KURPINOVO

KURPINOVON-KURBINOVON TARINA

Kumpaakin kirjoitus tapaa käytetään, minä käytän kovaa P:tä.Kirjoitan tarinaa pätkittäin ja uusin on alinna koska niin haluan, valitan diojen kehnoa laatua. Huomioi myös että lisään juttuja kun muistan ja laitan ne aikajärjestykseen.

Tarina alkaa tästä:

ENSI KÄYNTI

24.6-2.7.1984 välisenä aikana jonain päivänä kävin ryhmän mukana Jugoslavian Kurpinovon kylän Pyhän Georgios Voittajan kirkossa,
varsinaisesta kylästä on matkaa kirkolle noin pari kilometriä, tie, joka mutkittelee laaksossa on varjoton, helteinen päivä oli uuvuttava ja kävelyn jälkeen pettymys oli suuri koska kirkon kattoa remontoitiin ja kaikki oli peitetty muovilla, emme siis näkisi mitään,
piha oli kaiveltu täyteen kuoppia, onneksi sai istua pihan ainoan puun, tammen varjoon, ryhmä oli hiljainen, väsynyt siksi selkeästi kuului eläinten kauloissa olevat kellot jotka soittivat yhteistä säveltä jota vaarat toistivat,
jos Jumala on lomalla on hän täällä ajattelin,
en ollut nähnyt freskoja koska ne oli peitettynä, elämä on tätä, kaikkea ei voi saada, nähdä, olimme matkalla nähneet jo niin paljon että ei edes niin hirveästi kiinnostanut,
TULKAA ÄKKIÄ! kajahti huuto, tuulen puuska oli tempaissut muovin auki ja näimme sittenkin osan maalauksista, siitä hetkestä kun ne näin olin myyty ja olen edelleen, maalaukset on maalattu 1091, ne on voimakkaita, aivan erilaisia mitä koskaan olen nähnyt,
mietin,
tulen takaisin, yksin, haluan tutustua niihin.

                                                                  Kirkko näkyy jo

Näkymä kirkolta, rasvahäntä lampaita
 
                                                   Lehmät siellä täällä, paimen ties missä
 
 
Kirkkopihan kaivo
 
Hautakivi pihamaalla
 
Kylän lapsia kirkolla meitä tuijottamassa
 
                                                                       Alttariseinää

                                                      Kuvassa muovitettu kirkko

                                                                     Kirkon työmaa

                                                    Työmaa asunto kirkon pihamaalla

Pääovelta
 
                                                                        Myllerrystä

Virallinen kohde
                                                                  
                                                                            Pääovi
 


Valmis katto jonain  vuonna
                                      
LEHMÄ
Ajatus paluusta Kurpinovon kylään ei antanut rauhaa joten palattava oli 13.7-27.7.1987,
lensin Dubrovnikiin, sieltä Ohridiin ja loppumatka kylään taksilla, asuin avaimenvartijan luona, sitä ennen olin vannottamalla vaatinut taksia palaamaan viikon päästä, kyllä, kyllä, tietäen kielitaitoni en edes uskaltanut ajatella minne olin käskenyt kuskin tulla tai mennä,
aamulla lähdin papan kanssa kävellen kirkolle, olinhan vieras ja avainta ei voinut antaa minulle, pappa ei kauaa viihtynyt, valokuvata ei saanut, kuvauslupaa olin anonut museovirastolta jostain, ei, ei  ja niin pappa rämäytti oven kiinni, jäin piirtämään näkemääni tammen varjoon ja palasin illalla talolle,
muutaman päivän kuluttua olin tehnyt hyvän vaikutuksen, paitsi kun aamuisin sain evääksi tomaatin, leipää, juustoa ja pikkupullon slivovits pontikkaa, palautin pullon täytenä illalla tämä aiheutti päänpudistuksia ja migreeniä mummolle, siispä vaari, (huom. vaari ei ole pappa vaan papan isä joka oli siis avaimenvartijan isoisoisä,) toi joka aamu tarjottimella lasillisen pontikkaa joka piti nauttia hänen nähtensä, kamalaa, pahaa, köhin, vatsani ohitti keuhkot ja siirtyi polviin, eräänä aamuna ajattelin että nyt kyllä näytän, olen täysin kivikasvoinen kuin naapurin muuli, ikävä kyllä silmäni alkoi vuotaa vettä ja vaari oli taas tyytyväinen kun päivällä saattoi kertoa turistista joka ei pontikkaa kestä,
Sain siis mennä yksin ja olla kirkossa koko päivän,
aamulla oli kylmä ja piirrettyäni aikani tunsin kuinka minua tuijotetaan, kylmät väreet kävivät, eihän täällä ole ketään vain yksi lehmä joka oli jäänyt laumasta, vaiva lisääntyi , samoin kylmyys , ajattelin nousta vaaraa ylös, tein näin ja tietenkin, minä tyhmä, tajusin asian ylhäällä, tulin alas tuulispäänä ja totta vieköön, lehmä päätä myöden eväskassinani ja vielä sarvesta kiinni möyssäsi onnellisena eväitäni, ei jäänyt kuin pontikka pullo jäljelle, lehmällä aikaa riittää odottaa josko poistun ja näin kävi. 
Tällä reissulla sain paljon piirrettyä uusia esipiirroksia ikoneita varten, sillä olin päättänyt maalata kaikki freskot ikoneiksi, olin jo ostanut laudat jotka oli apassipuuta.
 
Tuo tuijottaa
 
 
                     Törkee rouva, huomaa Marimekon tosi kallis ruttukassi kameralle
 
PIKKUHILJAA
Edellisen käynnin jälkeen aloitin maalaustyöt ja muistaakseni Herran ratsastus Jerusalemiin ikoni oli ensimmäinen,
syynä oli postikortti joka oli myynnissä  Kurpinovon kirkollakirkolla.
 
Herran ratsastus Jerusalemiin
 
                                                             Herran kirkastuminen

Tässä kuvia alkuperäisestä Pyhän Hengen vuodatus freskosta, tämän perusteella loin freskon ikoniksi.


Kuvissa näkyy alhaalla seurakuntalaiset jotka ovat kutsuneet piispan paikalle koska apostolit olivat lukittujen ovien takana ja ihmiset luulivat apostolien olevan humalassa, tämä työ on aivan katon rajassa ja yläosa on tuhoutunut, joten se piti luoda muiden saman aiheisten freskojen perusteella.

Pyhän Hengen vuodatus
 
                                                                                          
KONSERTEISSA
 
Ohridissa on joka vuosi isot kesä musiikki jotkut, osallistuin usein kun odotin lentoa takaisin Dubrovnikiin,
ensimmäinen kerta oli kun kävin vain kysymässä kuka esiintyy ja kyseessä oli Skopjen sinfoniaorkesteri, mietin, en erikoisemmin välitä sinfonioista, lipunmyyjä tympääntyi miettimisiini ja kiukkuisesti kysyi mikä orkesterissa on?, no, ei mitään, lippu kiitos, suomalaiseen tapaan olin paikalla ajoissa ja kun konsertin piti alkaa ei ketään ollut missään, ei soittajia, ei yleisöä, tunsin itseni hölmöksi, ajattelin että olen erehtynyt päivästä, yhtäkkiä kuitenkin tuli joku, toinen, ja noin puolen tunnin kuluessa jo melkein koko yleisökin, ihan hyvä juttu kuitenkin.
 
Skopjen sinfonia orkesteri
 
OH, voiko olla, silmäni osui julisteeseen jossa suurin otsikoin kuulutettiin Sostakovitsin esiintyvän, tämä on nähtävä, hänhän sävelsi Neuvostoliiton kansallislaulun ja nyt soittaisi viulua, mietin että on jo varmaan aika vanha, ostin lipun jo päivällä sillä konsertti oli festivaalin viimeinen tilaisuus ja varmaan täynnä,
illalla lähdin konserttiin, otin mukaan Anttilan muovikassin joka oli toiminut roskapussina, olin ostanut ruokani köyhänä ikonimaalarina torilta ja säilyttänyt ne kirjoituspöydän laatikossa, kun avasin kirjoituspöydän laatikon nousi sakea banaanikärpästen kuoro ja valloitti huoneeni, ikkunassa oli siivilä joten piti tuulettaa oven kautta kärpäsiä pois ja jakaa iloa muillekin, ok, aioin jättää muovikassin matkan varrella roskikseen sillä Ohrid on yltiöpäisen siisti joten ei roskia heitellä mihin vain, lähestyin konserttipaikkaa kylmä hiki otsalla kun missään ei ollut roskiksia, mutta sitä enemmän iltapukuisia ihmisiä, konsertti oli vanhassa Pyhän Sofian kirkossa joka oli museo
ja istuinpaikka,
eturivillä kutsuvieraiden kanssa,
kannoin muovikassiani kuin se sisältäisi Suomen pankin holvin avaimet, tupa oli täynnä, viereeni istui kuvankaunis Italialainen naishenkilö jolla oli hyvin antava dekoltee, maalaispoikana en sellaista ollut koskaan nähnyt, suomessa on vain Marimekkoa jossa kaula aukko nutturan yläpuolella, kuitenkin, hänen miehensä oli myös, ihan vaan tiedoksi,
tiedät varmaan jos joku sanoo älä katso, katsot varmasti, yritin katsoa, freskoja, soittajaa joka muuten oli ihan joku nuori mies, silmäni kiersi kehää ja aina päättyi dekolteeseen (hieno sana) ajattelin että pian Italialainen veri kiehuu ja otsikot kirkuvat mellakasta konsertissa,
sain kuitenkin uutta katseltavaa, sillä konserttipaikalle oli tuotu irralliset valoheittäjät ilman lamppusuojia ja pian kuuluikin sihahdus ja ensimmäinen kasvattamani banaanikärpänen paloi kuoliaaksi, näitähän sitten lenteli kuin auringon palvojia, vieno sikanautahamburgerpihvin haju sekottui parfyymien, sikarien ja partavesien joukkoon, ajattelin että pian valonheittäjät kohdistuvat minuun ja esitellään yleisölle, vihdoinkin, loppui, poistuin pimeään iltaan ja ensimmäiseen porttikongiin jätin kassini. Niin ja esiintyjä sitten itse asiassa oli nimeltään Korsakov ei Sostakovits jonka nimen olin ihan varmasti lukenut julisteesta, kuinka soitti, mitä soitti, en tiedä, olikohan lavallakaan, oli vähän huomiokyvyn puutetta.
 
PS. Minulle voi lähettää sähköpostia jos sattuu tuntemaan julisteen soittajat, saisi vähän lisätietoa, muuten, jonain vuonna hotellin hississä oli suomalaisia, ennenkuulumatonta, ja vielä soittimia mukana, olivat joku bändi Kuhmosta.
 
KÄYNNIT
 
Muistiinpanojeni mukaan kävin Kurpinovossa:
24.06.-01.07.1984
13.07.-27.07.1987
13.08.-27.08.1089
03.08.-17.08.1990
Viimeisin jäi mieleen, sain vihdoin kuvausluvan ja kuvasin freskot monelta kantilta, noin 400 dia kuvaa joista yli puolet on hävinnyt, mihin, en tiedä, no, joka tapauksessa saavuin kylään illalla pimeän aikaan ja oli jo ikkunaluukut kiinni huoneessani koska oli viileä ilta, aamulla kun avasin luukut oli pellolla karmaiseva näky sillä jokaisen heinäseipään päässä oli vanha sotilaskypärä, näky oli outo ja miksi ne oli, en tiedä, olin kuitenkin innoissani kuvausluvasta joten unohdin sen.
Palatessani Ohrididiin  jouduin eräänä päivänä keskelle mielenosoitusta ja asia liittyi jotenkin Makedoniaan, mielenosoitus oli rauhallinen, mutta meluisa, poistuin kuitenkin paikalta, yleensäkin oli jotenkin syntynyt muiden kansallisuuksien arvostelua, itsekkäänä iloitsin kuitenkin kuvaamistani dioista.

                                                                       Herran kaste

Jumalansynnyttäjän neitseen Marian kuolonuneen nukkuminen
 
                           
Pyhän Jumalansynnyttäjän neitseen Marian temppeliinkäynti
 
 
 
KIRJE VUODELTA 1191
Olin aivan ihmeellisen tunteen vallassa kun avasin kirjeen jonka sain vuonna 1990, se sisälsi apsis freskon yläpuolella olevan tekstin suomeksi, oli kuin maalari 900 vuoden takaa olisi kirjoittanut minulle.
Tässä teksti:
 
SINUN SYNNYTTÄESSÄSI, OI AINAINEN NEITSYT, TAIVAALLISET JOUKOT OVAT PALVELIJAIN TAVOIN LÄSNÄ HÄMMÄSTELLEN ANSION MUKAAN SITÄ, ETTÄ SINÄ SIEMENETTÄ SYNNYTÄT. SILLÄ SINÄ OLET PUHDAS ENNEN SYNNYTYSTÄ JA SYNNYTYKSEN JÄLKEEN.
 
Kurpinovon Jumalanäiti
 
Ikonin kaaressa on kyseinen teksti, siis, samoin kuin freskossa.
Tekstin saatuani meni kaikki uusiksi, olin jo maalannut Jumalanäidin ilman enkeleitä kokoon metri kertaa puolitoista metriä, poistin laudalta tämän työn ja tilasin uuden ison pohjan, noin leveydeltään pari metriä, siihen aikaan en pitänyt maalauspäivä kirjaa joten mitat on noin mittoja, ikonissa olevat enkelit ovat maailman kauneimmat enkelit joita on myös Marian ilmestys freskossa, enkelit ovat hoikkia, pitkiä, mielestäni tähän on syynä tilajako, joka selkeästi näkyy Kastorian frskoissa, eli ei mahtunut kahta aihetta päällekäin, siksi hahmoja pidennettiin ja se onnistui, enkeleistä tuli kauniita.
 
                                                           Tämän työn poistin laudalta

Kurpinovon Jumalanäiti, pienenä ikonina


 
 
 
 
29.03-04.04.1992
Olimme työpaikalla voittaneet tupakkamyynti kilpailussa matkan Egyptiin , jaoimme sen kuitenkin niin että jokainen pääsi jonnekin,
Jugoslaviaan olisin tietenkin halunnut, mutta sota siellä oli jo alkanut, olin saanut selville että Kreikan Kastoria nimisessä kaupungissa on saman maalariryhmän töitä, matkani räätälöitiin ja kaikki lennot, hotellit oli varattu, ja silloin äitini sai toisen sydänkohtauksen joutuen sairaalaan, kysyin voinko lähteä, lupa tuli , lähdin vähän apealla mielellä.
Mitään puhetta ei ollut että, lentokone tekee välilaskun jonnekin pellolle jättäen lannoitteita ja minähän luulin että ollaan perillä, ympärillä oli peltoa silmän kantamattomiin, ihmettelin, mietin, ei voi olla tämä, miksei muut tule ulos, kömmin takaisin, lentoemäntä hymyili herttaisesti, olisikohan jättänyt minut sinne, jee , vältyin siis maatöiltä,
Kastorian freskot oli upeita ja saatoin myöhemmin käyttää niitä hyväkseni, koska ne oli kuvattu jopa kirjaksi, onnistuin saamaan oppaakseni nuoren taksikuskin Pitoulis Antony joka kaiveli osoitteita kirkoista ja yllätys, löytyi mahtava ikonimuseo joka tietysti oli kiinni, mutta Pitoulis kävi puhumassa jossain ja pääsin museoon, samoin museosta lähti opas mukaan esittelemään kirkkoja, olin tosi yllättynyt ja iloinen kaikesta avusta.
Koko ajan olin huolissani äidistäni, palasin kotiin ja menin sairaalaan, siellä oli sovittu että hänet siirretään vanhainkotiin, olin tosi äkäinen, sanoin ettei käy vaan huomenna haen hänet kotiin, jään pois työstäni ja pärjäämme varmasti, näin sovittiin ja lähdin kotiin, iltavuoro töissä odotti, varustin äitini vaatteita kuten hänen  mustapohjaisen valkopalloisen mekon jota piti lähes aina vaikka olikin muotitietoinen, silloin soi puhelin, äitini oli kuollut heti sairaalasta lähtöni jälkeen, hän odotti että näki vielä minut ja sai tavallaan hyvästellä.
                                                   IKUINEN MUISTO HÄNELLE.
 
                                                            Juttu Rautakirja lehdessä.
 
 
                    Lasaruksen herättäminen, myöhempää tuotantoa joka näkyy tekstityylissä.

Pyhä kolminaisuus
 
Pyhä Gerorgios Voittaja
 
                            Kristus, huomaa pylväät jotka ovatkin köyttä, kauniit

 
Jumalanäiti esirukous, tämän maalasin poistetun maalauksen tilalle, kuvassa ,salamavalo syönyt tekstin kirjakääröstä, mutta muistaisin että siinä on teksti:
RUKOUS: HERRA JUMALA,
KUULE MINUN RUKOUKSENI,

SILLÄ MINÄ RUKOILEN
MAAILMAN PUOLESTA.


Joka tapauksessa teksti on käännös alkuperäisestä freskosta.




                                              Jumalansynnyttäjän neitseen Marian ilmestys

 

                                                                Amnos-Karitsa
Tällaista freskoa en ollut koskaan nähnyt, kyseessä on Ehtoollispöytä jossa viinimalja, leipä ja Kristus Karitsana, fresko oli aika tuhoutunut, mutta löytyi tietoa kirjasta:

Lydie Hadermann-Misguich
KURBINOVO
les fresgues de Saint-Georges et la peinture bysantine du XII sie`cle 1975

Tämä kirja on ollut korvaamattomana apuna selvittäessäni ikoniaiheita, tekstejä.

 
 
                                              Herran esivanhemmat Joakim ja Anna

Fresko on säilynyt hyvin ja on alarivissä joten sitä oli helppo tutkia läheltä, kuvaus on aika uskalias, kuvassa Anna imettää Mariaa, vieressä Joakim rukoilee käsi rukous asennossa, kyseessä ei ole kielto liike.


Herran kirkastuminen
 
                                            Herramme Jeesuksen Kristuksen syntymä

                                    Kunniallisen ja eläväksitekevän Ristin ylentäminen

                                               Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian syntymä
                                                          Herran temppeliintuominen

                                                      Kristuksen Ylösnouseminen


ENSIMMÄINEN HETKI 3.4.-23.4.1996
Oli tullut aika esitellä Porissa Kurpinovon ikonit , aiemmin ne oli ollut esillä jo Tampereella Ikonimaalarit ryn vuosinäyttelyssä, ystäväni kanssa saimme vuokrattua Poriginal gallerian joka oli kolmikerroksinen arvokas talo jossa kolmannessa kerroksessa oli Porin jazz toimitilat.
Ikonit sijoitettiin toiseen kerrokseen, suojaan, sillä niistä puuttui suojalakkaus, näyttelytilan halusin pimeäksi kuten alkuperäinen kirkkokin on, vain yksi kohdevalo valaisi näyttämöä, kyllä, näyttämöä.

Kaikki mahdollinen meni pieleen koko näyttelyn ajan, varsinkin paikallinen sanomalehti kunnostautui asiassa, joka kerta oli nimeni väärin, joka kerta oli Kurpinovon nimi väärin, aluksi oli korjauksia, kalliissa mainoksessa väärä väri, korjauksia niin ettei niitä enää julkaistu, mutta kun niitä oli lähes joka viikko en enää jaksanut soitella toimitukseen, miksi nimeni on vaikea kirjoittaa oikein, en tiedä, mitenkähän ihan oikeat ulkolaiset nimet.
Arvostelua odoteltiin, ei koskaan ole Satakunnan kansassa ollut niin karmeaa arvostelua kenenkään töistä, arvostelija oli Erkki Linnala, syy miksi hän toimi näin selkesi vuoden kuluttua, meillä oli eri uskonnollinen tausta joka vaikutti arvosteluun. Otin yhteyttä päätoimittajaan, ei toimenpiteitä, ei korjauksia.


              Satakunnan kansan arvostelu 13.4.1996, huomioi tahallinen nimeni väärinkirjoitusasu


Samana päivänä oli galleria kiinni kun arvostelu julkaistiin, oli Jazzin yksityistilaisuus.


Luulin siis, taas luulin, ettei Rakastajat-teatterin näytökset olisi yläkerrassa vaan alakerrassa jossa olisi enemmän tilaakin, näin ei ollut, kun ensimmäisen kerran kävin näytöspäivänä galleriassa oli kuin market, rojua, kaikkea, kauheeta ja ikonien keskellä näyteltäisiin "miksi Eeva ei lähde pois?" paikalla oli myös ruokatarjoilua, soitin taidemuseon Marketta Seppälälle , -Voit sulkea näyttelysi ja poistaa ikonit, oh,noin vain, jatkoin kuitenkin, kävin peittämässä ikonit lakanoilla aina ennen näytöksien alkua.

Valot tuotti vaikeuksia, gallerian väki ei täyttänyt toiveita ja eräskin oppilaani oli vaatinut valoa ja ylpeänä teostaan kertoi minulle, kukaan ei tajunnut ideaa.

NÄYTTELYN ESITTELY 14.4 klo 15
Mukavasti tuli näyttelynesittelyä seuraamaan, myös toimittajia, tilaisuus alkoi pimeässä galleriassa, jaoin jokaiselle tuohuksen(kynttilä) jotta voisi tarkastella lähemmin töitä,

Esittelyn alku
 
Esittelyn loppu

tilaisuus alkoi, minä en, en sitä aloittanut vaan kaupungin silmää tekevä keltaisessa jakkupuvussa joka tuli toimisto ovesta saliin, kun hän huomasi katsojat otti hän politiikon ryhdin ja nyökkäämällä tervehti ja kääntyi mennäkseen kolmanteen kerrokseen, ovi ei ollutkaan siinä, hän oli niin kännissä ettei heti löytänyt ovea ja oli kysymysmerkkinä, perässä tuli myös muut kunnan edustajamme, heidät oli heitetty ulos prunssilta hotellista ja tulivat jatkoille tänne, tilanne oli huvittava, mutta ei loppunut siihen, kun pääsivät yläkertaan alkoi musiikki soida ja ilmeisesti jonkun flamenco esitys, melu oli hirveä, tilanne oli kertoessani ikoneista herkkä joten gallerian hoitajan määräsin käskemään olemaan hiljaa, ei uskaltanut, ystäväni meni, hiljaisuus jatkui minuutin, kolme kertaa joku aina kävi hiljentämässä, ja mitta tuli täyteen sillä yläkerrasta alkoi tippua kaljaa takeille, lattia/katto  oli siis vain lankuista tehty ilman eristyksiä, en voinut vetää esittelyä loppuun.
Aamulla kävin naulaamassa teesin kolmannen kerroksen oveen kymmenen tuuman naulalla sen verran sapetti, kun en tiennyt , tai tiedän, kuulin kuinka päivystäjä oli kuitenkin kerännyt rohkeutensa ja käynyt kieltämässä melun muutaman kerran.

Teesi
 
Ainoa rehellinen palaute tuli lapsilta, ortodoksisen uskonnon opettaja oli toivonut oppilaiden käyvän näyttelyssä ja kirjoittavan arvostelun, monta oli käynyt, sain opettajalta arvostelut, kiitos niistä.
 
                                                         Osa oppilaiden arvosteluista




LUOPUMINEN 1997
Tuli aika luopua ikoneista, pyysin Ortodoksisen lehden välityksellä ottamaan yhteyttä jos joku kirkko haluaisi ikonit, niitä oli paljon, Aamun koitto lehti julkaisi mainoksen ja yksi vastaus tuli, Hyvinkään ortodoksisen rukoushuoneen pappi Aki Leskinen halusi ne Hyvinkäälle ja sinne ne vietiin ja siellä ne on, edellinen kirkkoherra sanoi että saavat olla niin kauan kun saadaan kunnolliset.

                                                                   Luopuminen

Vaikka luovuin ikoneista en luopunut niiden antamasta ymmärryksestä ikonien monimuotoisuuteen.

HUKASSA

Kun muutin pois Porista päätin luopua lopuista Kurpinovo sarjan töistä ja niille tehdyt lampukat ja niihin puhalletut uniikkilasit,
lähetin ne yllätykseksi postissa, joo, unohdin asian ja ajattelin ,että kaipa jotain kuuluu niistä, aikaa kului neljä, viisi vuotta kun yhtäkkiä muistin ne, ei, kukaan ei muistanut mitään, missähän ikonit elää elämäänsä, muistaakseni lähtin:
-Älä itke minua Äitini
-Apostoli Andreas
-Parantaja Panteleimon
-Meren maakunnan Jumalanäiti
-Pyhä Serafim Sarovilainen
-Pyhän Serafim elämänkerta kuvitettu kansio
-kupari lampukoita ja laseja

                                                                         Pakettikuitit

Seuraavat työt olivat lähetettyjen joukossa

                                                              Älä itke minua Äitini

Meren maakunnan Jumalanäiti
 
                                                     
Pyhä Serafim Sarovilainen, tällä ikonilla pääsin jäseneksi Suomen ikonimaalari ry. jäseneksi



 
 





 





 

 



 
 
 
 


                                              

 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti