maanantai 2. lokakuuta 2017

NORMAALI VIIKONLOPPY
Perjantai alkoi ihan hyvin, ankaraa siivousta koska sumu oli hälvennyt, jäi ihan päiväunet väliin, en lähemmin kerro, se on niin tylsää.



Lauantaina heräsin klo 22, 01, 02.40, 3.05 ja sitten loppu pinna, ylös ja tekemään niitä ....voileipiä.
Tänään on siis omenatarhan talkoot, kerätään omenat pois, kitketään, lannoitetaan, katetaan hakkeella ja haketetaan keväästä asti odottaneet risut, joten ruokapuoli piti olla valmis kymmeneltä, omenia kerättiin ehkä 280 kiloa.

Armolahja
Paljon puhutaan armolahjoista ja minusta niihin kuuluu myös se että osaa olla hiljaa tai ainakin mutista vain itsekseen, minä en tätä lahjaa ole saanut, samaan aikaan kun oli omenatarhan talkoot tuli seurakunnan tarkastuksen yhteydessä olleet tarkastajat vierailulle myös erakkolaan piispa Arsenin johdolla, tarjoilin heille mehua, muuta eivät huolineet kun olivat menossa juuri syömään, kaikki oli aika hiljaisia, olisinko väläyttänyt jo jotain smooltollkkia aiemmin ulkona, mutta nyt kun joivat vaapukkamehua joku kysyi olenko tosissaan lukenut kaikki kuistilla olleet kirjat, kyllä ja sitten se taas iski, fiksuus karisi kuin kuivat lehdet yltäni, pakko oli kertoa kuinka Anni Polvan kirjasarja toimii ennustuskirjana ja työkirjana, valitaan sattumanvaraisesti joku kirja, vaikka oh, rakkautta ja kaalintaimia, valitaan sattumanvaraisesti sivu, sivulla Tipsu joka tykkää Jukasta, menee ottamaan aurinkoa naapurin Jukan aidan viereen ja toivoo hiljaa ettei Jukka huomaisi häntä??? Tulkinta;
ei tarvii tiskata tänään.
Hämmentyneitä katseita jopa uupuneita, onko tämä ihan tosissaan erakkola, onneksi oli poskillani jo omenien kaunis punerrus, hävettää.

Seurakunta vieraat lähtivät ja talkoot jatkuivat, osa norkoili jo makkaraa ja kukaan ei saanut grilliä palamaan, kylmiä makkaroita jyrsivät nälkäänsä, no saatiinhan niitä kuumiksi ja kohokohta oli Liisan tekemä täytekakku, jossa näkyi ja maistui koko kylämme marja valikoima, ei voi olla terveellisempää kuin tämä kakku jota kyllä menikin runsaasti.



Kakussa oli muuten myös pihlajanmarjaa, hyvää, voiko tällainen olla epäterveellistä, EI VOI!

Lähdimme viemään omenat Liisan kanssa puristamolle jossa en ollut koskaan käynyt, kyllä oli mutkikas reitti, matkalla näkyi kaukaa valkoisia myttyjä, lähemmäs päästessä selkisi, olivat joutsenia ja metsähanhia.


Pääsimme ihan lähelle, miksi?, ihan ihmeteltiin miksi linnut on tottuneet ihmiseen, miksi eivät pelkää, mietimme kun niitä ei saa metsästää ei ole aihetta pelkoon.


Mietimme myös miksi ovat majoittuneet tuohon ja äkkiä selvisi asia, pelto oli täynnä ruokaa, olivat talloneet ja syöneet järjestelmällisesti peltoa ja tuulia varmaan odottavat että pääsevät jatkamaan matkaansa, tyyntä on ollut jo pari viikkoa ja sumua.
Omenat löysi perille ja odotellaan kuinka paljon saamme kylmäpuristettua mehua myyntiin. Palasin kotiin ja aloitin jälleen siivoustyöt, ei luulisi poikamiehen taloudesta kuinka paljon on siivottavaa.

Sunnuntai aamulla oli seurakunnan tarkastuksen päätös Liturgia Nurmeksessa ja siellä palkittiin kaksi henkilöä jotka todella ovat tehneet työtä seurakunnan hyväksi, molemmat sai arkkipiispa Leon myöntämän siunauskirjan, olinko kade, tottakai, olenko oppinut olemaan kadehtimatta, en ,vaikka Basileios Suuri jo 300-luvulla eräässä opetuspuheessa kertoo :

Kateus on vaikeasti käsiteltävä vihollisuuden muoto. Sillä hyvät teot tavallisesti lepyttävät vihamielisen, mutta kateellista ja pahansuopaa hyvän tekeminen jostain syystä enemmänkin suututtaa. Ja mitä suurempaa hyvyyttä hänelle osoitetaan, sitä enemmän hän närkästyy, murehtii ja kiusaantuu. Hän suree enemmän hyväntekijän voimaa kuin iloitsee osakseen tulleista hyvistä teoista. Kateellinen ei voita mitään petoa julmuudessa? Mikä kesytön eläin olisi häntä raivoisampi? Ruokittaessa koiratkin rauhoittuvat ja leijonat kesyyntyvät, kun niistä huolehditaan, mutta kateellisia huolenpito vain villiinnyttää.

Eli kateutta vastaan pitää taistella ja olla tyytyväinen osaansa, loppu sunnuntai kului leppoisasti uunin lämmityksen ja kirjan merkeissä joka ei tosin ollut Anni Polvan.

PS:
Lauantaina oli puolukka päivä sain pienen ämpärillisen ja ison ämpärillisen, nyt riittää, joten keväällä munkki on aika hapokas.


Koska et voi arvata mitä tässä muhii, niin kerron että sunnuntaina sain valkosipulin poikasia ja nyt ne on istutettu. Rouva harakka on perso valkosipulille joten peitin lavat muovilla siksi aikaa kun harakka unohtaa ne ja sitten ensi syksyllä vaviskaa, röyh, sanon minä, tosi onnistunut viikonloppu.








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti