keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

TUOKSUSSA TUOMIEN
T
änään oli kevään hieno ylläri kun nostin nokkani maasta, tuomet kukkivat, sanomaton kauneuden paljous täytti mieleni, heti oli vietävä tsasounaan tuoksuvia oksia, laulun sanat etsivät tietään ulos ja pakko oli hiljaa hyräiltävä erästä iskusävelmää lapsuudestani, se tässä:

1. Tuoksuvat tuomien valkoiset kukkaset,
terttuinsa peitos on puu.
Lehdossa laulanta soi satakielien,
hiljaiseen yöhön luo loisteensa kuu.
2. Muistatko kesän, kun tuoksussa tuomien
haaveillen istuimme ain?
Kuiskaili silloin tuo helkyntä hempeä:
Armaani, ain, sun ain’ oon mä vain.
3. Vuodet on vierineet, hurmas on haihtunut,
nuoruus jo mennyt on, oi.
Vaan en mä valkoisten tuomien tuoksua
unhoittaa koskaan, en koskaan mä voi.

Aina talvella luen piispa Panteleimonin kirjoittaman kirjan -Venäläistä teetä, kirjassa on tämä laulu, vähän eri sanoin, mutta aina sanat tuo kevään odotuksen ja uskon kevään tuloon.



 
 





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti