keskiviikko 30. elokuuta 2017

HAAVEIDEN KYLÄNI ON KUOLLUT
Eilen oli Herran edelläkävijän Johanneksen mestauspäivä joka on ortodoksikirkossa suuri juhlapäivä, olin kyläni ainoa ortodoksiasukas palveluksessa, juuri luin, että samaan aikaan oli talkoot tulehmolla.
Pilkkaajat olette voittaneet, ortodoksisuus on kuollut kylässäni, sadonsiunaus juhlassa ei ollut ketään.
Olemme kohta tilanteessa jolloin vanhan tsasounan ikonit viedään museoon ja rakennus puretaan pois, näin on tehty jo muualla.
En voi määritellä sitä surun määrää jonka tunnen.
Jatkuva arvostelu ortodoksisesta toiminnasta kylässä häiritsee vaikka osaltani vieraita käy kerran vuodessa viikon, vielä viisikymmentäyksi viikkoa on tiet vapaat vieraistani.






SADON SIUNAUS ERAKKOLASSA
P
itää välillä aina muistuttaa että erakkolan virallinen nimi on :
PYHITTÄJÄ STEFANOS TUNNUSTAJAN ERAKKOLA, muistopäivä 28.3
ja erakkolan pihassa oleva tsasouna on nimeltään :
KUNNIALLISEN JA ELÄVÄKSI TEKEVÄN RISTIN YLENTÄMISEN JA PYHÄN JOHANNES KRYSOSTOMOKSEN TSASOUNA muistopäivä 14.9

Tarina alkaa jo edellispäivänä silloin piti voivotella, että mitähän sitä taas tarjoaisi vieraille, sillä eilen oli Herran edelläkävijän Johannes Kastajan mestauspäivän muistopäivä joka on ankara paastopäivä ja voi oli kiellettyjen listalla. Menu selkiytyi naapurin tuodessa ison kesäkurpitsan, tarjolla oli siis kesäkurpitsa-kaali keitto ja kahvin kanssa erakkolan makea paistos omenalla ja mantelilla tällä kertaa.

Piti keksiä jotain kivaa ja pidän arvonnoista, joten nyt myös, mitä voitoksi, vanhoja huonekaluja, arabian astioita vai mitä.


Ajattelin ja hainkin kantarelleja, niistä melkein kaikki pitää, tässä kuvassa pienempi kasvualue, nyt saa vaihtaa väriä ja olla kateudesta harmaa jopa lilaan menevä.


Tässä sienet puhdistettuina, en tiedä miksi rasia näyttää vajaalta oli kuitenkin aivan täynnä, sieniä tuli paljon, mutta halusin ilahduttaa minulle juureksia tuonutta naapuria joten hän sai ilman arvontaa osansa, jokainen sai kirjoittaa nimensä lappuun ja italian Pisan kaupungista ostettu herrasmiehen olkihattu sai olla astiana, kunniavieras isä John sai nostaa voittajan ja mitä ihmettä hyvin sekoitetuista lapuista nosti voittajaksi ISÄ JOHNNN!!!



Edellispäivänä naapuri toi myös porkkanoita, keltajuuria, punajuuria siunattavaksi ja vielä eilen minttua valtavan nipun josta jokainen sai kotiin oksia siunauksen jälkeen.


Itse kaivoin sankoihin istuttamani kolmen pestyn perunan sadon, kivasti tuli ja mikä ihmeellisintä siemenperunat oli ihan ok, en tiennytkään että ne kerätään ja käytetään uudelleen, siis ihmettelen kun jotkut ostelee joka vuosi uusia siemenperunoita.


Tässä satoa sieniä, kurttukaalia, lanttua, tomaattia, raparperia, minttua, porkkanoita, punajuuria, keltajuuria, tilliä.


Lantut on vielä purkeissa sen aikaa kun ehdin ne käsitellä pakkaseen, kiirettä ei ole.



Eilen aamulla maailma oli kaunis, mutta kylmä, hakiessani perunat kasvupaikaltaan, piti palella, mutta nauttia maailman kauneudesta, hain myös unikkoja pyhän Johannes Kastajan muistolle vainajien muistelupöydälle.


Unikot kestävät vain hetken joten aina pitää olla valppaana jos haluaa nauttia niiden kauneudesta.


Sato siis siunattiin rukouksin ja veden vihmomisella, toimituksen suoritti isä Andrei ja isä John Nairobista, kaukaa oli vieraita kuten Suomen lapista ja Keniasta.

UUSI ASUKAS ERAKKOLAAN
Erakkola sai uuden asukkaan, pyhä Nikolaos muutti talooni, kiitos ikonin lahjoittajille.


Pyhä Nikolaos rukoile Kristusta puolestamme.














maanantai 28. elokuuta 2017

NO, MIKÄ O?
Ei mikään, tai joo, viime viikolla keräsin punaherukoita naapurin pensaista luvalla sain käydä katsomassa myös kukkia, olin yksin kun näin liljat en päässyt mihinkään, tuijotin liljoja, uskomaton kauneus oli silmieni edessä, lähdin pois, ei, pakko oli hakea kamera, otin kuvia,, huumaava tuoksu täytti tienoon, mietin kun maailmassa on tämän kaltaista kauneutta mikä sokaisee ihmisen niin että näkee vain pahuuden ja rumuuden, haluaa tuhota kaiken, toisemme.


Ei tarvitse olla liljoja, luonnonkukat paratiisimme saa kyllä minussa sellaisen hippikauden ja rakkauden aallon joka jo kerran yritettiin 1970- luvulla, mihin kauneuden tarve hävisi.


Minulle lilja on kirkon ylin kaunistus ja vain erityistilaisuuksien kukka, kuten Suuren Perjantain Kristuksen hautaus ja hautakuvan kaunistus.


Niitä voi olla miljoona tai yksi, lilja täyttää kauneudellaan tilan, on muiden tehtävä kerätä aseet pois, minun tehtävä on näyttää kauneutta, kuten pitäisi olla jokaisen taiteilijan tehtävä, rumuus on silmiemme edessä, miksi sitä pitäisi tuoda esiin taiteessa.


Kreetan arkkipiispa on sanonut että ihmisen suurin synti tänä päivänä on itserakkaus, sanoisin että suurin synti on muuri jonka media on luonut ihmisen ympärille, koskemattomuus, älä lähesty, kylmyys on sisään rakennettu jo lastentarhassa, opetetaan jäätymään ihmisinä, ei se ole välttämättä itserakkautta jos ei osaa rakastaa muita, kun ei opeteta


Ihan selkeästi haistelin liikaa liljoja, kauneus siirtyi sisälleni, kumpa osaisin sitä jakaa, en osaa kasvattaa liljoja, mutta toivon että kun elämme sukupuolineutraalia aikaa myös ne sotivat, väkivaltaiset ihmiset löytäisivät kukkien kauneuden ja sitä myötä elämän kauneuden ja rakkauden toisessa ihmisessä eikä vihollisen joka on turhuutta, mikä on voitto? Onko toisen ihmisen kuolema voitto?


Ortodoksinen kirkko antaa mahdollisuuksia kasvattaa rakkautta kaikkeen, kirkon kauneus kukkineen, tuoksuineen, teksteineen saa arjen pois, vaan kun meidät lähetetään Liturgin jälkeen kertomaan Evankeliumia maailmaan, teemmekö sen, en tarkoita ovelta ovelle kulkemista, vaan tuomista kauneutta ei ainoastaan ystäville vaan kaikille ympärillemme, naapurini teki sen, koko talven muistan liljojen kauneuden.


Aina uudestaan pitäisi nähdä nämä liljat että muistaisi kauneuden ja sen vaalimisen ettei arki muuttuisi suolattomaksi.










lauantai 26. elokuuta 2017

KAUPPAHALLISSA
Hyvin alkoi, kiitos kysymästä, koko edellisen päivän leivoin olosuhteissa joita voi kuvailla vain olosuhteiksi juuri tulen keksimisen jälkeen, sähköuuni lämpeni iltapäivällä ja puu uuni jäähtyi iltapäiväksi joten tuotteiden laatu eri kriteerien valossa oli että,- aina ennen on onnistunut.


Tästä se lähti, tuotevalmistusta, tulossa kaalipiirakkaa

Aamulla heräsin kolmelta keittämään sienikeittoa, joka oli kylmälaatikossa jotta pysyisi kuumana, iltapäivällä kello kuusitoista asiakas palautti soppalautasen jonka oli melkein syönyt loppuun kun oli soppa kylmää, voiko lämmittää mikrossa, anteeksi ei ole mikroa ja uuni kyllä lämmittää sopan huomiseksi, mutta en ole varma kestääkö pahvilautanen, korvaukseksi vaati piirakkaa, kahvia, ym. ei se mitään, olin ottanut buranaa ja vain hymyilin, kylmälaatikossa ei soppa siis pysy lämpimänä viikkoa.
Lähtöaamuna olin jo valtatiellä kun muistin jatkojohto kelan, soppia läikyttämättä palasin takaisin, ajatukset myyntipaikalla kannoin autoon vesiletku kelan joten olisi ollut viisainta mennä nukkumaan, mutta pitää olla sitkeä ja vielä kerran vaihdoin kelat ja pääsin tapahtumapaikalle juuri sopivasti.


Ulkona oli mainontaa, mainos oli mukava ihan oikea ite taidetta, ei ollut turhan virallinen pönötysmainos.

Äkkiä kaikki paikoilleen ja kun Kaija tuli apuun tuoden haukivoileivät jotka ei muuten kauaa vanhenneet alkoi kauppa joka oli koko päivän vilkasta, onneksi Kaija tuli, touhua oli, paistoin korvapuusteja jotka olin leiponut ja pakastanut raakoina, ihan hyvä idea, oli koko ajan tuoretta, hyvän tuoksuista pullaa, jotka ikävä kyllä loppuivat kesken.
Oli mukavaa kun Valtimolaiset ja Nurmeslaiset olivat lähteneet markkinoille. Ihmiset oli todella hyväntuulisia, iloisia, olemmehan Karjalassa, kuvia otettiin ja sain poseerata ihan ilman haukivoileipiä, haukivoileipien kanssa, hauskaa.


Tässä myyntitiski, vain pari kolme piirakkaa jäi ja tarkoituksella pari toscatorttu palaa henkilökunnan virkistykseen.

Tätä kirjoittaessa auto odottaa tyhjäystä ja armotonta tiskaamista kunhan vesi lämpenee. Päivä oli tosi mukava, raskas, onneksi yksinäisyydessä voi ääneen valittaa nyt aamulla kun lundeimet on niin kipeet ja kuin kävelisi neuloilla.


Otin kuvat kun olin lähdössä pois, harva ajattelee kuinka paljon tarvitaan tavaraa kun luodaan ruokala paikkaan joka on tyhjä jossa ei ole vettä, vain sähkö, onni on iso auto ja vuosien varrella kehittynyt taito sulloa tavarat ,tässä siis lopputilanne joten kyseiset muovilaatikot kuvassa oli tullessa yksilöitä, täynnä leipomuksia.

Mikä sitten oli tarkoitus että olin mukana? Kun jäin eläkkeelle, ajattelin kun eläke nousee niin olen kuin ellun kana, yhtäkkiä huomasin että tuloni laski opetustyön, matkakulujen ym. muiden johdosta niin paljon että erakkolaa ei voi korjata ja muutenkin laskupino vain kasvaa, voi tietysti luopua kaikesta ja hypätä reinoihin ja keinutella päivät lukien vanhoja Ylä-Karjala lehtiä, ei, ei, ei, tulee se aika, mutta ei vielä joten pitää tehdä työtä niin kauan kuin jaksaa ja annetaan mahdollisuuksia.

lauantai 19. elokuuta 2017

KAUPPAHALLIIN
E
nsi perjantaina avataan Valtimon keskustassa kauppahalli entisen kauppayhtiön liiketilassa, kauppahalli on avoinna vain yhden päivän eli 25.8 klo 9-18.
Tempaus liittyy syysmarkkinoihin, tällöin kaikki saa tulla myymään tuotteitaan katujen varsille, itse olen kauppahallissa pitämässä Rasimäen erakkolan ruokalaa, myynnissä Metsäsieni keittoa, hauki voileipiä, marjapiirakoita sekä haudutettua Sergejeffin Jaavan teetä ja erilaisia yrtti teejuomia.


Kolme viikkoa sitten kun siivoilin paikkoja löysin kauppayhtiön muovikassin ja otinpa talteen kun oli outo nimi, eilen kauppahallin tutustumisreissulla tuli ilmi että paikka on ollut entinen kauppayhtiön kauppa. Kauppa oli jo loppunut ennen kuin muutin Rasimäelle, joten muovikassi on antiikkia ja kertoo alueen historiaa. Mielenkiintoinen löytö.
Surullista, nostalgiaa,  kertoo ajastamme joka koettelee böndeä sillä tällä viikolla saimme kuulla ,että kylämme K-kauppa lopetetaan homeongelmien takia tämän kuun lopussa ja uutta kauppaa ei rakenneta joten ainoaksi elintarvikekaupaksi jää S-market.
Mutta ei surra, kasvattakaamme lähiruokaa, myykäämme sitä toisillemme, tai jopa lahjoittakaamme satoa toisillemme, se on syysmarkkinoiden tarkoitus, itse odotan saavani ostaa mielettömän hyvänmakuisia valkosipuleita, valkosipuleita jotka ymmärtävät olla lempeitä valkosipuliin tottumattomalle.

