perjantai 1. syyskuuta 2017

TULE ULOS!
Puhelin soi, puhelin joka toimii myös ovikellona koska olen kuulovammainen ja vain puhelin on aina lähellä.
TULE ULOS! Nyt tehdään aita.
Kui nyt just, olin valmistautunut katsomaan dokumentin nimeltä Yrjänän emännän synnit jonka oli tuottanut Suomi-Filmi, lisäksi olin aikonut syödä lounaaksi juuressoppaa sadon siunausjuhlista jääneenä ja jopa ottaa päikkärit kun koko viikko on ollut yhtä hulabaloota, mutta ei, oli pukeuduttava kalliimman luokan uniikkivärjättyihin lappuhaalareihin ja olin kuin teini ikäinen, mentävä ulos pieniä kiviä potkien.
Liisa Ja Sirpa tehopakkaukset eivät ottaneet kuuleviin korviinsa vetoomuksiani vaan vaativat aitatolppia, kanaverkkoa ja vaikka mitä ja vähän enemmän liikettä.
Kyseessä oli aidan osa joka piti siirtää kun pähkinäpensaat olivat ahdistuneet omissa häkeissään ja ne piti vapauttaa omenapuiden joukkoon, purkaa piti edellinen aita ja hankkia paikalle rajanaapuri joka oikeellistaisi aidan paikan, paikka saatiin merkittyä ja homma alkoi, samalla kuulin ensi kerta kuinka pajuni on menossa naapurin puolelle ja lupiinini samoin, sanon suoraan, olen kaupunkilainen, en ole nähnyt kuin kasvien kauneuden, nyt hankin myrkkyjä rajoille rontroppia tai jotain niin eiköhän meno lopu, siis kertokaa minulle niin että ymmärrän mistä on kyse, jos puhutte kylillä niin en kuule, ihan suoraan tai sitten vaikka kirjeellä.


Tässä vapautetut pensaat ja uusi aita, myös hyönteishotellit laitettiin takaisin paikoilleen.

Oli taas sellainen työ että sain kävellä hakemassa kilometrin päästä jokaisen työkalun erikseen ja vielä kahvista huomautus kymmenen kertaa jonka jopa minäkin ymmärsin vaikka yritin sulkea kuulolaitteeni ja kuin kaiken huipuksi pihassani oli yhtäkkiä ihmisiä noin viitisenkymmentä, kävin tervehtimässä, Puukarin pysäkin Heikki oli tuonut ryhmän tutustumaan erakkolaan, ryhmän lähdettyä vietimme kahvihetken joka oli parasta tässä työssä, kahvinikin oli ihan täyshintaista eikä mitään alennusmokkaa, joskin kirsikka kakku jo kerran tarjottua.


Omenia tulee paljon, tässä erikoisemmasta päästä, en ole jaksanut tarkistaa mitä lajiketta, tiedossa on kirjanpidossa.


Kun kävelin pois aidatulta työleiriltä väsyneenä nokka maata hipoen osui silmiin sieniä, näyttää mustatorvisieniltä, mutta uskon etteivät kuitenkaan ole, mitähän ovat?, voi ilmoitella jos tunnistaa.


Ilonamme oli varsa joka emon valvonnassa uskalsi olla utelias ja rohkea, poistetut aidan tolpat kiinnosti, niitä nuuhki ja välillä karkuun kun tolppa liikahti, mukava oli katsella touhua sillä aikaa kun Liisa ja Sirpa junttasivat tolppia pystyyn ja kun jo huokasin työn loppuessa, eikö mitä, vielä sahasivat matalaksi pajukon, Kiitos naapurit ilman teitä olisi tosi tylsää, hyvä kun painostatte työhön, saa jatkossakin, mutta pitää teidän kyllä katsoa tv- ohjelmat ettei taas jää väliin joku tärkeä
dokumentti.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti