sunnuntai 6. elokuuta 2017

YKSINÄISYYS
U
sko tai älä olen miettinyt tätä aihetta jo kauan, tänään sitten ryhdistäydyin ja uskaltaudun kertomaan maallikko ortodoksin ajatuksia yksinäisyydestä. Yksinäisyydestä ei yleensä puhuta.Yksinäisyys ei ole vain yksinäisyyttä vaan sillä on monia eri muotoja. Yksinäisyys syntyy huomaamatta jopa perheen keskuudessa jos ei voi puhua omista tunteista, vihasta, rakkaudesta.

Aina näin syksyisin otetaan esiin yksinäisyys mediassa, hyvin pintapuolisesti, annetaan ohjeita kuinka pitää mennä muiden joukkoon, harrastaa ja vaikka mitä.

Yksinäisyys on aluksi mukavaa ja paikallaan toisinaan, mutta sen kanssa pitää olla varovainen.


Yksinäisyyttä pitää vaalia ettei se muutu ylipääsemättömäksi, kuten ihmisarkuudeksi, tulee hetki kun on työläistä lähteä kauppaan tai mihin tahansa.

Yksinäisyys muuttuu hiljaisuudeksi, ei ole mitään sanottavaa, keskustelutaito häviää, täällä böndellä onneksi voi vielä pitää yllä keskustelua kaupassa, aina kaikki vastaa tai huomioi jos haluat, päätä että haluat.

Yksinäisyys voi muuttua itsesääliksi, olen yksin kukaan ei välitä, hetken voi näin ajatellakin, aina saa sääliä itseään, mutta se ei saa jäädä päälle.

Itsesääli johtaa myös tosi helposti siihen että säälistä nautitaan kaljaa, viinaa, saadaan hetkellinen unohdus joka kuitenkin aina johtaa tuhoon.

Yksinäisyys voi tuoda kolotuksia johon otetaan särkylääkkeitä ja huomaamatta nautitaankin niistä.

Yksinäisyys voi muuttua kostoksi, kun kukaan ei minusta välitä, kolme kertaa vaihtunut miun sote aika terveyden hoitajalle ja lopullinen unohdus voi aiheuttaa koston, niin ettei tilaa uutta aikaa vaan olkoon, lukekoot sitten lehdestä kun olen kuollut.

Yksinäisyys voi muuttua syrjäytymiseksi työn kautta, ei enää jaksa kuin hoitaa työnsä ja kaikki ihmissuhteet on työsuhteita, harvoin työsuhteet on ystävyyttä, totesin tämän vuosia sitten kun naistyötoverin kanssa kuljimme pyörillä saman kotimatkan, kun työmme loppui hän viimeisiksi sanoiksi sanoi ettei koskaan olisi kulkenut tätä matkaa kanssani, se on ollut vastenmielistä koko kymmenen vuotta???, minä luulin että olimme ystäviä. Työn loputtua voi ikävää huomata ettei olekaan syntynyt ystävyyttä, pelkkää tyhjyyttä.


Tässä me kypsymme yhdessä kuin ihmiset, nämä lätyt ei kuten ei eläimetkään voi korvata toista ihmistä, on itsekkyyttä jos ei voi kohdata ihmistä, kohtaa mieluummin lätyn.

Työdementia, olen havainnut työdementiaa useasti, työssä hoidetaan vain ne pakolliset rutiinit, perustyöhön ei riitä aikaa joten ne unohdetaan, ennen kaikkea piispat joilla on enemmän vapautta pitäisi pohtia yksinäisyyden ongelmaa, ei kirjoitella kliseitä, heidän pitäisi keksiä uusia ajatuksia yksinäisyyden hoitoon ja käyttää apuna ja neuvonantajina niitä tavallisia ihmisiä jotka tietävät mitä yksinäisyys on.

Kunnissa pitäisi ottaa yksinäisyys vakavasti, olen monessa paikassa ehdottanut että palkataan kuntaan terveydenhoitaja jonka ainoa tehtävä olisi kulkea ja jutella yksinäisten kanssa, miksi terveydenhoitaja, hän olisi kykenevä näkemään onko kaikki hyvin, meitä tässä kunnassa on 2000 osa tarvitsisi keskustelua yksinäiseen arkipäivään, missään tapauksessa ei saa olla minkään seurakunnan edustaja, ei edes ortodoksi, vaan neutraali terveydenhoitaja.


Yhdessä meissä on voimaa, lämpöä, kerran ehdotettiin seurakunnassa että, ne jotka ovat aktiiviseurakuntalaisia istuvat aina eri ihmisen kanssa kirkkokahvilla, tein näin ja hämmästykseni oli suuri kun jututtamani henkilö kiitti että olin jutellut hänen kanssaan, tämä keino ei kuitenkaan toiminut, on mukavampi istua oman vaimon tai tuttujen seurassa, yksinäisyys vain korostuu kun muilla on juttua ja iloa.

Kotona ortodoksi pitää sisäistää pyhien läsnäolo, aina kun lampukassa on valo on pyhät paikalla, yksinäisyys muuttuu siedettäväksi, on turha antaa vihjeitä kuinka yksinäisyyttä voi torjua, jokaisen pitää kuitenkin yrittää miettiä mistä yksinäisyys johtuu omalta kohdalta ja kun syy löytyy, löytyy myös toinen ihminen, pappi, jonka kanssa voi jakaa yksinäisyyden ja etsiä keinoa yksinäisyyden poistoon, jos ei löydy on olemassa kuitenkin usko.


Lampukassa on valo, pyhät on läsnä.






2 kommenttia:

  1. Kirjoititpa asiaa, kiitos. Henkilökohtaisesti aihe on itselleni hiukan mysteeri. Kai jokainen on ainakin joskus yksinäinen...kaikesta huolimatta. Ihanaa, raikasta syksyä ja sadonkorjuuta toivotellen! :-D

    VastaaPoista