maanantai 16. lokakuuta 2017

EI KIINNOSTA!
Luulit kai kirjottavani työtä välttelevistä, ei, suurempi ongelma ihmisyyden kannalta on muovi johon kuolemme, näin se vain on ja mitä tekee Yle?
Viime viikolla julkaisi päivän ajan uutisena väitöskirjaa joka ei edesauta eikä  kannusta muovin keräystä kodeista, Kiitos Yle.
Tässä kuitenkin yksi joka on nähnyt muovin vaikutukset maailman
merillä, myöhään hänkin asiaan heräsi, mutta hyvä näinkin:

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201710162200463061_ul.shtml


 
 
 

lauantai 14. lokakuuta 2017

IKONEJA KAUKAA
Sain luvan julkaista ikonien kuvat ikonimaalaus kurssilta  Kenian Nairobissa jossa kummipoikani oli opettamassa kuukauden, ihmeellistä, epätavallista, hyvää mieltä, sain kuulla matkan aikana lyhyistä puhelinsoitoista.
Ortodoksisen Filantropian ja Valamon luostarin tuella hän oli opettamassa jo toisen kerran, ei suomalaista tyyliä vaan tekniikkaa ja etsintää lähi -ikoneihin kuten suomessa lähiruoka, ihan ensimmäinen kuva jonka näin kertoi yhteisestä ruokailusta pienten koululaisten kanssa, kuva oli parasta lähetystyötä jonka olen koskaan nähnyt ja kuva teksti jossa hän kertoo kuinka oli -parasta ruokaseuraa ikinä.
Olen itse ollut koko aikuisikäni lähellä lähetystyötä, Porissa oli lähetysaktiivi Jukka Vuori joka kertoili asioista niin, että minäkin otin kummipojan ja maksoin hänen koulupukunsa ja 50 markkaa kuukaudessa kunnes oli suorittanut peruskoulun, nyt kun voisi ottaa taas kummilapsen ei tällaista toimintaa ole ortdoksisessa lähetystyössä.
Kummipoikani kanssa jutellessa oli hänellä uusi idea paikallisesti toteuttavaksi,  josta ei vielä kerrota, vasta keväällä, olen joka päivä esirukoillut hänen puolestaan matkan onnistumiseksi Jumalan kunniaksi, tänään hän palaa kotiin, mukanaan muistoja joita varmasti kuulemme jatkossa.

Sain luvan julkaista maalarin ikoni edessään, muokkasin maalarin kuitenkin pois, en käytä tässä blogissa ihmisten kuvia, vaikka tässä tapauksessa maalarilla on suuri merkitys ikonimaalauksen eteenpäin viemiseksi on ikoni kuitenkin tärkein.

Jokaisella on sama aihe eli Kristus Immanuel- Hän on kanssamme. Jokainen maalari on tehnyt tekstin omalla kielellään, murteellaan, ole hyvä:

 
 















Monia armorikkaita vuosia opettajalle ja oppilaille ja teille jotka annoitte kummipojalleni mahdollisuuden viedä eteenpäin ikonien rakkaudellista maailmaa jota me kaipaamme.













maanantai 9. lokakuuta 2017

YLÖS JA HETI!!!
E
ilen aamulla kävi kahdessa ryhmässä noin 70 henkeä, oli pakko nousta ajoissa, valtavien haukotusten kera valmistauduin vieraiden tuloon, jännittävää, yleensä olen keittiön puolella,
nyt piti jopa puhua jotain ilman käsikirjoitusta, ööööööö, toivotinko toista ryhmää tervetulleeksi, toisen ryhmän mukana lähetin sanan tervetuloa! Muistinko sanoa sen ja sen, en,
zaharias oli jo ihan punainen kun sellaisia sammakoita päästelin omasta mielestä jälkeenpäin muistellen, kuten -kylmä ilma teki sen että nokkani vuosi vettä juuri kesken puheen ja kaivellessani paremman luokan käsipyyhettä taskusta tulin sanoneeksi että olisi mukavaa kun aina kun niistäisi läskit lähtisivät ja paino putoisi, vau, aina saa hävetä.
Vieraat oli jo hajaantuneet kun piti komentaa takaisin, ei ollut armeijan käyneitä.



Portin pielessä oli ensin, ensimmäisen sadon omenamehua ja Ceylonin kaneli pikkuleipiä, odottaessa vieraita hermostuksissani söin niitä joitakin, joten ilta atria koostui hyvin liotetusta samarin jauheesta. Olin tehnyt rastipaikkoja joihin saattoi siirtyä lasi kädessä kuten parempien piirien cocktail tilaisuuksista, seuraavana oli tsasouna jossa jo oli toimittu aktiivisesti.



Opetin tuohuksen oikea sytytystavan, eli, osta tuohus, joku joskus kysyi miksei tuohukset ole ilmaisia, siksi, tuohus on lahjasi Jumalalle, tuohus on rukous, tuohuksen tuli osoittaa palavaa rakkauttasi Jumalaan, jos ei ole rahaa riittävästi, anna mitä on, vaikka 5 senttiä.
Kirkoissa, tsasounissa on matala nelikulmainen pöytä joka on tarkoitettu vainajien muisteluun, korkeat isot, pyöreät on tarkoitettu kaikkiin muihin pyyntöihin tai kiitoksiin.
Suorista sydänlanka, ota tuli keskustulesta, ne muut tuohukset ovat muiden rukouksia, voit vähän lämmittää tuohuksen pohjaa niissä, tarkoitus on ettei tuohusta valeta jalkaan kiinni, pysyy vähemmälläkin.


Seuraava kohde oli vieraskirja jossa oli varattuna pieni muisto Valtimolta, muiston lahjoitti Valtimon kunta, kunnanjohtajan Leena Mustosen terveisten myötä jotka kerroin..


Viimeinen kohde oli tyhjä ensi kesää odottava MAITOHUONE näyttelytila ja sieltä jokainen sai omenan jotka oli lahjoitettu tätä tarkoitusta varten.

Vierailu oli ohi, aikaa oli varattu puolituntia joten tyhjiä hetkiä ei syntynyt ja ihan totta kuten ennenkin, jokainen käynyt jättää muistijäljen, kävikö tunnissa siis lähes 70 henkeä, kävi, kaikkien kanssa en ehtinyt jutella, mutta useimpien, nyt alkaa hiljainen kausi erakkolassa.









lauantai 7. lokakuuta 2017

MYRSKY
T
ällä viikolla oli ilo käydä Paalasmaalla, Paalasmaa on pienten saarien ryhmä joilla on hienot nimet Saari 1, Saari 2 ja niin edelleen, niihin pääsee vain lautalla, korva radiossa kuuntelin kuin lottoarvontaa sää ennustetta, joo, kyllä, lupasi tuulta, sadetta, inhoan myrskyä lautalla.



Kuin musta aukko odotti lautta minua, olen siis kuulovammainen ja siihen liittyen jatkuvien tulehduskierteiden vuoksi tasapainohäiriöinen vedessä jos on aaltoja.
Muistan kun piti lähteä Helsingistä Tukholmaan niin kolmen sepän patsaalla nähdessäni laivan piti pysähtyä apteekkiin ostamaan matkapahoinvointi pillereitä joista ei ollut mitään apua, matka oli lahja ja siihen kuului noutopöydän runsas tarjoilu, kiersin koko valtavan valikoiman ja päästyäni pöytään havaitsin ilokseni lautasellani kolme perunaa, samaan seurueeseen kuuluva samaa tautia harrastava tuli viereeni istumaan, hänen saaliinsa oli kaksi lihapullaa, riemu oli rajaton, lopun matkaa norkoilimme vessojen läheisyydessä, voi hulluutta ja nuoruutta, että piti lähteä.


Nyt siis istuin omassa autossani, sammutin valot ohjeen mukaan, laitoin käsijarrun ja kumit mustaa vanaa taaksensa jättäen ajoin autoni lautalle, siellä irroitin käsijarrun.
Talvella autoni leijuu lumella kuin eläkkeellä oleva balettitanssija eli on tosi kevyt joten oletan kelluvan myös veden päällä, suljin ikkunat, soitin Pielisen toiselle puolelle, että jos näkyy jotain punaista, se on autoni, siis hillitöntä tarkkailua toivoin, minulle kerrottiin että lautta on kiinni vaijerissa joten ei lähde mihinkään.




Voi sitä ikuisuudelta tuntuvaa keinuntaa, olo kuin olisi syönyt jotain uutta keksimääni ruokaa punaisista lappueineksistä, kolinaa, ääntä, nytkö tämä uppoo, olin tarkistanut myös pelastusrenkaan olemassaolon ja että ylettyisin siihen autoni ikkunasta, ei uponnut, olimme rannassa, huolet ei lopu, oli vielä takaisin paluu,
juuri kun kuvittelee kaiken olevan hyvin, kuten eilen kun lounastin keittiössäni ja mietin että olisi hetken ei mitään, osui katseeni ikkunaan ja mitä, ikkuna mustanaan jotain lento älmäsiä siis ei kärpäsiä, siitä paikasta nousin hain jätti pullon Raidia suihkutin mandariinipuut, ikkunat, siis olisi pitänyt miettiä, en tiennyt että Raid sopii myös liimaukseen, älmäset liimautui ikkunaan, huokasin hieman, olkoon, on jo niin pimeetä, keväällä sitten pesen pois, nyt jos kysyt on kyseessä ylä-salusiini älmänen kuviolla.


Nyt oli edessä sama takaisin, olin aika hervoton, onneksi näin tuon liikennemerkin etten ajanut Pieliseen sillä lautta ei ollut vielä tullut.
Päivä Paalasmaalla oli mukava kuten aina ja uusi ikoni löysi paikkansa tsasounassa.



Tsasounasta puuttui kahden muun ikonin lisäksi vielä Kristuksen ylösnousemus ikoni, ikonissa alhaalla on tuonela kalan muodossa, sama teema toistuu jo aiemmin maalaamassani pyhä Joona valaskalan vatsassa joka on ennuskuva tulevasta, Kristus pitää kädestä Aatamia ja Eevaa nostaen heidät mukanaan taivaaseen, Kristuksen takana on suuri sädekehä Mandorla)  punaisena, ortodoksisena pääsiäisvärinä. Kristuksen jalkojen alla on rikotut tuonelan portit, lukko, nauloja, avaimet ja nauloja.

maanantai 2. lokakuuta 2017

HAAVE ON TOTEUTUNUT
Erakkolan omenatarha- juablukka sadu tuotti ensimmäisen sadon joka puristettiin mehuksi.



Tilastotietoa:
Omenia oli 148 kiloa, kylmäpuristettua mehua tuli 97 litraa, prosentteina 71,6.

Haave on toteutunut, vuonna 2011 29.8 minä ja isä Andrei kahlasimme metrisessä heinikossa suorittamassa omenatarhan siunauksen, muistan kuinka meinasin läkähtyä heinien joukkoon, pääsin pois ja raivaus alkoi.
Aikaa on kulunut ja voin rukouksella kiittää teitä jotka uskoitte että jonain vuonna omenia tulee, näillä leveysasteilla omenapuu ei ole ihan tavallinen menestyjä, uskomattoman työteliäät talkoolaiset jotka olette vuodesta vuoteen olleet mukana, jatketaan yhdessä edelleen, tämä on alku, kiitän myös teitä jotka ette uskoneet, sillä se pisti yrittämään entistä enemmän, nyt pikkuhiljaa jos Luojamme suo alkaa omenia tulla vuosittain.


Välittömästi kun pääsin kotiin, korkkasin ja maistoin oman kylämme aurinkoa, kukkivia niittyjä, haavetta joka on toteutunut.

NORMAALI VIIKONLOPPY
Perjantai alkoi ihan hyvin, ankaraa siivousta koska sumu oli hälvennyt, jäi ihan päiväunet väliin, en lähemmin kerro, se on niin tylsää.



Lauantaina heräsin klo 22, 01, 02.40, 3.05 ja sitten loppu pinna, ylös ja tekemään niitä ....voileipiä.
Tänään on siis omenatarhan talkoot, kerätään omenat pois, kitketään, lannoitetaan, katetaan hakkeella ja haketetaan keväästä asti odottaneet risut, joten ruokapuoli piti olla valmis kymmeneltä, omenia kerättiin ehkä 280 kiloa.

Armolahja
Paljon puhutaan armolahjoista ja minusta niihin kuuluu myös se että osaa olla hiljaa tai ainakin mutista vain itsekseen, minä en tätä lahjaa ole saanut, samaan aikaan kun oli omenatarhan talkoot tuli seurakunnan tarkastuksen yhteydessä olleet tarkastajat vierailulle myös erakkolaan piispa Arsenin johdolla, tarjoilin heille mehua, muuta eivät huolineet kun olivat menossa juuri syömään, kaikki oli aika hiljaisia, olisinko väläyttänyt jo jotain smooltollkkia aiemmin ulkona, mutta nyt kun joivat vaapukkamehua joku kysyi olenko tosissaan lukenut kaikki kuistilla olleet kirjat, kyllä ja sitten se taas iski, fiksuus karisi kuin kuivat lehdet yltäni, pakko oli kertoa kuinka Anni Polvan kirjasarja toimii ennustuskirjana ja työkirjana, valitaan sattumanvaraisesti joku kirja, vaikka oh, rakkautta ja kaalintaimia, valitaan sattumanvaraisesti sivu, sivulla Tipsu joka tykkää Jukasta, menee ottamaan aurinkoa naapurin Jukan aidan viereen ja toivoo hiljaa ettei Jukka huomaisi häntä??? Tulkinta;
ei tarvii tiskata tänään.
Hämmentyneitä katseita jopa uupuneita, onko tämä ihan tosissaan erakkola, onneksi oli poskillani jo omenien kaunis punerrus, hävettää.

Seurakunta vieraat lähtivät ja talkoot jatkuivat, osa norkoili jo makkaraa ja kukaan ei saanut grilliä palamaan, kylmiä makkaroita jyrsivät nälkäänsä, no saatiinhan niitä kuumiksi ja kohokohta oli Liisan tekemä täytekakku, jossa näkyi ja maistui koko kylämme marja valikoima, ei voi olla terveellisempää kuin tämä kakku jota kyllä menikin runsaasti.



Kakussa oli muuten myös pihlajanmarjaa, hyvää, voiko tällainen olla epäterveellistä, EI VOI!

Lähdimme viemään omenat Liisan kanssa puristamolle jossa en ollut koskaan käynyt, kyllä oli mutkikas reitti, matkalla näkyi kaukaa valkoisia myttyjä, lähemmäs päästessä selkisi, olivat joutsenia ja metsähanhia.


Pääsimme ihan lähelle, miksi?, ihan ihmeteltiin miksi linnut on tottuneet ihmiseen, miksi eivät pelkää, mietimme kun niitä ei saa metsästää ei ole aihetta pelkoon.


Mietimme myös miksi ovat majoittuneet tuohon ja äkkiä selvisi asia, pelto oli täynnä ruokaa, olivat talloneet ja syöneet järjestelmällisesti peltoa ja tuulia varmaan odottavat että pääsevät jatkamaan matkaansa, tyyntä on ollut jo pari viikkoa ja sumua.
Omenat löysi perille ja odotellaan kuinka paljon saamme kylmäpuristettua mehua myyntiin. Palasin kotiin ja aloitin jälleen siivoustyöt, ei luulisi poikamiehen taloudesta kuinka paljon on siivottavaa.

Sunnuntai aamulla oli seurakunnan tarkastuksen päätös Liturgia Nurmeksessa ja siellä palkittiin kaksi henkilöä jotka todella ovat tehneet työtä seurakunnan hyväksi, molemmat sai arkkipiispa Leon myöntämän siunauskirjan, olinko kade, tottakai, olenko oppinut olemaan kadehtimatta, en ,vaikka Basileios Suuri jo 300-luvulla eräässä opetuspuheessa kertoo :

Kateus on vaikeasti käsiteltävä vihollisuuden muoto. Sillä hyvät teot tavallisesti lepyttävät vihamielisen, mutta kateellista ja pahansuopaa hyvän tekeminen jostain syystä enemmänkin suututtaa. Ja mitä suurempaa hyvyyttä hänelle osoitetaan, sitä enemmän hän närkästyy, murehtii ja kiusaantuu. Hän suree enemmän hyväntekijän voimaa kuin iloitsee osakseen tulleista hyvistä teoista. Kateellinen ei voita mitään petoa julmuudessa? Mikä kesytön eläin olisi häntä raivoisampi? Ruokittaessa koiratkin rauhoittuvat ja leijonat kesyyntyvät, kun niistä huolehditaan, mutta kateellisia huolenpito vain villiinnyttää.

Eli kateutta vastaan pitää taistella ja olla tyytyväinen osaansa, loppu sunnuntai kului leppoisasti uunin lämmityksen ja kirjan merkeissä joka ei tosin ollut Anni Polvan.

PS:
Lauantaina oli puolukka päivä sain pienen ämpärillisen ja ison ämpärillisen, nyt riittää, joten keväällä munkki on aika hapokas.


Koska et voi arvata mitä tässä muhii, niin kerron että sunnuntaina sain valkosipulin poikasia ja nyt ne on istutettu. Rouva harakka on perso valkosipulille joten peitin lavat muovilla siksi aikaa kun harakka unohtaa ne ja sitten ensi syksyllä vaviskaa, röyh, sanon minä, tosi onnistunut viikonloppu.








sunnuntai 24. syyskuuta 2017

MATOT
Työhuoneen matot oli menossa pesuun keväällä, vein ne talliin soppatykin päälle jotta näkisin ne ja hoitaisin pesun, joo, kevät meni, kevät tuli, kesä, missä? missä leppoisa vedenliplatus, mäntysuovan tuoksu, aurinkoa, eli kylmä poltteli jalkapohjia joten piti miettiä missä puhtaat matot ovat, hm, olivat samassa asennossa kuin olin ne jättänyt keväällä, ei siis kuin ankaraa tuuletusta.


Eläkeläisenä olisin voinut istua ja odottaa kun matot tuulettuvat, mutta ajattelin käydä kuitenkin hakemassa kesän viimeiset kantarellit pois,
yllätys, karvalaukut olivat vasta tulossa, löytyi myös vain yksi tatti, kantarelleja tietysti ja jippii, monta vuotta on ollut hukassa suppilovahverot, nyt astuin suoraan kohtauspaikalle, ne odottivat minua.


Muitakin sieniä löytyi, suolasieniä, eli karvalaukkuja, haapasientä, vaaleaa ja tummaa ja kangassientä, vielä piti kerätä puolukoita, mutta ne oli kerätty jo, sain pari litraa raakoja, puoliraakoja sekä ylikypsiä.


Kotona käsittelin kaikki heti ulkona, on enemmän tilaa ja satoi tuskin yhtään, tein kuivattavista sekoituksen kun aina kuitenkin sekoitan niitä keskenään, zaharias oli mustana vieressä kun ei päässyt metsään, lupasin korvaukseksi uuden vihreän värityksen kun on kuulemma kuin hautajaisiin menossa.


Tämän verran tuli valmista syötävää, suolasienet painoin tiiviisti purkkiin suolan kera ja voipaperin päälle jotta olisivat hapettomassa tilassa niin eivät homehdu, puolukat menee pakkaseen ja niitä nyt sitten säännöstellään, kuivattavia sieniä varmaan vielä tulee kun suppilovahverot kypsyvät lisää.


Katseltavia sieniäkin oli siroteltu metsään, tämä malja sieni oli isompia mitä olen nähnyt, auton avaimet antavat osviittaa koosta, kokemuksella nostin heti avaimet ylös, olen siis kotona.


Tämä oli vasta alulla, kasvaa yleensä monihaaraiseksi noin kilon, kahden painoiseksi, on kaunis.
Matot oli tuulettuneet, välttävät työhuoneeseen, pesen sitten taas ensi vuonna.





torstai 14. syyskuuta 2017


MERKITYS
Juuri kun aamulla olin lähdössä juhla Liturgiaan soitti puusepän pomo, tänään juuri nyt laitetaan ikkunat joiden paikalleen laittoa olin odottanut jo tovin, ilmoitin että, en ole paikalla koska lähden kirkkoon, oli siis tehtävä päätös jäänkö ihmettelemään ikkunoiden laittoa vai lähdenkö kirkkoon, ei tarvinnut miettiä, kirkko, palvelus, ehtoolliseen osallistuminen on minulle merkitykseltään niin suuri, että aina vie voiton ja juhlistaa erakkolan tsasounan juhlaa.



Aina muistetaan kertoa että, on vuodessa kolme Ristin juhlaa, mutta ei kerrota kuinka tämä 14.9 on vuoden tärkein, tämä juhlapäivä on ankara paastopäivä joka kuvaa juhlan suuruutta, tämä juhla kuuluu niin sanottujen kahdentoista suuren juhlan joukkoon, tässä juhlassa kumarramme Ristiä, vietämme Ristin juhlaa, merkitys on suuri.


Ristin merkitys näkyy ortodoksin jokapäiväisessä elämässä, risti on aina läsnä, kannamme sitä itsessämme, teemme ristinmerkin tietoisesti tai tietämättämme koko päivän, yön.
Ristin merkitys on erakkolan asukkaalle suuri, se on lohtu jonka toivoisin olevan muillekin vaikka supertarjoukset elämässämme vie meidät pois ristin juurelta.

HYVÄÄ JUHLAA!
Juhlakausi päättyy 21.9





keskiviikko 13. syyskuuta 2017

MERKITYKSETÖN
Tänään alkoi erakkolan tsasounan juhla, juhla joita ei ole, olin pääkirkossa johon on siirretty kaikki suuret juhlat kuten tämä  Kunniallisen ja eläväksi tekevän ristin juhla.


Risti on esiin kannettu.


Joillekin merkityksetön on merkityksellinen, mietin tätä muutosten kautta, muutoksen tekijöiden pitäisi tehdä muutos niin että se olisi merkityksellinen jatkossakin niille joille merkitys on suuri, arkipäivä on arkipäivä, välinpitämättömyys juhlaan tappaa juhlan, itse olen traditioiden ja suullisen perinteen ja kauneuden rakastaja, kun sitä en näe olen murheellinen, joka tapauksessa juhla jatkuu arkipäiväisesti ja vain minulle merkityksellisesti, muilta ei sitä voi vaatia, sillä meillä jokaisella on merkityksellisiä asioita joita muut ei voi ymmärtää.

 
 
Toin loput kesän kukista Ristille basilikan ja ruusujen lisäksi.
 
 


sunnuntai 10. syyskuuta 2017


HUOMIO!
NÄYTTELYJUTUSSA OLI VÄÄRÄ ALKAMISPÄIVÄ.
NÄYTTELY AVAUTUU 16.9

lauantai 9. syyskuuta 2017

MEITÄ EI OLE UNOHDETTU
T
oissapäivänä piti hoidella kauppa asioita laajemman kaavan mukaan ja kävin Nurmeksessa ja Juuassa. Viime lauantaina kävin Valamon luostarissa ja ajoimme Outokumpu- Joensuu välisen tieosuuden, tieosuus toi mieleen matkailun naapurissa, tie oli tosi surkea, vähän samaa tyyliä täälläpäin, mutta nyt oli Valtimo- Nurmes osuutta asvaltoitu ja kun pääsin Juuan tielle punainen valo pysäytti minut ja kehotettiin odottamaan saattoautoa, olin otettu, minut ihan saatetaan asvaltointi työmaan ohi.


Oli kuin olisi ollut parempikin ihminen kun oikein saateltiin, pian kyllä huomasi että syytä oli, savupilven sisällä ajaen oli hyvä kun näkyi saattoauton kyltti SEURAA MINUA. Helvetin lieskat paloivat autoni alla, siltä minusta näytti, mutta ei sentään.


Kaikki sujui oikein mainiosti Juuassa, sain lähes kaiken punaisilla lapuilla ja tinkaamalla hinnoista, joten oli lähdettävä Nurmekseen ja jälleen minua saateltiin, ihan tippa linssissä tai tuulilasipesu nestettä, mietin kuinka meitä ei ole unohdettu Pohjois-Karjalassa, en hetkeäkään miettinyt olisiko tie asvaltoitu vain sen takia että olisi muuttokuormat pysyneet paremmin lavalla etelään mentäessä.


Saavuttuani Nurmekseen punaisten lappujen ja alennusten tinkaaminen jatkui, hyvin sujui, kääntyessäni Poronkylän tieltä ABC kohdalta Tokmanniin päin ajattelin ostaa sieltä tehokkaamman otsalampun, olihan tulossa syyspimeät, olin tyytyväinen rahan säästöstä.
MITÄ?????
Keskellä tietä seisoi poliisi, heti välähti mielessä, se on valepoliisi, olin lukenut niistä iltapäivä lehdistä, kädessä oli kuin mustaksi maalattu maitotölkki ja toisessa kädessä vappupallon puhalluslaite, pysähdyin, raotin vähän ikkunaa,
olimme keskellä Nurmesta, ketään ei kyllä ollut missään, kuten ei muulloinkaan iltapäivällä ja oli kuitenkin kaunis päivä, joten kyllä se varmaan on oikea poliisi, -ja tähän puhallus ja jos tulisit autoon, tein vakavan liikenne rikkomuksen,
mi, minä, mitä?, -et pysähtynyt stop merkin kohdalla ja jos nyt tulet autoon,
-jo oo, -HEI! poliisi meni edeltä, oli pakko huutaa takaisin, sillä parempi takkini joku alareunan kuminaru oli hirttäytynyt häpeästä puolestani autooni,
-ole paikallasi, kyllä tämä irtoaa, sakot, siinä valui koko päivän alennukset johonkin pohjattomaan kassaan, en ollut kuitenkaan mötteissäni sillä päivä oli osoittanut että meitä ei ole unohdettu, näin siis elävän poliisin ihan läheltä ja olisin päässyt tutustumaan  mustaan maijaan jos olisin mahtunut, upeeta, hieno päivä.
Nauratti jälkeenpäin, missähän oli tämä rikoksen todistajapoliisi lymyillyt kun missään ei ollut ketään ja on näkyvyys avara joka suuntaan.
Kadun tekoani suuresti, en tee koskaan enää niin, tyytätkää siellä takana vain ihan rauhassa, minä pysään.

Harmittaa kun näin tämän ilmoituksen vasta kun pääsin kotiin, en tiedä olisinko uskaltanut kuitenkaan.









torstai 7. syyskuuta 2017

IKONINÄYTTELY VALAMON LUOSTARISSA
Ikoninäyttely avautuu 16.9 ja on vuoden 2018 helmikuuhun asti, tämä näyttely kannattaa katsoa.


Minultakin pääsi näyttelyyn yksi työ, se on myynnissä, hintana 4800€ ja siitä luostari ottaa näyttelykulut, hinta on kallis, mutta tarvitsen uuden saunan ja toivon löytäväni mesenaatin joka ostaisi ikonin, hinta on korkea myös siksi että siskoni haluaa sen, tietenkin ilmaiseksi, hän on nähnyt ikonin ja mikään muu ei kelpaa hänelle, sauna olisi tarpeen, kallistuma tsasounaan päin on 15% joten varalta  kanssani kylpee aina moottorisaha jolla saan aukon seinään jos kallistuma ylittää kipurajan, joten nyt vain intoilemaan ja korkeampiakin tarjouksia voi jättää.


sunnuntai 3. syyskuuta 2017

PAPPI ON KUOLLUT
P
appi koko nimikkeen  arvolla on kuollut, rippi-isäni on kuollut.
Eilen hänet haudattiin Valamon luostarin hautausmaalle, saatoimme hänet suurella joukolla odotustilaan, odottamaan Jumalan toista tulemista, hautajaispalvelus kesti kaksi ja puoli tuntia, tiukasti rippi-isäni piti minua otteessa viimeiseen asti.


Tekstit, veisut vuorottelivat antaen toivoa meille kaikille, ei katkeraa surua vaan lempeää muistoa kohden palvelus johdatti meitä, minua.


Häikäisevä valoisuus oli läsnä loppuun asti,
muistotilaisuus viimeisetkin voimat vievänä, loppumaton ystävien adressien luku kertoi rippi-isäni merkityksestä minulle.

Ateria oli juuri sellainen joka saa hyvälle mielelle, salaatti, lohikeitto ja uskomattoman hyvää oleva vadelma täytekakku,
rippi-isäni toivomus juoda konjakkia hänen muistokseen toteutui.
Koko ajomatkan kotiin pikkubussimme matkustajia saatteli upea auringon lasku joka muuttui vesisateeksi vasta kyläni kohdalla.

Ikuinen muisto rippi-isäni, en unohda sinua.