perjantai 30. maaliskuuta 2018

HELVETIN GRILLIHIILET
O
tsikko on monitahoinen, tänään Suurena Perjantaina olin palveluksessa Nurmeksen ortodoksisessa kirkossa, palvelus on vaikuttava , palveluksen lopuksi kannetaan esiin Kristuksen hautakuva.

Matkalla ohitan aina kaupan ja en voi välttyä näkemästä autoja parkkipaikalla sillä kauppa on auki, viime vuonna kyseisessä kaupassa oli tarjouksessa pitkänä perjantaina hiiligrilli jolla saisi poltettua ja kärvennettyä lihaa ja nauttia vaikka paholaiskastikkeen kera,
noh, tänä vuonna kun ajoin ohi en millään voinut välttyä kutkuttavalta ajatukselta että tarjouksessa on, vain tänään helvetin grillihiiliä ja ikuisen tulen sytytysnestettä, ajatus huvitti suunnattomasti, anteeksi, vielä ehdin nauttia ajatuksella että toinen aviopuoliso joka olisi halunnut tulla kirkkoon lähetettiin ostamaan niitä grillihiiliä ja päästyään kotiin keppanakorin kanssa muisti kotiovella ne helvetin grillihiilet.

Itse kannatan kauppojen vapaata aukioloa, meillä on annettu mahdollisuus valita elämämme tie, joillekin siihen ei kuulu usko, vain yksinäisyys, siksi on hyvä että on edes joku paikka auki, kun kaikki ei kuitenkaan halua notkua baareissa, toivon että olisi koko yön ja kauppias tekisi pienen kahvilan johonkin nurkkaan, kaupassa vaikka ei puhuisi mitään on kuitenkin läsnä muita.

Asiasta toiseen , kirkolla oli taas kukkalaitteet viimeisen päälle kauniita ja uusi kukkalajike jonka nimeä en enää muista kun pääsin kotiin, olisiko ollut joku tesoma?, kuitenkin olen monta vuotta vienyt kukan päämieheni haudalle, olen ihmetellyt kun kuitenkin viedään hautajaisiin kukkia ja ohjeella, "meirä kimppun sit viis ruusuu enemmä ku naapuri" ja tänään kuitenkin on kuollut se tärkein Kristityn läheisin, miksi ei häntä muisteta, olen ollut hautajaisissa jossa jokainen sai yhden ruusun jonka sai laskea arkkuun, tunne oli lämmin, hyvästijättö, toivoisin vaikka ensi vuonna varattaisiin valkoisia narsisseja, annettaisiin yksi jokaiselle jonka voisi jättää mennessään kunnioittamaan Kristuksen hautakuvaa.


Kaunista.


Uusia kukkia.




Rakkaalleni.

lauantai 24. maaliskuuta 2018

SUURI PAASTO ON PÄÄTTYNYT
Tänään on Lasaruksen lauantai ja pitkä 40 päivän paasto on loppunut, tänään saa syödä mätiä ja huomenna kalaa, maanantaina alkaa Suuri viikko joka on ankara paastoviikko päättyen pääsiäisyön Liturgiaan.

Tänään siunataan kirkossa virpovitsat, on ensimmäinen kerta elämässäni kun en pääse kirkkoon osallistuakseni virpovitsojen siunaukseen, on koko päivän satanut lunta, juuri äsken kävin pihalla katsomassa olisiko tie aurattu, ei ollut, ei ollut edes autojen jälkiä, en millään uskalla lähteä autollani jos vielä pääsisin Nurmekseen niin tuskin takaisin kotiin sen verran koko ajan sataa lunta, huomenna aamulla yritän uudelleen kun on palmusunnuntai ja vielä Neitseen Marian ilmestyspäivä.


Tänään luen klo 17 maallikkopalveluksena ehtoopalveluksen, virpovitsojen siunausrukouksen ja vihmon oksat pyhitetyllä vedellä, tänä vuonna näin, yhteinen rukous puuttuu, yhteisöllisyys jota jo kaipaa kun pitkä paasto on ohi.

Jokainen suuri paasto tuo mukanaan jotain opittavaa, tänä vuonna oli erityisesti Nooan lankeemus, sillä vaikka olisi kuinka hurskas, ei ihminen ole koskaan liian vanha langetakseen.
 ja toinen opetus tehtävämme on kantaa lähimmäistemme rikkomukset kuin ne olisi omiamme eikä jakaa niitä muille.
(Mooseksen ensimmäinen kirja 9 luku jakeet 20-29.







LISÄYS
Löysin sanat sattumalta:
Levitä viittasi syntisen päälle ja peitä hänet. Jos et kykene ottamaan rangaistusta hänen puolestaan, pue yllesi edes paljastumisen häpeä, ettet antaisi hänen paljastua häpeäkseen."
(Pyhä Iisak Niniveläinen Kootut teokset s. 444-445)





lauantai 17. maaliskuuta 2018

MUUTTUMATON PERINNE
Pikkuhiljaa pitää valmistautua Kristuksen ylösnousemus juhlaan, ensi viikon lauantaina siunataan virpovitsat ja niissä menee oman aikansa kun ne tekee. Ensi viikon lauantaina Nurmeksen ortodoksisessa kirkossa klo 17 ehtoopalveluksen yhteydessä siunaus tapahtuu ja silloin vitsojen on oltava valmiina.
Eilen kahlasin lumessa hakemaan pajuoksia sillä mihinkään muiden puiden oksiin kukkia ei laiteta, paju on se kevään ensimmäinen viesti, laitoin oksat veteen lämpimään paikkaan jotta tulisi silmut esiin.
Tänään aamulla tein kaikki kukat yhdellä kertaa aamupäivällä. Kukkien väreinä käytetään punaista ja valkoista , ne on ortodoksiset pääsiäisen värit, ihmiset tuovat mukanaan kirkkoon maailman ja joskus tietämättömyyden, siksi muuttumattomista perinteistä on pidettävä kiinni, lähemmin voit tutustua virpovitsa sivuun.


Olin niin inspiroitunut että tein samalla kulitsan ruusun, se on isompi ja voin paljastaa sinulle miksi, joskus on jotain puuhaa paiston välillä ja kulitsa on tummanpuhuva, mutta ei hätää, iso ruusu peittää kannen, sillä kulitsa leikataan niin että kansi on loppuun asti päällä ja välistä vedetään kuin piironkin loora, teen ruusun grillitikkuun niin pysyy paikoillaan.


TUHKIEN TYHJENNYS
Toinen muuttumaton perinne on leivinuunini tuhkien tyhjennys ja päivä oli myös tänään. Uunista vedetään tuhkat edessä olevaan kaukaloon ja ne tippuvat alas kuiluun johon mahtuu koko talven tuhkat, tuhkat poistetaan lattianrajassa olevan luukun kautta, homma on sanoin kuvaamatonta joten säästän sinut kuvilta,  kerron vain lyhyesti,
ensin otetaan esiin modernituhkaimuri joka ei ime kun en ole sitä viime käytön jälkeen tyhjännyt ja joka vain hurisee iloisesti, mutta ei ime tuhkia eli lapiolla ämpäriin ja ulos, tavaraa riittää,
olen huolellinen joten halusin  imuroida kaukalon tavallisella imurilla, työnsin putken kaukaloon jonne ei näe ja imuri alkoi huutaa, oli heti täynnä, ei mitään harjasin ensin maton, lattian
ja vaihdoin imurin pussin joka ei sopinut imuriin, sain halvalla joten leikkasin ja liimasin jotta sain sopivan pussin suun,
lähdin tapahtumapaikalle, käynnistin imurin joka yskäisi tuhkat takapäästä ihan  joka puolelle kuin ilmanraikastin, mutta nyt kun olen onnellinen, loppuun palanut, tuhkanpeitossa ja kädet halkeilleina tuhkasta sillä olin  jossain vaiheessa olin poistanut hanskat ettei tahreennu,
siis, suon itselleni nyt jo loppupäivän vapaata, pyyhin tuhkat sitten juhlaksi keittiön tasopinnoilta jos ne löydän.
Ensi viikolla jatkuu valmistautuminen muuttumattomien perinteiden kera.



On pakko julkaista vielä yksi kuva lumituiskusta, on niin hienoa muotoilua.






















torstai 15. maaliskuuta 2018

IHAN OIKEESTI TAAS
Postilaatikkoni on jo ihan punainen, kansi auki hörppii happea ja lunta, en voi pelastaa sitä, lumikinokset estävät, edellisen postilaatikon aura heitti pellolle ja nykyinen ei vielä osaa puolustautua heittäytymällä kuolleen näköiseksi, okei, eilen oli siis lumimyrsky, piti lähteä iltapalvelukseen, naapuri teki lumityöt päivällä, kuljin ikkunasta toiseen seuraten lumitilannetta ja tuiskua ja klo 15 totesin etten voi lähteä autoni ei pääse kinoksien läpi. Tänään yritän uudelleen kun sattuu olemaan palvelukset peräkkäisinä päivinä ja sama palvelus eli ennenpyhitettyjen lahjain liturgia klo 17.


Otin muutaman kuvan, mittauspaikka on näkyvissä, tai siis ei näy.


Tästä kuvasta huomasin kuinka huussini on taas vieraanvarainen ja tuulettelee ovi auki, ihan kyllä naurattaa kun pitää kaivella esiin pyttyä.


Ei silti, ei olis mitään tiskattavaakaan.


Toi ohut sumu on lunta ja se tuiskuu niin että muodostaa kinoksia arvaamattomiin paikoihin kuten tienpäähän, heh.


Edessä oleva tumma alue on ikkunalaudalla olevaa lunta, takana iloisesti postilaatikkoni vilkuttaa kannella.


Ja mitä? Lehtemme Ylä-Karjala kirjoittaa tiistaina 13.3 2018, siis pitää olla ja medialukutaitoinen, kyseessä on joku muu kuin Valtimon Rasimäki tai sitten mismää oo.

Kuitenkin pinnistellään paasto loppuun ja nautitaan jo etukäteen tulevista tulvista.





torstai 1. maaliskuuta 2018

KOTIINPALUU
E
ilen illalla oli kirkossa ennenpyhitettyjen lahjain liturgia. Palvelus on kauneinta mitä tiedän.
Palveluksen lopussa kirkkoherra piti pienen opetuspuheen liittyen pyhään Gregorios Palamakseen josta ei kuitenkaan kerrota mitään palveluksissa vaan kerrotaan, kerrataan tuhlaajapojan tarinaa, tarinaa kuinka tärkeää on kotiinpaluu, mielenmuutos.

Mietin asiaa, tunnen monta uskosta luopunutta, kaipaan heitä kun tiedän ettei kaikki ole kuitenkaan hyvin, ei ole naismaista eikä miehekästä jos ei voi muuttaa mielipidetttä, ajankulun kautta ymmärrys, ajattelutapa muuttuu.
Näitä luopuneita ei voi kukaan auttaa, asian on jokaisen itse päätettävä, itse olen monta kertaa lähtenyt kuin en koskaan palaisi, mutta aina olen palannut ja löytänyt uskon jonka ihmisten takia toisinaan on ollut hakusessa, kirkko, ortodoksinen usko on muuttumaton, me ihmiset haemme jotain, valtaa, huomiota, kaikkea mitä emme tarvitse, pyhä Andreas Kreetalainen kirjoittaa katumuskanonissa, tämä on ainoa teksti jonka aina muistan:

Sieluni, sieluni, nouse miksi nukut?
Loppu lähenee ja sinä hämmennyt.
Heräjä siis, että kaikkialla oleva ja kaikki täyttävä
Kristus, Jumala sinua armahtaisi.


Meri on ääretön, vastarantaa ei näy, nöyrtymisen kautta löytyy omalta kilvoittelun rannalta se usko jota arkipäivä veden tavoin haalistaa. Paastoaika on juuri se aika joka on katumuksen ja anteeksiannon aika ja haalistuneen uskon kirkastamisen aika.