, nämä lätyt ei kuten ei eläimetkään voi korvata toista ihmistä, on itsekkyyttä jos ei voi kohdata ihmistä, kohtaa mieluummin lätyn.

Työdementia, olen havainnut työdementiaa useasti, työssä hoidetaan vain ne pakolliset rutiinit, perustyöhön ei riitä aikaa joten ne unohdetaan, ennen kaikkea piispat joilla on enemmän vapautta pitäisi pohtia yksinäisyyden ongelmaa, ei kirjoitella kliseitä, heidän pitäisi keksiä uusia ajatuksia yksinäisyyden hoitoon ja käyttää apuna ja neuvonantajina niitä tavallisia ihmisiä jotka tietävät mitä yksinäisyys on.

Kunnissa pitäisi ottaa yksinäisyys vakavasti, olen monessa paikassa ehdottanut että palkataan kuntaan terveydenhoitaja jonka ainoa tehtävä olisi kulkea ja jutella yksinäisten kanssa, miksi terveydenhoitaja, hän olisi kykenevä näkemään onko kaikki hyvin, meitä tässä kunnassa on 2000 osa tarvitsisi keskustelua yksinäiseen arkipäivään, missään tapauksessa ei saa olla minkään seurakunnan edustaja, ei edes ortodoksi, vaan neutraali terveydenhoitaja.


Yhdessä meissä on voimaa, lämpöä, kerran ehdotettiin seurakunnassa että, ne jotka ovat aktiiviseurakuntalaisia istuvat aina eri ihmisen kanssa kirkkokahvilla, tein näin ja hämmästykseni oli suuri kun jututtamani henkilö kiitti että olin jutellut hänen kanssaan, tämä keino ei kuitenkaan toiminut, on mukavampi istua oman vaimon tai tuttujen seurassa, yksinäisyys vain korostuu kun muilla on juttua ja iloa.

Kotona ortodoksi pitää sisäistää pyhien läsnäolo, aina kun lampukassa on valo on pyhät paikalla, yksinäisyys muuttuu siedettäväksi, on turha antaa vihjeitä kuinka yksinäisyyttä voi torjua, jokaisen pitää kuitenkin yrittää miettiä mistä yksinäisyys johtuu omalta kohdalta ja kun syy löytyy, löytyy myös toinen ihminen, pappi, jonka kanssa voi jakaa yksinäisyyden ja etsiä keinoa yksinäisyyden poistoon, jos ei löydy on olemassa kuitenkin usko.


Lampukassa on valo, pyhät on läsnä.






keskiviikko 2. elokuuta 2017

JUMALANÄIDIN PAASTO 1.-14.8.
Eilen alkoi Jumalanäidin paasto joka kestää pari viikkoa.
Eilen oli myös Kunniallisen ja eläväksi tekevän Ristin esiintuominen.


Risti on tuotu analogille.

Nautimme ystävieni kanssa paastonajan lounaan, tarjolla oli kasvis hernekeittoa, tomaattileipiä, pähkinänäkkileipää, vettä, jälkiruuaksi oli tuoreista luumuista tehtyä paistosta.


Hernekeitto teki kauppansa.

Ystäväni toivat tuliaiseksi Kreetalta rohtosalviaa, kumpa voisin jakaa kanssasi tämän tuoksun joka on valloittanut taloni.


Rohtosalvia käy kaikkiin vaivoihin, kokeilen sitä ylenpalttiseen laiskuuteeni, salviaa nautitaan teen muodossa, ei kuitenkaan jatkuvasti.






lauantai 29. heinäkuuta 2017

HEINÄN NOSTALGIAA
E
ilen askarrellessani jotain ulkona alkoi tuoksua heinä, sellainen vastaniitetty ja silloin vasta huomasin naapurin niittäneen ja nostaneen heinät seipäille, harvoin näkee enää tällaista. Pakko oli hakea kamera ja ikuistaa nostalgista kauneutta.


Tummat raskaat pilvet kiertelivät kylän yllä, kaunista


Ilmavasti seipäälle nostettua heinää, tuoksuu kesän lumoava suomalainen nostalgia


Siistii.


Samalla piipahdin kahlaamassa omenatarhan heinikossa ja mikä paljous omenoissa.


Omenoita tulossa, toivottavasti säilyvät korjuuseen asti.


Palatessani osuin paikalle kun Tesma perhonen lepäsi, tämä perhonen on kuulemma yleisin suomessa, en ole ennen nähnyt.


Tämän nimesin -Mikälie 1, mutta löysin kuvan ja onkin todennäköisesti kultapiisku.


Tämän nimeksi tuli -Mikälie 2, mutta tästäkin löytyi kuva ja on ilmeisesti maahumala joka huom. kukkii keväällä.


Pakko oli kuvata myös nämä lapin orvokit jotka voi todella hyvin.


Taustalla omenatarhan portti.

Oikeastaan en muuta ehtinytkään tehdä koko päivänä, tsasounassa luettujen aamurukouksien jälkeen nautittavaa, lämpöä, aurinkoa, iloa puutarhasta, löysin jopa lavalta vesiheinän joukosta tilliä pakkaseen talveksi.











lauantai 22. heinäkuuta 2017


ERAKKOLAN RUOKALA
Erakkolan ruokala oli avoinna vain viikon.


Esillä oli Porilaisen Meimi Mäkelän akryyli maalauksia ja grafiikkaa.


Tässä leipomuksia joita siskoni kanssa väännettiin, lisäksi oli lohisoppaa hernekeittoa, ym. muuta.


Joka päivä oli lättyjä ja yhtenä päivänä ihan ternimaidosta, kiitos lahjoittajalle.




Kaikella on aikansa ja nyt ruokala on muuttunut Fergusonin suojakatokseksi. Sain tekstiviestin:
Ferguson on valmis palaamaan kotiin. Vaipat oli vaihdettu ja peräpää ei vuoda enää, vaihteita oli jäykistetty ja jotain muuta, en muista, hain eilen, pyöräilin paikalle ja happi lopussa ollaan niin ylhäällä vaaroilla, pahimman puhinan loputtua ajoin Fergusonin kotiin, muualle sillä ei olekaan asiaa sillä sitä ei ole rekisteröity. Vielä jäi tilaa askartelulle katoksen alla.


YRTTITARHA KATSAUS
Lupasin keväällä kertoi yrttimaan kuulumisia, tässä näitä:


Tämä oli lähtökohta, tälle lavalle tein yrttimaan.


Tässä nykyinen tilalle, upeeta, olen tehnyt kaikkeni jotta voin tarjoilla näin muhkeita kasvustoja sinulle.


Tässä etualalla peruna buketissa, taustalla upea vesikrassi&tilli.


Tässä harsokukkaa, taustalla kehäkukkaa ja upeeta vesikrassia.


Tässä toisen puolen perunaämpärit, perunat on pestyjä S-marketin perunoita joita oli unohtunut pussiin ja itivät suuremmoisesti juuri kun piti.


Tässä siis tilli ja upeaa vesikrassia.


Tässä on basilikaa ja upeeta vesikrassia jota eräs intomielinen poisti basilikojen tieltä. Tässä nämä kuulumist tarhalta, en ymmärrä kun en mielestäni kylvänyt upeeta&%(/=)? vesikrassia että mistä se se on tullut.

En voi olla julkaisematta lapin orvokin- apinan kukan rehevöitynyttä olemusta:


Tässä yleisnäkymä kukkaan.


Täydessä loistossa.



Horsma on myös kauneimmillaan.


Salainen polku omenatarhalle.













maanantai 17. heinäkuuta 2017

KORJAUS SARJA
Joskus erilaiset asiat tarvitsevat niin sanotun korjaus sarjan, viikon totuin ihmisiin ja nyt tyhjyyttä, pitää korjata, pitää löytää ihmisiä joten mietin, hm, joo, autoni ovi oli lähinnä kiinni maalarin teipillä ja piti korvata se helteen ajaksi Laura Ashleyn käsin kudotulla kankaalla, mutta ei, ei kestäisi jouluun asti joten päätin lähteä sinne missä ainakin olisi ihmisiä ja autoni tulisi korjattua, samalla palauttaisin siskoni paalupaikalle.


Tässä näkyy autoni ovijoku haka joka pitää oven paikallaan, se oli ponnahtanut pois paikoiltaan ja ovi aukeni täysin, en sitä huomannut kunnes pellit alkoi paukahdella ja viime päivinä ovi ei meinannut aueta kuin sorkkaraudalla. Korjaaja tiesi mitä teki ja ovi on kuin uusi.

Ihmisiä löytyi ja paljon matkalla, eräänä päivänä minut vietiin syömään kalaperunoita englantilaiseen tapaan ja ravintolan nimi oli tietysti MERRY MONK, hyvää, hyvää. Juotavana oli englantilainen kuiva omena siideri.



Tietysti piti käydä rannalla, on se paikoillaan.


Ja sitten tapahtumapaikalle keskustaan, kello oli 14.00. Torikauppiaat keräsivät tuotteitaan pois, kaikki eläkeläiset olivat poistuneet paikalta jo aiemmin, tuuli heitteli vähäisiä paperiroskia torilla, missä te olette? kyselin hiljaa, kaikki on rannassa päätapahtuma kadulla, hm, etnistä ruokaa, jotain gelttiä, jotain puuesineitä, kumitavaroita, paitoja joissa lähes viime vuoden logo, ihmisiä kyllä, olisin pystynyt laskemaan kaikki, hei! mä tiedän mennään Fazerille kahville, joo, apua, kakkupala 7€, kaikki eri kokoisia, onneksi en ollut maksaja, säälitti, joo, mennään kotimatkalla K- kauppaan ja ostetaan jäätelöä ja keitetään kunnon kahvit jossa määrällä ei pihtailla.


Olin siis Porin alueella muutaman päivän, rauhallisin mielin palasin kotiin, pyöräytin pesukoneen käyntiin, työt odottaa ja kasvimaat joihin on kasvanut jättivesiruoho yhteisö.

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

MAITOHUONEEN ENSIMMÄINEN
NÄYTTELYVIIKKO PÄÄTTYI

Loistavan sään ja kokkelipiimän voimalla loppui ensimmäinen MAITOHUONEEN näyttely viikko.



Ah, elämää, tsasounan penkillä sokaistuneena hehkuvan auringon loisteesta kylmänä nautittu kokkelipiimä antoi kesän iloa  työn lomassa.
Olinko tyytyväinen, olinko? Olin ja ilman siskoni apua en olisi jaksanut koko viikkoa vaan olisin jurottanut jossain nurkassa karvalakki kainalossa, kiitos hänelle ja kaikille kävijöille, ensi vuonna uudet kujeet MAITOHUONEEN liepeillä.



Marianna Kantolan erakkolalle  lahjoittama ikoni. Kuva ei tee oikeutta ikonin hienovaraiselle tekniikalle iltavalon vuoksi. Kiitos Marianna yhteistyöstä.

lauantai 8. heinäkuuta 2017

RUNOLLINEN TUOKSU
Päivällä tapahtuma areenan täytti tuoksullaan apila joka huumasi eteerisellä tuoksullaan, nii toi, se on sun sireenipuskat kun haisee, hä, öö, onko! joo, jätetään siis seuraavaan kertaan apilan runollisuus. Näyttelyn ikonimaalari on saapunut paikalle, mukanaan minulle ikoni, kyllä joku osaa kehittyä jatkuvasti, upeeta, kiitos, palaan tähän ja muihin näyttelyn ikoneihin MAITOHUONEEN sivulla lähiaikoina.
Vieraita kävi harvakseltaan olihan Valtimopäivät ja lauantai markkinat, hyvä näin, huomenna näyttelyn viimeinen päivä, huomiseen.



Apilankukka ryökäle imitoi sireenin tuoksua vai oliko se päinvastoin, muutenkin saa hävetä kun ei tunne muita kuin rikkaruohoja ja lupiinin jota kaikki inhoavat ja olen varma että jokaisen lapsen ensimmäinen sana on -lupiini vieras laji, vasta sitten tulee sana äiti, ihan vaan mietin tuntevatko lapset ne suomalaiset uhanalaiset kasvit joita lupiini kylmästi tuhoaa, mietin nyt tätä koko yön.



perjantai 7. heinäkuuta 2017

LÄTTY
Ternimaito lettu päivä oli tänään, kylmää seisoskelua 18 reikäisen ohukaispannun äärellä, kaasu suhisi, puut suhisi, käärme suhisi, naapurin sakke suhisisi, ei ku ei , ei käärmettä tänään, sakke kylläkin ja asiaa oli sakella paljon ja nälkä, kalasoppaa ja heti.


Tässä tämän päivän tapahtumakeskus.


Heti kun sakke oli syönyt lähti vieraita vastaan ja taputtaa piti, leuan alta kutkutella ennen kuin pääsi pihaan.


Ennätysvauhtia hoitui tiskit ja tavarat järjestykseen sillä tänään illalla oli kyläjuhla ja siellä oli käväistävä vaikka tuntui että jalat oli jo menneet levolle. Mentäessä Tulehmolle-tulipaikalle uusi lipputanko ja lippu tervehti, kaunista, pakko oli kuvata, jospa ensi vuonna olisi erakkolassakin, pystyttäjät on jo tiedossa. Päivä oli vilkas, mukavia ihmisiä roppakaupalla, huomiseen.




torstai 6. heinäkuuta 2017


LÄMMITTÄÄ
Lämmittää puhua kylmästä, tänään hyytävä tuuli ja kylmyys saavutti Rasimäen, kahvi pysyi hädin tuskin kuumana.
Aamulla oli iloinen yllätys kun suuria haukotuksia väistellen aloitin valmistella lätty taikinaa, avatessani  munakotelon tupsahti eteeni pieni höyhen, jos en olisi karaistunut böndeläinen olisin juossut karkuun tuntemattoman esineen nähdessäni, nyt iloitsin nähdessäni tervehdyksen kanalasta.


Terve vaan!
Asiakkaita kävi harvakseen, mutta sitä mieluisampia, kiitos.

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

AAMU 6:05
Aamun rukoushuokaukset on kuultu, hehkuva aurinko heräilee, kuuluu kolinaa leipomosta, avoimen ikkunan kautta tulvii mausteiden kiehtova tuoksu, kaneli, vanilja, kardemumma, kaali, kaali? kyllä, tänään on näköjään kaalipiirakoiden päivä, tieltä kuuluu renkaiden ratinaa ihmisten kiirehtiessä töihinsä autoillaan, alkaa tavallinen päivä Rasimäellä.
Kantaessani tauluja, ikoneja paikoilleen päivästä toiseen tunsin yhteyttä kauppiaisiin jotka joka päivä kantavat sisältä tavaroita vieraiden ostettavaksi ja toivovat päivästä tulevan kannattavan, aina ei jaksa, silloin pitää keksiä viihdykettä, tänään 8:05 laitoin tauluja ja silloin se iski, ilkikuri.



Laitoin taulut vinoon, näyttivät iloiselta kuten minä, lähdin laittamaan ikoneja seinälle ,toki ne tuli suoraan ja kas kun tulen takaisin rakas siskoni oli suoristanut taulut ja ihmetteli ripustustyöni jälkeä, selostin että näin ne huomataan kun jokainen haluaa ne suoristaa, toki, kaikki käy, eri maksusta, kahvi euron ja taulun suoristus kaksi euroa.

Tänään avautuivat myös liljat ja iirikset.



Zaharias halusi itsestään selfien kun oli juuri stailattu mustaksi ja hivelty kulta jauheella, oli aika omahyväisen näköinen, joo, oli vieraitakin koko päivän jos sellainen kiinnostaa ja eräskin ihan varoittamatta ilmoitti että tykkää näistä kirjoituksista, en voinut todeta muuta kuin että tykkään itsekin kirjoituksistani, miltähän tuntuisi jos en tykkäisi, tätä mietin ja toivon sen verran keskittyväni ettei huomenna olisi pohjaan palanutta hernekeittoa.
Ja yllätys lehmä poiki juuri sopivasti ja illalla yllätyksenä tuotiin ternimaitoa, siksi iloa jaetaan perjantaina on ternimaito lettuja, mitäs sanot, huomennakin on lettuja koska on hernekeittopäivä.
Joten koitas pistää tossua toisen eteen.