tiistai 13. helmikuuta 2018

KAUNEUDEN PINTA
Olisin voinut kirjoittaa myös sanan - pinnallisuus, ikonimaalari lehdessä oltiin huolissaan koristeellisuuden ja pinnan kauneudesta ikoneissa.


Välityö. Tiennäyttäjä Jumalanäiti.

Ollessani Valamon kansanopiston kursseilla olin kerran kaksilla peräkkäin, välissä oli muutama päivä vapaata ja sain sen ajan maalata ns. märkätila huoneessa. Kokeilin pesutekniikkaa ja opettelin kukkien maalausta ikonimaiseen tapaan, valtava innostus ryöpsähti ylitseni ja kuvaan astui myös Rauman pitsit, työ on isokokoinen ja olen sen säilyttänyt vaikka koko kiinnostus rukoilijalla keskittyy vain pinnan kuvioihin, pinnan kauneuteen, työ oli lähtökohta myös maalaustöideni koristeellisuuden karsimiseen.
Viime vuosina koristeellisuus on lyönyt itsensä läpi, ehdottomasti pitää olla kulta tai jopa platina tausta, muovijalokiviä ym. olen mennyt mukaan pinnan kauneuteen, en kaiken takana olevaan todelliseen kauneuteen eli mitä Jumalanäidillä ja Kristus lapsella on sanottavaa. Lupaan kuitenkin palata ruotuun maalaamalla rukoukseen johdattelevia töitä.




Pyhä Anna ja Jumalanäiti Maria.

Tämä ikoni on kolmas tai neljäs maalaamani työ. Pihani omenapuita kaadettiin vanhuuden takia ja siihen aikaan ikonilautojen kirjossa haettiin erikoisuuksia sillä silloin jätettiin reunat pohjustamatta, puun piti jäädä näkyviin, samoin opeteltiin boluskultausta joka tehtiin erilailla kun nykyään, aiheeseen tutustuminen oli sivuseikka, pääasia oli kuva ja sen kauneus, mitä pyhällä Annalla oli sanottavaa jäi hämärän peittoon. Tämäkin työ yksinkertaisuudessaan ei johda rukoukseen, pinnan erikoisuus ja kauneus vie pois todellisesta kauneudesta, rakkaudesta.



Kazimir Malevits Musta neliö

Nykytaiteessa harvoin näkee työtä joka täydellisesti kuvaisi lähtökohtaa ikonille, minusta tämä musta neliö johdattelee katsomaan kuvan taakse, niin pitäisi ikoninkin tehdä, sillä rukoilija ikonin edessä luo kauneuden, ei maalari.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti