torstai 5. huhtikuuta 2018

TÄÄ ON NIIN TÄTÄ
Puhelin soinut neljä kertaa, en kuullut, karistelin pölyjä keittiön radiosta, mitä, traktori pihassa, mitähän on tekeillä kun luntakaan ei ole tullut enää tuntiin.
Avaan oven, sieltä kuuluu, soiteltiin josko lumet katolta, aloitettiin kun et vastannut, samassa katolta leijuukin sakea lumi pilvi, siellä toinen haalari mies työntää lunta alas, niin, ajateltiin munkin katot on niin täynnä lunta että pitää tyhjentää, noh, itsekin olin tätä miettinyt varsinkin kun tsasounan katos on polykarponaatti levyä.
Tää on niin tätä, juuri kun on päässyt hyvään vireeseen itsesäälissä tämän kaiken lumen keskellä, nähden ja haistaen kevättä etelässä kun ystävät ovat soitelleet ja kertoneet, koiranpaska, asvaltti, tupakantumpit, kusi, tuoksuista, ah, se on kevättä, täällä ei haise miltään kun lunta on kolme metriä suuntaansa, ikävä cityyn luo itsesäälin tunteita ja sitten tämä, pyyteetön ystävällisyys, auttavaisuus, on pakko palata ruotuun, keitettä kahvia, pashaa, kulitsaa, mutta nyt ilolla, vaikkei ketään näy niin kuitenkin pidetään huolta, kiitos hyvästä työstä.


Kyllä oli turvavälineet, älä takerru pikkuseikkoihin, nilkasta oli narulla kiinni katolla oleva.

Samalla kun seurasin tyhjäystä huomasin taivaalla kuvion, lennoston pojat olivat tekemässä pääsiäistervehdystä, X oli jo valmis, B oli vielä hakusesssa eli XB - Kristus nousi kuolleista!

XB

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti