maanantai 16. lokakuuta 2017

EI KIINNOSTA!
Luulit kai kirjottavani työtä välttelevistä, ei, suurempi ongelma ihmisyyden kannalta on muovi johon kuolemme, näin se vain on ja mitä tekee Yle?
Viime viikolla julkaisi päivän ajan uutisena väitöskirjaa joka ei edesauta eikä  kannusta muovin keräystä kodeista, Kiitos Yle.
Tässä kuitenkin yksi joka on nähnyt muovin vaikutukset maailman
merillä, myöhään hänkin asiaan heräsi, mutta hyvä näinkin:

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201710162200463061_ul.shtml


 
 
 

lauantai 14. lokakuuta 2017

IKONEJA KAUKAA
Sain luvan julkaista ikonien kuvat ikonimaalaus kurssilta  Kenian Nairobissa jossa kummipoikani oli opettamassa kuukauden, ihmeellistä, epätavallista, hyvää mieltä, sain kuulla matkan aikana lyhyistä puhelinsoitoista.
Ortodoksisen Filantropian ja Valamon luostarin tuella hän oli opettamassa jo toisen kerran, ei suomalaista tyyliä vaan tekniikkaa ja etsintää lähi -ikoneihin kuten suomessa lähiruoka, ihan ensimmäinen kuva jonka näin kertoi yhteisestä ruokailusta pienten koululaisten kanssa, kuva oli parasta lähetystyötä jonka olen koskaan nähnyt ja kuva teksti jossa hän kertoo kuinka oli -parasta ruokaseuraa ikinä.
Olen itse ollut koko aikuisikäni lähellä lähetystyötä, Porissa oli lähetysaktiivi Jukka Vuori joka kertoili asioista niin, että minäkin otin kummipojan ja maksoin hänen koulupukunsa ja 50 markkaa kuukaudessa kunnes oli suorittanut peruskoulun, nyt kun voisi ottaa taas kummilapsen ei tällaista toimintaa ole ortdoksisessa lähetystyössä.
Kummipoikani kanssa jutellessa oli hänellä uusi idea paikallisesti toteuttavaksi,  josta ei vielä kerrota, vasta keväällä, olen joka päivä esirukoillut hänen puolestaan matkan onnistumiseksi Jumalan kunniaksi, tänään hän palaa kotiin, mukanaan muistoja joita varmasti kuulemme jatkossa.

Sain luvan julkaista maalarin ikoni edessään, muokkasin maalarin kuitenkin pois, en käytä tässä blogissa ihmisten kuvia, vaikka tässä tapauksessa maalarilla on suuri merkitys ikonimaalauksen eteenpäin viemiseksi on ikoni kuitenkin tärkein.

Jokaisella on sama aihe eli Kristus Immanuel- Hän on kanssamme. Jokainen maalari on tehnyt tekstin omalla kielellään, murteellaan, ole hyvä:

 
 















Monia armorikkaita vuosia opettajalle ja oppilaille ja teille jotka annoitte kummipojalleni mahdollisuuden viedä eteenpäin ikonien rakkaudellista maailmaa jota me kaipaamme.













maanantai 9. lokakuuta 2017

YLÖS JA HETI!!!
E
ilen aamulla kävi kahdessa ryhmässä noin 70 henkeä, oli pakko nousta ajoissa, valtavien haukotusten kera valmistauduin vieraiden tuloon, jännittävää, yleensä olen keittiön puolella,
nyt piti jopa puhua jotain ilman käsikirjoitusta, ööööööö, toivotinko toista ryhmää tervetulleeksi, toisen ryhmän mukana lähetin sanan tervetuloa! Muistinko sanoa sen ja sen, en,
zaharias oli jo ihan punainen kun sellaisia sammakoita päästelin omasta mielestä jälkeenpäin muistellen, kuten -kylmä ilma teki sen että nokkani vuosi vettä juuri kesken puheen ja kaivellessani paremman luokan käsipyyhettä taskusta tulin sanoneeksi että olisi mukavaa kun aina kun niistäisi läskit lähtisivät ja paino putoisi, vau, aina saa hävetä.
Vieraat oli jo hajaantuneet kun piti komentaa takaisin, ei ollut armeijan käyneitä.



Portin pielessä oli ensin, ensimmäisen sadon omenamehua ja Ceylonin kaneli pikkuleipiä, odottaessa vieraita hermostuksissani söin niitä joitakin, joten ilta atria koostui hyvin liotetusta samarin jauheesta. Olin tehnyt rastipaikkoja joihin saattoi siirtyä lasi kädessä kuten parempien piirien cocktail tilaisuuksista, seuraavana oli tsasouna jossa jo oli toimittu aktiivisesti.



Opetin tuohuksen oikea sytytystavan, eli, osta tuohus, joku joskus kysyi miksei tuohukset ole ilmaisia, siksi, tuohus on lahjasi Jumalalle, tuohus on rukous, tuohuksen tuli osoittaa palavaa rakkauttasi Jumalaan, jos ei ole rahaa riittävästi, anna mitä on, vaikka 5 senttiä.
Kirkoissa, tsasounissa on matala nelikulmainen pöytä joka on tarkoitettu vainajien muisteluun, korkeat isot, pyöreät on tarkoitettu kaikkiin muihin pyyntöihin tai kiitoksiin.
Suorista sydänlanka, ota tuli keskustulesta, ne muut tuohukset ovat muiden rukouksia, voit vähän lämmittää tuohuksen pohjaa niissä, tarkoitus on ettei tuohusta valeta jalkaan kiinni, pysyy vähemmälläkin.


Seuraava kohde oli vieraskirja jossa oli varattuna pieni muisto Valtimolta, muiston lahjoitti Valtimon kunta, kunnanjohtajan Leena Mustosen terveisten myötä jotka kerroin..


Viimeinen kohde oli tyhjä ensi kesää odottava MAITOHUONE näyttelytila ja sieltä jokainen sai omenan jotka oli lahjoitettu tätä tarkoitusta varten.

Vierailu oli ohi, aikaa oli varattu puolituntia joten tyhjiä hetkiä ei syntynyt ja ihan totta kuten ennenkin, jokainen käynyt jättää muistijäljen, kävikö tunnissa siis lähes 70 henkeä, kävi, kaikkien kanssa en ehtinyt jutella, mutta useimpien, nyt alkaa hiljainen kausi erakkolassa.









lauantai 7. lokakuuta 2017

MYRSKY
T
ällä viikolla oli ilo käydä Paalasmaalla, Paalasmaa on pienten saarien ryhmä joilla on hienot nimet Saari 1, Saari 2 ja niin edelleen, niihin pääsee vain lautalla, korva radiossa kuuntelin kuin lottoarvontaa sää ennustetta, joo, kyllä, lupasi tuulta, sadetta, inhoan myrskyä lautalla.



Kuin musta aukko odotti lautta minua, olen siis kuulovammainen ja siihen liittyen jatkuvien tulehduskierteiden vuoksi tasapainohäiriöinen vedessä jos on aaltoja.
Muistan kun piti lähteä Helsingistä Tukholmaan niin kolmen sepän patsaalla nähdessäni laivan piti pysähtyä apteekkiin ostamaan matkapahoinvointi pillereitä joista ei ollut mitään apua, matka oli lahja ja siihen kuului noutopöydän runsas tarjoilu, kiersin koko valtavan valikoiman ja päästyäni pöytään havaitsin ilokseni lautasellani kolme perunaa, samaan seurueeseen kuuluva samaa tautia harrastava tuli viereeni istumaan, hänen saaliinsa oli kaksi lihapullaa, riemu oli rajaton, lopun matkaa norkoilimme vessojen läheisyydessä, voi hulluutta ja nuoruutta, että piti lähteä.


Nyt siis istuin omassa autossani, sammutin valot ohjeen mukaan, laitoin käsijarrun ja kumit mustaa vanaa taaksensa jättäen ajoin autoni lautalle, siellä irroitin käsijarrun.
Talvella autoni leijuu lumella kuin eläkkeellä oleva balettitanssija eli on tosi kevyt joten oletan kelluvan myös veden päällä, suljin ikkunat, soitin Pielisen toiselle puolelle, että jos näkyy jotain punaista, se on autoni, siis hillitöntä tarkkailua toivoin, minulle kerrottiin että lautta on kiinni vaijerissa joten ei lähde mihinkään.




Voi sitä ikuisuudelta tuntuvaa keinuntaa, olo kuin olisi syönyt jotain uutta keksimääni ruokaa punaisista lappueineksistä, kolinaa, ääntä, nytkö tämä uppoo, olin tarkistanut myös pelastusrenkaan olemassaolon ja että ylettyisin siihen autoni ikkunasta, ei uponnut, olimme rannassa, huolet ei lopu, oli vielä takaisin paluu,
juuri kun kuvittelee kaiken olevan hyvin, kuten eilen kun lounastin keittiössäni ja mietin että olisi hetken ei mitään, osui katseeni ikkunaan ja mitä, ikkuna mustanaan jotain lento älmäsiä siis ei kärpäsiä, siitä paikasta nousin hain jätti pullon Raidia suihkutin mandariinipuut, ikkunat, siis olisi pitänyt miettiä, en tiennyt että Raid sopii myös liimaukseen, älmäset liimautui ikkunaan, huokasin hieman, olkoon, on jo niin pimeetä, keväällä sitten pesen pois, nyt jos kysyt on kyseessä ylä-salusiini älmänen kuviolla.


Nyt oli edessä sama takaisin, olin aika hervoton, onneksi näin tuon liikennemerkin etten ajanut Pieliseen sillä lautta ei ollut vielä tullut.
Päivä Paalasmaalla oli mukava kuten aina ja uusi ikoni löysi paikkansa tsasounassa.



Tsasounasta puuttui kahden muun ikonin lisäksi vielä Kristuksen ylösnousemus ikoni, ikonissa alhaalla on tuonela kalan muodossa, sama teema toistuu jo aiemmin maalaamassani pyhä Joona valaskalan vatsassa joka on ennuskuva tulevasta, Kristus pitää kädestä Aatamia ja Eevaa nostaen heidät mukanaan taivaaseen, Kristuksen takana on suuri sädekehä Mandorla)  punaisena, ortodoksisena pääsiäisvärinä. Kristuksen jalkojen alla on rikotut tuonelan portit, lukko, nauloja, avaimet ja nauloja.

maanantai 2. lokakuuta 2017

HAAVE ON TOTEUTUNUT
Erakkolan omenatarha- juablukka sadu tuotti ensimmäisen sadon joka puristettiin mehuksi.



Tilastotietoa:
Omenia oli 148 kiloa, kylmäpuristettua mehua tuli 97 litraa, prosentteina 71,6.

Haave on toteutunut, vuonna 2011 29.8 minä ja isä Andrei kahlasimme metrisessä heinikossa suorittamassa omenatarhan siunauksen, muistan kuinka meinasin läkähtyä heinien joukkoon, pääsin pois ja raivaus alkoi.
Aikaa on kulunut ja voin rukouksella kiittää teitä jotka uskoitte että jonain vuonna omenia tulee, näillä leveysasteilla omenapuu ei ole ihan tavallinen menestyjä, uskomattoman työteliäät talkoolaiset jotka olette vuodesta vuoteen olleet mukana, jatketaan yhdessä edelleen, tämä on alku, kiitän myös teitä jotka ette uskoneet, sillä se pisti yrittämään entistä enemmän, nyt pikkuhiljaa jos Luojamme suo alkaa omenia tulla vuosittain.


Välittömästi kun pääsin kotiin, korkkasin ja maistoin oman kylämme aurinkoa, kukkivia niittyjä, haavetta joka on toteutunut.

NORMAALI VIIKONLOPPY
Perjantai alkoi ihan hyvin, ankaraa siivousta koska sumu oli hälvennyt, jäi ihan päiväunet väliin, en lähemmin kerro, se on niin tylsää.



Lauantaina heräsin klo 22, 01, 02.40, 3.05 ja sitten loppu pinna, ylös ja tekemään niitä ....voileipiä.
Tänään on siis omenatarhan talkoot, kerätään omenat pois, kitketään, lannoitetaan, katetaan hakkeella ja haketetaan keväästä asti odottaneet risut, joten ruokapuoli piti olla valmis kymmeneltä, omenia kerättiin ehkä 280 kiloa.

Armolahja
Paljon puhutaan armolahjoista ja minusta niihin kuuluu myös se että osaa olla hiljaa tai ainakin mutista vain itsekseen, minä en tätä lahjaa ole saanut, samaan aikaan kun oli omenatarhan talkoot tuli seurakunnan tarkastuksen yhteydessä olleet tarkastajat vierailulle myös erakkolaan piispa Arsenin johdolla, tarjoilin heille mehua, muuta eivät huolineet kun olivat menossa juuri syömään, kaikki oli aika hiljaisia, olisinko väläyttänyt jo jotain smooltollkkia aiemmin ulkona, mutta nyt kun joivat vaapukkamehua joku kysyi olenko tosissaan lukenut kaikki kuistilla olleet kirjat, kyllä ja sitten se taas iski, fiksuus karisi kuin kuivat lehdet yltäni, pakko oli kertoa kuinka Anni Polvan kirjasarja toimii ennustuskirjana ja työkirjana, valitaan sattumanvaraisesti joku kirja, vaikka oh, rakkautta ja kaalintaimia, valitaan sattumanvaraisesti sivu, sivulla Tipsu joka tykkää Jukasta, menee ottamaan aurinkoa naapurin Jukan aidan viereen ja toivoo hiljaa ettei Jukka huomaisi häntä??? Tulkinta;
ei tarvii tiskata tänään.
Hämmentyneitä katseita jopa uupuneita, onko tämä ihan tosissaan erakkola, onneksi oli poskillani jo omenien kaunis punerrus, hävettää.

Seurakunta vieraat lähtivät ja talkoot jatkuivat, osa norkoili jo makkaraa ja kukaan ei saanut grilliä palamaan, kylmiä makkaroita jyrsivät nälkäänsä, no saatiinhan niitä kuumiksi ja kohokohta oli Liisan tekemä täytekakku, jossa näkyi ja maistui koko kylämme marja valikoima, ei voi olla terveellisempää kuin tämä kakku jota kyllä menikin runsaasti.



Kakussa oli muuten myös pihlajanmarjaa, hyvää, voiko tällainen olla epäterveellistä, EI VOI!

Lähdimme viemään omenat Liisan kanssa puristamolle jossa en ollut koskaan käynyt, kyllä oli mutkikas reitti, matkalla näkyi kaukaa valkoisia myttyjä, lähemmäs päästessä selkisi, olivat joutsenia ja metsähanhia.


Pääsimme ihan lähelle, miksi?, ihan ihmeteltiin miksi linnut on tottuneet ihmiseen, miksi eivät pelkää, mietimme kun niitä ei saa metsästää ei ole aihetta pelkoon.


Mietimme myös miksi ovat majoittuneet tuohon ja äkkiä selvisi asia, pelto oli täynnä ruokaa, olivat talloneet ja syöneet järjestelmällisesti peltoa ja tuulia varmaan odottavat että pääsevät jatkamaan matkaansa, tyyntä on ollut jo pari viikkoa ja sumua.
Omenat löysi perille ja odotellaan kuinka paljon saamme kylmäpuristettua mehua myyntiin. Palasin kotiin ja aloitin jälleen siivoustyöt, ei luulisi poikamiehen taloudesta kuinka paljon on siivottavaa.

Sunnuntai aamulla oli seurakunnan tarkastuksen päätös Liturgia Nurmeksessa ja siellä palkittiin kaksi henkilöä jotka todella ovat tehneet työtä seurakunnan hyväksi, molemmat sai arkkipiispa Leon myöntämän siunauskirjan, olinko kade, tottakai, olenko oppinut olemaan kadehtimatta, en ,vaikka Basileios Suuri jo 300-luvulla eräässä opetuspuheessa kertoo :

Kateus on vaikeasti käsiteltävä vihollisuuden muoto. Sillä hyvät teot tavallisesti lepyttävät vihamielisen, mutta kateellista ja pahansuopaa hyvän tekeminen jostain syystä enemmänkin suututtaa. Ja mitä suurempaa hyvyyttä hänelle osoitetaan, sitä enemmän hän närkästyy, murehtii ja kiusaantuu. Hän suree enemmän hyväntekijän voimaa kuin iloitsee osakseen tulleista hyvistä teoista. Kateellinen ei voita mitään petoa julmuudessa? Mikä kesytön eläin olisi häntä raivoisampi? Ruokittaessa koiratkin rauhoittuvat ja leijonat kesyyntyvät, kun niistä huolehditaan, mutta kateellisia huolenpito vain villiinnyttää.

Eli kateutta vastaan pitää taistella ja olla tyytyväinen osaansa, loppu sunnuntai kului leppoisasti uunin lämmityksen ja kirjan merkeissä joka ei tosin ollut Anni Polvan.

PS:
Lauantaina oli puolukka päivä sain pienen ämpärillisen ja ison ämpärillisen, nyt riittää, joten keväällä munkki on aika hapokas.


Koska et voi arvata mitä tässä muhii, niin kerron että sunnuntaina sain valkosipulin poikasia ja nyt ne on istutettu. Rouva harakka on perso valkosipulille joten peitin lavat muovilla siksi aikaa kun harakka unohtaa ne ja sitten ensi syksyllä vaviskaa, röyh, sanon minä, tosi onnistunut viikonloppu.