torstai 30. maaliskuuta 2017

LÄHIPUUT
N
yt on menossa kuntavaalit ja pitää käyttää uudenlaisia kielikuvia jottei jää kiinni lupauksista, kun käyttää uusia sanoja kuten SIUN SOTE, se ei tarkoita mitään, itsellä on menossa testiajo???, meidän Valtimon kunnassa on noin 2381 ihmistä tai noin, eihän niistä luvuista kukaan välitä, siis testiajo minulla, minulla oli aika terveydenhoitajalle syyskuussa 2016, se peruutettiin, annettiin uusi aika, se peruutettiin, annettiin kolmas uusi aika joka peruutettiin ja ilmoitettiin että uusi aika ilmoitetaan myöhemmin, nyt on siis melkein huhtikuu 2017 vielä ei ilmoitusta ole tullut, odotan, katson koska siun sote huomaa että olen hengissä, on siis siun sote, ei ole miun sote, kunnan sivulla on siun sote sivulla lopuksi lause.
TERVEEKSI KOTIKONSTEIN!
minnuu naurattaa, nauruhan parantaa, eli oivallista parantavaa tekstiä.

Nyt siis menossa kunnallisvaalit, paras mainos oli kun kunnan postituslistalla lähetti eräs ehdokas oman mainoksensa, postituslista on siis avoin, sillä saavutat suuren joukon, kuitenkin, valitan jouduin poistamaan itseni postituslistalta kun muutkin keksivät että voivat mainostaa itseään olemalla närkästynyt ensimmäisen ehdokkaan loistavasta ideasta.
Lupauksia on siis annettu, mutta mihin on oikeasti unohdettu ihminen, sellaista liirumlaarumia kaikilta että oksat pois.

Otetaan esimerkkinä kuinka kaikki haluavat torjua syrjäytymistä, syrjäytymistä ei voi torjua, ettekö tiedä, ette, olette perheellisiä, ym. syrjäytyminen syntyy ja sille ei voi kukaan mitään, kukaan ehdokkaista ei kerro mitä pitäisi tehdä. Viime vuonna puhuin julkisesti että pitäisi olla kiertävä terveydenhoitaja joka ei mittaisi verenpainetta vaan keskustelisi syrjäytyneen kanssa, antaisi toivoa, iloa päivään ja miksi terveydenhoitaja? siksi että kukaan ei leimautuisi, jos on jollain muulla nimikkeellä, pääsyä koteihin ei ehkä olisi.

Siis en ole ehdokkaana, seuraan mitä kylillä tapahtuu ja käyn myös äänestämässä.

Näin kauan kesti vuodatus ennen kuin pääsin aiheeseen saunapuuni lähipuut loppui ( juuri ne puut joita ei saa pitää seinän vierellä) , syksyllä on kaikki niin kaunista kun sataa ensilumi, Heli Laaksonen on kertonut tästä, olen julkaissut runon blogissani joten nyt ei enää.



Toissa päivänä tuli ihan vain teevadin kokoisia hiutaleita, Kaunista%#?"!&

Nyt siis kun lähipuut väheni ja loppui, oli tunnelma kuin kauhuelokuvassa, miten saan suulista puita kun olin poissa juuri silloin kun satoi toista metriä lunta ja jäätyi siihen eli suuliin ei ollut asiaa, nyt oli pakko, hankikantokeli on tulossa ja lumi kantaa jos kantaa, yleensä ei kanna ja sitten olet upoksissa, kauhua, entä jos ei pääsekään ylös, joutuuko odottamaan kevättä, aina pitää ottaa eväät mukaan ja lämmintä juotavaa, nyt sentään onnistui.


Kärryjen alla on siis vielä metri lunta, suuliin pääsin huussin kulmalta seinään nojaten ja sieltä nostelin laatikoissa puut ylös ja kärryyn, reiät lumessa on jälkiäni kun upposin lumeen.

Lopuksi pitää julkaista kun sain kuvan Tampereelta, siellä on kunnon meininki.







lauantai 18. maaliskuuta 2017

UUSI SIVU
Olen avannut uuden sivun nimeltä :
SUULLINEN PERINNE, kirjoittelen siinä suullisista perinteistä ortodoksisen vuoden kierron mukaan ja maallikon näkökulmasta, sivu löytyy palkista muiden sivujen joukossa.

perjantai 17. maaliskuuta 2017

JESUS-LAKANA
Finlayson tuo huhtikuun alussa markkinoille pellavapussilakanan jolla on 50 vuoden takuu, nimi johtuu Torinon käärinliinasta jolla kudoksella lakana tehdään, mahtavaa, ostan, ostan.

Tultuani omatoimiseksi on siihen kuulunut myös pussilakanat jotka olivat noin 5 markan hintaisia ja aivastutti myrkkyjen tähden,
kului vuosia kunnes tajusin että on ihan oikeita pussilakanoita, tämä valaistuminen tapahtui Finlaysonin tehtaan myymälässä vuonna jotain, myyjä oli tosi pätevä, olo oli jotenkin outo, olinhan naisten myymälässä, tuijottajia riitti,
selostin ongelmani myyjälle ja kerroin kun näistä näkyvillä olevista pussilakanoista ei mikään innosta ja kestääkö nämä edes, myyjä suhtautui kärsivällisesti ruikutukseeni ja kertoi seuraavalla viikolla alkavasta ale myynnistä johon on tulossa hotellilakanoita, ne kestää,
joo mää tuun uudestaan, -et tule, sanoi myyjä, olin ihan hiljaa, hän kertoi kuinka jäisin naisten jalkoihin ja en saisi mitään, säälistä hän varaa pussilakanoita, kuinka monta haluan, haluan kymmenen ja tyynyliinat ja lakanat kanssa,
pää pyörällä lähdin kotiin Poriin, mietin naisten pelottavaa maailmaa joissa kamppaillaan lakanoista, seuraavalla viikolla hain lakanat, myyjä oli pitänyt puoliani, muistan aina hänet.


Lakanoita on säästelty ja ne on kulumattomat, paljastan tässä, pesetän lakanat pesulassa, haluan että lakanat on sileitä.

Viime vuonna Raumalla Finlaysonin popup myymälässä sain selville että hotelli kangas on Percale puuvilla tuotenimellä Helene, näitä ajattelin ostaa varalle, olen sen ikäinen että jos on yksi sänky pitää varalla olla kymmenen pussilakanaa jos vaikka tulee pula aika.


MUTTA NYT

Minulla on ollut Virolaisia pellavaisia pussilakanoita, pidin niistä, mutta olivat liian suuria ja pellava on painavaa joten pesettäminen tuli hintoihin, myin ne maton kuteiksi.
Siispä innolla odotan näitä uusia pellava innovaatioita.



Kuva Finlaysonin Facebook sivulta.

Katsoin iltapäivälehdestä mitä ihmiset kirjoittavat, Jesus nimi ihan kauhea, ja mitä ihmeellistä niissä nyt on jos nyt 50 vuoden takuu niin mitä sitten.
En ymmärrä noita ruikuttajia, mitä tulee uskonnolliseen nimeen, kuinkahan moni näistäkin ruikuttajista käy kirkossa tai muuten toteuttaa uskoaan arjessa, kun joku keksii jotain ollaan se heti mitätöimässä, hävetkää, Lenita Airiston puheet työstä, omistamisesta antaa oikean kuvan kuinka Suomelta on hävinnyt innovaatio, ollaan vain onnellisia että kaikille saadaan joku avustus, ei mietitä uutta, tulevaisuutta, kannustaminen on kadonnut, yritetään löytää se uudelleen ja vaikka ei olisi varaa ostaa tuotteita voi silti olla positiivinen suomalaiseen työhön.







sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

VAIN HETKI
A
amulla tänään kuu paistoi suoraan sisään, oli pakko lähteä kuvaamaan. Otin monta kuvaa, vein ne tietokoneelle picasaan ja tosi huonoja ,ajattelin käydä ottamassa lisää, mutta hetki oli ohi, taivas on aivan harmaa, pilvien peitossa, tässä nyt sitten kuitenkin täysikuu.



















Kuu on aina innoittava, mystinen.
 
 
YÖTUNNELMA

Yö päivälle itsensä antaa
ja valoon hajoaa.
Tämä hiljainen virta kantaa
sitä sielua uupuvaa.
 
joka turhaan rukoilleena
on kauan ollut toivoton.
Nyt, valoon vaipuneena,
taas tuntee. Jumala on.
 
Aari Surakka




 

lauantai 11. maaliskuuta 2017

KERTA KAIKKIAAN
Huomenna loppuu hiihtolomat vissiin täälläpäin, tänään on niin kaunis ilma että, kerta kaikkiaan on pakko lähteä ulos, näin tein, ihan potkukelkalla lähdin kun ajattelin etten jaksa muuten kävellä talven jälkeen kuin viisi metriä, hyvin meni ja kuulolaitteetkin oli mukana ja juuri kun kyläläinen tuli vastaan loppui paristo kuulokojeesta, mainiota, tällainen loppuminen luo haastetta keskusteluun, yritin lukea ilmeistä keskustelun aihetta, aika hyvin meni, mielestäni, otin pari kuvaa teille tervehdykseksi.




Olen oppinut äidiltäni valokuvaamisen, hän sai vanhemmalla iällä kameran ja käytti sitä innokkaasti, joskus kuvat aiheutti ihmetystä, että mitähän on kuvissa, eräässäkin kuvassa ei näkynyt mitään ja kun kyselin josko poistettaisiin kuva, niin - ei tietenkään, siinähän on Aino, siis hänen ystävänsä,,,varjo.
Tässä kuvassa on joki joka on auki  sillan kohdalta.


Tämä kuva ei ole lasersatelliitti kuva tontilleni haudatuista muinaisista säilyketölkeistä vaan ihan kerta kaikkiaan kelkkani varjo.


tiistai 7. maaliskuuta 2017

ROSKAIHMINEN
Jokaisella on unelmia, myös näillä zappaleeneiksi sanotuilla Kairon kopti kristittyjen nuorilla.

VARO
SISÄLTÄÄ MELUA JA HAJUA!

katso tästä

http://areena.yle.fi/1-1114629#autoplay=true

Mietin vain, ohjelma on tehty 2008-2011,  muovin ja kaiken muun kierrätys on kunniassa, miksiköhän meillä vauraassa maassa heräillään vasta nyt muovin kierrätykseen?

maanantai 6. maaliskuuta 2017

VAATEHUOLTOA
O
len onnellinen tai en tietenkään, mutta kun laitoin isolla O kirjaimen niin siihen sopi sana onnellinen, jos on onnellinen ei sitä saa näyttää ettei joku kateellinen tuhoa sitä, voi mitä jaarittelua, mutta jatkan vielä vaikka nykyihminen ei kuulemma jaksa lukea viittä lausetta enempää, olemme oppineet nopeaa tiedonvälitystä jossa kaiken voi korvata hymiöillä.
Aloitan kuitenkin historiasta, omastani ja muodista, olen aina ollut muodin perään, ikävä kyllä  muoti saavutti minut aina vasta ale laatikon kautta, ihmettelen läheisteni lojaalisuutta vaatteitani kohtaan, muistan, aina kaikki vaatteet oli liian pieniä, mutta tyytyväinen olen kun olen saanut kokea muodin tulemisen ihan uudelle tasolle, pitkät hiukset, värit, leveät housun lahkeet, paidat joissa huvi, hatut pakkasella, laitan tähän kuvan nuoruuteni muodista.



Me olimme iloisia, värikkäitä nuoria. Kuva on PMK kuvastosta vuodelta 1971

Laitan tähän pari huomiota vaateostoistani, halusin välttämättä kitin värisen popliinitakin, se oli pieni, myyjäkin ehdotteli jotain muuta, ei kun tämä. Toinen on hattu joka oli muotia, syksyllä, niin sanottu lättähattu, ostin sen, piti ostaa pipo, ensimmäisellä kerralla jäätyi korvalehdet niin että nahka lähti, mutta olin muodin kärjessä. -70 luvulla teetin kaikki paitani, silloin oli vielä ompelijoita jotka tekivät miesten paitoja, ne on vielä tallessa, teetin ne aina Marimekon kankaista, ole huoletta, ne on ihan hillittyjä joskin tänä päivänä sopivat tuulen puolelle kainaloon.

Aika on vierinyt ja ennen joulua kun lähdimme kauppaan ystäväni kanssa, hän katsoi minua ja sanoi ihan spontaanisesti - kyllä on tyyli muuttunut. Oli niin kiire ostoksille etten ehtinyt pyytää häntä tarkentamaan mitä tarkoitti, olin mielestäni ihan kelvollinen kauppaan, päälläni oli haalarit, toppatakki, lippis ja jalassa kunnon talvisaappaat??? Olimme kyllä kaupungissa, mutta siellähän kukaan ei tunne minua joten mitä sitten, täällä böndellä jokunen tuntee, mutta kun pukeutumiskoodi on kaikilla sama niin sulautuu joukkoon, täällä pukeudutaan sään mukaan.

Nämä näistä, nyt on paasto ja pitää keskittyä oleellisiin asioihin kuten miltä näyttää muiden silmissä, ettei kukaan saa migreeniä, siksipä otin käsittelyyn talvitoppa työtakkini joka on palvellut minua ainakin kymmenen vuotta, jokunen kuukausi sitten jäin kiinni johonkin, kuului ritinää, en tietenkään sitä kuullut kuulovammaisena, mutta tunsin, aina silloin tällöin jäin kiinni johonkin ja ritinä jatkui kunnes viime viikolla jäin ovenkahvaan kiinni ja pyörähdin halkolaatikko sylissä ja silloin koko takin sivu halkesi ylhäältä alas, no mitä, ei se haitannut, takki on sopeutunut minuun, me olemme yhtä,  ajattelin kuitenkin, että on tehtävä hyvä työ jotta voimme jatkaa vielä yhteistä matkaa pitkään, joten tarvikkeet esiin ja korjaushommiin.



Opetuskuvien tapaan laitan tämän työkuvan isompana jotta näet kuinka helppoa on korjata vaatteita, et tarvitse kuin nitojan, sillä saa helposti saumat umpeen ja pienempiä reikiä tukkoon jottei vedä ja takki on taas kuin uusi ja muodikas onhan kaikki niitit ja metallit vaatteissa suurinta trendiä, noi maalit ei kyllä lähteneet keittopyykissäkään, mutta antavat väriä ja taiteellista uniikkimaisuutta takkiin. Olisin korjannut muutakin pientä, mutta nitojan nastat loppui kesken.
Olen siis vihdoinkin onnellinen, minua ei määräillä, voin luoda oman muotini täällä böndellä.