lauantai 29. heinäkuuta 2017

HEINÄN NOSTALGIAA
E
ilen askarrellessani jotain ulkona alkoi tuoksua heinä, sellainen vastaniitetty ja silloin vasta huomasin naapurin niittäneen ja nostaneen heinät seipäille, harvoin näkee enää tällaista. Pakko oli hakea kamera ja ikuistaa nostalgista kauneutta.


Tummat raskaat pilvet kiertelivät kylän yllä, kaunista


Ilmavasti seipäälle nostettua heinää, tuoksuu kesän lumoava suomalainen nostalgia


Siistii.


Samalla piipahdin kahlaamassa omenatarhan heinikossa ja mikä paljous omenoissa.


Omenoita tulossa, toivottavasti säilyvät korjuuseen asti.


Palatessani osuin paikalle kun Tesma perhonen lepäsi, tämä perhonen on kuulemma yleisin suomessa, en ole ennen nähnyt.


Tämän nimesin -Mikälie 1, mutta löysin kuvan ja onkin todennäköisesti kultapiisku.


Tämän nimeksi tuli -Mikälie 2, mutta tästäkin löytyi kuva ja on ilmeisesti maahumala joka huom. kukkii keväällä.


Pakko oli kuvata myös nämä lapin orvokit jotka voi todella hyvin.


Taustalla omenatarhan portti.

Oikeastaan en muuta ehtinytkään tehdä koko päivänä, tsasounassa luettujen aamurukouksien jälkeen nautittavaa, lämpöä, aurinkoa, iloa puutarhasta, löysin jopa lavalta vesiheinän joukosta tilliä pakkaseen talveksi.











lauantai 22. heinäkuuta 2017


ERAKKOLAN RUOKALA
Erakkolan ruokala oli avoinna vain viikon.


Esillä oli Porilaisen Meimi Mäkelän akryyli maalauksia ja grafiikkaa.


Tässä leipomuksia joita siskoni kanssa väännettiin, lisäksi oli lohisoppaa hernekeittoa, ym. muuta.


Joka päivä oli lättyjä ja yhtenä päivänä ihan ternimaidosta, kiitos lahjoittajalle.




Kaikella on aikansa ja nyt ruokala on muuttunut Fergusonin suojakatokseksi. Sain tekstiviestin:
Ferguson on valmis palaamaan kotiin. Vaipat oli vaihdettu ja peräpää ei vuoda enää, vaihteita oli jäykistetty ja jotain muuta, en muista, hain eilen, pyöräilin paikalle ja happi lopussa ollaan niin ylhäällä vaaroilla, pahimman puhinan loputtua ajoin Fergusonin kotiin, muualle sillä ei olekaan asiaa sillä sitä ei ole rekisteröity. Vielä jäi tilaa askartelulle katoksen alla.


YRTTITARHA KATSAUS
Lupasin keväällä kertoi yrttimaan kuulumisia, tässä näitä:


Tämä oli lähtökohta, tälle lavalle tein yrttimaan.


Tässä nykyinen tilalle, upeeta, olen tehnyt kaikkeni jotta voin tarjoilla näin muhkeita kasvustoja sinulle.


Tässä etualalla peruna buketissa, taustalla upea vesikrassi&tilli.


Tässä harsokukkaa, taustalla kehäkukkaa ja upeeta vesikrassia.


Tässä toisen puolen perunaämpärit, perunat on pestyjä S-marketin perunoita joita oli unohtunut pussiin ja itivät suuremmoisesti juuri kun piti.


Tässä siis tilli ja upeaa vesikrassia.


Tässä on basilikaa ja upeeta vesikrassia jota eräs intomielinen poisti basilikojen tieltä. Tässä nämä kuulumist tarhalta, en ymmärrä kun en mielestäni kylvänyt upeeta&%(/=)? vesikrassia että mistä se se on tullut.

En voi olla julkaisematta lapin orvokin- apinan kukan rehevöitynyttä olemusta:


Tässä yleisnäkymä kukkaan.


Täydessä loistossa.



Horsma on myös kauneimmillaan.


Salainen polku omenatarhalle.













maanantai 17. heinäkuuta 2017

KORJAUS SARJA
Joskus erilaiset asiat tarvitsevat niin sanotun korjaus sarjan, viikon totuin ihmisiin ja nyt tyhjyyttä, pitää korjata, pitää löytää ihmisiä joten mietin, hm, joo, autoni ovi oli lähinnä kiinni maalarin teipillä ja piti korvata se helteen ajaksi Laura Ashleyn käsin kudotulla kankaalla, mutta ei, ei kestäisi jouluun asti joten päätin lähteä sinne missä ainakin olisi ihmisiä ja autoni tulisi korjattua, samalla palauttaisin siskoni paalupaikalle.


Tässä näkyy autoni ovijoku haka joka pitää oven paikallaan, se oli ponnahtanut pois paikoiltaan ja ovi aukeni täysin, en sitä huomannut kunnes pellit alkoi paukahdella ja viime päivinä ovi ei meinannut aueta kuin sorkkaraudalla. Korjaaja tiesi mitä teki ja ovi on kuin uusi.

Ihmisiä löytyi ja paljon matkalla, eräänä päivänä minut vietiin syömään kalaperunoita englantilaiseen tapaan ja ravintolan nimi oli tietysti MERRY MONK, hyvää, hyvää. Juotavana oli englantilainen kuiva omena siideri.



Tietysti piti käydä rannalla, on se paikoillaan.


Ja sitten tapahtumapaikalle keskustaan, kello oli 14.00. Torikauppiaat keräsivät tuotteitaan pois, kaikki eläkeläiset olivat poistuneet paikalta jo aiemmin, tuuli heitteli vähäisiä paperiroskia torilla, missä te olette? kyselin hiljaa, kaikki on rannassa päätapahtuma kadulla, hm, etnistä ruokaa, jotain gelttiä, jotain puuesineitä, kumitavaroita, paitoja joissa lähes viime vuoden logo, ihmisiä kyllä, olisin pystynyt laskemaan kaikki, hei! mä tiedän mennään Fazerille kahville, joo, apua, kakkupala 7€, kaikki eri kokoisia, onneksi en ollut maksaja, säälitti, joo, mennään kotimatkalla K- kauppaan ja ostetaan jäätelöä ja keitetään kunnon kahvit jossa määrällä ei pihtailla.


Olin siis Porin alueella muutaman päivän, rauhallisin mielin palasin kotiin, pyöräytin pesukoneen käyntiin, työt odottaa ja kasvimaat joihin on kasvanut jättivesiruoho yhteisö.

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

MAITOHUONEEN ENSIMMÄINEN
NÄYTTELYVIIKKO PÄÄTTYI

Loistavan sään ja kokkelipiimän voimalla loppui ensimmäinen MAITOHUONEEN näyttely viikko.



Ah, elämää, tsasounan penkillä sokaistuneena hehkuvan auringon loisteesta kylmänä nautittu kokkelipiimä antoi kesän iloa  työn lomassa.
Olinko tyytyväinen, olinko? Olin ja ilman siskoni apua en olisi jaksanut koko viikkoa vaan olisin jurottanut jossain nurkassa karvalakki kainalossa, kiitos hänelle ja kaikille kävijöille, ensi vuonna uudet kujeet MAITOHUONEEN liepeillä.



Marianna Kantolan erakkolalle  lahjoittama ikoni. Kuva ei tee oikeutta ikonin hienovaraiselle tekniikalle iltavalon vuoksi. Kiitos Marianna yhteistyöstä.

lauantai 8. heinäkuuta 2017

RUNOLLINEN TUOKSU
Päivällä tapahtuma areenan täytti tuoksullaan apila joka huumasi eteerisellä tuoksullaan, nii toi, se on sun sireenipuskat kun haisee, hä, öö, onko! joo, jätetään siis seuraavaan kertaan apilan runollisuus. Näyttelyn ikonimaalari on saapunut paikalle, mukanaan minulle ikoni, kyllä joku osaa kehittyä jatkuvasti, upeeta, kiitos, palaan tähän ja muihin näyttelyn ikoneihin MAITOHUONEEN sivulla lähiaikoina.
Vieraita kävi harvakseltaan olihan Valtimopäivät ja lauantai markkinat, hyvä näin, huomenna näyttelyn viimeinen päivä, huomiseen.



Apilankukka ryökäle imitoi sireenin tuoksua vai oliko se päinvastoin, muutenkin saa hävetä kun ei tunne muita kuin rikkaruohoja ja lupiinin jota kaikki inhoavat ja olen varma että jokaisen lapsen ensimmäinen sana on -lupiini vieras laji, vasta sitten tulee sana äiti, ihan vaan mietin tuntevatko lapset ne suomalaiset uhanalaiset kasvit joita lupiini kylmästi tuhoaa, mietin nyt tätä koko yön.



perjantai 7. heinäkuuta 2017

LÄTTY
Ternimaito lettu päivä oli tänään, kylmää seisoskelua 18 reikäisen ohukaispannun äärellä, kaasu suhisi, puut suhisi, käärme suhisi, naapurin sakke suhisisi, ei ku ei , ei käärmettä tänään, sakke kylläkin ja asiaa oli sakella paljon ja nälkä, kalasoppaa ja heti.


Tässä tämän päivän tapahtumakeskus.


Heti kun sakke oli syönyt lähti vieraita vastaan ja taputtaa piti, leuan alta kutkutella ennen kuin pääsi pihaan.


Ennätysvauhtia hoitui tiskit ja tavarat järjestykseen sillä tänään illalla oli kyläjuhla ja siellä oli käväistävä vaikka tuntui että jalat oli jo menneet levolle. Mentäessä Tulehmolle-tulipaikalle uusi lipputanko ja lippu tervehti, kaunista, pakko oli kuvata, jospa ensi vuonna olisi erakkolassakin, pystyttäjät on jo tiedossa. Päivä oli vilkas, mukavia ihmisiä roppakaupalla, huomiseen.




torstai 6. heinäkuuta 2017


LÄMMITTÄÄ
Lämmittää puhua kylmästä, tänään hyytävä tuuli ja kylmyys saavutti Rasimäen, kahvi pysyi hädin tuskin kuumana.
Aamulla oli iloinen yllätys kun suuria haukotuksia väistellen aloitin valmistella lätty taikinaa, avatessani  munakotelon tupsahti eteeni pieni höyhen, jos en olisi karaistunut böndeläinen olisin juossut karkuun tuntemattoman esineen nähdessäni, nyt iloitsin nähdessäni tervehdyksen kanalasta.


Terve vaan!
Asiakkaita kävi harvakseen, mutta sitä mieluisampia, kiitos.

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

AAMU 6:05
Aamun rukoushuokaukset on kuultu, hehkuva aurinko heräilee, kuuluu kolinaa leipomosta, avoimen ikkunan kautta tulvii mausteiden kiehtova tuoksu, kaneli, vanilja, kardemumma, kaali, kaali? kyllä, tänään on näköjään kaalipiirakoiden päivä, tieltä kuuluu renkaiden ratinaa ihmisten kiirehtiessä töihinsä autoillaan, alkaa tavallinen päivä Rasimäellä.
Kantaessani tauluja, ikoneja paikoilleen päivästä toiseen tunsin yhteyttä kauppiaisiin jotka joka päivä kantavat sisältä tavaroita vieraiden ostettavaksi ja toivovat päivästä tulevan kannattavan, aina ei jaksa, silloin pitää keksiä viihdykettä, tänään 8:05 laitoin tauluja ja silloin se iski, ilkikuri.



Laitoin taulut vinoon, näyttivät iloiselta kuten minä, lähdin laittamaan ikoneja seinälle ,toki ne tuli suoraan ja kas kun tulen takaisin rakas siskoni oli suoristanut taulut ja ihmetteli ripustustyöni jälkeä, selostin että näin ne huomataan kun jokainen haluaa ne suoristaa, toki, kaikki käy, eri maksusta, kahvi euron ja taulun suoristus kaksi euroa.

Tänään avautuivat myös liljat ja iirikset.



Zaharias halusi itsestään selfien kun oli juuri stailattu mustaksi ja hivelty kulta jauheella, oli aika omahyväisen näköinen, joo, oli vieraitakin koko päivän jos sellainen kiinnostaa ja eräskin ihan varoittamatta ilmoitti että tykkää näistä kirjoituksista, en voinut todeta muuta kuin että tykkään itsekin kirjoituksistani, miltähän tuntuisi jos en tykkäisi, tätä mietin ja toivon sen verran keskittyväni ettei huomenna olisi pohjaan palanutta hernekeittoa.
Ja yllätys lehmä poiki juuri sopivasti ja illalla yllätyksenä tuotiin ternimaitoa, siksi iloa jaetaan perjantaina on ternimaito lettuja, mitäs sanot, huomennakin on lettuja koska on hernekeittopäivä.
Joten koitas pistää tossua toisen eteen.





tiistai 4. heinäkuuta 2017

ONKO RANNEKE?
Toinen päivä erakkolan tapahtuma alueella oli vilkas, Ylä-Karjala lehden  pieni pääsylippu- arpalippu vertaus aiheutti iloa kysellessäni haluaako vieras rannekkeen koko alueelle vai perhelipun tai jopa vain tsasounaan kertalipun, aika moni ymmärsi minua.



Aamulla laitoin informaatiokyltin varoituksella käärmeestä, saatavana oli myös teräskärki vahvistetut metsuri saappaat ja koko vartalo turkishaalarit jotta saattoi lähestyä MAITOHUONE näyttelytilaa, saappaat lähti heti sopivina myös muualle käyttöön.
Timo tuli kukonlaulun aikaan niittämään jotta vieraat näkisivät paremmin omenatarhan, ihan piukkana intoa halusi että portti suoristetaan jotta kehittelemäni ansiokas salpa voitaisiin heittää roskiin, tällaistä tää on, kerroin kuinka en ollut pukeutunut karkeisiin porttisuoristustöihin ja miltä näyttäisi uudet neonväriset hanskani, ei auttanut, osuuteni työhön oli kuitenkin siedettävän rajoissa ja nyt portti toimii normaalisti, kiitos Timo.


Tänään kuten muinakin päivinä on saatavilla myös lettu annos paikanpäällä paistettuna.
Päivä kului nopeasti ukkosen jyrähdellessä taustalla ja muutaman vesipisaran virkistyksessä.




maanantai 3. heinäkuuta 2017

PARATIISILLINEN ELÄMYSMATKAILU
ODOTTAA

ENSINNÄKIN:
YLÄ-KARJALA LEHDESSÄ OLI MAININTA ETTÄ MYYN PÄÄSYLIPPUJA, SIIS;
EN MYY, VAAN MYYN ARPALIPPUJA, KERROTKO ETEENPÄIN.

Sitten paratiisiin, ihan ensimmäiset näyttelyvieraat sai olla todistamassa kertomusta jota olen toistanut vuodesta 2007.
Näin käärmeen kun istuin talon rappusilla, ainakin viisimetrinen kyy kulki ohitseni kuin elämäni, norttia meni aski ja päätös paeta kaupunkiin, hengiteltyäni nortin käryä paperipussiin ajatukseni selkeni sen verran että soitin kummipojalleni kuka pyhä karkottaa käärmeet?, vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä -Pyhä Patrick, hänen elämänkertaansa en toista tässä, olen kirjoittanut aiheesta joskus, tutki itse, maalasin pyhän Patrickin ikonin, asetin aitan seinään ilmoituksena käärmeille ettei kannata tulla, meni päivä pari kun taas näin kyyn, mietin, tulin siihen tulokseen että kyyllä on yhtä suuri oikeus olla täällä kuin minulla, pyhä Patrick vain suojelee minua puremilta,
ja sitten tänään, ensimmäisten vieraiden tullessa Maitohuoneen näyttelyyn oli vastassa rapuilla kyy, nyt sain ihan esimerkin avulla vakuuttaa asiayhteyttä ikoniin, kyy oli pienehkö, mutta maha pullotti aivan kuin siellä olisi ollut siskoni leipoma wienerpulla, hm, sain pari kuvaa jotka ohessa ja pyhän Patrickin ikoni, huomioi kyyt edessä, ruskea on naaras ja musta uros.
Näin meni tämä päivä.



Tämän ikonin olen maalannut 2007 erakkolaan.


Huomioi keskivartalon wienerpulla malli.











sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

MAITOHUONE AVAUTUU
H
uomenna 3.7 klo 10 avautuu MAITOHUONE.
Esillä on Marianna Kantolan maalaamia ikoneja, näyttely on avoinna 9.7 asti joka päivä 10-18.

Siskoni kanssa on leivottu jo viikon, kuivakakkuja jotka ovat todella kuivia, esimaistajat köhivät vieläkin ja on syytä tulla sillä olemme koemaistelleet kaikkia niin että piti jo rajoittaa kun alkoi näkyä sokeroituja tähtiä, munkki on jo kuin munkkitaikina pallo, jos et halua tätä, tule ja osta osuutesi voin iloihin ja onnelliseen, kelluvaan elämään
Tarjolla on joka päivä soppaa, yleensä lohi, torstaina on lihatonta hernekeittoa ja lättyjä, lettuja on joka päivä, paistan ohukaisia livenä, ulkona, suoraan lautaselle, munkit tietysti on juuri paistettuja.

Ruokalassa on esillä Meimi Mäkelän uusia akryylimaalauksia jotka myydään erakkolan hyväksi.


Kuva on MAITOHUONEEN museo osasta. Paikalla on myös arpajaiset ja myynnissä 3dl peelareita, Läkki patalappuja ja leikkuulautoja.