keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

VAPPUA! TAI APUA, SAMA ASIA

Tätä sivua päivitän koko viikon.
Tänään kun availin itseäni ylös, luulin kellon olevan vasta kolme kun oli niin pimeää, lähempi tarkastelu ulos osoittikin selkeästi että on tulossa perinteinen pimeä vappu.


Kuvasta huomaa että kuva on autenttinen juuri kuvattu. Olen siinä iässä jolloin on suotavaa muistella ja kerron tässä kuinka tärkeä vappu oli noin 7-10 vuotiaalle,
aamulla odotettiin tien vierellä ja sieltä se tuli, torvisoittokunta, punaiset liput ja sitten lähdettiin kaupunkiin kävellen kolme kilometriä, ei matka eikä mikään, koko kylä oli mukana, työväen laulut soi,  olen niiden vuosien jälkeen pitänyt aina torvimusiikista,
torilla myynnissä vaikka mitä hienoa, kiiltävää, sahapuru täytteinen markkinapallo piti saada jos oli rahaa,
siskoni myöskin varustautuivat juhliin kesä retonkit oli yllä vaikka lunta olisi puolisääreen, vappu oli kevään alkamisjuhla ja naama sinisenä lähtivät vapputansseihin, itse suunnistin Sirolaan, työväen talolle, siellä sai pullaa ja kahvia, joku puhui aina antaumuksella ja tunnelma oli tiivis, samaan aikaan myytiin muovisia vappukukkia rintakrossina lasten hyväksi, muistan vieläkin sen muovin hajun, oliko tippaleipiä, kyllä varmaan joillakin, meillä ei ollut, mutta simaa oli joskus, nyt, vappu on jotenkin haalistunut ja ei se ainakaan ole kevään juhla, mutta kuitenkin hauskaa vappua kaikille, olkaa kunnolla.

PS. En vieläkään julkaise Heli Laaksosen talvirunoa, olen kypsynyt, rauhallinen ja tyyni.

JATKOA:
Heräsin siis neljältä, kiiruhdin saunalle sytyttämään tulet padan ja kiukaan alle, sillä minulla oli tapaaminen klo 10.30 kylällä ja puhdistautumisriitiksi täällä böndellä ei riitä pelkkä käsidesi.
Lunta satoi sataa, tupruaa, huolestuneita silmäyksiä loin taivaalle ja päätin lähteä ajoissa, liukasta, hermot pinnassa pääsin ensimmäisen mäen päälle, toista mäkeä puoleen väliin, ei, pakko oli peruuttaa maitokopin viereen johon autoni jäi, haen sen sitten kun vilja on oraalla, köpöttelin mäelle ja ilmoitin isännälle, että pitää autoni silmällä, syömässä voi käydä välillä, ja tarvitsen jotain numeroa mihin soittaa peruutuksen, sain numeron, joku vastasi ,en kuullut missä, ilmoitin peruutuksen ja toivon että oli oikea paikka.
Reippaana lähdin kävelemään kotiin jonne on ainakin kaksi kilometriä, sata metriä, mukavaa,
aina keväisin täällä on pieniä valkoisia lintuja laumoittain, kuvista katsellut ,että ovat pulmusia, arkoja, matkalla pohjoiseen kuitenkin yksinäinen pulmunen loikki edelläni, siinä sitten päiviteltiin huonoja kevätkelejä, aikansa siinä loikittuaan päästi ilmoille iloisen liverryksen ja lähti, oho, tuollaista iloa en ole pitkään aikaan kuullut, tervetuloa taas ensi keväänä, ylämäki, huohotusta, lunta ylempänä jo kaksikymmentä senttiä, askel hidastuu, teenkö lumienkelin tielle, korjaako joku pois, ei, on oltava aikuinen ja viimeisillä voimilla kahlaten verenmaku suussa pääsin kotiin, täällä ollaan, nyt en poistu, haluan erakoitua, katsella isä Matteota moneen kertaan aamusta iltaan.

HIP HIP HURRAA!!
I
llalla hain autoni pois kun ajattelin josko kukaan ei kuitenkaan viljele viljaa tänä vuonna ja joutuu odottelemaan niitä oraita ensi vuoteen.



Pihatieni ei ollut sulanut joten tein uraauurtavaa uraa autollani jotta pääsin ylös, kuljettaja lämpeni, samoin auto ja renkaita en ole vielä kehdannut katsoa, kymmenen senttiä kerralla hilauduin ylös, mutta, ylös myös pääsin.

Matkalla mietin että varmasti tämä lumimyräkkä oli minun syytäni, olin rikkonut ikiaikaista vuodenkiertoa vastaan,
tunnustan, olin nostanut potkukelkan jo kesä telineeseen, mutta pahinta lienee se että olin jo pakannut joulukoristeet pois ja täällähän on aina tapana kerätä ne pois juhannusviikolla, samalla viikolla kun istutetaan perunat, samaan aikaan  tuodaan juhannuskoivut sisään, ettei näyttäisi huone tyhjältä, tätä siis murehdin ja vielä yöllä heräsin kun muistin että olin ottanut autostani painona olleen sirkkelin ja hakekoneet pois, olen pahoillani.
MUTTA, MUTTA, kun rullasin rullaverhon oli tullut lunta vielä enemmän kuin eilen, vika ei ollut siis minussa. Hip hip hurraa!



Tässä yleisnäkymä aamulla27.4.2017, kuvan sameus johtuu siitä kun ihanaa lunta sataa koko ajan.
Oikealla alhaalla näkyy omenatarhan portti, sen vieressä Rasimäentie ja keskellä luikertelee Rumojoki.


Laitoin tähän tällaisen romanttisen talvisiltakuvan jossa tehosteena kevään odotuksesta hitunen vihreää, ilmeisesti pasha on tänä vuonna ollut tosi vahvaa sillä en ole vielä yhtään kärttyinen lumesta vaikka media on saanut minut odottamaan kesää jo tammikuussa sääennustuksillaan,
HUOMENNA ALKAA KESÄ!

TEESEITSE TÄYSTUHO KUIVAAJA
Vielä kaksi päivää vappuun ja olen jo nyt kuin olisin juhlinut vappua kaksi viikkoa, odotas kun kerron,
aamulla  tunsin kuinka ainakin kymmenen watin led valo syttyi makuuhuoneessani, siitä paikasta nousin ylös kuten pääsiäis aikaan sopii, kymmenet raatokärpäset myös viettivät loisteliasta aamua kylpien auringon säteissä, nyt on tuulettava kun reipas tuulikin heilutti lehdettömiä puita, vein kaikki irtonaiset kankaat ulos, tuuletin, tuuletin, kannoin sisään ulos ja kun toin viimeistä kuormaa avasin samalla peitteen liepeellä vesitonkkani hanan, en kotona usein käytä kuulolaitteita sillä en halua kuulla riitoja itseni kanssa, joten en kuullut veden lorinaa, apua. En kirjoita tähän että olin kuin Lootin vaimo, sillä nuorehko ystäväni sanoi ettei kukaan tiedä kuka oli Lootin vaimo, siis en käytä tätä ilmaisua. APUA!


Tässä kuvassa näet vesitonkka systeemin, tonkkaan mahtuu 30 litraa ja kun vääntää punaisen hanan kaakkoon valuu vesi,
tänään siis valui pikkuruisen ämpärin täyteen ja loput lattialle joka on uniikisti maalattu alkuperäinen kovalevylattia, se kyllä täytyy sanoa että lattiani on faaterissa, vesi valui tasaisesti kaikkialle ja sitä riitti sillä olin juuri tonkan täyttänyt,
ryntäsin suin päin hakemaan pyyheliinoja tai jotain, haroin jo perintöpöytäliinoja kun järki voitti ja otin vain pyyhkeitä, sain vedet pois, sillä en halunnut veden valuvan kellariin joka on ainoa kuiva paikka talossani ja hain tee se  itse täystuho kuivaimen, sen on ehdoton talouksissa jossa alvariinsa tapahtuu vesivahinkoja vaikka vettä ei tulekaan sisään, kuvassa se on toi punainen laatikko, se puhaltaa kuumaa ilmaa, se on hyvä.



Itse olen niin sanottu tee se itse täystuho mies, tällaiseksi ei voi opetella, se on synnynnäistä, upeeta, elämää kaikin tavoin rikastuttava asia,
viime viikollakin kävin rautakaupassa ja myyjä tuli ihan asiakseen kysymään mitä etsin, sanoin etsiväni irtomyynnissä olevia ruuvimeisselin päitä, ottaisin tavallisia puoli kiloa ja vähän pienpiä saman verran,
myyjä pyysi tarkentamaan, en ollut sillä päällä yhtään, mutta selostin kuitenkin, porakoneessani on reikä mihin laitetaan ruuvimeisselin pää, se ei pysy, on löystynyt, kaikki on lentänyt hevonhakaan, löytyykö niitä?,
myyjä oli joku uusherännäinen, selitti ummet ja lammet, sanoin etten kuitenkaan tee mitään väitöskirjaa, löytyykö niitä, -ei irtomyynnissä, mutta pakkauksissa jossa on kaikki tarpeellinen ja miksi ei pää pysy johtunee siitä että magneetti on kuoleutunut,  hienoa, otan sen,
kiersin vielä kunnes tajusin että tarvitsen myös ruuveja, niitä trokseja, sellaisia kun sopivat näihin päihin, myyjäni oli hävinnyt, löysin uuden, ruuveja löytyi ja nyt odotan ruuvikautta joka alkaa kun lumet sulaa.
Ei, tästä tulee taas liian pitkä, sain joskus ohjeen, vähän tekstiä, paljon kuvia.

Moni on kysellyt minun vesijuttua, eli vesi tulee kunnalta vesimittariin joka on kuivassa kaivossa ettei jäädy talvella, sieltä nostan ilmapaineletkulla saunalle ja sisään, se on toi sininen kela.


Tässä opetusmielessä kuva, tämän verran tarvitsee pyyheliinoja kolmeenkymmeneen litraan vettä, edessä sininen vesiletku kela, taustalla vesihuone, sinne tulee vesi.
Kuinkahan sitä jaksaa vappuun asti tätä menoa, tuulettaminen on vaarallista.

LOISTAVAA!
Aamulla kun heräsin että lunta oli tullut yöllä mukavasti ja ilmeisesti myrskyisästi, sillä pyyheliinani olivat lennelleet sinne tänne, mietin löysinkö kaikki sillä lumi oli peittänyt kaiken, onneksi otin yllä olevan kuvan josta näin että pyyhkeitä piti olla kahdeksan, löysin yhdeksän, onkohan joku naapurin, tarkistan päivällä, nyt keskityn vappuaaton askareisiin ja otan pakastimestani grilliin sopivia kasvismakkaroita.
Muuten huomasin juuri kuvasta että pyyhkeitä roikkuu myös posliini hatuissa tolpissa, eli osa on vielä hukassa.

VAPPUKULKUE
Eilen oli tosi upea vappuaaton sää, tuuli niin että joutsenet oli rähmällään grillikatoksen päällä jo puolilta päivin, minä vähän myöhemmin, no en tietenkään, se oli vappuhuumoria, tänään vappupäivänä järjestin vappukulkueen, aiheena Suomi 100 vuotta,


Vasemmassa kuvassa vappumarssin etujoukot ja oikeanpuoleisessa takanani tulevat.

Tiesitkö muuten:
Sana munkki on ollut käytössä leivonnaisen nimityksenä ainakin jo 1600-luvulla. Se juontuu vertauskuvallisesta assosiaatiosta luostarimunkkeihin: ”kun nokare munkkitaikinaa pannaan kuumaan rasvaan, se pullistuu nopeasti hyvinvoivan ruskeakaapuisen munkin kaltaiseksi. Munkkeja en leiponut tänä vuonna, teen sitten runsaammin näyttelyviikolla heinäkuussa.
Eli tämä vappu oli tässä vuonna 2017.














sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

KRISTUS NOUSI KUOLLEISTA!
TOTISESTI NOUSI!


Palattu on yöpalveluksesta, ikä tekee sen kun nyt on eläkkeellä on heti niin raihnainen, mutta jaksoin loppuun asti, nyt lepäilen ja ihan vähän maistan elävöityäkseni pashaa kulitsan kera, ehkä kananmunan, vähän juustoa ja kenties pesto lasagnea, mahdollisesti kahvia jos jaksan keitellä.


Erakkolan tsasouna koristeltuna, mandariinipuut teki todella uljaita oksia joita käytin koristelussa, paikanpäällä nähtynä on rauhallisempi kuin kuva, huomaa ikonit analogilla, ei ole maalarilla käsinmaalattuja ikoneja vaan ihan valokopioita kehyksillä, jospa tänä vuonna saisi aikaiseksi.




Tässä siunattavat kirkossa. Kuva Anitta Julkunen



Nurmeksen ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra Andrei Verikov siunaa pashan ja pääsiäismunat.
Kuva Anitta Julkunen




Mukana yökirkossa oli perinteiset siunattavat eli pasha, kulitsa ja kananmunat sekä lyhty, kerron lyhdyn valosta suullinen perinne sivulla myöhemmin.








perjantai 7. huhtikuuta 2017

PÄÄSIÄISKANAT
T
äytyy heti kertoa että olen ruokailutavoiltani laktoovovegaani, siis syön myös kananmunia.
Eilen Yleisradion uutiset kertoi kanasta kuinka niissä on superbakteereja, lue tästä:

http://yle.fi/uutiset/3-9549949

Mitä sitten, jos söisin kanaa ostaisin sitä tämän jälkeen vain tukeakseni kanataloutta ja veisin avaamattoman paketin ongelmakeräys pisteeseen tai apteekkiin.

Lähinnä mietin miksi uutinen piti tuoda juuri esille ennen pääsiäistä, jaa`a.

Lähinnä vielä mietin , kun aina olen ollut iloinen suomalaisten kanojen ja kananmunien puhtaudesta, verrattuna ulkomaalaisiin joista aina varoitellaan, nyt siis eka kerran luin että emokanat tuodaan ulkomailta, ihan vähän herättää kysymyksiä.

Lähinnä vielä mietin kun on näin eläkkeellä aikaa, eikö kanojen munissa ole superbakteeria.

Lähinnä vielä mietin, ohjeita, älä koske kanaan, peseydy huolella ennen ja välillä ja jälkeen kanan valmistuksen ja myös kaikki välineet jotka ovat koskeneet kanaan.

Olen ostanut jo pääsiäismunat jotka värjään, nyt keitän niitä puolituntia ja olen pahoillani jos ovat mustanpuhuvia, mutta turvallisuus ennen kaikkea.



Tässä kukot ovat pyrähtäneet paikalle ja aivan äimänkäkenä miettivät kanojen bakteerikantaa, antavat sitten myöhemmin lausuntonsa jos kanat sallivat.