torstai 10. elokuuta 2017

KAKS LAKKAA
T
oissa päivänä soi puhelin,-nyt lähdetään lakkaan, ole valmiina, mut., siis olen päättänyt että en mene lakkaan, se lukee ensimmäisenä mustassa vihossani- ÄLÄ MENE LAKKAAN!!
Lakkasuot ovat aina seitsemän joen takana kuivattuna ja kun selviää hengissä ämpäri täynnä havuja, oksia ja käpyjä on ilo ostaa kaupan viilennetyssä ilmapiirissä musiikin soidessa lasinen lakkahillopurkki jossa sataa grammaa kohden on jopa kolmekymmentä grammaa lakkoja.



Mutta mitäs teet, pakko oli lähteä, kun laadukkaammat jatsarini oli kohden taivasta rynnittyäni kahden männyn ja kuusen välistä selälleni suohon kannatellen vasemmalla kädellä kymmenen litran sankoa - ei kaatunut, ei kaatunut, mikä? ämpäri, olihan siellä jo kaksi kalpeaa lakkaa joista söin toisen että sain verensokerin tasoittumaan.



 Maatessani suossa mietin, ettei tämä ole minun juttuni, olinhan vasta viiden metrin päässä autosta. Samalla Havannoin joitain punaisia marjoja, mitähän lienevät, eivät näyttäneet puolukoilta.



Valtavan puhinan, krohisevan hengityksen ja tuhansien hyttysen kera vihdoin kuulin että varmaan riittää jo, - kyllä, kyllä. Pääset toistekin, ai kiitos, joo sellaista ryskettä jota aiheutit pelkää itse kontiokin, hm. olikohan tuo kohteliaisuus.


Täytyy ilmoittaa tässä , että kuva on photosopattu, lisätty väriä, poistettu kuusen taimet, sammakot ja väkisin mukaan tunkeva hauki, sillä hämärästi muistan kahlanneeni jossain järvessä .



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti