keskiviikko 31. tammikuuta 2018

KUTSUMATON VIERAILU
O
lin viime sunnuntaina vierailulla luostarissa, käyntini syy oli ikonimaalari ry:n 40 -vuotisnäyttely, johon olin saanut myös yhden ikonin esille, ei ollut tuulikaapissa, kiitos siitä.

Matkaa jännitin jo pari viikkoa ennen sillä keliolosuhteet vaihtelee päivittäin ja autoni on kuin tanhupallon karvamadon lasten koti, jännitys tiivistyi, onneksi naapuri piti huolen lumen lanaamisesta ja aamuyöstä oli tullut vain kymmenen senttiä, olin jo tuntia ennen bussin lähtöpaikalla, päivä oli upea kelin osalta, kaikki meni hyvin.


Näyttelyssä oleva työni, ikonin sivuissa kevään silmut heräävät eloon.


Ensin oli Liturgia ja juuri siellä huomasin että olin kutsumaton vieras, olin tullut veljestön kotiin, hiljaisuus, rauhallisuus oli niin tunnusteltavaa että jos olisin kuullut jotain olisi pitänyt seisoa alttarilla, veljestö piti palvelusta toisilleen, oli kuin olisin katsonut ikkunasta ulos, nähden kauneuden, mutta äänettömästi.


Itselläni on kuulolaitteet ja sitä kokoa että kohta niissä on pyörät alla, joka tapauksessa en kuullut oikein mitään, en kuullut kun kieli vaihtui, joistain eleistä tajusin missä mennään, mietin, en ostoslistaa kauppaan vaan sitä kuinka voi olla niin ettei asialle tehdä mitään kun pienissäkin kirkoissa on äänentoistolaitteet, jos olisimme Kreikassa kuulisi koko kylä koska palvelus on menossa, luostari voisi olla esimerkkinä, nyt luostari, kirkko on kuin unohdettu suljettu, ääntäkään ei kuulu, onko se pelkoa siitä että karkotetaan matkustavaiset vai mikä, mietin myös, onko portti tärkeämpi kuin Jumalanpalvelus joka kuuluisi kutsumattomasti tulleille ihmisille.
Ajatus kuulumattomuudesta tuli tietoisuuteeni kun kyselin muilta, mitä palveluksen jälkeen oli puhuttu , kukaan ei ollut kuullut ja pikkuhiljaa selvisi että osa oli todennut saman, he eivät olleet kuulleet mitään, kävijät vanhenee, kuulo heikkenee vaikka kuulolaitteet yleistyy, varsinkin kaikuvat kohteet kierrättävät äänen niin ettei kuulolaitekaan auta.

Pitäisi järjestää keräys äänentoistolaitteiden hankintaan ja sitten myös niiden oikeaan , pakolliseen käyttöön.


perjantai 19. tammikuuta 2018

HILJALLEEN ÖÖVERIKSI
S
inertynein nakkisormin, kaksien villahanskojen lipsuessa yritän pitää kiinni lumikolasta ja kolata lunta jota tulee nyt vain pikkuhiljaa leijaillen, tässä saat tukea lumenluontiin, klikkaa linkkiä:

https://www.youtube.com/watch?v=Cd_chGc_PS8


Nyt kun talvi on mennyt överiksi ja lunta on överimitta, onkin se aika hyvän näköistä maisemointia, rakkauteni ei ole kuitenkaan kuollut lumeen vaikka laulaja niin väittää ja itse niin luulin, luonnon kauneus korvaa sinertyneiden sormieni kipuilut.




sunnuntai 14. tammikuuta 2018

SAKKEUKSEN SUNNUNTAI
T
änään on Sakkeuksen sunnuntai, talven juhlakausi päättyy myös tänään, valmistaudutaan paastoon.
Minulle Sakkeus on ollut tärkeä henkilö, hän halusi nähdä Kristuksen,  Sakkeus oli publikaani, verojen kerääjä, vihattu, hän toimi Jerikossa ja kuuli Jeesuksen kulkevan kaupungin läpi, hän oli pienikokoinen ja ei olisi nähnyt mitään väkijoukossa ja pelkäsi myös tekojensa vuoksi, siksi hän meni edellä ja nousi viikunapuuhun nähdäkseen Jeesuksen, yhtäkkiä kaikki muuttui kun Jeesus huomasi Sakkeuksen ja halusi aterioida Sakkeuksen kodissa. Lisää voit lukea Raamatusta Luukas 19 luku jakeet 1-10.



Ikoni Sakkeus kohtaa Kristuksen.


Pikkuhiljaa kirkko pukeutuu violettiin, paaston, katumuksen ja parannuksen väriin, matka alkaa.








torstai 11. tammikuuta 2018

BROADCAST IN FINNISH, LOVE ME
Aamulla herään, kello pärisee, kahvikeitin rutisee ja radio Suomesta soi Trap, ei Trappin perheen sulosoinnut vaan trap, tai huuto, kuuluttaja yrittää olla pirteä keski-ikää nuorempi, uutiset vaan ei ole keski-ikää nuorempia houkuttelevia.
Tämän jutun otsikko on englantia, ajattelin viimeisenä oljenkortena kokeilla tätä, ehkä musiikkipäätoimittaja ei huomaa että olen tavis, vaan luulee minun olevan akateeminen joka pitää tällaisesta musiikista ja roikkuu keinolla millä hyvänsä lenginkkeissä, mutta nyt haluaa muutosta ikäisekseen.


Kun jälki häviää jää muistijälki, eritoten musiikissa, mieti minua 66 vuotiasta, jolle radio on ollut elämän alku, musiikin alku, kauneuden alku, jota nyt tuhoat ja teet minusta radiokielteisen.

Yleisradio yritä rakastaa minua, siis osoita lähimmäisen rakkautta, olen 66 vuotias, olen se joka kuuntelee sinua, en ole tavannut työttömiä koululaisia, oletan heidän olevan koulussa, eikä roikkuvan kotona radio Suomen vierellä,  minun ikäisiä on paljon, näen heitä kun katselen ympärilleni kaupassa, jos nuorennat musiikkilinjaa pitää sinun vaihtaa myös tutut keski-ikäiset toimittajat nuorempiin ja juttujen aiheet Martoista bändi haastatteluihin.

Tavikset rakastaa Mattia ja Teppoa, heillä on, on liian iloinen sävel mielestäsi, ei se käy, näet tilastoistasi kuinka vähän soitat heitä, halveksit ja väheksyt heitä ja monia muita, mutta kuinka iloisiksi he ovat tehneet monet tavikset, yritä muistaa myös että Mozart, Strauss, Bach olivat oman aikansa humppaa, Wagner hevimetallia ja nyt heillä on koko radiokanava käytössä, mutta se mitä nyt kuunneltaisiin saa soittoaikaa, jaa a, melodiat ovat hävinneet, englannin kielellä voi esittää mitä tahansa roskaa ja tämä vuorotellen soitettu suomi- englanti on vanhanaikaista, kun mietin, pitäisikö musiikkipäällikkö vaihtaa henkilöön joka rakastaisi minua.



Tässä sinulle pelastusrengas, tartu kiinni siihen ja huuda rakastavasi minua, niin vedän sinut pinnalle, minä 66 vuotias.




maanantai 8. tammikuuta 2018

AI LUNTA?
Toissa päivänä sain polut auki, tässä kuva joka kertoo paljon.


Hauskoissa kotivideoissa tämä aina naurattaa, oikealla kuvat aamulla, vasemmalla kuva iltasella.

Eilen aamulla lähdin kirkolle palvelukseen, olin valmistellut asiaa huolella, auto oli lämmitetty, naapuri oli tehnyt lumityöt ajoradalla, tiestö oli aurattu, tarvikkeet pakattu autoon, lähtörukoukset, ehtoolliseen valmistautumisrukoukset luettu, kaikki hyvin, paitsi oli pimeää, ajauduin pihassa lumihankeen, kumia käryttäen vartin pääsin pois ja matka saattoi alkaa.
Edellispäivänä oli suojakeli ja nyt pakkasta joten tie oli kuin peili, ajonopeus laski minimiin, dieseliä oli otettava joten ajoin huoltoasemalle, toimin oikein ja tankkaus saattoi alkaa, mitä? huomasin laittaneeni polttoöljy letkun autooni, kuin käärmeen vetäisin hanan autosta, onneksi en ehtinyt painaa hanaa, kun yritin dieseliä ei automaatti suostunut antamaan mitään joten nöyrästi piti mennä kassalle viitta päälle, HUOMENTA MUNKKI!, minne matka? huuteli isännät ulkona, - kirkkoon, kuten varmasti tekin, -joo varmasti.
Vihdoin kirkossa, kotikirkossa, tuttua, raikasta palvelusta joka on aina meille rukoilijoille, olemme osa palvelusta, näemme ehtoollisen synnyn, rukoukset.
Kirkkokahvilla tapasin tuttuja ja oli kotoinen tunnelma, kotiin oli hyvä lähteä Jumalan kera. Päästyäni kylätielle oli tuuli yltynyt huimaksi kinostaen tietä osin näkymättömiin vain aurauskepit viitoitti tietä, jännitin pääsenkö ylös pihaan ja kuin ei mitään pääsin kevyesti ylös.
Päätin, en poistu talosta ennen tämän kuun loppua Valamon luostarin ikoninäyttelyyn, lämmitän, luen, olen kuin Hamsteri poissa kylmästä tuulisesta lumen peittämästä maailmasta.





perjantai 5. tammikuuta 2018

VEDEN SALAISUUS
K
ristus laskeutui veteen ja Johannes kastoi hänet,
jotta hän voisi puhdistaa sen, joka on puutteellinen,
jotta hän voisi tuoda Hengen ylhäältä ja korottaa ihmisen taivaaseen,
jotta se, joka on langennut, voisi nousta ylös,
ja se, joka on hänet kaatanut, voitaisiin saattaa häpeään.

Huomenna on Teofania, Jumalan ilmestyminen
Herramme Jeesuksen Kristuksen kaste.

HYVÄÄ JUHLAA!

 
 
 
 
 
 

torstai 4. tammikuuta 2018

SÄHK
Onnellista alkanutta vuotta sinulle!
Vuodenvaihde on kulutettu loppuun, vielä kuitenkin juhlakausi jatkuu 14.1 asti, silloin on Teofaniajuhlan ( Herramme Jeesuksen Kristuksen kaste) päätöspäivä ja alkavan suuren paaston odotus, on Sakkeuksen sunnuntai.
Vietin lumettoman joulun Porissa, matkalla sinne lahjoitin joululahjarahat valtiolle uusien kameroiden hankintaan, posti leikkaili ruohoja, nyt poliisit myy auto+sinä kuvia, ostin yhden pakolla.
Siskoni oli valmistellut joulun syötävät, unohtamatta livekalaa josta tosissaan pidän kerran vuodessa, sain sentään koristella ruokapöydän.


Pöydällä piti ehdottomasti olla yksi itämaan tietäjä, sopi hyvin mukaan.



Oli sentään jotain annettavaa lahjaksi, saaja ilmeisesti piti koska joulupäivänä oli tilattava Valamon luostarista lampukka ja seinään olisi heti pitänyt asentaa ripustuskoukku, sen kielsin, lampukka saapui todella nopeasti ja asennus kävi ripeästi. Ikoni on aiheeltaan Suomi 100 vuotta, juhlavuodesta maalasin reunoille uusia häikäisevän kauniita valkoisia tulppaaneja joita Suomi sai lahjaksi Hollannista, Jumalanäidin neitsyyden merkkien kohdalle maalasin tulppaanit ja keskelle viisi ristinmuotoista hedettä? Aihe oli inspiroiva sillä itse pidän tulppaaneista, niiden historiasta ja eritoten mustan tulppaanin tarinasta jonka Dumas aikanaan kirjoitti, olen lukenut sen monesti ja aina on yhtä kiehtova kauneuden maailmasta.




Paluu oli yhdeksän tunnin aikana melkoista ajo-oppia säät vaihteli vesisateesta räntään, lumeen, onneksi kotona naapuri oli tehnyt lumityöt, tässä kuvia tämän hetken tilanteesta.


Tsasouna näkyy vielä ja sisäänkin pääsee.


Paviljonkin katolla on tällainen lumimuotoilija.


Lumimittari on tällä korkeudella, aika hauska, jalat jo vähän tutisee.


Nii sähk... poik... , ei koskaan ole ollut vastaavaa aikanani, sähköt on ollut poikki vähän väliä, tekstiviestejä on sähkölaitos lähetellyt joka päivä, lumitilanne Pohjois-Karjalassa ja eritoten Valtimolla on huolestuttava, ilmeisesti lumivahingot on huomattavia, itse heräsin eilen asiaan kun puhelimesta loppui virta akusta, jotain vielä muistan ja löysin tämän pienen akun ja siihen kuuluvan lisälaitteen jolla voi ladata puhelinta ja tietenkin pitää toiminnassa, kahvikeitintä, tietokonetta, pakastinta, stereoita, jouluvaloja, ihan siis viisi minuuttia, lohdullista, en ole irti maailmasta.
Tänään pitäisi pyrkiä lumen kimppuun jotta polku aukenisi saunalle, vesikopille ja puusuuliin.