maanantai 8. tammikuuta 2018

AI LUNTA?
Toissa päivänä sain polut auki, tässä kuva joka kertoo paljon.


Hauskoissa kotivideoissa tämä aina naurattaa, oikealla kuvat aamulla, vasemmalla kuva iltasella.

Eilen aamulla lähdin kirkolle palvelukseen, olin valmistellut asiaa huolella, auto oli lämmitetty, naapuri oli tehnyt lumityöt ajoradalla, tiestö oli aurattu, tarvikkeet pakattu autoon, lähtörukoukset, ehtoolliseen valmistautumisrukoukset luettu, kaikki hyvin, paitsi oli pimeää, ajauduin pihassa lumihankeen, kumia käryttäen vartin pääsin pois ja matka saattoi alkaa.
Edellispäivänä oli suojakeli ja nyt pakkasta joten tie oli kuin peili, ajonopeus laski minimiin, dieseliä oli otettava joten ajoin huoltoasemalle, toimin oikein ja tankkaus saattoi alkaa, mitä? huomasin laittaneeni polttoöljy letkun autooni, kuin käärmeen vetäisin hanan autosta, onneksi en ehtinyt painaa hanaa, kun yritin dieseliä ei automaatti suostunut antamaan mitään joten nöyrästi piti mennä kassalle viitta päälle, HUOMENTA MUNKKI!, minne matka? huuteli isännät ulkona, - kirkkoon, kuten varmasti tekin, -joo varmasti.
Vihdoin kirkossa, kotikirkossa, tuttua, raikasta palvelusta joka on aina meille rukoilijoille, olemme osa palvelusta, näemme ehtoollisen synnyn, rukoukset.
Kirkkokahvilla tapasin tuttuja ja oli kotoinen tunnelma, kotiin oli hyvä lähteä Jumalan kera. Päästyäni kylätielle oli tuuli yltynyt huimaksi kinostaen tietä osin näkymättömiin vain aurauskepit viitoitti tietä, jännitin pääsenkö ylös pihaan ja kuin ei mitään pääsin kevyesti ylös.
Päätin, en poistu talosta ennen tämän kuun loppua Valamon luostarin ikoninäyttelyyn, lämmitän, luen, olen kuin Hamsteri poissa kylmästä tuulisesta lumen peittämästä maailmasta.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti