sunnuntai 18. helmikuuta 2018

OPETUSPUHEIDEN KAUNEUS
T
ällä hetkellä täällä on pakkasta -21, sisällä on viileää, opetuspuheiden kauneus lämmittää kun niitä lukee uudelleen. Tässä linkki mikä on opetuspuhe:

http://www.ortodoksi.net/index.php/Homilia_%E2%80%93_opetuspuhe_(saarna)

Saarnat jotka käsittelevät päivän evankeliumikohtia ovat tärkeitä kuulla, odotan aina saarnaa en sen vuoksi että saan hetken istahtaa ja ottaa mikrotorkut, ei, haluan kuulla epäselvistä Evankeliumin kohdista selitykset joista valitettavasti osa unohtuu jo ulos kävellessä kirkosta.
Kirkko palvelee ja kun koko ajan kuuloni heikkenee en kuule aina saarnaa vaikka kuulolaite on äärivoimiensa rajoilla, siksi toivoisin että toimittava pappi tekisi valokopiot saarnasta joka jaettaisiin seurakuntalaisille kotiin vietäväksi ja pohdittavaksi, asia minusta tärkeä ja ei varmastikaan rahallisesti suuri menoerä.
En pidä saarnoista joita ei ole kirjoitettu, ne saarnat on kuin tuuli joka kulkee ylitseni hajoten maailman tuuliin jälkiä jättämättä.

Aika harvoin saarna tuodaan tähän päivään, radiosaarnat jotka voisivat kertoa tämän päivän kauneudesta, rakkaudesta jäävät usein Evankeliumin toistoksi, toivoisin uskallusta, pyhä Johannes Krysostomos on hyvä esimerkki uskalluksesta, niinpä hänen opetuspuheensa ovat säilyneet, niissä on ajatonta sisältöä.


Pyhä Johannes Krysostomos


Tässä ehkä kaunein opetuspuhe:
Pyhän isämme Johannes Krysostomoksen pääsiäissaarna (vanhempi käännös)

Kristus nousi kuolleista!

         Ken teistä pelkää ja rakastaa Jumalaa, hän nauttikoon tästä ihanasta, tästä kirkkaasta juhlasta.
Ken on toimellinen palvelija, hän tulkoon iloiten Herransa iloon.
Ken on paastolla itseänsä väsyttänyt, hän saakoon nyt denarinsa.
Ken on aivan ensimmäisestä hetkestä työtä tehnyt; ottakoon tänään ansaitun palkkansa.
Jos joku on kolmannella hetkellä työhön tullut, viettäköön hänkin, kiittäen, juhlaa.
Jos joku on kuudennella hetkellä työhön saapunut, älköön hänkään yhtään epäilkö, sillä ei hänkään palkatta jää.
Jos joku on yhdeksänteenkin hetkeen myöhästynyt, lähestyköön hänkin, mitään epäröimättä.
Jos joku on vasta yhdennellätoista hetkellä ehtinyt, älköön hänkään myöhästymistään peljätkö. Sillä jalomielinen on Herra:
Hän ottaa luokseen yhtä hyvin viimeisenkin kuin ensimmäisen;
Hän lohduttaa yhdennellätoista hetkellä tullutta samoin kuin sitäkin, joka on ensimmäisestä hetkestä työtä tehnyt;
viimeistä Hän armahtaa ja ensimmäisenkin mielen hyvittää;
toiselle antaa ja kolmannellekin lahjoittaa;
Hän ottaa vastaan työt ja työnhaluakin rakkaudella kohtelee.
Hän antaa arvon toimitukselle, ja aikomuksenkin hyväksyy.
Tulkaa siis te kaikki teidän Herranne iloon:
ensimmäiset sekä toiset, ottakaa vastaan palkinto.
Rikkaat ja köyhät nyt yhdessä riemuitkaa.
Itsensäkieltävät sekä kevytmieliset, kunnioittakaa tätä päivää.
Te, jotka olette paastonneet, yhtä hyvin kuin te, jotka ette ole paastonneet, iloitkaa tänä päivänä!
Pöytä on ruokia täynnä, nauttikaa siitä kaikki.
Se syötetty vasikka on valmistettu; älköön yksikään nälkäisenä lähtekö pois.
Kaikki nauttikaa näissä uskon pidoissa.
Kaikki tulkaa tästä hyvyyden rikkaudesta osallisiksi.
Älköön kukaan parkuko synnintekojansa, sillä anteeksiantamus on haudasta ylösnoussut.
Älköön kukaan peljätkö kuolemaa, sillä Vapahtajan kuolema on meidät kuolemasta vapahtanut.
Kuoleman on kukistanut Se, joka oli kuoleman omana ollut.
Helvetin on ryöstänyt Se, joka oli mennyt alas helvettiin.
Katkeraksi teki Hän nautinnon sille, joka oli hänen ruumistansa maistanut.
Ja tämän ennakolta aavistaen Jesaias huusi:
Helvetin mieli”, sanoi hän, ”tuli katkeraksi, kun se näki Sinut alhaalla”.
Niin, se tuli katkeraksi, sillä se jäi tyhjille;
tuli katkeraksi, sillä se oli pettynyt;
tuli katkeraksi, sillä se kuoletettiin;
tuli katkeraksi, sillä se kukistettiin;
tuli katkeraksi, sillä se sidottiin.
Ensimmäinen paastoviikko on vierähtänyt kauneuden merkeissä pintaliitona, mutta aina voi syventyä lisää elämän todelliseen kauneuteen täydellisen vapauden merkeissä jonka olemme saaneet.
Kiitos Serafim Seppälä kirjasta KAUNEUS JUMALAN KIELI.




lauantai 17. helmikuuta 2018

ÄITIYDEN KAUNEUS
Tulevan kesän ikoninäyttely Rasimäen erakkolan MAITOHUONE näyttelytilassa on nimeltään ÄITI.  Näyttely on 9-15. 7.2018 ja avoinna joka päivä 10-18.
Näyttelystä Maitohuoneen sivulta tarkemmin.

En tiedä onko muualla maailmassa kuin suomessa herättänyt pahennusta, siveettömyyttä, ahdistusta kuin julkisilla paikoilla imettävä äiti.
Julkisuuden naiset jotka pukeutuvat lähinnä silikoneihin eivät aiheuta mitään reaktioita, mutta imettävä äiti saa jopa eduskunnan sekaisin.


PYHÄ ANNA "MAIDOLLA RUOKKIVA". Ikonin on maalannut ikonimaalari Mari Zabyshnyi ja hän lahjoitti ikonin pysyväisesti MAITOHUONE näyttelytilaan.
Ikonin alkuperäinen versio löytyy pyhän Stefanoksen kirkon freskoista, maalattu 1200- luvulla.



"MAIDOLLA RUOKKIVA JUMALANÄITI" ikoni  on harvinainen suomessa,( tulevan näyttelyn
pääteema) häveliäisyytemme on varmaan rajoittanut aihetta, nykyään varmaan noi imetystouhut on korvattu kauramaidolla ja muumimukilla.

Miksi ikoni on syntynyt? toiset tutkijat ovat sitä mieltä että Luukkaan Evankeliumista (Luuk. 11:27) " Autuas se kohtu, joka on sinua kantanut! Autuaat ne rinnat, joita sinä olet imenyt! Muutama muu teksti kertoo asiasta ja muutama oletus tutkijoilta, varsinaista muistopäivää ei ikonille ole.

En osaa kuvata sanoin paastomatkaa jota Jumalanäiti käy seuratessaan Poikansa kulkua kohti elämänsä päätöstä, kuolemaa meidän puolestamme. Kuin äiti, seuratkaamme elämämme päämiehemme matkaa.


Kristus "Kunnian Kuningas" ikoni










perjantai 16. helmikuuta 2018

RUKOUSTULEN KAUNEUS
N
yt kun on menossa suuri paasto on marketvalot sammutettu ja rukoustulet pääsevät oikeuksiinsa, valo joka valaisee vain pyhät antaa rukoilijalle mahdollisuuden keskittyä rukoukseen, näemme tulen kauneuden tuohustulen sytytettyämme, tulen kautta voimme osoittaa palavaa rakkautta Jumalaan ja pyhiin.

http://www.tsasouna.net/index.php/traditio/10-traditio/69-tuohuksista


Tuohus-kynttilän valoa erakkolan tsasounassa.

On pitänyt ja pitänyt valaa uusia tuohuksia ja nyt sen tein, aina kun poltetaan tuohuksia jää pieniä pätkiä ja niitä kertyy, ne ovat puhdasta mehiläisenvahaa ja käytettävissä uudelleen.

Seurakunnissa pätkät palautetaan Lintulan luostariin ja ne punnitaan, seurakunta saa vastaavan määrän tuohuksia jotka tunnistat harmaanruskeasta väristä, ne on tehty sulatetuista pätkistä.

Ja eikun toimeen, hain netistä valamis ohjeita, kunnollisia ei oikein löytynyt joten piti muistella yhteen kaikki vuosien aikana kuullut ohjeet.


Vanhaan kattilaan pätkät sulamaan, tässä näkyy loput ja joukossa palaneet sydänlanka päät jotka olisi pitänyt ottaa ensin pois, sillä minulla ei ole siivilää johon jäisivät joten lopputyössä ne näkyvät ja räiskivät iloisesti, myös pääsiäisen juhla aikana poltettavat punaiset tuohukset pitää poistaa sillä jo pari pientä  pätkää värjää tosi paljon ( ensi kerralla muistan).


Tein inspiraation vallassa hommaa joten suojaukset olivat symbolisia ja vaha näkyi roiskeina jälkeenpäin:

Laitoin kaksi tuolia vastakkain.

Laitoin kertakäyttöhanskat käsiini.

Mittasin valamisvesiastian pituuden plus vähän lisää ja pätkin kuusi sydänlankaa, sydänlankaa sattui olemaan kotona lampukoita varten iso kerä, lanka sopi hyvin sydänlangaksi.

Sidoin langat grillitikkuihin ja alapäähän painoksi verhojen liukunipistimen

Kastoin langan yksi kerrallaan sulaan vahaan ja poistin ylimääräiset ja annoin hetken olla ja poistin nipsun. Lankaa ei saa kastaa siihen astiaan missä on vettä vaan vahan sulatuskattilaan.

Kuumensin vettä melkein kiehuvaksi kannussa  ja kaadoin siihen kuuman vahan( kannu näkyy levyn päällä ylläolevassa kuvassa)

Vuorotellen kastoin näitä lankoja ja pikkuhiljaa ne paksuuntuivat.

Tein  kaikista tsasounaan sopivia paksumpia alttaripöydälle.

Kun olivat kuivuneet tunnin, poistin alapäästä ylimääräisen valuman ja katkaisin sydänlangan sopivaksi.


Ensimmäisistä tuli punertavia kun en poistanut punaisia tuohus pätkiä.



Nyt on laatikollinen tuohuksia odottamassa .



RUKOUSLAMPPU

Sen lampun huoneeseesi ripustin,
se että silloin oisi ystäväsi,
kun pilvet kylvää lunta puistoihin
ja hämärissä istut yksinäsi.

Sen pieni liekki sätein hiljaisin
käsiisi koskee niin kuin lämmin käsi.
Se on kuin muistojesi kirkastin,
kuin valonhauras toive elämäsi.

Se palaa pimeyttä kirkastain
kuvana uskon, joka luottaa vain
hyvyyden kaikkivaltiaan pahan mailla.

Syys uuvuttaa voi, talvi kuolettaa -
rukous läpi usvain kohoaa,
ja toivo palaa liekin puhtaan lailla.

AARI SURAKKA

Aari Surakka kirjassa Runot 1986
















torstai 15. helmikuuta 2018

HUNNUTETTU KAUNEUS
A
lkuun kuitenkin asiaa eilispäivästä, sain osallistua rukoilijana ennen pyhitettyjen lahjain Liturgiaan ja Andreas Kreetalaisen katumuskanoniin, kirjoitin eilen kärsimyksen kauneudesta ja siihen liittyy ortodoksisessa kirkossa myös musiikki, eilen kuoro lauloi viiltävän kauniisti ja johdatti kärsimyksen kauneuteen, sävelmät, tekstit oli vain ohikiitävä kauneuden hetki joka ei koskaan voi toistua samanlaisena, haluaisi kuulla lisää, lisää.



Kurki Saara romanien suojeluspyhä.

Me katsomme ikoneita kuin hunnun takaa, ikonit ei enää aukene meille kun emme saa opetusta niihin, luomme oman pinnallisen mielikuvamme. Pyhä -Kurki Saara aiheutti aikoinaan paljon kohua, päällimmäisen oli näkemys ettei tuollaista pyhää ole, eikä ainakaan romaneilla, ikonissa nähtiin vain pahaa ja suvaitsemattomuutta, kauhua, järkytystä ennen kokemattomasta asiasta johon ei oltu hengellisesti valmiita,  kukaan ei kysellyt pyhän Saaran vaikutusta ja rakkautta yhteisöön, on jotain joka kannustaa  hengelliseen kauneuteen jota meidän tulee kaikkien etsiä.



Pyhittäjä Gerasimos Jordanilainen

Mitä näemme kuvassa? näemme vanhan miehen ja kiintymystä osoittavan leijonan, hellyttävän kuvan. Näemme kuvan ja kun huntu avataan, näemme jotain muuta, näemme uskosta luopumista, paluuta takaisin, leijona ja sen tarina kertoo kuuliaisuudesta ja huolenpidosta, ikuisesta ystävyydestä. Elämänkerta löytyy synaksario kirjasta pyhän muistopäivän kohdalta 4.3.

Ikonit ovat mystisiä joita pitää opiskella, löytää se oikea asia hunnun takaa, koskaan ikoni ei kerro kuten valokuva kaiken , vaan toisen todellisuuden, ns. uuspyhistä on valokuvia joita ikonimaalarit toistavat näkemättä pyhyyttä, toista todellisuutta, kauneutta hunnun takana.




keskiviikko 14. helmikuuta 2018

KÄRSIMYKSEN KAUNEUS
K
ärsimyksen kautta voi myös löytää kauneutta. Ortodoksi kirkossa on votiivi ikoneja ja votiivilahjoja.


Tämä on tehty vene onnettomuuden johdosta, onnettomuudessa menehtyi viisitoista nuorta 1950 luvulla, mikä on ikonin tarkoitus? tarkoitus on iäti esirukoilla menehtyneiden puolesta kun kohtaamme ikonin.

Votiivi ikoneja on maalattu kautta aikojen kiitokseksi esim. pelastumisesta onnettomuudesta, joissain ikoneissa on maalattu myös lahjoittaja ikoniin.



Votiivilahja voi olla myös hopeinen laatta jossa on eri asioita, äiti, isä, koti, silmä, sydän, näitä laattoja tuodaan kirkkoon ikonien eteen  kun kärsimys on voitettu tai kun pyydetään  apua.


Kärsimyksen kauneus voi toteutua myös pitkän uuvuttavan paaston päättyessä, koemme Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen  puolestamme ja sen kauneuden ja rakkauden mitä Jumala osoittaa meitä kohtaan.

Kärsimyksen ja kauneuden suhde on valtaisan syvällinen ja laaja kysymys jonka esim. filosofi Platon on jättänyt asian myöhempien ajattelijoiden pohdittavaksi.

Votiivi ikoneja on maalattu myös suojelukseksi, esim. oppilaani maalasi Olkiluodon ydinvoimalle suojelus ikonin, mietin hetken aihetta ennen maalaustyön aloittamista, mutta voimmeko kristittyinä tehdä muuta kuin rukoilla että laitos toimii moitteettomasti, olen maalannut ikoneja kaupunkien, kylien suojelukseksi, olen vastikään nähnyt suomen tasavallan presidentistä ja perheestä maalatun ikonimaisen kuvan, se ei ollut ikoni, koska siinä oli virheitä, mutta kun ne maalari korjaa, syntyy ikoni, näitä hallitsijoiden ikoneja on paljon samoin lahjoittajien, jopa seinämaalauksissa.


Tässä freskossa on maalattu kirkon lahjoittaja, vaimo ja kaksi tytärtä.










tiistai 13. helmikuuta 2018

KAUNEUDEN PINTA
Olisin voinut kirjoittaa myös sanan - pinnallisuus, ikonimaalari lehdessä oltiin huolissaan koristeellisuuden ja pinnan kauneudesta ikoneissa.


Välityö. Tiennäyttäjä Jumalanäiti.

Ollessani Valamon kansanopiston kursseilla olin kerran kaksilla peräkkäin, välissä oli muutama päivä vapaata ja sain sen ajan maalata ns. märkätila huoneessa. Kokeilin pesutekniikkaa ja opettelin kukkien maalausta ikonimaiseen tapaan, valtava innostus ryöpsähti ylitseni ja kuvaan astui myös Rauman pitsit, työ on isokokoinen ja olen sen säilyttänyt vaikka koko kiinnostus rukoilijalla keskittyy vain pinnan kuvioihin, pinnan kauneuteen, työ oli lähtökohta myös maalaustöideni koristeellisuuden karsimiseen.
Viime vuosina koristeellisuus on lyönyt itsensä läpi, ehdottomasti pitää olla kulta tai jopa platina tausta, muovijalokiviä ym. olen mennyt mukaan pinnan kauneuteen, en kaiken takana olevaan todelliseen kauneuteen eli mitä Jumalanäidillä ja Kristus lapsella on sanottavaa. Lupaan kuitenkin palata ruotuun maalaamalla rukoukseen johdattelevia töitä.




Pyhä Anna ja Jumalanäiti Maria.

Tämä ikoni on kolmas tai neljäs maalaamani työ. Pihani omenapuita kaadettiin vanhuuden takia ja siihen aikaan ikonilautojen kirjossa haettiin erikoisuuksia sillä silloin jätettiin reunat pohjustamatta, puun piti jäädä näkyviin, samoin opeteltiin boluskultausta joka tehtiin erilailla kun nykyään, aiheeseen tutustuminen oli sivuseikka, pääasia oli kuva ja sen kauneus, mitä pyhällä Annalla oli sanottavaa jäi hämärän peittoon. Tämäkin työ yksinkertaisuudessaan ei johda rukoukseen, pinnan erikoisuus ja kauneus vie pois todellisesta kauneudesta, rakkaudesta.



Kazimir Malevits Musta neliö

Nykytaiteessa harvoin näkee työtä joka täydellisesti kuvaisi lähtökohtaa ikonille, minusta tämä musta neliö johdattelee katsomaan kuvan taakse, niin pitäisi ikoninkin tehdä, sillä rukoilija ikonin edessä luo kauneuden, ei maalari.


maanantai 12. helmikuuta 2018

KATSE KAUNEUTEEN
L
uin viime viikolla uudelleen Serafim Seppälän Kirjoittaman kirjan
KAUNEUS JUMALAN KIELI

Kirjassa käytetyt lähteet ovat ajanlaskumme molemmin puolin, filosofeja ja varhaiskirkon ajattelijoita, mietin kelle he aikoinaan kirjoittivat, kuka heitä ymmärsi, oliko sivistystaso korkeampi silloin?
Jotta ymmärtäisin pitää minun luoda esimerkkejä kauneuden näkemisestä.


MUOVIKUKKA

Pelastin roskista nämä muovikukat, toiset pitävät niitä rumina.


SILKKIKUKAT

Kotini on täynnä silkkikukkia joita toiset pitävät rumina

Monta kertaa olen törmännyt ihmisiin jotka eivät voi sietää muovi- silkkikukkia, he eivät näe näitä kukkia kauniina kuten minä, näemme pinnan kauneuden tai rumuuden, mutta emme ota selvää näkyvän kauneuden taakse jolloin näkyy todellinen kauneus.
Asia vaatii vaivannäköä, kuvassa olevat muovikukat on todennäköinen lahjoitus ja sen myötä lahjoitus Jumalalle, on haluttu kauneuden säilyvän näkyvänä Jumalalle silloinkin kun kukaan ei ole niitä katsomassa. Aikanaan muovikukat olivat kalliimpia kuin oikeat. Muovikukat oli rakkauden osoitus rukouspaikan pyhille, jota et näe tarkasteltuna vain pintaa ja näkemällä vain muovin.

Silkkikukat olen hankkinut köyhyyttäni, silloin tällöin ostettu silkkikukka tuo pinnallisen kauneuden kotiini, mutta myös toisen näkymättömän kauneuden jota tuon ikonien pyhille.
Kirkoissa ei muovikukkia eikä silkkikukkia käytetä, sillä kukat ovat lahja Jumalalle ja silloin ostetaan eläviä kukkia.
Kun vihdoin kauneudesta jotain selviää minulle muovikukkien myötä, on se taustalla, takana rakkaus.


HYVÄÄ NELIKYMMENPÄIVÄISTÄ PAASTOA YSTÄVÄNI!