TULE OSTELEEN! TUE MEITÄ YRITTÄJIÄ!

Tässä vielä kannustukseksi perhoskuva pihastani, kuvassa Kultasiipi ryhmään kuuluvat perhospari.


Kuten kauppahalli on päiväperho myös nämä böndeläiset ja parasta mitä voimme tarjoilla sinulle.




torstai 10. elokuuta 2017

KAKS LAKKAA
T
oissa päivänä soi puhelin,-nyt lähdetään lakkaan, ole valmiina, mut., siis olen päättänyt että en mene lakkaan, se lukee ensimmäisenä mustassa vihossani- ÄLÄ MENE LAKKAAN!!
Lakkasuot ovat aina seitsemän joen takana kuivattuna ja kun selviää hengissä ämpäri täynnä havuja, oksia ja käpyjä on ilo ostaa kaupan viilennetyssä ilmapiirissä musiikin soidessa lasinen lakkahillopurkki jossa sataa grammaa kohden on jopa kolmekymmentä grammaa lakkoja.



Mutta mitäs teet, pakko oli lähteä, kun laadukkaammat jatsarini oli kohden taivasta rynnittyäni kahden männyn ja kuusen välistä selälleni suohon kannatellen vasemmalla kädellä kymmenen litran sankoa - ei kaatunut, ei kaatunut, mikä? ämpäri, olihan siellä jo kaksi kalpeaa lakkaa joista söin toisen että sain verensokerin tasoittumaan.



 Maatessani suossa mietin, ettei tämä ole minun juttuni, olinhan vasta viiden metrin päässä autosta. Samalla Havannoin joitain punaisia marjoja, mitähän lienevät, eivät näyttäneet puolukoilta.



Valtavan puhinan, krohisevan hengityksen ja tuhansien hyttysen kera vihdoin kuulin että varmaan riittää jo, - kyllä, kyllä. Pääset toistekin, ai kiitos, joo sellaista ryskettä jota aiheutit pelkää itse kontiokin, hm. olikohan tuo kohteliaisuus.


Täytyy ilmoittaa tässä , että kuva on photosopattu, lisätty väriä, poistettu kuusen taimet, sammakot ja väkisin mukaan tunkeva hauki, sillä hämärästi muistan kahlanneeni jossain järvessä .



sunnuntai 6. elokuuta 2017

YKSINÄISYYS
U
sko tai älä olen miettinyt tätä aihetta jo kauan, tänään sitten ryhdistäydyin ja uskaltaudun kertomaan maallikko ortodoksin ajatuksia yksinäisyydestä. Yksinäisyydestä ei yleensä puhuta.Yksinäisyys ei ole vain yksinäisyyttä vaan sillä on monia eri muotoja. Yksinäisyys syntyy huomaamatta jopa perheen keskuudessa jos ei voi puhua omista tunteista, vihasta, rakkaudesta.

Aina näin syksyisin otetaan esiin yksinäisyys mediassa, hyvin pintapuolisesti, annetaan ohjeita kuinka pitää mennä muiden joukkoon, harrastaa ja vaikka mitä.

Yksinäisyys on aluksi mukavaa ja paikallaan toisinaan, mutta sen kanssa pitää olla varovainen.


Yksinäisyyttä pitää vaalia ettei se muutu ylipääsemättömäksi, kuten ihmisarkuudeksi, tulee hetki kun on työläistä lähteä kauppaan tai mihin tahansa.

Yksinäisyys muuttuu hiljaisuudeksi, ei ole mitään sanottavaa, keskustelutaito häviää, täällä böndellä onneksi voi vielä pitää yllä keskustelua kaupassa, aina kaikki vastaa tai huomioi jos haluat, päätä että haluat.

Yksinäisyys voi muuttua itsesääliksi, olen yksin kukaan ei välitä, hetken voi näin ajatellakin, aina saa sääliä itseään, mutta se ei saa jäädä päälle.

Itsesääli johtaa myös tosi helposti siihen että säälistä nautitaan kaljaa, viinaa, saadaan hetkellinen unohdus joka kuitenkin aina johtaa tuhoon.

Yksinäisyys voi tuoda kolotuksia johon otetaan särkylääkkeitä ja huomaamatta nautitaankin niistä.

Yksinäisyys voi muuttua kostoksi, kun kukaan ei minusta välitä, kolme kertaa vaihtunut miun sote aika terveyden hoitajalle ja lopullinen unohdus voi aiheuttaa koston, niin ettei tilaa uutta aikaa vaan olkoon, lukekoot sitten lehdestä kun olen kuollut.

Yksinäisyys voi muuttua syrjäytymiseksi työn kautta, ei enää jaksa kuin hoitaa työnsä ja kaikki ihmissuhteet on työsuhteita, harvoin työsuhteet on ystävyyttä, totesin tämän vuosia sitten kun naistyötoverin kanssa kuljimme pyörillä saman kotimatkan, kun työmme loppui hän viimeisiksi sanoiksi sanoi ettei koskaan olisi kulkenut tätä matkaa kanssani, se on ollut vastenmielistä koko kymmenen vuotta???, minä luulin että olimme ystäviä. Työn loputtua voi ikävää huomata ettei olekaan syntynyt ystävyyttä, pelkkää tyhjyyttä.


Tässä me kypsymme yhdessä kuin ihmiset, nämä lätyt ei kuten ei eläimetkään voi korvata toista ihmistä, on itsekkyyttä jos ei voi kohdata ihmistä, kohtaa mieluummin lätyn.

Työdementia, olen havainnut työdementiaa useasti, työssä hoidetaan vain ne pakolliset rutiinit, perustyöhön ei riitä aikaa joten ne unohdetaan, ennen kaikkea piispat joilla on enemmän vapautta pitäisi pohtia yksinäisyyden ongelmaa, ei kirjoitella kliseitä, heidän pitäisi keksiä uusia ajatuksia yksinäisyyden hoitoon ja käyttää apuna ja neuvonantajina niitä tavallisia ihmisiä jotka tietävät mitä yksinäisyys on.

Kunnissa pitäisi ottaa yksinäisyys vakavasti, olen monessa paikassa ehdottanut että palkataan kuntaan terveydenhoitaja jonka ainoa tehtävä olisi kulkea ja jutella yksinäisten kanssa, miksi terveydenhoitaja, hän olisi kykenevä näkemään onko kaikki hyvin, meitä tässä kunnassa on 2000 osa tarvitsisi keskustelua yksinäiseen arkipäivään, missään tapauksessa ei saa olla minkään seurakunnan edustaja, ei edes ortodoksi, vaan neutraali terveydenhoitaja.


Yhdessä meissä on voimaa, lämpöä, kerran ehdotettiin seurakunnassa että, ne jotka ovat aktiiviseurakuntalaisia istuvat aina eri ihmisen kanssa kirkkokahvilla, tein näin ja hämmästykseni oli suuri kun jututtamani henkilö kiitti että olin jutellut hänen kanssaan, tämä keino ei kuitenkaan toiminut, on mukavampi istua oman vaimon tai tuttujen seurassa, yksinäisyys vain korostuu kun muilla on juttua ja iloa.

Kotona ortodoksi pitää sisäistää pyhien läsnäolo, aina kun lampukassa on valo on pyhät paikalla, yksinäisyys muuttuu siedettäväksi, on turha antaa vihjeitä kuinka yksinäisyyttä voi torjua, jokaisen pitää kuitenkin yrittää miettiä mistä yksinäisyys johtuu omalta kohdalta ja kun syy löytyy, löytyy myös toinen ihminen, pappi, jonka kanssa voi jakaa yksinäisyyden ja etsiä keinoa yksinäisyyden poistoon, jos ei löydy on olemassa kuitenkin usko.


Lampukassa on valo, pyhät on läsnä.






keskiviikko 2. elokuuta 2017

JUMALANÄIDIN PAASTO 1.-14.8.
Eilen alkoi Jumalanäidin paasto joka kestää pari viikkoa.
Eilen oli myös Kunniallisen ja eläväksi tekevän Ristin esiintuominen.


Risti on tuotu analogille.

Nautimme ystävieni kanssa paastonajan lounaan, tarjolla oli kasvis hernekeittoa, tomaattileipiä, pähkinänäkkileipää, vettä, jälkiruuaksi oli tuoreista luumuista tehtyä paistosta.


Hernekeitto teki kauppansa.

Ystäväni toivat tuliaiseksi Kreetalta rohtosalviaa, kumpa voisin jakaa kanssasi tämän tuoksun joka on valloittanut taloni.


Rohtosalvia käy kaikkiin vaivoihin, kokeilen sitä ylenpalttiseen laiskuuteeni, salviaa nautitaan teen muodossa, ei kuitenkaan jatkuvasti.